keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Carl Philipp Emanuel Bach (1714-1788)

Carl oli Isä-Bachin ensimmäisen avioliiton yksi pojista. Säveltäjä.
(Isä Bach 1685-1750.)

Tutkielma
oikeasta tavasta
soittaa klaveeria.


Tämä teos ilmestyi omakustanteena vuonna 1753. (Saksaksi, Saksassa.)

Miltä kuulostaa kaksoishele, entä liukuhele.

Kuuntelen Johann Christian Bachin (1735-1782) Sonaattia G Duurille, Op. 7, No 1. Allegro. (6 min 4. sek.)

Pianon kimpussa Alberto Nosé.
Mietin kuunnellassani putkivahvistimen äänentoistoa että miltä sonaatti olisi kuulostanut klavichordilla käheisin helein hilkutellusti liukutellen soitettuna.

Mikäs tuota on isolla pianolla pimputellessa kun kaikupohja on vahva ja eheä,
kuin taannoin tilauksessa käväissyt sadan vuoden valtakunnan kanslian pyökkivahvistettu ovi,

tai tiukkasyisen, kylmässä lujittuneen vaahteran viululle antaman kuulauden ja voimaisen vahvuuden sävel. Nyt piano on yksin, yksi soittaja, pianisti. Klavieeri?

Kuuntelen kuusi minuuttia, neljä sekuntia. Ääni toistuu hehkuputkien hiloilta kaiuttimen paperisiin kartioihin. Minun korvani ovat ja kuulevat, ei musiikin kuulemiseen sen enempää tarvita.

Hilavitkutin saa mielessäni lisämerkityksen.

Ei kommentteja: