keväinen niitty
varis nokkii
omaa varjoaan


Copyright by blogger Martin 2006, suom. j.t.

    huhtikuun rippeet -
    puun latvasta huhuilee 
    kiimainen kyyhky

Kaksi kolmirivistä vanhasta aiheesta:

1.

vanhan petäjän latvus
yltää taivaalle --
lähes

2.

vanha ukkeli
pysähtyy kadun varteen –
polkupyörä lepää

Linnunpelätti

     Jokin ääni -- 

     Linnunpelätti on kaatunut 

     ihan itsekseen

Nozawa Boncho, (k. 1714)

Issa kirjoitti vuonna 1810 seuraavan linnunpelätti-aiheisen:

            Huilun soitto 

            kiittää linnunpelättiä

            vuorella

Minun tekisi mieleni kääntää tuo seuraavasti, alkuperäinen voisi antaa siihen juuri ja juuri tulkintamahdollisuuden?

       huilun ääntä 

       vuoren linnunpelätti 

       kiittää

Rivijärjestys on noin: R1: fue fuite R2 & 3: yama no kagashi no orei kana
Siiskö R2-R3 olisi myös mahdollista:

       vuoren linnunpelätin 

       kiitos

Jotkut kääntäjät kuitenkin ovat kallistuneet tuohon soittamalla huilua me lähetämme kiitokset linnunpelätille vuorelle.

No, tässä sitä kiipeillään, kuunnellaan huilun ääntä, ja linnunpelätti yksin kaukana vuorella kuulee kaiken. Tässä räpeltäessä tulee mieleen (taas kerran) kukahan tuo linnunpelätti oikeastaan onkaan.

aikoo ratsastaa
usvalla ...
varis

Copyright Issa, suom. j.t.

Sanovat että Japanissa ja Kiinassa vuorten erakot osaavat ratsastaa usvalla ja pilvillä. Terminä ratsastaa usvalla tarkoittaa viisasta katsetta.

Bonus;

pilvi ratsastaa
sadetuulen mukana
yli laaksojen

Ron Silliman, we own anything

 
     En usko että omistamme mitään, lopullisesti. 
     Jollet voi viedä sitä mukanasi hautaan, 
     se ei ole sinun.

Ron Silliman (on syntynyt 5. elokuuta 1946 - ) Tuon sitaatin kähvelsin Grace Cavalierin haastattelusta.

Ron Sillimanin ensimmäiset julkaisut olivat: Moon in the Seventh House (1968), Three Syntactic Fictions for Dennis Schmitz (1969) ja Crow (1971). Jne. Hänen Ketjak-elämäntyönsä alkaa vuodesta 1974. Ketjak on neljän isomman kokonaisuuden koosteita, joista #1 on The Age of Huts (1974-1980). # 2 on Tjanting vuosilta 1979-1981, ja # 3 the Alphabet, 1979 - 2004. # 4 tulee olemaan Universe, kattaus vuodet 2005 eteenpäin.


Ketjak ilmestyi erillisenä kokoelmana vuonna 1978. This Press, San Francisco. Teos on antanut nimensä koko Sillimanin neliosaiselle elämäntyölle siis. Viisiosainen? kuka tietää. Ketjak tarkoittaa apinaa Balissa.

Neilikkakumouksen vuosipäivänä

     punaneilikka 
     on poistanut 
     ammukset

... 25. huhtikuuta 1974 käynnistyi Portugalissa neilikkavallankumous. Siinä sotilaiden sojottaviin pyssyjen piippuihin nuoret neidot työnsivät punaisia neilikoita...

Kuusimetsässä humisee korkeita puita. Oksien alla ei kasva ruohoa, ei varpuja.

      tiheä metsä - 
      sitkeästi ryteikkö 
      odottaa kesää

Antti Hyry, Mustan ojan vesi

Yöllä ja aamulla
satoi lunta puihin.

Nyt on ilma jäähtynyt ja ratisee,
kun maassa kävelee.

Tuulee, ja puista tipahtelee varvunpätkiä,
rapsahtelee siellä täällä.

Kuultava ilma,
taivas selvä
ja tähtiä näkyy.

Antti Hyry teoksessa Kertomus (Otava 1986) Mustan ojan vesi osiossa.

Tekisi mieleni sanoa runosikermässä. Sanonpa tässä. Hyryä sellaisena ilmiönä että pitää laittaa luurit korville, niillä kuulee paremmin. Alunperin teksti oli yhtenä pötkönä, kuin olisi proosaa. Hyvässä tekstissä ei ole rajoja proosan eikä runojen välillä.

