Ruohonleikkaaja

Nurmikko tykkää 
  kun häntä leikellään 
        ahkerasti.


    Runoja syntyy sanoista.
    Proosa on runsaita sanoja. 

       Runot mahtuvat 
          ahtaaseen tilaan 

mutta tahtovat täyttää 
                    mielet.

lintu lentää pois -
kissa hiipii ääneti,
lunta satelee

joka-aamuinen
kissan jälki lumessa -
valoisa piha

lunta tuiskuttaa ...
rautatiet tukahtuvat
rahan puutteeseen

Hmn. Kigo-sana on. Mutta onko riittävän inhimillinen haikuksi.
Entä senryuu?

Mutta ainakin suomalaisittain kolmirivinen.

Junaseikkailu VR,llä

Kävin viime viikon lopulla Oulussa. Lennonjohtajien lakonuhan takia ja vastaavasti Työnantajien eli Paltan saartotoimenpiteiden uhan takia päätin pärjätä junilla.
Ouluhan ei ole kuin puolivälissä Suomea pohjoiseen mentäessä.

Mennessä juna oli Oulussa tunnin myöhässä. Mutta ei hätää, sen takiahan lähdin edeltävänä päivänä että ehdin varmasti kokouksiin.

Paluu oli lauantaina, ja olisin ehtinyt n. klo 16:00 Oulusta etelään lähtevään junaan, mutta kas, sehän nimenomaan lauantaina kulkenutkaan. Odotinpa sitten Oulun asemalla seuraavaa juna joka lähti noin klo 18:00. Tuli laiturille ja junaan, mars.

Lämmin vaunu ja kahvia, ja rauhallista.

Kunnes jossakin Parkanon metsätaipaleilla juna hiljensi ja pysähtyi. Meille kerrottiin että junan moottori ei saa sähköä. Joku meni sitä tutkimaan ja juna saikin taas sähköä! Hyvä VR!

Perillä Hesassa reilu tunnin myöhässä, mutta päästiinpä perille. Taas hyvä VR!

Kotimatkan Hesasta Turkuun teinkin Express-linjurilla. Ne toimivat aina vaan.

Juna pysähtyy Parkanon radalla 
      talvisen metsän kohdalle. 

Veturi ei saa sähköä.

Joku mietti ääneen että Berner ei ole maksanut Carunalle 

                                            tukiaislahjuksia? 


Kuski käy houkuttelemassa 
            ajojohtimeen taas menosähköä,

    ja matka jatkui. 





          Mietin että sähkö

              ei ole yhtään mitään 

          vaikka juna kulkee sillä taas. 

              Kahvi on lämmintä 

          ja ulkona pimeää metsää 

              jota juna ohittaa.

Tammikuun ilta -
sateesta syntyy uusi
pimeän pesä

Lumen hattara
leijuu maahan peitoksi --
ei näy risuja

tuulen katkoma
kurkottuu näkyville
kasvaakseen vielä

Lumi peittää maan  

 lämmittävät ruohoja   


       paleltumasta

Istuu penkille  
   ja on sen näköinen kuin 
        haistattelisi 

    kuihtuvaa päivänkakkaraa 

tai puoliksi syömätöntä 
           eväsvoileipää.


Mietin että hän ei kaipaa 
  juttuseuraa.


Juna kolisee 
  ja pitää kiinni  
    aikataulustaan. 

kissako mennyt
käynyt, tullut takaisin --
pysyvä lumi?

luminen oksa
luottaa kesän lämpimän
vielä tulevan

Diesel käryttää
ilmakehään höyryjä -
taivas hämärtyy

elävä lumi
sulaa jalkakäytävällä --
leveät kadut?

olisin lintu
en liukastuisi nurin
jäisillä teillä

Pihalta
kissa hiipii
naapurin puolelle,

jättää tassun jäljet
vastasataneeseen lumeen.

Mietiskelen ...
riittääkö kolmeen riviin
tarpeeksi ajatusta


Miettiikö lumisade
kaiken peittämiestä?

Räntäinen tuuli
riehuu ulkona.

Kynttilästä lepattaa
lämmin henkäys.

kaksi hevosta -
liike joka ohittaa
yön pyykkinarun

Jos tipahtaa ilmakuoppaan
ei kannata
hengästyä

Samalla myös lainaus Tuomas Anhavalta Mikille viestinä:

lumisateessa 

    ratsumies  

       päätä kääntämättä 

Retkellä

tihkusateella
repussa mehutölkki
ja kantapäässä rakko

Pertti Nieimisen värit

Kevään värit 

sammuvat. 

Vihreän läpi ei enää näe. 

Se peittää kaiken. 

               on kesä, yksivärinen. 

Copyright Pertti Nieminen, teoksessa Vihreän läpi ei enää näe sivulla 28.

Sinällään lyhyt kuvaus kesästä, sen vihreydestä.

Pysähdyin tähän kuitenkin. Pertti Nieminen oli värisokea, kuten Juhani Peltonen.

En osaa muodostaa silmiini värimaailman näkymästä josta puna-vihreät sävyn eivät ole samanlaisia mitä meillä muilla, jotka näkevät. On sovittu että enemmistö erottaa värit oikein.

Puna-vihreä väsisokea ei pääse merimiesammattiin, ainakaan kansipäällystöön. Merenkulun turvavaloissa on punainen ja vihreä koodaus.

Konepuolelle sallittiin joku lievä värinerottelun haalistuminen?


Samaan aikaan olen myös selaillut uudelleen, ties kuinka monennen kerran Pertti Niemisen 560 sivuista valittujen runojen Näen syksyssä kevään valikoimaa. Siinä on Tuulia Toivasen kirjoittama jälkisana Pertti Niemisen runoista.

Pertti Nieminen kuoli jokin aika sitten, mutta elämä jatkuu kirjoissa ja runoissa. Kuten fiksusti on tapana ilmaista.


Turussa Tammikuussa 2019

Tikkis


Ps:
Hannu Pertti Nieminen (29. kesäkuuta 1929 Vaasa – 8. marraskuuta 2015 Vantaa) oli suomalainen runoilija ja kiinalaisen kirjallisuuden suomentaja. Sanoo Wiki.

Message is Massage

Blogilaskuri on laskenut että minulla on nyt 4317 juttua blogissa.
Koska suurin osa on lyhyitä niin ascii-mielessä merkkejä ei kai kovin montaa.
Bloginjulkaisu jonkinverran myös kirjoittaa omaa koodiaan eli kokonaisbittimäärä on moninkertainen varsinaiseen tekstiin.

kyllähän pilvet
ja kaikki räntäsateet
taivasta pelkää

Tuosta kolmirivisestä, kigosana on, räntä on talvikautta. Entäs ihmisyys, henkilökohtaisuus?
Pelko?


The Medium is the Massage

McLuhan

Tiskattu muki -
kahdenvälinen hellyys
tiskipaljussa!

talvi hiljenee ..
meri jäätyy umpeen
& happivaje

Valo häikäisee -
sähkötöpselistä vaanii
ahne riistäjä

puut eivät kasva
pakkasen puremista ...
eivät kuolekaan

Lataan akkuja --
Saksan hiilivoimalat
eivät häpeile

Tuli humisee --
hiilidioksideja
leijuu taivaalle

Suojanpuolella
ei palella niin paljon --
minä ja kissa

pakkanen puree
tuulesta talven vihat -
hiiri örmöttää

Typen oksidit
vilistävät myrskyssä
metsiin haisemaan