Aamiaiseksi graavilohta ja pupumukissa kahvia

Aamulla lohta
graavattuna leivällä
+ muki kahvia

Paha sota ja onnellisuus

Onnellisuutta!
Paha sota muualla
ei koske meitä!

Pilvipeitekin ohut
kuin virallinen totuus.


Tikkis 19.3.2026

Välirauha! Meillekin.

Tämä tässä mukavan naapurin meille heittämät tupakantumpit! Hän siivosi omaa pihaparkkipaikkaansa. Ja meidän pihalle ei saa autoa parkkeerata.
Korttelissamme silti hauska sopu! Eli tämmöisen rustasin ilokseni:

hänen puoleltaan
lensi tupakan tumpit
- naapurisopu!



Muuta ahkeroin:

runo ei synny ...
tökkäsin hammastikun
ilman reikiä
- unohdin ajatuksen
ei ollut edes hyvä?



pitää nukkua
että jaksaa pohtia
keskenjääneitä


valveunet valvottaa
pitää turhaa kiirettä

Tämä poisjäänyt, tai unohdus, voisi sopia vielä tänne:

sulavaa lunta ...
kaikki kirjoitusmokat
jotka näen

January Shiki 2016, Copyright Sandra J. Burnes, 2016, New Mexico, USA, suom. Tikkis 2026

Yhden miehen sota

1.

paperinippu
(kynä olisi valmis)
- kukaan ei käske
piirtäisin tankkilaivan
lippuun johtajan naaman


2.

Sotapäällikkö
antaa käskyjä joita
kukaan ei kuule.
Voihan ne kuvitella,
kuuntelisi suhinaa.


3.

Kenen on vastuu
kun sota on menossa
ja sillä siisti?


4.

Hormuzin salmi
on kuitenkin vain vettä
sodan sulkema


5.

Minä tein rauhan:
(suljin teeveeltä sähköt)
nyt juon kahvia.
Saankohan nyt kiitosta
vaikka suljen myös verhot?


Tikkis 16.3.2026

haave kesästä 13.3.2026

Kesäinen tuuli -
tuoreet lehdet
havisee

sopuisa jengi


Tämän tein kun haaveilin että kesä tulee!

Hormuzin kiista

Iranin sota -
johtajan toimi auki.
Palkasta kiistaa?

- muuten sopuisaa?


Hormuzin salmi
tunkee kaikkiin uutisiin.
Miinojen paikat?
Tarkistin yöllä lukot
vara-avain kadonnut



Kiireinen päivä.
Uunista kanan koivet
nyt lautaselta suuhun.
Samoja uutisia
niellään jälkiruokana



Viikko vierähti,
heti on pääsiäinen.
Kanat munivat!



Seuraavat ovat Shiki Kigo September 2009 arkistoista:

maan haju
nurmikolla lepää
paksu sumu

Copyright Jordi Climent 2009, suom. Tikkis 2026


aamun sumu
vanha radio
toimii yhä

Copyright Israel Lopez Balan 2009, suom. Tikkis 2026


sumuinen aamu
vaatteet narulla
eivät kuivaa

Copyright April Serock 2009, suom. Tikkis 2026



laivan sireeni
huhuilee yksinäistä kutsua
jostakin sumussa

Copyright Frances McCarthy 2009, suom. Tikkis 2026

Ikkunallani tammen itu odottaa kesää

Ikkunan tammi
kasvanut pari tuumaa
ei vielä kesä

Eilisillalla rustasin muutaman lyhyen, julkaisen täällä
yhdessä pääkohteen, eli tammen kasvukuvan kanssa samaan postaukseen:

1.

Tasaiset pilvet
peittävät koko taivaan.
Tuulee vain vähän.

Maailmalle esimerkki
saisi olla rauhassa.


2.

Lumimyrskyllä
on oikeus räyhätä
milloin tahansa.
Sulavathan lumet pois
ilman lupaa kesällä.


3.

Polun keskelle
pihapuusta tipahti
katkennut oksa.
Puuhun kasvaa tilalle
kesäksi uusi oksa


4.

Ajoin partani
kuten polulta lumet
- taivas viis veisaa?


5.

Kynttilä syttyy
kun siihen vain raapaisee
tikulla tulen,
- sammuu puhaltamalla
erikseen kysymättä

tikkis 9.-10.3.2026

Kirkkaan taivaan viikolla

Ensin jatkoa täysikuulle, joka oli 3.3.26

Puoliyön jälkeen
kuu tirkistää sisälle
makuuhuoneeseen

toinen versio:

Utelias kuu
valaisee röyhkeästi
muuten pimeän huoneen,
ohut verho ei estä
kurkistelua

jatkuu # 3.lla:

Meni jo yli
maaliskuinen täysikuu.
Taivas tylsistyi.
Avaan radion. Se soi
sähköistä musiikkia.


jatkui pari päivää sitten heränneellä tammentaimen jutulla:

Maaliskuun lämpö
kasvatti tammentaimeen
terhakan lehden!

Tämä olisi # 5

Orkesteri soi
minulla on vain kahdet
kuulevat korvat,
yhteen päähän kuunnella
bändin soittoa!


Viikolla kirjattua:

Maaliskuun lupa:
kevääseen mennään lujaa,
katu on sula.


Aidan kohdalla
vilkuttaa kuu kirkkaana.
Istun varjossa.


Ystävällinen
naapurin laho aita
ei estä mitään.
Se pitäisi maalata
bluffimaalilla umpeen.


keväinen tuoksu
tuuli kadulla vastaan
hiukan tykäistyin
en hae tuulelta suojaa
kengännauhat löysänä



Maaliskuinen yö,
yhtä pimeää eilen.
Sorsat nukkuvat.



Tunti tunnilta
aamun valo lähenee.
Minä en nuku.
Janoiset kukat juovat
ruukuistaan kaiken veden.


Joku jossakin
käy öistä raakaa sotaa,
ei silti voita.
Minä pöyhin tyynyni
aamulla juon kahvia.

Kotitammeni heräsi viikolla

Jatkaa elämää,
puhdistaa myös ilmaamme,
kevät rynnistää!

Viime vuonna pihalta oravan jätöksistä talteen ottamani tammenterho kasvoi heti n. 30 centtiseksi. Talveksi meni levolle. Kastelin häntä silti silloin tällöin.
Ja loppuviikolla tapahtui kevään tapahtuma!
Tammi nosti tuon tuoreen oksan kurottumaan kohden ikkunaa!

Särö nr 57 2026

Särö nr 57 tipahti postiluukusta viikolla. Jatkotiputin sen työpöydälleni, jossa on meneillään olevat paperiset asiat. Tärkein päiväkirjani (kesken!) ja muistikirjani (myös kesken!)
Sitten on nippu A5 papereita, joissa on blogissani julkaissuita lyhyttekstejäni. Osa niistä voitaisiin kokonsa puolesta nimittää haikuiksi, osa tankoiksi. Paljon muita nimityksiä kaipaavia runohenkisiä jutusteluja ei ole.
Pino kasvaa. Kun pino kasvaa liimaan ne vihoiksi, jotta eivät lentää lehahtele ties minne, vaikkapa keittiön hellan sytykkeiksi.
Joskus mainostan myös julkaisujani Blogissa linkkaamalla niitä Facebookiin. Keskityn lähinnä runoihin. Sitten Fakebokissa joskus hairahdun ottamaan osaa yleiseen meteliin joka siellä riehuilee.
Nyt postin tuoma Särölehti kiinnosti. Heti alkuun juttu RAUNIsta kiinnosti ja innosti. Jätin takaraivoni muistisaarekkeisiini merkinnän että Rauni on jees. Hiffasin myös Helvi Juvosen.
Tallennan kaikki Säröt talteen. Vielä kasvupinot ovat kämpässäni lukukelpoisessa sovussa. Vanhimmat Parnassot alusta asti, joiden vanhinta osaa vieläkin kaivelen ja tykkään. Yksi mielenkiintoisin oli Tuomas Anhavan Parnasso 1958 Nro VIII suomentama Arthur Rimbaudin Juopunut pursi. Luin muuten Unto Kupiaisen mökillä asuessani kerran siellä Kupiaisen merkintöjä siitä. Jänniä! Kaksi ranskaa osaavaa runoilijaa kommentoivat toisilleen, ja tuskin kumpikaan näki toisen kommentteja?

Joka kerta kun tänä talvena katsoin lämpömittarin miinuslukemia niin mietin että kun poltettavat klapit loppuvat niin ovatko säilötyt kirjat ja lehdet lämpötalouden takuuna, kuten Säröt ja Parnassot, muuten myös Tuli ja Savut ovat jossain pinoissa!
Olenkohan realisti kun pohdin että jos asun tässä kämpässä vielä jatko-elämäni noin 20 vuotta niin riittävätkö klapit, eli lämmitettävät puut. Mutta hyllyissä on muutaman kuukauden lämmitettäviksi säilöttyjä kirjoja :-(

Lämmön paras lähteeni eli Pörssisähkön hoipertelevat hinnat eivät vakuuta elämän jatkuvuutta?
Särön yksi jännin osa oli Huippuvuorilla olevasta Siemenholvista jutustelu. Senniminen kirja on siis kai myös ilmestynyt? Jep.
Pari kuvaakin sieltä oli, mutta jätin maisemat nyt sinne.
Muuten menee mukavasti, Trumppi ei ole vielä siirtänyt Ahvenanmaata itselleen. Eikä Putin.


Mietiskelee Tikkis 5.3.2026

Maaliskuu sujuu

1.

Maaliskuu sujuu
yksi aamu kerrallaan
- aprillipäivään?

Sitäkö odotamme
kädet selän takana?



2.

Hiljaisuus hihkuu
radion aikamerkki
sotkee metelin

Mikä päivä huomenna
sotkee maailmanrauhan?


3.

Jos olen hiljaa
maapallo kiertää silti
ja päivä vaihtuu
keskiyön pimeydessä
pitämättä melua


4.

Tulliton runo ...
Tullimörö raivoaa.
Suljen telkkarin.
Tekstitön paperi vie
runolta tarkoituksen


5.

Raapaisen tikun,
rikin tuoksu viilentää,
maailma pelastuu!



Rustasin näitä kun uni ei löytänyt minua.
Näistä puuttuu lajimerkintä, ihan wakojakaan nuo liene.

Näillä sivuilla ei ole ärjyisiä ylläpitäjiä?
Entäs lukijoita?


Tikkis 4.3.2026

Maaliskuun juttua

1.

lumeton piha
nurkissa vähän jäätä
- ryntääkö kevät?



2.

Kiireinen lintu
lehahti pihan yli
pysähtymättä.
Ulko-ovi on kiinni.
Minä asun sisällä.



3.

autojen parkit
katovalo rauhoittaa
enkä pelkää pimeää
nukuttaa toki vähän
- myöhäinen ilta



4.

Löysin Sea - runon.
Ei se niin hyvä ollut.
Tuli pimeys
katuvalojen taakse.
Muistelin vähän väärin?

Merirunoni yhtä aikaa Estonian ja Kurskin muistoksi

Oli Elisan kotisivuillani, josta Elisa kaikki kuitenkin poisti.
Olen tätä etsinyt, nimi matkalla taisi vaihtua.
Nettiversiota piti turhan väljänä tiivistää, on nyt Microsoftin Write-versio.

Jos oikein muistan niin tämän kävin lukemassa kerran Vardöen rannalla autosta C-kasetille. (Ajoin sinne varta vasten auton keulan niin että Kurskin hukkumispaikka oli suurinpiirtein siellä.
Sisältö oli paljolti myös Estonian hukkumisen muistoksi, mutta Kurskin loppu kuitenkin satutti myös. Kurskin keula siis räjähti 12.8., joka sattui olemaan myös minun syntymäpäiväni. :-)
C-kasetit kuin myös vanhenivat niin että soittimia saa hakea. Minullakin oli C-kasetteja, jotka heitin roskiin kun mikään vehje ei niitä enää soittanut. r.i.p. Joukossa oli Inkun tekemä Rva Kaskealan haastattelu F.E:Sillanpäästä, joka siis oli. Niin ja Kurskin muistoksi äänittämäni meriruno. Jota siis etsin...

-------------------------------

The Baltic Sea 28.9.1994

Meri

Syyskuun 28. 1994 yöllä oli Itämerellä myrskyistä.
Estonian mukana sinä yönä olleet
pääsivät jokainen perille,
mutta vain osa, minne itse halusivat.

1.
Sadepilvi peittää toisen sadepilven
ja syntyy sade,
pilvistä
meren pinnalle asti,
eikä meri siitä sateesta täyteen tule,
saati sen märemmäksi enää kastu.

2.
Myrsky vaanii meren aaltoja,
ja kun löytää yhdenkin,
upottaa sen heti kuohujen sekaan,
tai kuten sadepilvien makea vesi
valuu hukkaan
meren rannattomiin suolaerämaihin.

3.
Varo, ihminen merta,
meri vaanii kölin alla
nielaistaakseen ihmisen kitaansa
laivoineen
päivineen.

Eikä laiva voi koko ikäänsä ankkurissa olla.
Mistä tietää milloin on ihmisen aika
ankkuroida, turvaan,
tai jäädä ajelehtimaan,
kuten meduusat laskuveden aikaan
ajelehtivat avomerelle?

4.
Entä kuun kuvajainen;
meren tyrskyjen uhmaama,
vaikenee aikojen alusta asti.
Kuten valoton laiva seilaa
horisonttien taakse,
ei tarvitse pelätä,
tänne.

5.
Jokaisen pimeän myrsky-yön jälkeen
tulee joskus kirkas päivä,
ja yksinäisyys unohtuu pois.
Eikä rannalle jäänyt näe,
pääsikö laiva perille asti.
Tulee pitkä yksinäisten aaltojen yö.

6.
Laivan ideana on,
että vesi pysyy ulkopuolella.
Ihmisen idea olisi kuunnella,
mutta ihminen ei ole valmis,
tai yksin;
hänellä on aina itsensä,
eikä niin hankalaa seuraa kukaan kestä.
Eikä ihminen ole merien veroinen,
ikuinen.

7.
Sateen mentyä meren ulapat kelluvat
horisonttiensa välissä,
kuten ihminen nukkuu
lakanoissaan kuivassa sängyssä.
Horisonttien tuolla puolen jatkuu meri
ikuisesti, yksin itsensä kanssa,
sillä ei liian isolla ja vahvalla
ole muita kuin itsensä.
tai kuten ihmisen rakentama laiva
myrskyn kynsissä,
yritti pysyä pinnalla
ja päästä satamaan turvaan.

8.
Ihminen maksaa käteisellä rahalla,
omistaakseen,
mutta merta ei voi ostaa,
kuten laivoja,
jotka on veistetty Jumalan kuvaksi,
ihmistä varten,
ihmisen tekemät.

9.
Kaikki Aika tulee lopulta kohdalle.
Ja sitä aikaa ei voi peruuttaa,
tai jättää käyttämättä.

Ihminen, lähdettyään,
on vain kuten meren tyrskyt
jotka vaikenevat autioille rannoille.
Ja suurestakin laivasta jää jälkeen
vain syysyön myrskyyn kadonnut vana.

10.
Kaukana merellä
aallot yksikseen loiskuvat,
pimeässä,
kylmässä.
Nyt on merenkävijän hetki.
Istu aloillesi,
ja ole hiljaa,
sillä ihmisen ylitse on kuljettu;
kuuntele, merimies,
sinulle on puhuttu:
se oli meri,
taas.


© JUHANI TIKKANEN