sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Marraskuussa on hauskaa

Siivoan taas vähän vanhoja luonnoksia, joista nämä asettuivat jotenkin ihmistenkin ilmoille pantaviksi.

Turun Lyseon Kemian opettaja opetti että mitään muuta kuin ruokaa ei laiteta. Siis panna-verbi kunniaan. Laitan muuten juuri nyt esi-pikku-jouluruokaa; ostimme kolme kiloa syväpakastettua kinkkua ja nyt laitan siitä syötävää sähköuunissa.

Sähköuunissa
kärvistelevä possu
ei näe Joulua




Nämä seuraavat tuulikanteleen ympärille kirskahtelevat kolmirivit ovat osittain variaatiota. Kolmirivisia muotoillessa ne elävät ja kiemurtelevat usein niin että alkuperäisestä ole jäljellä kuin sana "tuulikannel".


Marraskuun sade
soittaa tuulikannelta -
juokseva kissa




lintu ohittaa
tyhjän postilaatikon -
sade pisaroi


Nämä kaksi muodostavat senryuu-henkisen parin. Kotikadullamme itse saalistaja, eli valkoinen kissa jolla oli musta häntä, vai oliko kissa musta ja valkea häntä? jäi auton alle. Joku jäi kaipaamaan kissaansa, pihan linnut eivät jääneet?

utuinen piha -
tuulikannel liikahtaa
sumun paineesta



epävireinen
tuulikannel hermostuu
syksyn tuulista

Ei kommentteja: