Jotenkin tykkään tästä kuvasta
mietin että tuonne Inkkukin olisi mielellään vielä lähtenyt. Matka oli vaan mukamas liian pitkä...
Mutta päädyin sitten hiukan simppeliin kuvaan ja tekstiin puiden lehdistä.
On olevinaan turha olo, eli missä maailma meneekään? Tuota pihapolkua pitkin olemme yhdessä monituiset kerrat yhdessä Inkun kanssa kulkeneet.
Voi voi, säälikin kuulemma sairautta. Entäs murhe? Jussi
Tekstit
1 kommentti:
Jussi!
Noin on kyllä minullakin ollut. Ne kuolleet jotka ovat läheisiä, näkyvät mielessä polkuina ja myös sisätiloina. Nyt ei Leolla ja minulla ole enää yhtään tuollaista olemassa paitsi kuvissa. Taloissa asuvat vieraat ihmiset.
Sitä tärkeämpiä ovat nuo valokuvat.
Suru on tärkeää, koska ilman sitä tunteista ei tule todellisia. Siis ei saa amputoida itseään.
Pidä siis huolta itsestäs! Inkku oli hyvä tyyppi, vaikka en ehtinyt häntä tuntea. Mutta hänen bloginsa oli tärkeä!
Lähetä kommentti