Kaksi lyhyttä

1.



ei osaa päättää
aurinko ei viihtynytkään
etelän mailla?

2.

viimeinen päivä -
huomenna meidän maailma
aloittaa alusta

Eilen kävelin Aurajoen rantapolulla kauppamatkallani:

Säikähdin kuminaa,
tuomiokirkon kello
etenee vartin kerrallaan

valo häikäisee -
pihapuun lahon oksan
tuuli katkaisi

tylsistyneenä
ei elä uuteen vuoteen -
partakoneeni

aamu aamulta
koko taivas valaistuu

nukun yöni huonosti

niinkuin minun vikani
olisi tämäkin

katastroofi

Keskiviikon tuuli
ylpeänä esittää -
pimeä kuu?

Loppu lähenee -
vielä muutama päivä
vuoden kuolemaan

Oi talven sade -
pitkä ja pimeä yö
uuden kuun kanssa?

Sulaa ja jäätyy taas -
yhteinen kasvihuoneemme
äänestää

Särestö jouluna 1977

Kaamos

Kosmoksen kiilu

lepää kesän heinäntekoon

Kuihtuva kuu,
aurinko nousemassa --
Kohti Uutta Vuotta!

Maanjäristys?
Lumimaapallo asettuu
Buddhan mahaksi!

valo lisääntyy -
lumeton maa on musta,
heijastamaton

pimeä hetki -
huomenna valo palaa
meille kaikille

Tänään pimeys väistyy

Hiukan kerrallaan
päivä alkaa pidetä
mutta ei haittaa?

Hermostunut kukko

kurkkii viipyvää pilveä --

talvipäivänseisaus

Valon pilkahdus

valo pilkahtaa
tuhnusateessa joku
uskoo Tulevaan

Hain kuvalle pari muutakin vaihtoehtoa:

2.

hämärä turvaa
muutaman valopilkun
hehkuvan vielä

3.

pehmeä ilta -
tälle polulle ei mahdu
vihaiset rekat

Ei tästä oikein jouluiloa taida irrota.

pihaharakka 

   miten noin nätti lintu 

pitää niin pahaa ääntä?

ilta pimenee -
valtamereltä huokuu
aaltojen vyöty

Tämä jälkimmäinen on Kushiro Hokkaidolaisen arkistoista

Vehreä kuusi
pyytää Joulupukilta
kelirikkoa

Metsässa kuusi
ojentelee oksiaan --
selviytynyt!

(Ilmestynyt alunperin Talvituuli - julkaisussa)

Pakkasaamu -
vanhalla autollani
jääpuikko nenässä

Copyright Tikkis, suom. j.t.



(Frozen morning / my old car got an icicle / on it's nose)

Talvinen sade -
lapsi pukee nukelleen
sadetakkia

Älä hosu,
perillä odottaa
sateinen taivas

Raskaat pilvet
silminnähden onnellisia -
täysikuu!

Täysikuu
piilottelee noiden
typerien pilvien takana?

Täysikuu ohittaa

Valvoin pitkälle iltaan ja yöhön.
Täysikuu käväisi kurkkimassa
kuulasta taivasta.

Odotin kuun laskua
nähdäkseni kirkkaita tähtiä.

Kuun laskiessa virisi tuuli
ja toi yhdistyneet sateet.

Tähdet saivat sateista peitteen;
minä riisuin alasti, ja menin oman peitteen alle.

Tähdet eivät minua näe;
täysikuu meni jo.

Tyhjänä yö ei anna heti unta.

Runo kirjoitettu 8.9.2001,
ollut jonkin aikaa myös htm-sivuilla.

yö näkee tulla,
valo ei nyt häikäise
nousevaa kuuta

Tällä sillalla 

ei kukaan muu menossa 

ainakaan yli 



     räntää riipii silmille 

     läpimärät 
               ajatukset 

         koinsyömä 
                  kaulaliina 

         uhmaa tuulia 

             taivaita

Ryokoku sillasta


Fukagawan sillasta

Eikö pimeyttä hävetä rannan valot

valojen uhma -
yönselkä nöyristelee
molemmin puolin

silta joen yli -
savinen joki virtaa
vaikka on jäässä

kenen lauluja
joen toisella puolella
harakka hoilaa?

Jääharja

joki harjannut
jääpinnan sileäksi -
luistava tuuli

talvinen ilta -
naapurin pihavalo
hehkuu meillekin

valo pehmenee
Aurajoen jää on hiljaa
kasvaa lumesta

aamu hidastuu
päivä päivältä taivas
leikkaa valoa

Sunnuntaina lyhyt teksti

avara taivas
ympäriinsä leijailee
hiljaista lunta

             tällä kynällä 

    en ole kirjoittanut 

        yhtikäs mitään 

 tärkeätä




    ulkona on pakkasta

(Turussa 4.12.2016)

antaa odottaa 

          talven lumet 
     
       syntymistään


  ruohotkaan kasva

Turun Kirjaston kirja # 853N22106288

junan ääni
polut mielessä
sunnuntai supistunut
pölyn lauseopiksi

Copyright Joseph Massey, suom. j.t.
Teoksesta Illocality (2015) s. 88





Joseph Masseyn kokoelma Illocality löytyi Turun Kaupungin kirjastosta!
Kävin varta vasten virkailijalle esittämässä iloni ja kiitokseni hyvästä kirjavalinnasta.

:-)

Vain vähän lunta --
en minäkään kirjoita
tänään runoja!

Versio b:

Kirjoitin
talvisia runoja --
sulavaa lunta.

versio c:

Yritin kirjoittaa
talvisen runon --
märkä lumi sulaa

Tämä julkaistu alunperin Talvituuli - julkaisussa s. 24.3

otin nokoset -
lumien sulaminen
jatkuu, ja jatkuu

Copyright Tikkis 2007, suom. j.t.


(Afternoon naps / still the snows melting / on the streets)

varjojen yössä
katuvalot sitkeinä
uhmaavat kylmää

pitenevät yöt
silti nukun huonosti
aamu levällään

taas suojaisa yö -

   aamulla lämmin henki 

           kiertaa katuja


                    ja lumi 
  
     on vettä vain 




        varista ei janota? 

pihan vaahtera

  lepää ilman lehtiään 


     on se niin köyhää

eksynyt talvi 

pihalla 

    lumi uupuu  

lämmin hönkäys

sumuinen ilma
ei estä kahta siltaa
ylittymästä

lehmänkanttura
nuuskii, mutta ei löydä
missä talvi on

Kuusta vielä

Pimeä taivas
sitten siihen hiipii kuu
eikä pysähdy

Sanan hiipii tilalle tietenkin maiskuttelin myös sanaa seilaa .

Kuusta

Kuu ei häpeä -
valaisee synkän taivaan
pysähtymättä

levittäytyvät
väljästi sulaan jokeen
joka ei virtaa

Toki aurinko
on olemassa. Onhan.
Kuu vain mököttää.

Tämäkin myös on joskus ilmestynyt Fierran-teksteissä.

ei sinullakaan
erityisempää virkaa —
lumilaiskimus!

Tämäkin on joskus ilmestynyt Fierran-teksteissä.

Jokiseilureita

Aurajoessa sinnitelleet muutamat jäät olivat tänään huvenneet.

Samalla Styksin joen tuntoinen joki oli muuttunut pehmeämmäksi.

Outoa tässä maailmassa näinä aikoina.

Joki virtasi laiskasti alaspäin, kohti Airistoa ja sitä kautta vaikkapa Ruotsiin asti.

sorsat seilaavat
pienellä jäälautalla
Jouluksi Ruotsiin!

tuikku lämmittää -
märät lehdet kätkevät
ajatuksensa

laiskottelua —
tarkkailen ikkunasta
lumisadetta

Tämä myös on joskus ilmestynyt Fierran-teksteissä.

tämä laiska yö —
ei kuutakaan katsota
lumipyryllä

Tämä on joskus ilmestynyt Fierran-teksteissä.

Superkuuta palelee?

Moneen kuunkiertoon kuu ei käy näin lähellä meitä.
Piti kaivaa vanha kamera laukusta ja ruuvata siihen linssi,
säätää valotusta vähän, sihdata, laukoa.

Miltähän talvisodan tarkk'ampujasta tuntui jos osui täysikuun naamaan?


Kuulla ei ole maallisten juttujen kanssa mitään tekemistä.

kuumottaa kylmissään
superkuu marraskuussa -
jouluun on aikaa

Pyhäinen rantakävely jäättömän joen rannalla

punatakkinen
henkilö kävelyllä -
joki on jäätön

Harakat nokkii sammunutta öljykynttilää

Inkku löysi pienen öljykynttilän ja sytytti sen pihalle.
Aamulla se oli sammahtanut.
Ensin tuli yksi harakka ja nokki palamatontä öljyä.
Sitten siihen lehahti pieni parvi,
ja kuten ihmistenkin kesken näytti olevan epäselvyyttä kenen se kynttilä lienee.

harakat nokkii
sammunutta kynttilää -
valaistu piha

Miinan keltainen lehmivasikka laiduntaa lunta

lehmän vasikka
hamuaa uutta lunta -
piha hämärtää

Talven törö

Ikäänkuin lumi
kasvattaisi versoja -
talven tyräys?

Talven töröttäjä on lumihankeen syksyllä unohtunut kasvi, tai kukka.

Lumikaaos tuli Turkuunkin!

Soros äänestää

hakkeroitunut
vaalikone valitsee
rohkeimman valtaan?

Pakkasvihuri
sortaa kuivaneet lehdet
kätkeytymään

R3 oli myös:

peittämään maata



label:
suuren isänmaan vapaat vaalit


J.K: Kyseessä ei ole yritys pottuilla.
Tottakai rikkailla on oikeus omistaa äänestyskoneet.
Suomessa ne pitäisi ensin kilpailuttaa
muutaman sopivan toimitsijan kesken,

kondorikotka
ei tiedä vaaleista, vain
nokkii heikot pois

Ennen ja jälkeen vaalimenettelyjen
Amerikassa syödään McDonalsin lihavia burgereita
ja lihotaan


Tikkis Turussa maanantaiaamun tylytellessä meitä kaikkia

ei puhu mitään -

talven pakkanen saartaa

koko maiseman

lumeton talvi

oravan talviturkin
tuuli tuulettaa

kuunkirkas taivas
katuvalo kilpailee
maailman mahdista

jos talvi on lunta niin se on tullut

viipyvä lumi
talvi pysyy, ei haihdu -
lumen oikeus?

Tuhma tuuli

 Kaksi 
eronnutta vaahteranlehteä --
  tämä syksyn tuuli 

 

Keltaisia, 
pudonneita vaahteranlehtiä --
tuhma syystuuli?

Lumi lämmittää lehtiä

Jos tuosta kerää
lumihenkilön kokoon
lehdet palelee?

syyllinen taivas
tihautti valkoista
meidän pihalle

Oi syksyn tuuli, 

varo sinä saamasta  

flunssaa! 

Terassilla 

yksinäiset tuolit 

nojaavat pöytää vasten. 

Ajan maaseudulla. 

Pimeää ympäriinsä.  

Sitten 10000 lamppua.

Mustekalanakki ui sinappiin

Japania ry lopettaa toimintansa. Sääli. Siellä kehitettiin mm. haikuperinnettä.
Tilalle olisi tulossa mm. Kokoro-lehti, josta luvatta lainaan yhden nakkireseptin.



Tein tuon melkein ohjeen mukaan, tosin lisukkeet kiireessä jäivät pois.

kolmirivinen ruokaruno:

illan ruokailu -
mustekalanakki
ui sinapissa

Ps. Kokoro-lehti on Suomalais-Japanilainen Yhdistys ry.n lehti.

Yhdistyksen sivut: www.suomi-japani.net

 Iltakävelyllä -- 
 pudonneet vaahteranlehdet
 hälisevät jalkojemme alla.

            Kuka kertoisi 
     sinnikkäälle sateelle 
     että on nukkumaanmenoaika?

Tihku

        Tihkusade -- 
 pudonneet vaahteranlehdet
 kastuvat.

Bengt Pohjanen, karkaavia runoja

Teoksen löysin Turun Kirjastosta. Lainasin sen kuukaudeksi.

 
 
Jos 
 tämä 
  seittemäs päivä 
   olis tätä kirkhaampi 
    se ei ennää mahtus 
     meän almunakhaan

Runolainaus sivulta 129, 8.4.



Kansikuva on Bengt Pohjasen taulusta "Pyytäviä vaimoihmisiä"




Teoksesta Bengt Pohjanen, Karkaavia runoja Flyende dikter, 412 sivua.
Barents 2015


Sivulta 198 runo 13.6. menee näin:

Valo 
  mäntyjen välissä 
   vishiin ennenki 
     täälä käyny

Bengt Pohjanen kutsuu karkaavia runojaan haikuiksi. Ja on täsmällisen sisällöllisesti 101 % oikeassa.

Vuodenaika on ajoittain niin tiiviisti läsnä että pitää melkein hakea jänkäsaappaat jalkaan ja kaulaliina kaulaan.

Pohjasen kieli asuu meänkielen fyysisessä maisemassa. Siellä on mukavaa.

Nyt pitäisi tutkia saisiko tuon ruotsalaisen kustantamon kirjan jostain ilman rajat-kiinni-järjestön uhkailuja vaikkapa tänne Turkuun. Ja selviäisikö siitä ihan arkisella rahalla.

 
Kissa 
 satheessa 
  ko uitettu koira 
   yks kylmä hyppy 
    ja siihen loppu 
     hiiren kesä

Sivulta 229. Otsikolla 13.7.

Meänkieliset alkutekstit ovat myös ruotsiksi, ja monet monella muullakin kielellä. Muutaman meänkielisen sanan kurkkasin vieressä olevasta ruotsinkielisestä käännöksestä. (Jokunen oli käännetty myös suomeksi!)

Bengt Pohjanen syntyi: 26. kesäkuuta 1944, Kassan kylässä, Pajalan kunnassa.
Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori ja teologian kandidaatti. Hän väitteli tohtoriksi 1979 Tukholman yliopistossa. Väitöskirja käsitteli suomalaisen kirjailijan, Antti Hyryn tuotantoa. Pohjanen on Oulun yliopiston kunniatohtori. (Lähde: Wiki)

Runoja on jokaiselle vuoden päivälle, päivättynä vuodelle 2012, joka oli karkausvuosi. Siksi runoja on 366.

 
Lintu 
  laulaa 
    vailla koulutusta

(Tuo ei siis ole Bengt Pohjasen omakuva :-)


Liitän vielä Kassan kylän kartan Pajalasta, jos joku lähtee vaikka suunnistamaan:

Löytyy kartalta
tuttavat asuinpaikat --
turvallisuutta?

Puhtaasta ilmasta # 5

# 5

metsän reunasta
näkyy risujen läpi
lisää risuja

Puhtaasta ilmasta # 4

Pikkupoikana kuljeskelin usein mummolan takana alkavassa korvessa. Sen uloin raja oli Pehkusuo, jonne ei kannattanut mennä, siellä oli pohjatonta vettä.

Kurkia siellä asui, annoin heidän siellä olla minulta rauhassa.

Kerran Pehkusuon ja alakansakoulun välisessä umpikuusikossa hiffasin kuusen oksalla punatulkun.
Saattoi päästää lievän äänen, heilahtamaton kuusen oksa sen vaimensi,
ja oli taas hiljaista.

Hengitimme yhdessä,
punatulkku ja minä.
Ja kuusi.

Jatkoin matkaani,
yksi kuusen levittynyt oksa kävi olkapäähäni kiinni, päästi silti ohi.
Löysin maantien ja kavelin mummon luo.

Oli raikas olo.

# 4

näin syvä korpi -
punatulkku on vaiti,
hieman eksynyt?

Puhtaasta ilmasta # 3

# 3


vastasahattu -
kuusen oksalla naava
tukehtuu puruun

R3 voisi olla myös:
tukahtuu ääniin

Puhtaasta ilmasta # 2

# 2

metsuri sahaa
kuusikkoon päivänvalon -
yö on likainen

Uuden taskukameran testausta

Ostin Lidlistä kojelautakameran, maksoi n. 50 € (ilman muistikorttia.) Sen saa kouraansakin. (Kojelautateline kuului hintaan.) Kokeilin mitä Lidlin kamera tykkää pudonneista lehdistä pihalla.

lehdet äänestää -
keltaiset oikealle
ja vasemmalle

Kamera käytti itsenäisesti seuraavia määritelmiä keneltäkään mitään kyselemättä:

1/25 ja F/2.8
Polttoväli 5 mm, ISO 113.

Tuossa tulos. Kuva sopii tämän aamun vaaliraporttiin. Trumppi on kuulemma ehdokas USAn seuraavaksi pressaksi.
Ja omasta mielestään jo säätänyt äänestystuloksen itselleen voittoisaksi. Vai miten sekin nyt menikään.

Mietin pihan Demograattisesti äänestäneitä kuolleita lehtiä, että juu, Trumppi ja Putin jakavat siellä jo historian mallin mukaan Eurooppaa ja Suomea keskenään: Karjalan saa Trump ja Ahvenanmaan ottaa Putin.

Tuossa vaiheessa heräsin ja menin lämmittämään mikroaaltouunissa aamupuuroa.

Ulkona paistaa aurinko ja lämpötila on nyt +-0 C.

Puhtaasta ilmasta # 1

Miksi tuuli tuntuu aina raikkaalta?

Joskus tuuli käy lannoitetulla pellolla
ja haisee,
mutta usein tulee miettineeksi että

taivas on raikas
tuulien puhdistamaa
hengitettävää

Tein pienen sarjan puhtaasta ilmasta:

# 1

syvälle korpeen
ulottuu puhdas tuuli -
naava tuulettuu

Linja-autossa tulee ajatelleeksi keskeräisiä asioita.
Kun asiaa ajattelee se ei tunnu enää olevan kesken?

tyhjä pysäkki
pikavuoro ohittaa
eikä huiskuta

Täysikuun kieppuessa taivaallamme

Katselin pitkästä aikaa Kushiro Hokkaidolaisen paperisia tallenteita, joista löysin taas yhden vähän tolkullisemmankin:

levoton meri
myrskyn aallot pärskivät
toistensa yli

Copyright Kushiro Hoikkaidolainen, suom. j.t.


Täysikuu kiertää taivasta, ohut pilvikerros ei estä vienoa tuulta tuulettamasta:

mitäpä tässä
loikoilen lämpimässä ...
ulkona tuulee

Osallistun ilmastokeskusteluun

1.

Puolipilvistä.
Kirjoitan runokoosteen
aamun haaveista.

2.

liian laiha pilvi
ei sada, eikä erotu
lokakuun taivaalta

Osallistun keskusteluun kirjallisuuden nobel

1.

Hyllyissäni
enemmän kirjoja
kuin koskaan jaksan lukea

2.

Tänään kirjoitin taas
aikani kuluksi ...
runon

Tuo ekan voi luokitella kolmiriviseksi.

Kakkonen voisi olla hay(na)ku.


Ykkösestä sai sellaisen myös poistamalla epämääräisen määritteen "koskaan".

Olkoot nyt, joskus pieni rönsyily antaa kuvan eloisuudesta?

Plussalla ollaan -
jopa lämpömittari
on yhtä mieltä!

Vihakka valo
iskee silmää laseihin -
kirkas maailma!

Tämän kirjoitin Toivo - Topi - Laakson facebookpäivityksen kommentiksi tänään.
:-)

takaisin kouluun 
penskat herättävät 
vanhempansa

Copyright Bill Kenney, suom. j.t.

Lähde haiku-usa blogspot Sept. 02.2016



Tästä tuli mieleen vanhempi Tikkis, jonka alunperin ajattelin Senilen blogiin kommentiksi marraskuussa 2006:

Kun kukko herää
hän on heti innoissaan --
positivismi!

R3 oli myös:
"ja ilmaisee sen!"


Alkuteksti vielä kerran tännekin:


A cockoo
wakes up
and exposes it!


R3 also perhaps: "and displays it!"

Ruskean jälkeen harmaata:

harmaa taivas harmaa meri 
valkoinen puku 
ajaa polkypyörää

Copyright Bill Kenney suom. j.t.


Lähde: haiku-usa blogspot Sept. 20.1016.

Bill Kenney kertoi viettäneensä muutaman päivän Cape May.ssä (New Jersey).
Otsikkona "näkymä taiteilijan ikkunasta".

ruskeiden lehtien yli 

     hiipii ruskea kissa  

  ruskeiden ruohonkorsien sekaan

Alunperin Fierran-blogin teksti vuodelta 2007.

aallot merellä
jokunen kuohahtelee
laiva kiirehtii

Tämän kirjasin merimatkallani ulkomaille. Taustalla vanha luonnos, joka ei oikein ryhdistäytynyt:

järvi peilailee
koivun latva heiluttaa
minäpä täällä

koditon mies
syötämme liiat leivät
sorsille

Copyright -ushi, suom. j.t.

Lähde Shkki 2005.

nälkäinen rotta
nuuskii roskiksen alta
paperin palaa

Tikkis 2016

leivät uunissa --
leipuri aukaisee
eväänsä

Copyright max verhart, suom. j.t.

Lähde: Shiki 2005

Mistä toikin on
kysyi epäluuloinen
eikä kiivennyt

Koiperhosten lento

koiperhonen
minäkin haluan
sisälle

Copyright William M. Gottlieb, suom. j.t.

Lähde: Shiki 2005

kaupassa
minä ja koi valitsemme
villapaitaa

Copyright D. V. Roric, suom. j.t.

Lähde: Shiki 2005

Tuosta pyörittelin myös versiota näin:

koiperhosen kanssa
valitsemme kaupassa
villapaitaa

Wakako

Läntiset haukat
tukevät Suomi-mummon
itsepäisyyttä
maksattamalla meillä
hautapaikkamme vuokrat

Waka on viisirivinen juttu, jonka yläosa alkaa 5-7-5 mutta päättyy 7-7 tavuun.

Perinteisesti waka kertoo rakkaudesta, usein piilotetusta.

Myöhemmin wakoja on ruvettu kutsumaan termillä tanka.

Runouden velvollisuus uudistua on aika ajoin tukahdutettu, tai vain unohdettu.


Tikkis Turussa 5.10.2016

hurrikaani -
ikkunaluukun takana
yksinäinen koi

Copyright Francis Masat, suom. j.t.

Lähde Shiki 2005.

Kalsaa

kaikki nämä kodittomat
pudotetut lehdet
kerääntyneet yhteen

Copyright Tikkis, suom. j.t.

Käännös vuoden 2007 yhdestä tekstistä, kuten seuraavakin:

märkä syksyn tuuli
roiskii kylmää vettä
harakan pyrstösulille

Seuraava on vuoden 2016 kehitelmä:

Kukaan ei kuule
kun kuorsaan yksinäni -
myrskyinen yö

Naapurin marjat
meitä punaisempia -
ei äänestetä

syksyn tuuli -
teepannu alkaa
viheltää

Copyright Darrell Byrd, suom. j.t.

Lähde: Shiki 2005

syksyn tuuli -
taas posteljooni
menee ohi

Copyright max verhart , suom. j.t.

Lähde: Shiki 2005

Syksyn tuulesta, lisää

syksyn tuuli
meidän vaahteran lehdet
naapurin pihalla

Copyright Jean Jackson, suom. j.t.

Lähde: Shiki 2005

Tuuli pudottaa
joutavia lehtiä
taivaan tuulosiin

Tikkis 2019

syksyn tuuli -
hautausmaata reunustavat
ohdakkeet

Copyright Andrew Riutta, suom. j.t.


Lähde: Shiki 2005

sairaalan ikkuna
päivä päivältä vähemmän
lehtiä puissa

Copyright Robert Boguslaw Nowak, suom. j.t.

Lähde Twitter; Haiku Foundation 2016

taivaan täydeltä
kirkkaita tähtiä -
satelliitti liitää
idästä länteen

värjätyt lehdet
puissa, maassa
syksyn tuuli

Copyright Carol A. Anderson, suom. j.t.

Lähde: Shiki 2006

järven rannalla
jokunen pilvi seilaa
moikkaa mennessään

keskellä yötä
sateen haju levittyy
tuulen mukana

Syksy punikoi

1.

Syksy etenee
rannan puut eivät ole
tietävinäänkään




2.

Syksy lähenee -
usean puun lehdistö
on jo punikki

Tie maailmalle

tie maailmalle
kääntyy puskien takaa
tuosta oikealle

Moni ihminen tässä maailmassa on kävellyt kotipolkuaan maailmalle.

Se on polun osa ihmisille annettuna.

jos joku kysyy
miksi lähdit maailmalle
niin metsä vastaa?

joku kävelee
polulla metsän halki -
moni puu vaiti

Puolipilvivillaista

Kirjoitin aamun avauksena itselleni:

Ulkona pilvipeite; ei sada.

Puolipisteen käyttö kuvastaa kuulemma Niilin alajuoksun aikaista papyrysrunoutta huonoimmillaan? Pilkkuko?

Ulkona pilvipeite, ei sada.

Puolipiste mielestäni jättää sen jälkeen tulevaan tekstiin merkityksen mitä sen edellä sanottiin? Pilkku on jonkinlainen hengitystä ohuesti tauottava väline?

Vanha Saabmainos:

Ulkona pilvipeite. Ei sada.

Napakka, vähän kuin joku ampuisi Gotlannin saaren rantaa Kalasnikovin kerta-asetuksella? Jää kuuntelemaan vastarannan kaikuja Hiidenmaan entisten rantarosvojen väijypaikoista?

Siitä tulee mieleen että miten uusrunous sen kirjaisi:

ulkona pilvipeite ei sada

Arvattavasti liian lyhyt ja riville jää liian vähän ja tarkkaa analyysiä.

Takapihalla
kuusella ja koivulla
yksi ja sama

Tekstillä on rinnakkainen julkisuus myös Facebookissa.

Puolukat tallessa sienten joukossa

Syksyinen metsä
ei metelöi turhia -
ruohot heiluvat

Kuva on ilmestynyt myös Facebookissa.

Metsän takana
naapurin talon piilo -
kiiltävä katto

Tämä sama kuva on julkaistu myös Facebookissa.

Kymmenen vuotta sitten # 6

Käväisin pihalla. 
Harjasin hampaani. 

Suhautin varvikkoon. 

Toivottavasti 
kukaan ei kerro Poliisille; 
ulkona ei saa pissiä!

Taivas varjelkoon 
mikä metakka 
siitä syntyisi 
jos suhauttelisin 
tuvan matolle!

(s.42)




Teoksesta Laihakuu,
Kustantaja Kolmen mutkan maja, 2006

ISBN 952-92-1033-7

Kymmenen vuotta sitten # 5

  nivelet palelevat,

pitäisi käydä parturissa. Ja nyt, 
kuu menee metsikön sakeimman puun taakse.

Olisi aika riisua, livahtaa lakanain väliin,
ruveta näkemään reippaita unia,

eikä hyssytellä

 kuutamoita

Teoksesta Laihakuu,
Kustantaja Kolmen mutkan maja, 2006

ISBN 952-92-1033-7

Kymmenen vuotta sitten # 4

Tänä aamuna
    seisoin jonkin aikaa 
tarkkaillen nuorten haapojen 
           lehtien kääntelyä tuulessa,
ikään kuin lehdet yrittäisivät
kaapata ohisäteilevän auringon valon.

Toivoton homma,
 isojen puiden katveessa. 

-- sivulta 23--



Teoksesta Laihakuu,
Kustantaja Kolmen mutkan maja, 2006

ISBN 952-92-1033-7

Kymmenen vuotta sitten # 3

Jos lauhaan iltatuuleen
kuiskaan muutaman sanan,
niin kuulenko ne sanat
takaani, kun tuuli tyyntyy?

(s. 21)








Teoksesta Laihakuu,
Kustantaja Kolmen mutkan maja, 2006

ISBN 952-92-1033-7

Kymmenen vuotta sitten # 2

Kävelin polkua rannalle,
katsomaan mitä järvelle kuului:

pilvessä, tuulta, järven pinta
vähän rypyillä, ei aalloksi asti.

Metsässä närhen ääntelyä.
Pesärosvo varis vastasi
 vaivaantuneena ylhäältä
lentäessään tyhjin toimin 
 lahden toiselle puolelle.

Toimelias maailma.

Ja haavan lehtien väistely
 keveässä
  aamutuulessa.

(s. 11)


Teoksesta Laihakuu,
Kustantaja Kolmen mutkan maja, 2006

ISBN 952-92-1033-7

Kymmenen vuotta sitten

Kuin alkaisi hyräillä
          suhisee tuuli puissa


taivaalle hiipii
     syksyä kohti kapeneva valo


Ei niinkään valon väheneminen
kuin väistämättä lähestyvät 
 kylmät ilmat

-- sivulta 8. --

Teoksesta Laihakuu,
Kustantaja Kolmen mutkan maja, 2006

ISBN 952-92-1033-7

aamuyön usva
pehmentää unohdukseen
illan hulinat

Suljettu ovi -
pöly ei pääse sisään,
eikä uloskaan?

Syksy etenee # 4

1.

Lentävä lehti -
vanhasta puusta riittää
tiputettavaa

2.

ikävä syksy -
kukkapenkin ruohotkin
harmaanruskeat

Syksy etenee # 3

noin lihava puu
tiputtaa yhden kerrallaan
lehtiä tuuleen

vähän väliä
jokusen lehden aika on
kulunut loppuun

Hentoinen horsma
kuin olisi hakkuuraiskion
kaunein omistaja

sotilaiden hautausmaa
valkoisia puuristejä
pudonneita omenia

Copyright Karen Briggs, 2006. Suom. j.t.

Lähde Shiki 2006.

satavuotias
syksyä pelkäämätön
puu ei pelkää




kävelen sen alta
puusta lehden lehteä
oikopolulla

Syksy etenee # 2

Iloinen tuuli
lennättää puiden lehdet
ihan minne vain

Syksy etenee

1.


auringonpaiste -
syksystä rasittuneet
lehdet roikkuvat

2.
myöhäinen syksy -
voikukan kukka hehkuu
auringon kanssa

3.

männyn neulanen
putoaa polulle -
paljaat varpaani

4.

metsän liikahdus
kuihtunut lehti leijuu
ääntelemättä

sateiden aika
"you are my sunshine"
kuuluu suihkusta

Copyright oga, 2015, suom. j.t.

Lähde Shiki


Kuten olen aiemminkin mutissut niin tämän Oga:n juttuja pitää jäädä kuuntelemaan, katselemaan.

Tuossakaan mitään uutta liene; syksy on ollut sateinen, välillä hiukan härnäykseksi auringonpaistetta, toki.

Tuossa ogan perhetragedia, suihku on varattu ja joku siellä laulannee hoilottaa auringonsäteistä, kun ulkona sataa liruuttaa eikä ulos oikein tee suuremmin mieli mennä?



Facebookin tuota ei voi linkittää koska siinä on musiikillista lainausta ja se on kiellettyä herkkua maailmassa.

Syksy tulee

Kesä vielä sinnittelee paikka paikoin. Lunta ei ole tullut, hallaa jossakin päin lienee jo käväissyt.

Siivosin pienen pinkan vanhempia luonnoksia, joista tämä ensin kehiin:

1.

nutustan pullaa
syksyinen sadekuuro
vihmoo ikkunaan

(Tikkis)

2.

kesän loppu
sydänkäyrä monitorissa
tasainen viiva

Tämän 2:sen Copyright Dustin Neal 2006. Suom. J.t.
Lähde: Shiki

Tuota miettiessä jokin aika sitten aloitin kirjoittamalla luonnosvihkoon rivin:

3.



  jos joskus kuolen 

Jäi kesken, tuli kai muuta puuhaa eteen?

4.

ennen ja jälkeen
sademyrskykuurojen
kuuma aurinko

(Tikkis)

5.

kesän loppu -
jotkut lehdet tippuvat
ennen toisia

Copyright Israel Lopez Balan, 2006. Suom. j.t.
Lähde Shiki 2006



6.

kuten hyönteiset
jotkut osaavat laulaa
jotkut eivät osaa


Copyright Issa, suom. j.t.

Tämä on joskus ollut HTM-sivuillani josta nostin sen henkittämään tänne?
Myös aikanaan julkaisussa Kuppi teetä sinisellä asvaltilla,
ISBN 952-5129-23-3, (2005) s.15.3

Umpikuun yö

korkea taivas
syönyt meiltä umpikuun
oksentamatta

Sillä mitä ei taivaalta näe se on sieltä pois?

(Allakan mukaan on umpikuun aika.)


Valoisampi versio voisi olla:

korkea taivas
yrittää niellä täysikuun
yökkäämättä

Mutta täysikuuhun on pari viikkoa aikaa.

Miten kesä sujui?

Toukokuussa oli kotiinpaluun teemaa Shikissä, kirjoitin:

Juopunut seilori
raivoisilta nelikymppisiltä
palaa kotiin

Copyright Tikkis, suom. j.t.

Lähde Shiki 2016

Tuon juopuneen tilalle voisi kirjoittaa humalainen tai känninen.
Sanan Drunk kanssa on samannäköinen sana upota, eli sunk.

Nelikymppiset on eteläpuolen maapallon usein raivoisa meri. Sinne on moni purjepaatti uponnut.

Mutta kotiin tullaan!


Samaan aikaan luonnostelin kevättä:

Pääskynen paskoi
heti alkukesästä
rappusillemme

Alkavaan kesään myös nämä:

1.

Vehreä köynnös
tarrautuneena seinään -
maalari lähestyy

2.

Päivänsini
kietoo itsensä
ohuen narun ympärille

3.

Kuiva kevät ...
kastelen itseni pituisen
päivänsinen juuria

Samalla luonnospaperilla oli myös tämä:

Kaksi joutsenta
pysähtyi syömään juuria
joen pohjalta

Tämän copyright Tikkis, suom. j.t.


Lopuksi vielä Toukokuun Shiki teksti / 2:

jatkuvat sateet
uskollinen sateenvarjo
ole moksiskaan!

Tuulinen elokuun päivä -
aurinko siirtyy hitaasti
länteenpäin

Copyright Tikkis, suom. j.t.

jalat vedessä
levoton lokki nuuskii
raikasta tuulta

Jonimatti Joutsijärvi, Kerhotoimintaa

Lainasin kirjaston runohyllystä muutaman kirjan, yksi niistä: Jonimatti Joutsijärvi, Kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy. (Poesia 2015.)

Jonimatti Joutsijärvi on nykyisin tamperelaistunut runoilija, jonka ääntä mielestäni siitä huolimatta kannattaa höristellä.

Alla on runo-ote sivulta 21, jonka sisällys otsikoi: tauko.




Kuvan Datatiedot: Kamera Canon Eos, Linssi Canon Macro EF-S 60 mm. 1/500 ja F/13. Iso 1600. Klikkaa kuvaa niin se pikkaisen suurenee.

Allaoleva maisemakuva on Tielaitoksen kelikameran kuva Joutsijärveltä:




Hermostun, olenko oikealla polulla vai en
vaikka vääräänkulkeminen ei ole mahdollista
jos yhtään katsoo ympärilleen tai ajattelee


Sivulta 78.


Mihin lokeroon Joutsijärven voisi kahlehtia? Tyhmä kysymys mutta tarpeen siksi että Suomessa julkaistaan niin erilaisia runoja että luokitteluun olisi tarvetta. Muuhunkin kuin että se ja se ei ole ihan niin hyvä kun taas tuo ja tuo on yhtä hyvä kuin minäkin, esimerkiksi.

Ne mitä minä olen lukenut, katsellut, niin Jonimatti kuuluu minun mielessäni jonnekin yläkerran runoilijoiden puolelle. Taito kirjoittaa on hänellä hanskassa, näkyy että hän osaa sanojen muotoilun lauseiksi-taidon, ja se pitää osata ennenkuin ryhtyy vakavissaan runolle.

Onko Jonimatti Joutsijärvi vakava? Tavallaan mutta ei tiukkapipomaisesti, mielestäni. Aika ajoin hänen runohengityksestään tulee mieleen edesmenneen Ilkka Koposen riimit. Sileätä, soljuvat, vastaansanomattoman sutjakkaat.

Olisiko yksi selitys että molemmat herrat lienevät opiskelleet samansuuntaisia oppiaineita?

Mutta samanlaisuus ei välttämättä ole sanoman levityksessä eikä siitä mistä he puhuvat, vaan osittain niistä rivienväleistä mitä jätetään sanomatta, vaikka tilaa ja tilaustakin olisi?

Eniten olen lukenut Joutsijärveä hänen blogistaan. Jonka hän ilmoitti (kyllästyneenä?) sulkevansa, ainakin lopettavansa. Blogissaan Joutsijärvi kehittelee sellaisia kuvia että niiden edessä sitä vaan hiljenee, ja lukee.


Sivulla 93 on tämmöistä:

alan menettää yhteyttä
kirjaan ylös
kuulen palokärjen äänen ikkunan takaa metsästä
sen nimi ei ole punakärki
ihminen ei ole valkea

Jonimatti Joutsijärvi (s. 1984)
Häneltä on julkaistu teokset:

Vieras puhuu kuin riekko, Internet 2002
Tule on minun nimeni (2007) ja
Aloitan alusta. Alan laulaa (2010) sekä esseitä teoksessa
Ei mikään itsessään (Sanasato, 2010).
Kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy. (Poesia 2015.)

Apollinaire & cheval

Apollinairen yksi calligrammi, kutsun sitä Hevoseksi, on yksi kuuluisimmista ranskalaisen modernistin Guillaume Apollinairen runoista.

Alla olevasta scannatusta kirjasta en sitä silti löytänyt, mutta on fiksu kirja muuten. Jonkun kannattaisi suomentaa se, kokonaan?

Tässä scannattu ranskalainen kirja:
https://publicdomainreview.org/collections/apollinaires-calligrammes-1918/

Ja tässä kauan sitten rustaamani ohut juttu:
Tikkis puhuu Apollinairesta

tori -
punaiset ja keltaiset omenat
vieri vieressä

Copyright gillena cox, suom. j.t.

Lähde Shiki 2006.

sadonkorjuun aika
nainen puhuu synnistä
omena kädessä



Copyright Ana Cadarin, suom. j.t.

Lähde: Shiki 2006.

Yhdeksän vuotta sitten

Löysin siivotessani englanniksi kirjoittamiani papereita ja pysähdyin yhden ääreen, jossa oli jännä teksti.
Olin kirjoittanut siihen että julkaistu 23.20.07.

Suomeksi siihen tulisi liikaa tavuja, englanniksi se menetteli niidenkin suhteen.

Mutta entäs sitten, saa sitä olla nelirivisiä haikuja, joissa tavujakin miten sattuu?

Kaksi varista 
vieri vieressä 
vahtivat tätä harmaata iltaa --
tämä pitkä syksy  

Olin myös merkannut että kyse olisi Issasta, Spring, sivulta 70. Väitän että ei ole! Sellaista en löytänyt. Ja kevät, kun kyse on syksystä?

Pitkä syksy -
äkkiä kirjoitettu
hidas tarina

Paattinen- runoelmasta pätkä Tortinmäki-osuudesta

Tätä ennen Tortinmäen korvessa on tislattu viihdejuomaa:

...

Kalle palaa sienimetsästä
ja jakaa saaliinsa kahteen kasaan:
yksi lehmäntatti, kolme kärpässientä,
               muutama rousku 
ja kourallinen suppilovahveroita.


- Viedään nämä, kyllä muori ne siivoaa.

- Eiks tuo ole myrkyllinen? Kärpässieni? Jallu kysyy.

- On kai, mutta ei sieltä äkkiseltään muita löytynyt, 
kunhan jotain eres. - Ja on jo ollut vähän pakkastakin paikoin.


Emäntä epäilee ukkojen
 sienien keruun lisäksi touhuavan luvatontakin,

senverran ukko löyhkää 
sienireisujensa jälkeen
 vielä aamullakin.




Metsässä sinitiainen 
ei sano yhtikäs mitään. 


           Kuuset suhisevat.

Tortinmäki - runoelma on alunperin laadittu 10.4.1999, ja se liittyy Paattinen - runoelmaan, joka kokonaisuutena ei ole ihan vielä valmis.



Mikä on? Tai kuka.