Hyryä pitää lukea kuin runoa, sana kerrallaan kielelle ottaen, maistaen. Ja Hyry kestää toisen lukemisen. Oikeastaan paras jälkimaku tulee vasta kun Hyryä lukee ensin muutamaan kertaan, antaa hautua kirjahyllyssä jonkun vuotta, kuten reilut parisenkymmentä kuten minä nyt, ja sitten lukee sen taas.

Sunnuntaina oli täysikuu. Syvällä metsässä kuu ei joka paikkaan näy. Kukaan sitä siellä pahemmin etsikään, paitsi kuun kirkasta valoa.

     kuusenköriläs 
     tietääkseenkään kuutamosta -
     käpy putoaa

Kwakiutl-intiaanien Sotalaulu

   Olen heimoni ukkonen.
   Olen heimoni merihirviö.
   Olen heimoni maanjäristys.

Kun alan lentää läpi maailman jylisee ukkonen.

Kun raivostun, merihirviön ääni jylisee koko maailman yllä.

Kwakiutl - intiaanien sotalaulu.

Kääntämisen kuperkeikat

...Do I dare to eat a peach?
I shall wear white flannel trousers, and walk upon the beach.
I have heard the mermaids singing, each to each

(T.S. Eliot, "The Love Song of J. Alfred Prufrock")

T.S. Eliot kirjoitti ikäänkuin loppusointuja. Hän eli sillä aikakaudella että etenkin Brittein saarten perinne sitä edellytti. Ylläoleva on enemmän kuin loppusointi, se on luru ja kielikuperkeikkaa sellaisenaan, joka suomennettuna muuntuu latteaksi, kuten laiha kahvi:

Rohkenisinko syödä persikan? 
Käytän valkoisia flanellihousuja, ja kävelen rannalla. 
Kuulen merenneitojen laulun, toinen toisilleen. 

Ihan vitsinä:

Rannalla kävelläkö en uskalla?
Käytän teryleenihousuja ja en rannalla tallusta tuskalla.
Merenneidot minulle laulaa, sanon; eipäs piileskellä puskalla.


Tämän takia alkuperäiset tekstit pitäisi julkaista käännösten rinnalla. Mutta koska kyseessä usein on alkuperäisen äänirytmin tärväytymimen ja sen mukana usein koko idean nuivettuminen ymmärrän että sitä harrastetataan aika vähän. Myös laajemmat käännökset kasvaisivat mahdottomiksi jollei painaa niin kooltaan. Esimerkkinä Charles Olsonin The Maximus Poems - kokoelman 635 runosivua. Tai Ron Sillimanin 1060 sivua the Alphabet - runoa. Yksi mahdollisuus olisi myydä alkuperäinen kokoelma kylkiäisenä, mutta eikös EU lakiviisaudessaan kieltänyt kytkykaupat ?-(

Hubertus Thum

     valtameri 
     ja vanha alaston nainen 
     syleilevät toisiaan 

(copyright Hubertus Thum, suom. j. t. Lähde: Mainichi No 686, elokuu 2006)

Vielä toinen samalta kirjoittajalta:

     syvä lumi
     kellojen 
     hiljaisuus

(copyright Hubertus Thum, suom. j. t. Lähde: Mainichi No 691, tammikuu 2007)

 
         hiljainen meri 
         metelöi silmissäni -- 
         kuuletko minut

Francesco Gonella

    Ilmassa, mereen 
    lumihiutaleet 
    ilmestyvät, häipyvät

(copyright Francesco Gonella, suom. j.t. Lähde: Mainichi No. 705, Maaliskuu 2008)

e. e. cummings vuonna 1958

Ensimmäinen punarinta, se;
sanot jotakin
(vain minulle)
ja on mennyt, kuka.

kunnes tulee miksi:
vanhat nuortuvat
(talvi jäähyväiset)
huhtikuu haloo,

Cummingsin kokoelmasta 95 Poems, runo # 65.

Copyright e. e. cummings. Suom. j.t.

Edward Estlin Cummings (14.10.1894 – 3.9.1962), eli E. E. Cummings, joka usein käytti pienillä kirjoitettua muotoa e.e. cummings.

Hänen runoissaan on usein samaa 'niukkuutta', vai sanoisinko graafista ilmavuutta.
Hänen sanotaan julkaisseen 2900 runoa. Joku ne lienee laskenut.

E. E. Cummings, Complete Poems 1904 - 1962 ilmestyi vuonna 1994.

Cummings vieraili Stalinin Neuvostoliitossa vuonna 1931.

