Kylmän yön varpunen

Olen siivonnut vanhoja tekstejäni netissä, muotoillut.

Ne ovat muutaman vuoden viihtyneet hyvin vanhalla kotisivullani. Huomasin että HTML koodi on kehittynyt ja käyttämäni koodit alkavat olla esihistoriaa. Olen käyttänyt pääosin mm. isoja tolppakirjaimia, kun jossain on nyttemmin päätetty että koodi onkin vain pienellä. Ym. lustikasta.

Toisaalta aika ajoin mietin että kun sivuni lakkaavat reagoimasta bittivirtojen kutsuun niin So What.

Tämä alla oleva näytti olevan julkaisematon mutta sourcessa tallessa. Muokkasin siihen yhden rivin ja paljastan hänet tänne:

Kylmä yö.
Varpusparvi palelee
porukalla.

Kts source:
http://www.saunalahti.fi/~juhatik/koditon/march.htm

Löysin allaolevan jossa varpusen etuliite oli MF, eli Major Frozen, eli Majuri Pakkanen. Ajankohtaan ja käännösepäröintiin viitaten, - koska vallankumouskin ja vappu- tein pakkasvarpusesta Everstin. Kannan vastuun. Kuten poliitikotkin.



Hyydytä Eversti Pakkas-Varpunen
ylös taivasta vasten -
pudota Vallankumous

Original's Copyright by Drax, this translation version by j.t.

Drax bloggaa täällä:

http://irishpoet.blogspot.com/

(Varpushaiku ei ole sieltä.)

Bonus (nimimerkki Tikkis)

Yökukkasen
kuurainen terälehti
kuultaa sulana

(Tämänkin innoite Draxilta.)

Keltainen Lehmä
kirjaston aukiolla -
Ruotsista tuulee!

WSOY siis ajautui Kuningaskunta Ruotsin syliin!

Miina Äkkijyrkän Keltainen Lehmä märehtii Turun Kirjaston aukiolla.




Kts myös:
http://mataleena.blogspot.com/2011/04/miina-akkijyrkka-turun-kirjaston.html

Ann Lauterbach

Selailin American Hybrid - antologiaa ja olin taas tympääntyä. Kuva jonka Cole Swensen ja David St. John Amerikkalaisesta runoudesta antavat on mielestäni aivan liian sisäsiisti.

Kuin pantaisiin pitsiverhot ikkunoihin kun aurinko nousee ja paljastaisi viisi tai kuusi pölyhattaraa isänmaan takanreunuksella.

Teokselle lienee sisäpiirin tilauksensa, on siinä toki ytimenä ihan tuhtia runoutta.

Vai olenko minä tullut nirsoksi? Äreäksi.

Pysähdyin katselemaan tarkemmin sivulla 243 Ann Lauterbach'in Hum-runoa.
(Hum = hyrinä, surina, kohina yms.)

Samanniminen kokoelma häneltä ilmestyi 2005 Penguin - kustantamolta. (128 sivua.)

Lainaan näytille muutaman kaksirivisen tuosta HUM - runosta:

. . .

Jokainen on satunnainen.
Jokainen kyynelehtii.

Tämän päivän kyyneleet
Karkoittavat huomisen.

Sade on tuhkaa
Päivät ovat kauniita.

Sade putoaa alas.
Ääni putoaa.

Taivas on pilvi.
Päivät ovat kauniita.

Taivas on tomua.
Sää on eilen.

Sää on eilen.
Ääni kyynelehtii.

Mitä tämä tomu on?
Sää ei ole mitään.

Päivät ovat kauniita.
Tornit ovat eilen.

Tornit ovat satunnaisia.
Mitä nämä tuhkat ovat?

Tässä on hattu
Mikä ei matkusta

Tämä on köysi
Mikä tuoksuu yölle

Tässä ovat sanat
Eläköityneet kirjoihinsa

...

Ann Lauterbach on syntynyt vuonna 1942.

Viime vuoden lehtiä
lentää pakoon -
myrskytuuli

Tittamari Marttinen, Savun negatiivi

Löysin Tittamari Marttisen runokokoelman Savun negatiivin ikäänkuin vahingossa. Tiedän hänet Lukukeskuksen ja Kirjailijaliiton hallintoihin kuuluvana. Tuotantoa on reilusti.

Lainaan sivulta 23 näytteeksi jonkun rivillisen:

Naiset liikkuvat ääneti 
lapsen, tähden syke mielessään, 
tuntevat yön kuin hiustensa, ihonsa tuoksun, 
miehen liikkeen, 
muuttolinnun äänen
täynnä odotuksen värettä. 
Arka, villi pihani: 
häpykummulla ei ole hautaa. 

Mielenkiintoista oli löytää Tittamarilta runokokoelma joka on julkaistu vuonna 1991. Joskus mietin että minkälainen olisi kunnan verovaroilla kustannettu kirjasto josta voisi luottaa että jollakin aikamääreellä olisi kaikki ilmestyneet runokokoelmat selattavana. En ole ihan varma vaikka ne kaikki Turun kirjastossa olisivatkin.

Vuoden 1991 jälkeen Suomeen on ilmestynyt mm. Ntamo, jonka tehdastuotantoa on vaikea seurata saati kaikkia niitä hankkia. NTAMOn tuotteet ansaitsivat seuraamista, tutkimusta. Mitä kielessä tapahtuu? Minne lauseet menevät; kuka niistä saa määrätä.

Jos pitäisi valita NTAMOn ja WSOYn välillä niin omalta osaltani se olisi helppo. Paitsi ihan viimeaikaiset käänteet tuntuvat antavan uskoa vanhan kustannusmoraalin ainakin osittaiseen paluuseen maahamme. Vai. ko. ?

Hyvä että meille tuli NTAMO. Ja hyvä että WSOY saattaa jatkossa taas olla muutakin kuin saviperunoiden halveeraamista.

Savun negatiivi on WSOY.n arvovaltaista tuotantoa. Tittamari Marttisen runot ovat hyvää kieltä, lauseet rakentuvat.

Kokoelma päättyy näin:

 
Jäähtyvä lumi kuljettaa metsässä.
Kevyt usva, savun negatiivi. 

Tulee ajatus ottaa kamera taskuun ja mennä metsään ja tulostaa kuvasaalis negatiivina. Jostakin syystä luen tuon kuitenkin positiivisena. Kun entisajan filmin kehitti niin se oli nega-tiivi, siitä tehty paperivedos oli positiivi(nen.)

No niin.

Kevät sulattaa talven lumia. Hitaasti ja niin että äkkiä ei enää ole jollakin paikkaa lunta.

sulanut lumi
paljastaa viime vuonna
kuivaneet lehdet

Bloggaaja Bill julkaisi seuraavanlaisen keväthaikun 22.4.2011:

keväinen tuuli -
jonkun koira juoksee vapaana,
tai kenenkään

Copyright Bill Kenney, suom. j.t.

Siihen minä kommentoin:

kevät
juoksee vapaana -
pöly jää jälkeen

....

Turussa Aurajoen jäät lähtivät pahemmin metelöimättä. Kuin näinä vaaliherkkinä aikoina olisi muka parasta olla herättämättä huomiota.

 

             vesi 
         mikä joessa
               virtaa

- juovatko kalot joesta?

    ihminen imee huuhteluvettä
          putkiinsa, 
       vetää vedet vessanpöntöstä 

     ja on olevinaan siisti


joki on vapaa, virtaa-
  va vesi 

ohittaa itsensä

     pakko kääntää sille selkäni 
                        menen kotiin 
  katsomaan mitä uutta 
               ovatkaan maailmalla keksineet

hämärtyy 
       taivas 

olenko taas 
         tämän hetken 

tätä hetkeä 
                vanhempi

Lopuksi bonushaiku:

Aurinko virtaa
pitkin savijokea
ylös, alaspäin

Issa ja Kushiro Ezo

Saavat Edon tuulet
puhaltamaan --
Ezon saari

Issa vuonna 1822. Suom. j.t.

Edo = nykyinen Tokio
Ezo = nykyinen Hokkaido

Etsiskelin tänään bloggaaja Nemolle runoa, jossa ajatuksena että vaikka kirsikkapuun hajottaisi, ei kukkia löydy sen sisältä ja silti se kukkii keväisin.
Yksi säe olisi: "et löydä kukan kukkaa".

Muistin Kushiro Hokkaidolaisen, tai pitäisikö sanoa Kushiro Ezo? Tiedä häntä oliko kirjoittaja kuitenkin vain jonkun haiku-opettajan oppilas tai peräti oppilasryhmä.

"Kahdeksan Ezon haikuoppilasta".

Oli kuka tai keitä lienevät, runot innoittavat, ainakin minua, pari luonnosta kevään aiheeseen, osin myös yllä olevan Issan aiheeseen:

Auringon nousu
synnyttää tuulen Edoon ...
haihtuvat huurut

Keskipäivällä
Ezon lämpimin hetki ...
En kaipaa Edoon.

Muutama bonus:

Hellekaudella
Edonkin herrasväki
kaipaa Ezon viileyttä

Kun syksy tulee
hiilipannu lämmittää --
tuulee etelään

Luontevinta olisi sanoa "pohjatuuli", mutta Kushirolainen ikäänkuin lähettää tervehdyksen etelään, Edoon, pääkaupunkiin. Ja kun Hokkaidon pitkä talvi alkaa:

Hiljainen talvi -
sain Edosta kirjeitä.
Minä ja hiiret.

Issan tyyliin sopien Kushiro Ezo ei valita kylmyyttä, etteikö päinvastoin; hän ja hiiret viihtyvät? Tätä vahvistaa seuraava:

Sakea riittää -
vain yksi juomakulho
silti käytössä

. . .

Istun rannalla ...
pohjoinen tuuli kuljettaa
aallot etelään

Tästä olisi seuraavanlainenkin tulkinta:

katselen miten
pohjoinen merivirta
vie lunta etelään

Tämän, nyt viimeisen, kirjoituspaikkaa ei ole tiedossa. Voisi ajatella sen olevan matkamuiston, mielikuvan kirjaus. Oliko kyseessä Hokkaidolaisen ilmastovaikutuksen saanutta kahdeksan haikuoppilasta palattuaan takaisin etelään, Edoon? R3 voisiko siis tulkita myös:

tuo lunta etelään
tai
tuo aaltoja pohjoisesta

Vähän kuin Suomessa lapintaudin pureman saaneet turistit?

Joku tai jotkut heistä ilmeisesti kuitenkin liittyvät Ezoon lujemmin sitein kuin ohimenevä haikuseminaarimatkailu? Vai olenko täysin väärässä; jotkut tai joku Ezosta kävi Edossa haikuoppia saamassa?

en tiedä ketä
muuta kaipaan kuin Ezon
vihmovaa viimaa

Löysin seuraavat rivit jotka asettuivat näin:

ei edes kissaa
seuranani talvella -
iloiset hiiret

Salarakas Issa

Issalta yksi mielestäni harvinaisempi aihe; salarakkaus. Vuosi 1824.

koko pitkän yön,
kissatkin,
lempivät salaa

Hiukan aprikoin; eiköhän nuo kollinrontit ihan julkeasti ajatuksiaan pitkin yötä mourunne. Japanissa kissatkin lienevät siveämpiä?

    Julkea kolli 
    kaikki viisi jalkaansa
    lonksuen hiipii

Kaipa tuo on haiku; piilossa kissanrontin kannalta kigo-sana: kevät!

Taidepläjäys TurunTuomiokirkossa

Turun Tuomiokirkossa on taidenäyttely, mukana mm. Andy Warholan töitä. Hän syntyi 6.8. 1928 ja kuoli 22.2.1987. Hänen isänsä oli kotoisin Slovakiasta.




Syntyjään hänen sukunimensä oli Warhola, joka muodoltaan kiinnostaisi suomalaisia.

Muuten sujuu tasaisesti; kävimme myös Turussa Pyhän Aleksandran seurakuntasalissa katsomassa Ikoninäyttelyä. Hartaudella maalattuja ikoneita; kannattaa käydä pohtimassa elämän pitempiaikaisia realiteetteja. Mataleenan blogissa lyhyt juttu ja pari kuvaa, kuin myös lisää Tuomikirkon taidenäyttelystäkin.

Muuten on kevätkeli, aamulla ulkona oli kylmempää kuin jääkaapissa mutta päivällä lämpö kohosi.

terassikeli -
jääkaappimme innoissaan
lämmön noususta


Alla kukkia Tuomiokirkossa.

Pääsiäisviikon keskiviikon jutustelua

        Pölisevä katu 
  hengittää
    koko talven 
           himot 

niistäisi edes nenänsä

       Nastarengas
          auton hampaat 

teräspalan 
   ja 
    bitumin 

             inkarnaatio

ystävyys kuluttaa
     kunnes kevään uudet tuulet

         puhalluttavat 

  unohtuu    näkyvästä

Minulla on nuoruusdenaikainen suhde bitumin kanssa. Olin MT Nunnalahti-laivalla 60-luvulla sitä kuskaamassa Venezuelasta. Laivan piti olla tarkkana että säiliöihin pumpattu bitumilasti ei pääse jäähtymään. Se oli lämmintä puuhaa. Kannen alla lillui saunanlämpöinen bitumi ja taivasalla viileä + 30 asteen Karibian ilma. (Maksoivat siitä ilosta palkkaa meille.) Vakavan runoblogin ollessa kyseessä lisään loppuun yhden löytämäni Issan:

yö on pitkä,
pulloni, tyhjä,
taloni, syrjässä

(Issa, kirjoitusvuosi ei ole tiedossa.)

Olen muutamana päivänä kalastellut talteen mm. blogini syvänteistä Issoja talteen kotisivuilleni; täältäkin voisi aloittaa kahlaamisen:

http://www.saunalahti.fi/~juhatik/koditon/issa.htm

Shinanon tiellä ...
keväistä usvaa,
ja sataa lunta

Issa vuonna 1823. Issan kotiseutu on lumista vuoriseutua, pitkät talvet.

Pääsiäishiiri

Loppuviikolla on Pääsiäinen. Siihen allaoleva pohdiskelu:

     Pääsiäinen 
     kun palaan kotiin 
     hiiri on yhä kuollut

Copyright Bob Lucky – Ethiopia, suomennos J. T.
Lähde: Notes From the Gean Vol. 2, Issue 3 - December 2010

Easter / when I return home / the mouse is still dead

Mietin tuota still – sanaa, siitähän voisi saada seuraavankin jos välttämättä haluaisi monitulkita kuten poliitikko:

   Pääsiäinen 
   kun palaan kotiin 
   hiiri on hiljaa kuollut

”Jouluyö, Juhlayö”, nyt vain pääsiäisenä.

Tekstissä on sukellusaineksia moneen pohdintaan, alkaen miksi palata pääsiäisenä, missäs kävit.

Kotona odottaa hiiri, kuollut mikä kuollut; sitä ei ole kissa syönyt, muurahaiset kaluneet luurangoksi. Hiljaisuus on ilman kaksoistulkintaa sanasta still silti läsnä. Mihin hiiri kuoli, vanhuuteen? Oliko hiiri kuollut jo kun lähdettiin jonnekin mistä nyt, pääsiäisena palataan takaisin, kotiin. Koti! Tyhjempi?

P.S.
Tänään on täysikuun aika. Sen kunniaksi täysikuuhaiku:

kevään täysikuu -
näen nyt katsella
hämärät unet

Äänestyspäivä

Pihalla puhkesi ensimmäinen kukka. Ja tänäänhän on viimeinen hetki antaa isänmaalle äänensä; Suomelle valitaan uusi pääministeri.

 
Äänestyspäivä -
neljä pääministeriä 
blankkaa kenkiään

Joni Pyysaloa lukiessa

Joni Pyysalo
Kuolema, rakkaus
ja lisälaitteet

WSOY 2006.