Ruisunikko ja Ginsberg

Rasvassa tirisevä ihra
                      massuttaa
Jokamiehen
              elohopeamassalla paikatuissa hampaissa.
Parasta-ennen-huomista
            leipomon rehusämpylä
                          päästää kuolonkorahduksen
nälkäisessä kurkussa
          valuessaan alas
pahoinvointivatsaan.
Huomenna kaikki on peräsuolessa!
Huomenna kaikki on peräsuolessa!

Lainaus teoksesta:

Ruisunikko (Papaver dubium) ja Höyryävä teekuppi. (1997)
Sulo A. Savon 70 v. ja Allen Ginsbergin 71 v. sekä Ruisunikon kunniaksi julkaistu teos.
ISBN 951-97690-2-1. Manuscript -63 ry


Reposaaressa on painolastikasveja, mm. Ruisunikkoa, jota ei kovin runsaasti muualla esiinny.

Sulo A. Savo minullekin yhden salaisen kasvupaikan kerran näytti, josta tässä runossa myös tavallaan siis kiitin.

Muuten runoelma hihkuu myös Allen Ginsbergiä.




Irwin Allen Ginsberg (3. kesäkuuta 1926 Newark – 5. huhtikuuta 1997 New York) oli yhdysvaltalainen runoilija. Hän oli beat-liikkeen johtohahmoja ja oli myös vahvasti mukana 1960-luvun hippiliikkeessä. Ginsberg on juutalaistaustainen, ja hänen sukunsa nimi on alun perin Ginsboig. (Wiki)


Ps.
Ruisunikko-teoksen tässä otteessa on myös vahvasti mukana Porilaisen Hannes Tiiran kanssa käytyjen keskustelujen kaikuja. (Niistä tämän enempää?)

1.



Elokuinen ilta.
Illat hämärtyvät.
Tilaamaton syys.

2.

Elokuun ilta -
puut eivät kasva
kuten pimeys

Vuokkiniemen kirkko

Lomamatkalla lyhyt visiitti kirkolla. Päivä oli visiitin kunniaksi leppeä.


Vuokkiniemellä
kirkon pihapiirissä
valoisa tauko

Jane Reichhold 1937-2016

Tämä ilmestyi Lech Haiku:n sivulla. Kävin heti googlaamassa Janea mutta vahvistus Jane Reichhold:in kuolemasta ilmestyi vasta vähän myöhemmin.

(Sivustoja joissa Jane on ollut aktiivinen on useita.) Suomensin Lech Haikun tekstin:

minne laulukaskas meni
elokuun sateen
taukoamaton ääni

Copyright Lech Haiku 2016, suom. j.t.

Haiku-usa blog, Friday, August 05, 2016, julkaisu tekstin rainbow (for Jane Reichhold 1937-2016)
alla suomennos:

sateenkaari
niin pitkään kuin
se kestää

Copyright Bill Kenney, suom. j.t



Tässä yksi linkki:
Jane Reichhold

avoin ikkuna
meri ja minä jaamme
tämän vuoteen

Copyright Jane Reichhold, suom. j.t.

Sateinen ilta,
siemaus konjakkia -
sade vain jatkuu

Copyright Tikkis 2006, suom. j.t.


Samaan aikaan oli myös luonnoksena:

Iloinen sade
litisee ränneistä:
lasi kunjakkia!

Nämä ovat saattaneet aikoinaan ilmestyä englanniksi.
(Nykyisin ne ovat jo poistettujen joukossa.)

1.

umpipimeää
joku on sammuttanut
eteisen valon

2.

Valon pilkahdus!
Naapurin eteisessä
hehkuva lamppu!

nurmikon kastelu -
lapset yrittävät koskettaa
sateenkaarta

Copyright Israel Lopez Balan, suom. jt.

Lähde Shiki 2006.

Vanhaan sukka-teemaan lisää

1.

nukkainen sukka
kuivuu pyykkinarulla
keikkuu tuulessa

2.

valot sammuvat
sukka käärii itsensä
alkaa kuorsata

kesän tuulesta
rypistyy ihan vähän
virtaava joki

Uigur; Jorma Eronen

Lainasin kirjastosta Erosen Uigurin. Olen sitä aikaisemminkin kehunut.

Uigur, Kirjoittaja Jorma Eronen.Kustansi WSOY vuonna 1978. 120 sivua.

Uigur ei ole Erosen esikoinen, se on tavallaan Juoksu yönmaahan, Intiaanirunojen antologia, Otava 1977, jonka Jorma Eronen suomentanut ja toimittanut.



Luin Uigurin tällä kertaa niinkuin kirjat on suunniteltu luettavaksi, alusta loppuun.

Välillä pysähtelemättä.

Kirjan imu ei ole vuosien saatossa hiljentynyt.

Lukiessa viihdyin, kuin olisin ollut tunturiretkellä Aatsakursussa. Kävellyt sinne, tehnyt tulen ja keittänyt vähän kahvia.

Kuuntelin maisemaa, katselin mitä maailmassa äänet ääntelee. Tieto siitä että jos joki virtaa niin jonnekin se valuu.

Keskustelu tekstin kanssa on hiljaista mutinaa, kuten kivien pinnalla kasvavaa jäkälää ohuempi levä.


Miksi maailmalla on olevinaan niin kiire?


Täältä mihinkään kukaan lähde.






Uigur pitää palauttaa kirjastoon: automaatti vie kirjan hihnalla jonnekin. Piiloon. Ilmestyy takaisin hyllyyn, aikanaan.

Odottaisin että Jorma Eroselta ilmestyisi joskus lisää runoja. Intiaanirunot oli upea aloitus runoilijalle. Opin kesällä Vienassa saamelaisten hautauksista, käytetään valkoisia kangasnauhoja jotka liikkuvat tuulessa.

Jutaavat.

Intiaanit ovat lainanneet saman perinteen saamelaisilta.


Näin maailma jatkuu.



Tikkis Turussa 15.8.2016