Keväisessä tuulessa vastapesty lakana
ilakoi

pyykkipojat pitelevät kiinni
narusta
kuin henkensä pitimiksi

pyykki myötäilee kevättuulta, ilakoiva naru

ii

     pyykkinarulla 
     vastapestyt lakanat 
     kevään tuulessa

katuvalot
parkkipaikan kuutamona -
koditon kissa lusmuilee

(Vielä vajaa viikko ja on täysikuun aika.)

Harmaasiipinen varis

do you know
how old you are
o snowcrow

1.

montako vuotta
olet vaappunut täällä
oi vanha varis



2.

Hei, vanha varis,
oliko kova talvi?
Keväinen sade.

George Swede, passintarkistus

Passintarkistus:
varjoni odottaa rajan
toisella puolella

Copyright by George Swede suom. j.t.

Tikkikseltä Bonus:

Varjot rajalla -
aurinko on ylhäällä
tuolla puolella

Bruce Kennedy, Our guide book

Opaskirja 
toi meidät tänne asti:
avoin meri

(copyright Bruce Kennedy, suom. j.t.)

Sanoi yrittäneensä käsisuihkulla
hukuttaa hyttystä.
Ei onnistunut.
Tämmöinenkö on ihmistä isompi ongelma,
katselin kämmeneni alle jäänyttä 
olematonta  kyhäelmää:
koivet pienemmät 
terävän lyijykynän jälkeä,
siivet kuin tíhkusateen 
syntymättömän pisaran 
varjo iholla,
nuppineulan pään kokoinen kehonjäännökset,
ja tuommoinen tahra
minun vertani!

Vuodelta 1998 Juhani Tikkasen Heinäkuu -julkaisusta (ISBN 951-97690-5-6) sivulta 25.

Jack Kerouac, Pomes all Sizes, Haiku

    Tulin alas 
    norsunluutornistani 
    Ja löysin maailman jota ei ole

Jack Kerouacin runo HAIKU Kirjassa Pomes all sizes, sivulta 100, on hankala käännettävä:
Came down from my / ivory tower / And found no world
En parempaakaan keksinyt?

Sivulla on ensin lyhyempi runo:

    RUNO 

    Minä olen Jumala

Seuraavan sivun runossa Näkemykseni uskonnosta on rivi:

    Jos Jeesus Kristus oli Jumalan poika niin minäkin olen

Jack Kerouac etsi koko elämänsä ajan sellaista maailmaa jossa hän viihtyisi. Pahaa pelkään että hän ei löytänyt. Kävikö yksinäisyys lopulta liian suureksi. Oliko hänellä lopultakaan hyviä kavereita, edes Facebookin verran? Mikä muu saa ihmisen lipittämään pullokaupalla? Ja ketä siitä syyllistämään; me olemme sisimmässämme oma tutkimaton syvyys jonne ei sivullisia päästetä sukeltamaan. Jack Kerouac tuntui lopulta jääneen melkoisen yksin, vaikka hänellä toki oli suuri joukko ystäviä, ihailijoita, jopa kavereita. Minäkin olisin, ainakin näin jälkeenpäin.

Miettii Tikkis

j.k.
Kirjan kansikuva löytyy blogistani http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/05/jack-kerouac-pomes-all-sizes.html

OMENAPUU

Ehdin katkaista
väärin kasvaneet versot:
juuret roudassa.



Lisäksi seuraava hokku, aiheena Talvi, Vuoristopuro-palstalla 2001:

Harmaa taivas
lennättää
taas yhden lumileijan.


vaihtoehto:

Ulvova tuuli tiputtaa
taas yhden
hiutaleen


Kts myös: http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pihan.htm

(Nämä jätin julkistamatta aikoinaan.)

Seuraavat numeroidut runot (29.-31.) eivät aikaisemmin ole olleet Internetissä. Korjaan puutteen nyt tänne.

Teoksesta: Juhani Tikkanen Heinäkuu 1998 ISBN 951-97690-5-6

29.

Jos 
 olisi marraskuu, ei aurinko 
 ehtisi näin aikaisin 
 ikkunoiden taakse.

Jos
 aika olisi kuin vettä
 sitä voisi kantaa ämpärillä
 kesäisin. Pitkän syksyn ja talven varalle.



30.

Pöheikkö kasvaa
vuosi vuodelta sakeammaksi.
Minunkin pitäisi 
 käydä parturissa. Taas.


31.

Kesä on tylsä.
Loma on tylsä.
Ei ole mitään tekemistä,
 minnekään kiire.

Töissäkin on tylsää,
 on liikaa tekemistä.
Kirjoittelen tässä tyhjästä taas runoa.

Eikä mikään muuksi muutu.
Parempi
 olisi nukkua kesäyöt sikeästi.

Kokoelman kirjoitin Kauvonniemellä (Kivilahti, Ilomantsi)
heinäkuussa 1998.

© Juhani Tikkanen 1998

iltakävely -
kylmä tuuli sulkenut
kaikkien ikkunat?





lukitut ovet
ja suljetut ikkunat -
vapaa maailma?

Tomuisesta tuulesta yksirivinen teksti

ei pilven pilveä suljetun oveni takana pölyistä tuulta varten

Muistioista talteen, kirjattu 5.4.2007.

Radiouutiset

Seuraavat luonnokset löysin muistioistani. Päiväykset huhtikuu 2007. Talteen joksikin aikaa nyt tänne:

 
      lämmin, aurinkoinen päivä -- 
      radiouutiset puhuvat 
      hallayöstä

Edellä versio I, voisi olla hay(na)ku, sitten alla versio II, haikumuottiin:

         kylmän yön jälkeen 
         ja radiouutiset
         vain politikoi

Bonuksena:

    aurinkopäivä ... 
    kuiva ja ikävä
    kävelee kanssani

Ezra Poundin Seitsemän Järven Canto

Canto XLIX, jota yleisesti kutsutaan Seitsemän Järven Cantoksi, on 47 rivin mittainen suurimmaksi osaksi käännettyä vanhaa kiinalaista runoutta. Riveillä 37-48 on translitteraationa Ch'ing-yun ko - laulusta eli runosta. Selityksiä Ezra Pound ei jakele.

Canto nr 49 on suurimmaksi osaksi runosta, jota kutsutaan nimellä Kahdeksan näkymää Hsiao-Hsiangista. Japaniksi paikka kirjoitetaan muotoon hso-hso. Paikka on Hunanin järvialueella, missä kaksi jokea, Hsiao Chiang ja Hsiang Chiang kohtaavat ja etääntyvät muodostaen useita järviä, joista seitsemän on parhaiten tunnettuja.

Ezra Poundilla oli japanissa tehty kiinalaisen runouden kokoelma juuri tuosta seitsemän järven näkymästä. Kiinalainen taiteilija Sung Ti (1011-1072) on maalannut siitä maineikkaan taulun. Alkuperäinen on tosin ollut kadoksissa, mutta eri lähteet tuntevat maalauksen ja siitä on kopioita.

Canto XLIX löytyy internetistä, joten sitä lienee tähän turha siteerata?

Tikkasen vanhalla kotisivulla on Ezra Pound - juttua:

http://gamma.nic.fi/~juhatik/eksynyt/pound.htm

kylmä perjantai -
tyhjiä lipputankoja
mahtaa palella?

ei mahdu metsään
kevätauringon säteet
kuin joka kolmas

Googlattu runo --
en tiedä kuka
en ole

Gary Steinberg

 
    Kivisen Buddhan 
    sylissä 
    tuoretta lunta

(in the lap of a stone Buddha fresh snow)

          hiljainen päivä 
          tässä lapsettomassa talossa
          kääntyy yöksi 

(silently day becomes night in this childless house)

Gary Steinbergin haikuja löytyy Internetistä useitakin. Näiden kahden aiheet ovat hiljaisia, mutta niin että teksti kohottuu jalustaltaan, kuten haikuilla on tapana tehdä. Kivisen Buddhan syli. Kivi on kylmä, mutta että Buddha ja vielä syli. Lämpö alkaa huokua. Päätösrivin tuore lumi, kuin synnytys.

Toisessa runossa on hiljainen päivä, rivi kaksi toteaa lähes kaipauksella lapsettomuuden. Ovatko lapset lentäneet jo maailmalle vai eikö niitä muuten ole. Hiljaisuus kääntyy yöksi, syvenee. Runoa lukiessa jää kuuntelemaan hiljaisia askeleita kun kirjoittaja siirtyy vuoteeseen, ja hiljainen päivä hiljenee entisestään. Hengitys.

Modern Haiku sivusto on itsenäinen Haiku-julkaisu internetissä:

http://www.modernhaiku.org/

Selailen sitä usein. Tämä seuraava tarttui silmiini kevään 2006 numerossa 37.1:

      Surukoti --
      täälläkin nainen suoristaa 
      miehen kravatin

Copyright Roberta Beary, suom. j.t. Roberta Beary on syntynyt New York Cityssä, on elänyt Euroopassa ja Aasiassa. Hän toimii lakimiehenä Washington, D.C.ssä. Aloitti haikujen kirjoittelun Tokiossa, missä asusteli 1990-1995. Vielä yksi lainaus:

poikani ja minä 
laskemme tulikärpäsiä
laskemme tähtiä

(Tämänkin runon copyright Roberta Beary, suom. j.t.)