maanantai 10. joulukuuta 2012

Kukai:n vapaamuotoisia marraskuussa




Shiki Kukain marraskuun vapaamuotoisia ei ollut niin monta kuin varsinaisessa Kigo-osiossa. (113 kpl, kun kigoja oli nyt 120 kpl.)

Tein printeistä A5-kokoisen liimasidoksen. Pysyvät tallessa, ja ovat normaalia kirjaformaattia.

Suomennan muutaman näytille. Annettu aihe oli Öiset äänet:

yövuoro

hänen kenkiensä
narina
Copyright Tom Painting.

Oikeastaan kai "kengät" vaan jalkineen pohjat, tms, mutta simppeliyden alttarilla kelvannee nyt kengät. Myöskään "hänen" sukupuoli ei aukene, Tom tarkoitti naista. :-)
Leevi Lehdon "hen - henen" ei liene vielä Nykysuomen oikulukusanakirjassa?

öinen lumi
hiljaisuuden valkoinen
ääni


Copyright Oddbjorn Aardalen.
(bjornin o on nk. tanskalainen öö, joka ei välttämättä täällä blogissa näkyisi?)
tähdetön yö
lokit katoavat
meren ääneen

Copyright Bouwe Brouwer

Äänellisiä kaikuja Bashoon lammella metelöivästä sammakosta?


ompeluhuone
koiperhosen siipien
hiljainen räpse

Copyright Dorota Pyra
Hän on "vanha tuttumme" Puolasta, Gdansk:sta.


yön varjot
lumipyryn hiljaisuus
ikkunalaudalla

Copyright Tore Sverredal

Miten kertoa siitä mitä ei ole, tai ovat vain lähes olemassa kuten varjot. Ja ikkunalaudalle metelöi lumipyry. Aika mekkalaa?

hiljainen yö -
puumadot syövät
pyhimyksen jalkoja


Copyright Cezar F. Ciobica


Vain hetki ja maallinen vaellus purua vain.


Vihellys yössä
pastori kutsuu
kissaansa

Copyright Barbara Campitelli, seuraava Skottilainen runoilija John McDonald:

yön ääniä
vanhan saksofonin sisällä
äänet lepäävät


(Tuon muotoilua voisi vielä kenties vähän hakea, mutta idea tuli kai korvinkuultavaksi?)


pimeässä
vain kellon tikitys
ja unettomuuteni


Copyright dsnake

Tämä sängyssä hereillä oleva ei siis kuule liikenteen melua, eikä tappelevia naapureita. Silti uni ei tule, vaiko kenties siksi, who knows.

pimeä yö --
kaukaiset pöllöt vaihtavat
huhuilujaan

Copyright Aidah Atieno
Kuka on kaukana, pöllöt vai yöpöllöjen kuuntelija?


kaukainen kojootti ulvoo
koditonta kuuta

Copyright Mark Fisher

Minulla on siis koti. Kojootillako ei ole. Missä kuu asuu?

hiljainen yö -
märän lumisateen pehmeät
laskeutumisäänet

Copyright Jane DeJonghe
Original = "subtle sound", josta minulle tulvi väkisin mieleen shuttle eli avaruussukkula... Mutta siitähän ei ole kyse vaan siitä hienovaraista ääntä syntyy kun märkää luntaa tippuu maahan.

Siiskö näin, orjallisemmin:
hiljainen yö -
niin hiljaa märkä lumi
putoaa maahan

Edelleen Copyright Jane DeJonghe



pöllö huutaa -
moni näkymätön asia
vihaa minua tänä yönä

Copyright Tuvshinzaya Nergui.

Rivien 2 ja 3 tavujen rönsyily ei ole minun syytäni, vaan kirjaimia haaskaavan kotimaamme ykköskielen. :-)


Pöllöistä ja niihen öisestä huhuilusta oli mukana monta eri versiota, seuraava, jonka copyright Keith A. Simmons:in on tavallaan peruskamaa:

hiljaisuudessa
syvän tumman yön
pöllön huhuilu

Vielä pari vatsan kurnimisesta kolmirivisiä:

Kiitospäivä
vatsamme pulputtavat
yössä
Copyright Earl Keener. Seuraavan Copyright James Dobson:

ulkona ukkostaa -
vatsani myrähtelee
vuoteessa


Tikkiksellä oli seuraava juttu:
heräsin
yön ääniin -
vuotava vessa








3 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Taidanpa printata ittelleni.

Minusta sopivat seinälle erittäin hyvin. Edessä on tosin iso homma musteen vaihtamisen kans, eli tuskin vielä tänään, mutta ihan pian.

Panen kyllä seinäkopion niin että alkuperäisen nimi on siinä ja sun suomennos.

Vai kiellätkö?

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Kieltolain aikaan aikalaiskansalaisten todistusten mukaan juotiin niin holtittoman runsaasti ja väkeviä että kun kieltolaki viimein kaatui oli se monille helpotus.

kielletty haiku
kylliksi! tai liikaako!
tavut piilossa


Muuten mietin aika usein että kuinka paljon lyhytruno muuntuu kun sen kääntää. Yksittäiset sanat merkitsevät eri ihmisille erilaisia asioita. Jos niiden kanssa aikansa möyhii niin alkuperäisestä ei ole kuin kapinen luu jäljelle.

Seinälle jäänyt
kapinen luu kolisee
illalla myöhään

:-)

Anonyymi kirjoitti...

Missä kuu asuu?

Der Himmer, endlos ausgespannt
ist dein geliebtes Heimatland,
o glycklich war, wohin er geht,
Doch auf der Heimat Boden steht.


terv.
Maurice & Schubert D 870