Hiljaista. Vaikka Deatnu virtaa lujaa ei siitä lähde ääntä. Suvituulen puhaltamat poutapilvet liukuvat ääntä pitämättä tunturin yli. Käyn pihalla. Jään joen töyräälle seisomaan. hengitän en liiku muuten. Joen rannan pöheiköstä kuuluu ohut ääni: "Tsii!" Sitten uudelleen: "Tii!" Kevyt tuuli melkein vie äänen mukanaan. Hiljaa, varoen että askeleeni äänet eivät sotke maisemaa palaan sisälle. Suljen ulko-oven hyttysen kärsän edessä.Tikkis: Nuvvuksen retken aikaisia tekstejä 2018.
tiistai 15. kesäkuuta 2021
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti