Keskellä päivää
haravoin pihan lehdet
pimeältä piiloon

Vuotava katto --
rankkasade sisäistyy
ehjään ämpäriin

Jääkaapin kylmyys -
toimettomuus yksinään
alkaa paleltaa

Taivaan etäisyys ...
jos tuijottaisin pitkään
yltäisinkö perille
takapihalle?

Puista varisee
muutamia lehtiä
pieniin kasoihin.
Ne kahisevat
jos niihin kävelisi -


Tulevan talven pelko?

Maailma etenee,
lumi on vain vettä.


Arveluttavaa?

Tuuli hiljenee ...
puun lehti leijuu maahan
mailmaa jännittää




jotkut empivät
moni lehti putoaa
kun ei pidä kiinni?

Syksy ei kiirehdi, lorvailee

Joen virtaama ...
Hiljainen iltapäivä
ei tiedä mitä tekisi.


Hengityksen ääni.

muutama kaisla
huojuu hiljaa virrassa --
sorsat ääneti

Lehti kellastuu
vaikka lämmin aamutuuli

hellästi hivelee



Julma syksy on liki?

Jos nyt heräisi

muistaisin aamuyön uneni.

Katsoin. Varmuuden vuoksi nukahdin taas.


Pihalla vaahtera huiskii
lehtiään

kuin olisi valvonut koko yön

Virkeä tuuli

katuvalojen hehku

eksyy hämärään


tulee pimeä

Yksi jalka riittää 
  seisomiseen rantakivellä


Lokki kääntää päätään 
   lentää sitten tuuleen
       josta katsoo minne menee
       
       
       
Jään rannalle yksin, 
      jollei pientä rantasipiä 
         laske ystäväksi
         
         
         

lehdet kuihtuvat
valo valuu pihalle
ja syksyn hohto

päivä lyhenee
mistä syksyn hiipuvaa
valoa riittää?

jäähtyvä kesä
surullinen harakka
hylkää pesänsä

hallayön tuuli
viilentää tunteen hehkut
syksy huhuilee

Aavistus syksyn lähentymisestä

Kolea tuuli
aamun hämyinen joki
virtaa kylmissään

Covid-19 on täälläkin tänään

Hengitys vinkuu
kehkotkin vaimenevat
-- solidaariset


Kynä tylsistyy
viimeinen runoluonnos
jäi vähän kesken

Kirjoittamisen etenemisen kuvaus

Riittoisa kynä
taas yksi vihko täynnä
rivi kerrallaan

puukon terävä kärki
ei ehdi tylsistyä




Sikonirinnat ...
Piilaakson onkaloissa
kasvaa syntymä


vaihtoehto edellisen R3: kasvaa kuolema




Näitä laskemaan ...
suuremmilla sivuilla
näkyy laajemmin

Pekka Kejonen 18.7.1941 -10.9.2020

Täällä ei savua
edes suru.
Se jäätyy pystyasentoon.
Veistä siitä kevät
jos pystyt.

Talvipäivänseisaus s. 37.

Vuorolista etenee.
Pekasta joku juttu taustalla mutta kehun nyt vaan hänen huipputöitään, eli Nuorpiniemellä kai kirjoitetut Talvipäivänseisaus (1998) ja Kevätpäiväntasaus (2000). Nuorpiniemi (Nuorbenjarga) on myös parin poronpissimän päässä saamelaisen kirjailija Olavi Palton kotipaikasta eli Fierrasta. Nuorpinniemi kirjoitetaan myös kahdella n-kirjaimella. Korvin kuullen keskellä voisi kuulua enemmän kuin yksi n-äänne mutta ei kuitenkaan kahtakaan. :-)
Olavi Paltto kirjoitti Manuscriptin aikana hienon valikoiman tiheitä runoja jotka jäivät kai aikoinaan julkaisematta. Teksti oli saman sukuista mitä noissa Kejosen Nuorpiniemen runoissa. Tiheää mutta ei ahdasta, ikäänkuin Tenon rannan tunturien tuulenseasta kuiskattuja joikuja.
Olavi ehtii vielä julkaista, Pekalle nyt kaihoisat kaipaukseni.

Kesän kestävä kuolemattomuus
riittää minulle.
Kevätpäiväntasaus s. 124.
Teksti alunperin julkaistu Facebookin yhdessä kommentissa. Turussa 12.9.2020 Tikkis

Vaaleja tulee liki

Puolue päättää
mistä ei saa puhua,
ketä kannattaa



kansalaisilla
on valta olla hiljaa
-- äänekäs ruoho



voi sekoittaa koko maan
vallanhimossaan

mustikan varvut
väistävät ukkossadetta
taipuilemalla

suljen ikkunan --
tuulen suhina hukkuu
ukkosen kuuroon

metsäinen tuuli
kohisee nyt märkänä ...
sateen litinä

Kävelyretki!
Ilman sateenvarjoa
ennuste petti!

suolta päin tuulee
pihalle metsän haju
tuo koiran haukun

tuuli kääntyilee
metsän ja suon väliä ...
miten päin olla?



tuuli tuo suolta
samaa metsän hajua --
käännän selkäni

Maantie odottaa
että auto lähtisi --
hiukan pölyä

kukan suu auki
vihreä piha hehkuu
iloisena

Vänkyrä honka
kiemurtelee rannalla --
ei enää kasva

Roikkuvaa naavaa ...
Joulupukin odotus
valon katveessa