Kirjan löysin talvella divarista, maksoi 6€. Budjettiani ajatellen hinta ei ihan lähestynyt kipurahaa, mutta päätin että syömme sinä päivänä Lidlin tarjoustuotetta, ja kalliin Valion piimän sijasta juon pelkkää keitettyä vettä ruokajuomana.

Ostos kannatti; syömme keskimäärin muutenkin aivan liikaa ja raskaasti.

Mietin ja kääntelin Joni Pyysalon kirjaa moneen kertaan.

Teksti on erinomaista.

Se on hiottua ja siinä on senverran nk. särmää mitä pitää ollakin että tekstiin tulee kirjoittajan omaa persoonaa, ääntä.


Mikä ratkaisi että mainitsen Pyysalon vuoden 2006 kokoelman oli sivu 25, Jarkko Laineen muistoruno, siitä ote:

"ja kun kaikki mikä uhkaa on jo läsnä
anna meidän pelätä pelkkää pimeyttä."

Jarkko Laine 17.3.1947 - 19.8.2006.

Jakken synttäripäivät pääsivät livahtamaan ohi; Jarkko ei näissä vaaleissa käynyt Kataisen joukoissa vaalikamppailua.

Olisinko tätä Kokoomuslaista kannattanut; en.

Olisinko kannattanut tasaveron kasvavaa uhkaa, sitä että rehellisiltä palkkaverolaisilta ollaan valmiita perimään Kreikan vuosikymmenien kuplien uudelleen puhallusta? Että ElinKeinoelämälle kesken talousahdinkoa irrotettiin reilut 600 miljoonaa meidän muiden verorahaa. Muka Lehmanin ja veljesten kuplan puhkeamisen vaikutuksien lieventämiseksi Suomen rahapääomalle?

Kreikan kirjallisuuden perimä on toki ikimuistoista, mutta pitääkö sitä, - niin läntisen maailman peruskirjastoa kuin onkaan - vieläkin sokeasti, kyselemättä, naivin innostuneesti meidän vieläkin maksaa?

Ja jatkossako olemme valmiina sokeasti maksamaan vielä ydinvoimaloiden huonosti suunniteltujen varajärjestelmien pettäessä?

Esimerkiksi, tuli nyt vaan mieleeni. En silti ole erityisen pahalla tuulella, nämä ovat jokapäiväistä arkipäiväämme Suomessa.

Joni Pyysalo ja Jarkko Laine työstivät runoja tiettävästi pitkään. Joni Pyysalon runoilijanura on pitkä. Se huokuu tekstissä positiivisena.

Nyt pitäisi unohtaa päivänpolitiikan ja Jakken kokoomussympatiat. vai pitäisikö.

Ei Jakke siinä yksin ole; minä lienen tänään vähemmistönä kun en hurraa Kataisin talouspyrkimyksiä kaataa kaikki liikenevä raha osakeyhtiöille, optioiden kasvattamiseen, pankinjohtajien bonuksien kasvattamiseen.

Minusta on nähty (taannoinen Sonera etunenässä) mitä johtajan mammuttimaiset optiot ja bonukset aiheuttavat. Fortum! Jonka Pekkarisen hyväksymä (?) kuplaetugeneraattori ei vielä ole puhjennut; odotetaan? Eikö Suomen kannattaisi antaa Fortum BP.lle jonka esimerkillinen toiminta Mexicon lahdella lienee globaalin teollisuuden esikuvia?

Täyteen puhallettu saippuakupla on toki kaunis kun se keveänä ja elävänä ja pinta-aktiivina lämpimässä henkäyksessä leijuu, kunnes poksahtaa ja jäljelle jää märkä muisto, joka sekin haihtuu että kuplaa ei saa enää uudelleen kasaan.

Näinhän tapahtui Soneran konkurssissa. Lehmanin Suuri Kupla USAssa tuli maksuun Suomeen saakka. jne.

Näihin ajatuksiin Joni Pyysalon harkitut, mietityt, salaisesti usein yllättävät rivit saavat ajatuksia mieleen.

Hyvä runo hengittää ajankohtaista maailmaa.

Ateenan henki lienee voittanut Spartalaisen talousjärjestelmän, ja globaali maailma maksanee nyt tappiot.

Huomenna päästäneen meiltäkin maksamaan Fukushiman kelvottoman turvasuunnitelman (varapumput, generaattorit, eli kun niitä ei ollut?) kustannukset globaalisti. Sähkön hinnan nousuina, ja kyllä tuleva, tänään jo valmiiksi kirjoitettu hallitusohjelma antaa siihen oikeutuksen, nuotit.

Että kirjailijat, runoilijat ryhtyvät politiikkaan on kansalaistoimintaa siinä kuin runoilija saa apurahoja ja julkaisee kokoelmia.

Itse olen usein vaivaantunut epäpoliittisuudestani; en kuulu mihinkään enkä toistele julkisuudessa puoluetoimistojen ohjelmia. Olen joskus voimakkaasti jotakin mieltä, mutta toisessa asiassa voin olla jonkun toisen vallankähmijäjengin puolella.

Perinteisesti ei siis kovinkaan ryhdikästä meininkiä?

Minua se ei kiusaa. Että ilmestyy Joni Pyysalon ja muiden runokokelmia (Lukekaa ihmeessä Hannu Heliniä!) antaa uskoa siihen että Antiikin Kreikan perinne on meidänkin isänmaalle eduksi, onhan! Ainakin se tulee kalliiksi. Mutta meiltähän liikenee rahaa.

kuolleita ei ole,
me olemme yksin maailmassa

(Joni Pyysalo, s. 1974.)

Haikujen tekemisen tuottavuus

Suomessa on aika ajoin talvella jäitä. Joskus on sovittu että Perämeren perukoille pitää laivojen päästä ympäri vuoden, sattuneista jäätilanteista huolimatta. Entinen MKL tilasi aikoinaan uuden innovaation monitoimimurtajia, joilla kesäisin hierotaan Suurta KansainVälistä bisnestä esim. öljynporauspaikoilla. Näissä laivoissa otettiin huomioon sen ajan tieto rungon muotoilusta, joka toisaalta tarkoittaa sitä että jo esimerkiksi suurempien laivojen peräaallot keikuttavat kapteenin puurolautasen maidot syliin, jollei ole waruillaan.

Yksi syy pitää nämä paatit satamissa, pois ajelehtivia jäitä vainoamasta?

Tätä suurta tuottavuuskauppaa yksi näistä kaunottarista tuotti Italiassa kököttämällä Triesten satamassa.

Tiedä vaikka Globaali kasvihuonejääkone, joka nyt Suomeen on tuottanut parit palelevat talvet, jäädyttäisi myös esimerkiksi Alexandrian sataman väylän ja murtajamme pääsisivät tuottamaan.

Tänä vuonna Perämeren satamista tihkui masentavia huutoja että leluja ei pitäisi lähettää sinne, ainakaan yrittämään jäänmurtohommia.

 
Pelottavat jäät 
murtajahirmuisuuden 
tuottava uhka?
 
 

Entinen MKL on nyttemmin pirstaloitettu ja yhtiöitetty ym tuottavaa. Ylläoleva teksti on lähes haiku; R1 ilmaisee vuodenajan, R3 on kovasti hallitusmyönteinen termi, muodokas. R2 on ainakin oikein tavujen määrän mukaan. Sisällön synkroni kuvan kanssa voinee olla vähän kuin perluskoonin selittelyt kun hän lapsivuoteesta nousi?-(

Alla kevennykseksi Helsingin graffiteista yksi näyte.

värikäs hetki -
betoniseinän viestin
kevään odotus

Bashoo juo sakea

ei kuuta, ei kukkia,
juoda lipitän sakea
ihan yksin

Bashoon teksti liittyy kuvaan jossa joku juo sakea. Kirjoitettu vuonna 1689.
Aihe on suosittu ja samantapaisia toisintoja löytyy.

