Vuoden 2023 kesä tulla tupsahti!

Hupeneva kuu
nousi tuomaan valoa ...
Hämärä taivas
valaistui vielä vähän
eikä häikäise yötä?



(Pari yötä sitten bonkasin puolikkaan kuun eksyneenä hämärän taivaan keskellä.)


Lonttisissa 1.6.2023
Tikkis

Helluntaiheila lensi ohi

1.

Koiperhonen lentää
iltaisin kaveriksi ...
Lentää vain ohi.



2.

Tyhjä Raid purkki
edes enää kumise -
hyttysen elo!


Helluntaina 28.5.2023 Tikkis

1.

katupölystä
ei enää synny lisää
katuja autoille ...
Onko maailmanloppu
tullut jo noin lähelle?



2.

Hanamijuhlat!
Pörrinkäinen innostuu
siitepölystä.
Pesää tekevä lintu
pölyttäjä nokassaan



3.

Päivän täyttymys
keskellä yön pimeyttä
peruuttamaton



4.

Ruokatunnilla
jää salaatti syömättä ...
olen siis taas myöhässä
kun aika aina loppuu
maha ei edes kurni



5.

maailman murheet ...
uneton, valoisa yö
valvoo kanssani



6.

Kiireinen aamu -
aamupuuron voisilmä
ei ehdi sulaa
kaiken synnin lisäksi
hotkin kinkkuvoileivän

1.

Aamun aurinko
voikukat nurmikolla
hehkuvat kilpaa


2.

Aikainen lintu
saa pesänsä valmiiksi
ja munii munan!
Alkaako kesä jo nyt?
Entä tuleva syksy?



3.

päivä vain jatkuu
ilta etenee pitkään
voikukka väsyy?

Gregory Corso mm Bomp runosta

TITLE Gregory Corso 1930-2001 

Gregory Corso

Kauan eläköön ihminen

Runoja

Suomentanut Markku Into

Sammakko 2001


Gregory Corso syntyi New York City.ssä 26. maaliskuuta 1930 
ja kuoli tammikuun 17. 2001 Minnesotassa.

Gregoryn äiti oli 16-vuotias synnyttäessään. Vuosi Gregoryn 
syntymän jälkeen hänen äitinsä jätti perheensä 
ja muutti takaisin Italiaan. Gregory vietti suurimman osan 
lapsuuttaan orpo- ja sijaiskodeissa.

Gregoryn isä meni uudelleen naimisiin kun Gregory oli 
yhdentoista vanha. Poika karkaili alinomaa. 
Hänet suljettiin poikakotiin, mutta hän karkaili sieltäkin.
Ongelmallinen murrosikä piti sisällään myös työkomennuksen 
Stintissä, New Yorkin kaupungin vankilassa, 
jäätyään kiinni radion varastamisesta. 

17-vuotiaana hänen tuomittiin kolmeksi vuodeksi 
vankilaan varkaudesta. 
Vankila-aikanaan hän luki ahmimalla vankilan kirjaston kirjoja, 
ja alkoi kirjoittelemaan runoja.

Vapauduttuaan vuonna 1950 hän tapasi Allen Ginsbergin, 
ja tutustui myös William Burroughsiin ja Jack Kerouaciin, 
sekä myös New Yorkilaisiin kirjoittajiin ja taiteilijoihin. 

Vuonna 1952 hän työskenteli Los Angeles Examiner - lehdessä. 
Tämän jälkeen hän oli jonkin aikaa merilläkin, 
työskennellen norjalaisilla kauppa-aluksilla. 

Vuonna 1954 hän oli epävirallisesti Harvardin Yliopistossa. 
Hän julkaisi esikoiskokoelmansa, 
The Vestal Lady on Brattle and Other Poems vuonna 1955.

Vuonna 1956 hän muutti San Franciscoon, 
jossa Lawrence Ferlinghetti julkaisi vuonna 1958 Corson 
runokokoelman  Gasoline. 
Corso tapasi taas Kerouacin ja Ginsbergin. 
Tuolta ajalta on sarja epäsovinnaisia tekstejä ja haastatteluja. 

Corso matkusteli runsaasti, eritoten Meksikossa 
ja itäisessä Euroopassa. Hän myös opetti pienen aikaa 
Buffalossa, New Yorkin valtion Yliopistossa, 
ja kesälomien aikaa lyhyitä aikoja myös Naropassa, 
Boulderin Yliopistossa, Coloradossa. 

Vuoden 2000 aikana eturauhassyöpä eteni 
ja Gregory Corso sairasteli, mutta piristyi aika ajoin. 
Gregory sanoi syyksi, 
että "oli käynyt kääntymässä Joella, 
mutta kolikon puuttumisen takia ei Charon vienyt häntä yli, 
ja käväisi vain kastelemassa varpaansa rantavedessä." 
Hänen tyttärensä Sherry hoivasi isäänsä tämän viimeisinä aikoina. 

tietolähde: mm. Michael Skau ja Robert Creeley 

Julkaisuja: 

The Vestal Lady on Brattle and Other Poems (1955)

This Hung-Up Age (1955) (näytelmä)
 
Bomb  (1958)  

Gasoline (1958)  

The Happy Birthday of Death (1960), 

Early Poems  (1960), 

The American Express (1961) (proosaa), 

Selected Poems (1962), 

Long Live Man (1962), 

The Mutation of the Spirit  (1964) 
 
There is Yet Time to Run Back through Life and Expiate All That's been Sadly Done (1965) 

Elegaic Feelings American (1970),
 
Egyptian Cross (1971) 

Ankh (1971) 

The Night Last Night was at its Nightest (1972)
 
Earth Egg (1974) 

Writings from OX (1979) (with interview by Michael Andre) 

Herald of the Autochthonic Spirit (1981),
 
Mindfield: New and Selected Poems (1989)





Gregory Corso, sekä Jack Kerouac, William Burroughs, 
ja Allen Ginsberg, olivat Amerikassa Beat-runouden uranuurtajia. 
Keitähän sitä perinnettä siellä uskaltavat enää jatkaa?

Kokoelmassa on runoja alle puolensadan, 
maineensakin puolesta olisi saanut olla yli sen. 
Ensilukemalta oudoksuttaa Gregory Corson ylistys 
ja lokerointi nimenomaan Beat-runoilijaksi. 
Corson teksteistä kuultaa läpi syvä klassisen 
kirjallisuuden henki ja perinne. 
Jos alkukielen teksti jammaa, niin sen siirtäminen 
suomenkieleen on melko toivotonta puuhaa, ainakin hankalaa, 
olkoonkin että asialla on sen alan pitkänlinjan veteraani, 
itsensä Markku Into. Toisaalta taitava laulaja laulaa 
vaikka Iltauutisten maanjäristyksestä 
sydänalaa vihlaisevat joikahaiset.

Corson Pommi-runoa (Bomb) kaipasin valikoimasta eniten, 
ja kenties Hiukset - runoa. (Hair). Pommi alkaa näin: 


         Budger of  history       Brake of time        You     Bomb
      Toy of universe   Grandest of all snatched sky   I cannot hate you
     Do  I  hate  the mischievous  thunderbolt    the jawbone  of  an ass
    The bumpy club of One Million B.C.   the mace    the flail     the axe
   Catapult Da Vinci   tomahawk  Cochise   flintlock Kidd   dagger  Rathbone
   Ah and the sad desparate gun of Verlaine   Pushkin   Dillinger   Bogart
  And hath not St. Michael a burning sword   St. George a lance   David a sling
  Bomb   you are as cruel as man makes you   and you're no crueller than cancer
 All Man hates you    they'd rather die by car-crash     lightning     drowning
 Falling off a roof   electric-chair  heart-attack   old age   old age   O Bomb 
 They'd rather die   by anything but you       Death's  finger  is  free-lance 
 Not up to man whether you boom or not   Death has long since distributed its 
 categorical blue   I sing thee Bomb   Death's extravagance   Death's jubilee 
 Gem of Death's supremest blue   The flyer will crash   his death will differ 
 with the climbor  who'll fall    to die by cobra  is not to die  by bad pork 
Some die by swamp   some by sea  and some by the bushy-haired man in the night 
   O there are deaths like witches of Arc   Scarey deaths like Boris Karloff

No-feeling deaths like birth-death   sadless deaths like old pain Bowery
  Abandoned deaths   like Capital Punishment   stately deaths like senators
   And unthinkable deaths like Harpo Marx   girls on Vogue covers   my own
     I do not know just how horrible Bombdeath is   I can only imagine
      Yet no other death I know has so laughable a preview   I scope
      a city   New York City   streaming   starkeyed   subway shelter 
        Scores and scores   A fumble of humanity   High heels bend
            Hats whelming away   Youth forgetting their combs
          Ladies not knowing what to do   with their shopping bags
            Unperturbed gum machines   Yet dangerous 3rd rail
          Ritz Brothers   from the Bronx   caught in the A train
                The smiling Schenley poster will always smile
                   Impish death   Satyr Bomb   Bombdeath
                     Turtles exploding over Istanbul
                         The jaguar's flying foot
                        soon to sink in arctic snow
                     Penguins plunged against the Sphinx
                        The top of the Empire state
                    arrowed in a broccoli field in Sicily
                 Eiffel shaped like a C in Magnolia Gardens
                       St. Sophia peeling over Sudan
                     O athletic Death   Sportive Bomb
                       the temples of ancient times
                         their grand ruin ceased
                      Electrons   Protons   Neutrons 
                         gathering Hersperean hair
                    walking the dolorous gulf of Arcady
                          joining marble helmsmen
                       entering the final ampitheater
                     with a hymnody feeling of all Troys
                        heralding cypressean torches
                         racing plumes and banners
                 and yet knowing Homer with a step of grace
                       Lo the visiting team of Present
                           the home team of Past
                       Lyre and tube together joined
                     Hark the hotdog soda olive grape
                      gala galaxy robed and uniformed 
                      commissary   O the happy stands
                      Ethereal root and cheer and boo
                     The billioned all-time attendance
                          The Zeusian pandemonium
                            Hermes racing Owens
                          The Spitball of Buddha
                            Christ striking out
                           Luther stealing third
                      Planeterium Death   Hosannah Bomb
                     Gush the final rose   O Spring Bomb
                     Come with thy gown of dynamite green
                       unmenace Nature's inviolate eye
                         Before you the wimpled Past
                   behind you the hallooing Future   O Bomb
                        Bound in the grassy clarion air
                         like the fox of the tally-ho
                  thy field the universe thy hedge the geo
                 Leap Bomb   bound Bomb   frolic zig and zag
                The stars a swarm of bees in thy binging bag
                      Stick angels on your jubilee feet
                    wheels of rainlight on your bunky seat
                     You are due and behold you are due
                       and the heavens are with you
                   hosanna incalescent glorious liaison
                 BOMB O havoc antiphony molten cleft BOOM
                    Bomb mark infinity a sudden furnace
                 spread thy multitudinous encompassed Sweep
                         set forth awful agenda
              Carrion stars   charnel planets   carcass elements
             Corpse the universe   tee-hee finger-in-the-mouth hop
                       over its long long dead Nor
                    From thy nimbled matted spastic eye
                    exhaust deluges of celestial ghouls
                      From thy appellational womb
                   spew birth-gusts of of great worms
                        Rip open your belly Bomb
               from your belly outflock vulturic salutations
               Battle forth your spangled hyena finger stumps
                       along the brink of Paradise
                         O Bomb   O final Pied Piper
                both sun and firefly behind your shock waltz
                          God abandoned mock-nude
                 beneath His thin false-talc's apocalypse
                        He cannot hear thy flute's
                        happy-the-day profanations
               He is spilled deaf into the Silencer's warty ear
                    His Kingdom an eternity of crude wax
                      Clogged clarions untrumpet Him
                        Sealed angels unsing Him
                      A thunderless God   A dead God
                       O Bomb   thy BOOM His tomb
                 That I lean forward on a desk of science
                  an astrologer dabbling in dragon prose
               half-smart about wars   bombs   especially bombs
              That I am unable to hate what is necessary to love 
                That I can't exist in a world that consents
            a child in a park   a man dying in an electric-chair
                    That I am able to laugh at all things
          all that I know and do not know   thus to conceal my pain
              That I say I am a poet and therefore love all man
           knowing my words to be the acquainted prophecy of all men
                and my unwords no less an acquaintanceship
                           That I am manifold
                     a man pursuing the big lies of gold
                      or a poet roaming in bright ashes
                    or that which I imagine myself to be 
                a shark-toothed sleep   a man-eater of dreams
                   I need not then be all-smart about bombs
              Happily so   for if I felt bombs were caterpillars
                   

                  I'd doubt not they'd become butterflies 
                         There is a hell for bombs 
                      They're there   I see them there 
                       They sit in bits and sing songs 
	                    mostly German songs 
                      And two very long American songs 
                    and they wish there were more songs 
                   especially Russian and Chinese songs 
                  and some more very long American songs 
                    Poor little Bomb that'll never be  
                       an Eskimo song   I love thee  
                        I want to put a lollipop  
                            in thy furcal mouth 
                    A wig of Goldilocks on thy baldy bean 
                  and have you skip with me Hansel and Gretel 
                        along the Hollywoodian screen 
                     O Bomb in which all lovely things  
                   moral and physical anxiously participate 
	                O fairylike plucked from the 
                          grandest universe tree  
                      O piece of heaven which gives 
                     both mountain and anthill a sun 
                I am standing before your fantastic lily door 
                I bring you Midgardian roses   Arcadian musk 
                 Reputed cosmetics from the girls of heaven 
                   Welcome me   fear not thy opened door  
                     nor thy cold ghost's grey memory  
                   nor the pimps of indefinite weather 
                      their cruel terrestial thaw 
                         Oppenheimer is seated 
                       in the dark pocket of Light 
                    Fermi is dry in Death's Mozambique 
                         Einstein his mythmouth 
                 a barnacled wreath on the moon-squid's head 
             Let me in   Bomb   rise from that pregnant-rat corner 
                nor fear the raised-broom nations of the world  

                           O Bomb I love you 
                 I want to kiss your clank   eat your boom 
                    You are a paean   an acme of scream 
                      a lyric hat of Mister Thunder     
                    O resound thy tanky knees 
                     BOOM   BOOM   BOOM   BOOM   BOOM 
                      BOOM ye skies and BOOM ye suns 
                    BOOM BOOM ye moons   ye stars BOOM 
                   nights ye BOOM   ye days ye BOOM 
                 BOOM BOOM ye winds   ye clouds ye rains 
                    go BANG ye lakes   ye oceans BING 
                     Barracuda BOOM and cougar BOOM 
                       Ubangi BOOM   orangutang 
                 BING BANG BONG BOOM   bee bear baboon 
                        ye BANG ye BONG ye BING 
                       the tail the fin the wing 
                Yes   Yes   into our midst a bomb will fall 
                 Flowers will leap in joy their roots aching 
          Fields will kneel proud beneath the halleluyahs of the wind 
            Pinkbombs will blossom   Elkbombs will perk their ears 
           Ah many a bomb that day will awe the bird a gentle look 
                 Yet   not enough to say a bomb will fall 
                  or even contend celestial fire goes out 
                Know that the earth will madonna the Bomb 
         that in the hearts of men to come more bombs will be born 
            magisterial bombs wrapped in ermine   all beautiful 
               and they'll sit plunk on earth's grumpy empires 
                     fierce with moustaches of gold  



Osittaisen lainauksen copyright by Cregory Corso. 
Lupa lainauksiin otettu Internetin loputtomilta aavikoilta. 


Internetistä BOMB - runo löytyy myös lukuisilta eri sivuilta.
 

more bombs will be born
magisterial (käskevä, määräilevä) bombs 
wrapped in ermine (kärppä, kärpännahka) 



Pommi-runo on varsinaista jammausta, pommitusta. 
Beat-runouden ydintä. 
Kenties sen joskus joku vielä julkaisee, suomeksi, 
kuten Hiukset - runonkin. 
Runossa hiukset ovat pääosassa ihmisen elämässä, 
joskus niitä on päässä, toisilla ei, 
ja ravintolavitseissä hiuksia on sopassa. 
Corso on saanut hiuksiin myös erotiikkaa. 
Mutta tuskin se on ollut syynä Hair-runon poisjättämiseen? 
Eikä Pommirunon sen sisältän pommi-analyysin takia?

Huomattava että siinä ei ole artikkelia 'The' eikä edes 'A'.

Corso luki Bomb-runonsa Oxfordissa 
New Collegessa vuonna 1958. 
Läsnä oli useita ydinaseiden vastustajia. 
Kuulijat eivät sulattaneet Corson kepeää lausuntatyyliä 
ja keskeyttivät hänet. 
Allen Ginsberg yritti selittää mitä Corso yritti runollaan sanoa. 
Ginsberg kutsui puheenvuoronsa lopuksi opiskelijoita
'laumaksi persereikiä'.


Runoilijan kuoltua heidän niskoilleen (hiuksiinsa!) 
kasataan ylistystä ja mirhamia: 
tuntuukin välillä, että kun mainitaan Gregory Corson nimi, 
niin lukijan kuuluisi saada orgasmi. 

Kokoelmaan liittyy tuoreena runona M. Innon "Suomentajan jälkisanat":

"Minä istun neuvottomana ja yritän kirjoittaa 
saranattomia lauseita mutta se ei oikein luonnu."



Sivulla 18 runo Milesille loppuu: 

kun sinä & bird 

viideltä aamulla vaikeroitte

ihmeen käsittämättömän musiikin?


Lopun olisin muotoillut vaikkapa seuraavasti: 


"koko ruumis jännittyi kaarelle

kun musiikki purkautui

kello viisi aamulla." 



:-)

Corson lauseiden perässä ei ole pisteitä, paitsi joissakin. 
Huutamismerkkejä on viljelty osoittamaan 
että edeltävän lauseen saisi lukea suuremmalla äänellä. 
Pisteen poisjättäminen viestittänee, että lause ei pääty, 
että se jatkuisi, jollei paperilla, niin lukijan päässä? 
Miksi silti aloittaa lause isolla Alkukirjaimella? 
Vain siksikö että ennen vanhaan runojen ekarivit 
usein alkoivat isoilla alkukirjaimilla. 
Vaikka keskellä lausettakin. 
Toisaalta rivien alkujen isoilla alkukirjaimilla 
vahvistetaan runojen rivien tärkeyttä, 
että sanat ovat omilla riveillään juuri siten tärkeitä. 
No siis Corso käyttää isoja alkukirjaimia. 
Lauseitaan hän ei halua lopettaa pisteisiin. 
Julistautuuko Corso sillä tavalla kielen 
ja lauseiden vallankumoukselliseksi. 
Minusta hieman joutavaa kikkailua; runo ei parane 
tai huonone siitä että jättää rohkeasti pisteitä pois: 
runo kasvaa sanoista jotka muodostuu kirjaimista, 
ja jos sanoja on useampia peräkkäin 
voisi olla kohteliasta ilmaista että lause loppuu tässä 
koska tässä on piste, 
ja koska tässä ei ole pistettä 
niin tarkoitan että lause ei päätykään 
vaan ihan vaan kiusaksenne aloitan silti seuraavan sanan 
isolla alkukirjaimella, 
viva revolution! 
kuten tämän edelle kirjoittamani pitkän värssyn 
jossa on suuri määrä alisteisia sivulauseita 
voi tehdä siitä vaikeasti ymmärrettävän. 
Pitse. Piste. Pitsi. Pizza. Pissa. 

Ovatko pisteiden poisjättäjät terroristeja? 
Jos Corso vielä eläisi, niin olisiko G.W.B Yunger 
/ raaempi raahannut Corson ulkomaalaisvaikutteidensa takia 
Guantanamon uudelleenkasvatusleirille? 
Ja onhan Hare Krishna suomeksi Pyhä Jänis, 
tai Kristitty Pupu?



Sivulla 13: Italialaista loistoa - runo loppuu näin:

 vau, onpa pieni arkku! 

Ja kymmenen mustaa cadillacia hilaa sitä hautaan. 


Pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna cadillac 
on yleensä auto, ei merkki. Käsite. 
Yleisnimenä olisi yksinkertainen "limo" tai "limusiini", 
ja pienellä alkukirjaimella se tarkoittaa Isoa Henkilöautoa. 
Ja viestittää omistajansa (ei siis ajajan) mahtia 
ympäröivässä yhteiskunnassa. 
Jos limot tai cadillacit ovat italialaisten 
erityinen tavaramerkki 
niin miksi caddyt eivät voita Formuloissa?

Corson pistesääntö horjuu, sivulla 16 
keskimmäisessä kappaleessa ei ole pistettä lauseen lopussa, 
kun sen sijaan ekassa ja viimeisessä on!

Kadonneiden pisteiden piilomerkitys?

Jättämällä paikka paikoin pisteitä pois lauseidensa 
lopuista Gregory osoittaa raisua 
kieliopin taiturointia ja suurta rohkeutta!

Suomalaisista ainakin Otonkoski on saanut Corson 
pistetaituroinneista vaikutteita? :-) 
Ja Corsoko esimerkiksi itseltään Apollinairelta? 
Sähkötyksissä piste korvattiin kokosanalla STOP, 
kaiken huippuna näin jossakin kirjassa lauseen lopussa 
isolla sanan STOP ja sen perässä vielä pisteen. 
Saivartelua, myönnän, mutta kiintoisaa?.

Sinikka-linnusta:

Corsolla on Sinikka sivulla 63. Apollinairella myös. 
(Ilkka Lindstedtin toistaiseksi 
julkaisemattomassa suomennoksessa Kihlajaiset.) 
Myös Bukowskilla on runo Bluebird:   





Sydämessäni on sinikka,

ja joka haluaa sieltä ulos, 

mutta olen kova sitä kohtaan 

ja käsken hänen pysyä siellä, 

en salli kenenkään näkevän 
 
sinua. 
there's a bluebird in my heart that / 
wants to get out / 
but I'm too tough for him, 
/I say, stay in there, 
I'm not going /to let anybody see / you. 


Sinikka, Bluebird (Sialia): etenkin Pohjois-Amerikan 
itäosissa useitakin eri lajeja rastaita.  
Koiraat kokonaan tai osittain sinisiä.

Turussa Nummenpakalla 21.8.2004

Juhani Tikkanen



html



Editoin rivejä kun siirsin html-tekstin blogiin.

Minulta Elisa kun tuhosi kaksikin toimivaa kotisivua, eli ei sitten? 


Tikkis 2023 

1.

Kirsikka kukkii
ja kesä ryntää päälle -
syömisen pelko


2.

Helatorstaina
tuulinen päivä nousi
yksin hereille.
Seurustelee, ei väsy.
Hiljenee illalla pois.

1.

jokirannassa
yksinäinen sorsa ui -
unohti treffit?


2.

pariton sorsa
vastaa harakan kutsuun -
riitaisa pesä?

Siivoton lokki
rikottuaan lakia
paskoo, lentää sitten pois.



Kynttilän liekki
väreilee pimeässä -
ja sammuu sitten


Tikkis 7.5.2023

roskis on tyhjä ...
nälkäinen lokki etsi
ilmaista ruokaa



Jätin kuvan näppäämisen pois, ei olisi ollut kovin hauska kuva.

Toukokuun täysikuuko valvotti

1.

riittävä valo
kaksi katuvaloa -
kuu niistä toinen


2.

täysikuu kiertää
katulyhdyn etäältä -
tuhlaa sähköä?


3.

hyttysen nälkä
siivet suristen hakee
tuoretta verta



4. versio


vastaherännyt
verihyttynen lentää
siivet verissä


5.


pihan puskissa
koirasvarpunen tirskuu -
löytänyt madon?



Turussa 7.5.2023
Tikkis

Eksynyt joutsen,
tai ei muista pesäänsä.
Joki vaan virtaa.


Kuvaa vähän risut sotkevat.

Samaan aikaan mietiskelin yhtä vanhaa Busonin haikua:

Vanhan talon piha,
kolli mouruaa seuraa
mutta naaras ei vastaa.

Tuosta sorvailin muutaman pienillä eroilla, mutta ajatus kai on tuossa.

Kymmenkunta laiskoteltua juttua tuulesta 2023

Kuuluu meneillään olevaan paperien suursiivoukseen.

1.

Nukun huonosti
pihan meluisa tuuli
herättää minut


2.

Auto kiirehtii
katupölyn edelle -
harakka köhii


3.

Käännän kylkeä -
kadulla tuuli etsii
nukkumapaikkaa?


4.

Tuuleton päivä --
kun katupöly laskee
voi taas hengittää


5.

Pohjoinen tuuli!
Jos illalla tyyntyy
tulee pakkasta...


6. (versio)

Itätuuli!
Ja kun ilta pimenee
on ihan tyyntä


7.

Öisen pakkasen
jälkeen pari oravaa
napsii silmuja.
Pihan vanhan vaahteran
oksien läpi tuulee


8.

Joenrannan puu
suhisee kuin tuulisi ...
odottaa kesää?

Sorsapari sen tietää,
melovat yhtä matkaa,
lähekkäin


9.

Aurinko nousee ...
hyvin nukutun yön jälkeen
tuulinen aamu!



10.

Tuulinen päivä -
sadekuuro kiirehtii
tyhjentymättä


11. Bonus

yölamppu loistaa
tuhlaan yöllä sähköä
pimeys eksyy?



... luonnospinossa
odottaa kypsymistään
vieläkin nippu ...


Turussa 5.5.2023

Tikkis

Keväisiä 2023

Metelöimättä
pilvetön taivas sallii
auringon säteet


2.

Liikennevalot
näyttävät vihreätä -
tyhjä risteys


3.

valo himmenee
aamun valon tietoisuus
torkkuu huoletta


4.

valmiina päivään
aamupuuro lämpenee
unohtaa unet


5.

Taivas on kirkas!
Voittoisa pilvi jatkaa
yhä hyökkäystään


6.


Joenrantapolku
unohdan ajatukset
mutta kotona
otan tyhjän paperin
joki ääneti virtaa


7.


Ruokalevolla ...
pureskeltu peruna
sulaa mahassa


8.

Ukkosen jälkeen
kuultava ilma täyttyy
puhtaudesta



Turussa 3.5.2023
Tikkis