Pekka Kejosen Kevätpäiväntasausta lukiessa

Olla hengissä -
elämän tarkoitusko,
entäs kuoleman?

Kejosen pari Tenon kautena julkaistua ovat minulle tärkeitä.
Luin taas, kun kaipasin joitain hyviä tekstejä...


Joki häviää sumuun
kuin sukkaan.
Minulla on vain
kartan todistus että tapasimme.


(Ilmeisesti teksti on kirjoitettu Tenon rannalla Nuorpinniemellä.)


Vilahti minun mieleeni seuraavat jostain syystä:


Raatteen tien muisti
odottaa kai vieläkin
kunnon talvea?
Syytön lumihiutale
ei soittele viulua



Sota lähenee?
Jätetään lumet tielle -
on turvallista.
Vaitelias orava
rakentaa silti pesää.


Pieni harvennus
keventää maapalloa
hapen puutteessa?
Lintujen lento nousee
vain voittajan puolelle


Bonus tännekin:

Pyhäpäivän rauha?
Ukraina on vieläkin
hengissä. -Onko?



Eka riviin livahti liikatavu, hyvä ettei mitään silti puutu?

Ja sana Slava on toisella kielellä melkein orja?

Hiljaisuus imee
itsensä ja tilalle
tulee vain kaiku


Verhot edessä
siellä se on, pimeys
luulen ainakin




Bonus tännekin:

Tuleva sota
kukahan torvi valtaa
velkaisen maamme?