Kävimme ennakkoäänestämässä. Toimitus oli helppo, nopea. Tulee tunne että meneekö äänet oikeasti uurniin, vai ovatko Oy Gallup - yhtymän juonimat kyselyt tehneet jo valintansa.

Kuinka paljon menestyspuolueilla on mielipiteenmuokkausfirmojen osakkeita?

Lainaan Hannu Helinin Kootuista 1999-2010 osiosta Sesame mucho pari riviä:

ihtiriekko iilikotti tie toisuuden iljanteella
iternautti ethernautti kapseleineen
open the lid of a tajine
sea me fall like a tear
...






Sesame mucho, painopaikka: www.lulu.com, 2008. Kansi oikealla.

Maailman sivu teoksen kansikuva ja pieni jutustelu:

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2011/01/hannu-helin-maailman-sivu.html

Parnasso 2/2011 ilmestyi. Arvosteluosastossa on Maaria Pääjärven analyysi Hannu Helinin Maailman sivusta. Vaikka Maaria Pääjärvi onkin mielestäni tavoittanut Hannu Helinin tekstien ilmeisintä antia tuli tunne että teksti jatkuu. Kaivoin teoksen kirjaläjieni joukosta ja luin pitkiä pätkiä. Aina sitä jotain uutta löytää! Maaria Pääjärvi päätti esseensä sanoihin:

..."sisäsiistin runouden ystävän on syytä muistaa tämä kirja."

Juu. Mielestäni rehdisti fiksu essee. Parnassolle ja Maaria Pääjärvelle siitä kuntoisuuspisteet!

Parnassossa Tero Liukkonen siteerasi omassa kirjoituksessaan Tuomas Anhavaa:

Täällä hiljaisuus on rikos, vastalause
jota ei voi vaientaa.

Hannu Helin Maailman sivu teoksen sivulla 359:

minut herätti lumen kavionkapse

Savisen joen oma napa

Elämä on maho porolehmä, 
jäätynyt tie nopea.

Kuva on viikonlopulta, ne lähtivät jo. Jäät.

  
luottavaisena 
pörhöpää sorsa uskoo 
hedelmällisyyteen
 

Suomen länsirannikolla sijaitsee pieni ja tänä päivänä jokseenkin merkityksetön kaupunki: Rauma.

Heikki Ylikangas artikkelissa Euroopan synty teoksessa Matti, tässä nämä, Onnittelukirja Matti Suurpäälle 3.11.1997, Saarijärvi 1997.

Artikkelin aloitus on kuten Aurajoen huhtikuinen jäidenlähtö; vesi vapautuu näkyvään virtaamaan, savenvaljuunnuttama vesi ei paljasta pohjia. Katsojan mielikuvitukselle jää syvyyttä, joka Aurajoen yläjuoksulla on toisinaan vain puolisen metriä.

Kun pohjaa ei näe sitä ei liene.

Tulviva joki -  
kuuluu solinaa kun jäät 
matkaavat alas

 
lokki liitelee
vastavapautuneiden
vesien yllä
 

Gautama Buddhan synttärit

Sanovat Buddhan syntyneen 8.4.563 e.a.a. Tänään, Neljännen kuun kahdeksantena päivänä on siis syytä muistaa Buddhaa Issan haikulla vuodelta 1825:

Buddha -
syntymäpäivän
kolikkosade

toinen samalta vuodelta:

Buddha
syventynyt kolikkoihinsa
juhlii synttäriään

Jäät lähtevät häiritsemästä meitä

zen ei perustu kirjoitettuun sanaan

Lueskelen hiukan kerrallaan Kai Niemisen Wumenkuan - Aukottoman portin puomi - teosta. (Basam Books 2011.) Tätä tahtia saan teoksen luetuksi tänä vuonna; siitä seuraavaan valaistumiseen en tiedä sanoa kuin lainata ylläolevaan jäidenlähtöön soveltuvan lainauksen ko. teoksesta, sivulta 13:

Miksi kuolleita
nimitetään buddhiksi?
Koska he eivät
enää motkota meille,
eivät häiritse meitä.

(Japanissa buddhan synonyymi "hotoke" tarkoittaa esi-isää, vainajaa, nirvanaan päätynyttä, tyhjyyteen rauennutta.)

Copyright Ikkyuu & Kai Nieminen.

  
Nyt! Joki kerää 
hyisiä jääkasoja 
alajuoksulle

Kushiro Hokkaido # 7

yksin rannalla -
lounatuulen tuoksussa
kirsikan tuoksu

Tähän aikaan keväästä Japanin eteläosissa puhkevat kirsikat kukkaan.

         puun oksien läpi 
         varisee vähän lunta 
         variksen niskaan 

varis rääkäisee -
tiedän sen jo muutenkin;
kevät on tullut

Ikkyuuta (1394-1481) mukaillen. Ikkyuu koki oivalluksen kuullessaan 27 vuotiaana vuonna 1420 variksen rääkäisyn.

Seitsemän vuotta myöhemmin Ikkyuu tapasi isänsä, keisari Go-Komatsun.


Labels: Ikkyu, Kai Nieminen

Kushiro Hokkaido # 6

Alkuperäiset Kushiro Hokkaidolta ilmeisesti jälkeenjääneet kirjoitukset vaativat usein tulkintaa. Etäisyys Kushiroon sekä maantieteellisesti että ajallisesti asettaa tekstit haasteellisiksi; vieläkö niin vanhat tarinat herättävät mielenkiintoa. Tämän R3 aiheutti pulmia; kyseessä voi olla myös hienovarainen vihjaus kevätmyrskystä. Ja kyseessä kuitenkin mitä todennäköisemmin runsaslumisen talven jälkeen tapahtuva loskaantuminen; sulavaa vettä joka puolella, jaloissakin.

kirsikankukka
ajelehtii rannalla -
kevät lainehtii

raavin päätäni -
alkavan huhtikuun yöt
jäätämättömiä

(Turun murteella R3 olisi viisitavuinen.)

e. e. cummings

e.e. cummings (1894-1962) on yksi merkittävimmistä takavuosien amerikkalaisista runoilijoista. Olen aloittanut hänen Koottujensa kahlaamista. Teoksessa on 1102 sivua ja paksuus (kts kuvaa yllä) on tulitikkulaatikon tukevuus.




Cummingsin kieli on kuitenkin selkeätä, ajoittaisesta kielen kanssa vehtaamisesta huolimatta. Vai pitäisikö kutsua kunnioittavimmin kielen käyttämisestä.

Kieli muodostuu kirjaimista ja sovitut yhdistelmät muodostavat nk. sanoja, jotka on sovittu merkitsevän erilaisia asioita.

Mitä muuta kielestä voisi sanoa? Englanniksi se on Language, tai Tongue. Ilmanpaineiden sovittuja, hallittuja merkityksiä viestittämään ajatuksia yms.


Allaolevat pari makustelua ovat Cummingsin kokoelmasta 73 poems, vuodelta 1963:

9.

nyt on laiva

minkä kapteeni olen
seilaa pois unesta

ohjaa haaveeseen



3.

totuuden etsijä

ei seuraa polkua
kaikki polut johtavat minne

totuus on täällä

E. E. CUMMINGS, Complete Poems 1904 - 1962. Edited by George J. Firmage. Liveright, N.Y. 1994. 1102 sivua.

vilkuile myös seuraavia cummings-jutustelujani:

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2011/02/taisteleva-runous.html

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/04/e-e-cummings-vuonna-1958.html

Aukottoman portin puomi

Eilen kotoiselta kadultamme höylättiin lähes kaikki talven aikana erilaisiin asentoihinsa tottuneet lumipoljanteet väkivalloin lumenkadotuksen ikuiseen kadotukseen; en tosin tiedä missä semmoinen lienee.

Filosofit pohtinevat nyt että oliko kadulla lunta, edes. Tänään kesäisen kodikas musta kestopäällyste alkaa pälveillä ja kadulla voi kävellä pelkäämättä että polvet linksahtavat asentoihin jotka eivät auta elämän valaistumisen etsimistä.

 
höylätty katu -
poisajettuna lumi
sulaa toisaalla?