Lypsetyt lehmät
tuulettavat utareitaan
ja märehtivät

Riville kaksi jäi tavurikko.
Tässä nykymaailmassa ei mikään muutenkaan
liene
täydellistä?

Mustarastas # 2

Rantapolulla
kuuluu mustastaan laulua

pysähdyn,
lehvät peittelevät kaiken.

Jos tuonne menisi,
niin voisi eksyä.

Kaikuun

Rastaan laulu pöheiköstä
pakottaa pysähtymään
keskelle polkua



En vastaa rastaan kutsuun,
olen huono lauleskelemaan.

Kunhan saan kulkea
polulla aika ajoin.


jatkan kävelyä,
rastakin jatkaa.
Sopuisa kaiku.

sinisyys ...
tämä taivas helisyttää
lehtiä

Copyrighted by Louis Osofsky, suom. j.t.


Louis Osofskyn joskus "löysin". Panimpa yhden taas näytille!

Kirjallisuuden yhteisjengit

Lounais-Suomen Kirjailijat ry täyttää vuosia ja puheenjohtaja Harri Kumpulainen kerää yhdistyksensä historiaa. Alkuaikojen esityslistat ja muu materiaali on joutavana roskana kipattu jossain vaiheessa kaatopaikalle.

Mietin että kuka ja miksi. Ja teon merkitystäkin. Joku ei ole digannut siitä toiminnasta jolla LSK ry aikanaan jatkoi Turun Kirjailijat ry toimintaa?

Aika moni LSK ryn alkuaikoina toiminut tuhertaja on poistunut, jotkut pari metriä syvälle ikihietaan, jotkut muuten.

Onko niin että nykymetelissä kaikkien äänet eivät enää maailmaan sovi?

Poliittisesti kirjailijoita alkuaikoina painostettiin taistelemaan jonkun puolesta. Muistettakoon vaikkapa V. A. Koskenniemen vakaata ohjausta esim. runoudessa.

Kaarlo Isotalo oli avainhenkilö aikanaan jonka tuloksena nopeasti hiffattiin että Turkuun pitää perustaa toimiva ja laajemmin aluein toimiva kirjallinen yhdistys. Mainiosti toiminut Turun Kirjailjat ryn toiminta alkoi laantua, ollen lopulla melko hiljaistakin... Jos kustannusliike Tajon toiminta lasketaan Turun Kirjailijoille "sulka hattuun"-meriitillä niin upea juttu!

LSK.ta perustettaessa päätettiin myös, että kirjailijoitten laaja-alaisten ajatusten ja filosofioiden takia mitään yksittäistä ja rajoittunutta suuntaa ei voisi monopoliasemaan päästää? Kuten ei päästetty. Mutta mukaan tulo olisi suotavaa. Jotkut eivät hiffanneet että yhdistykset toimivat niillä linjoilla (= henkilövalinnat) joita yhdistyksen päättävissä jäsenkokouksissa enemmistö linjaa? Kausia toki LSK ry:ssä oli jolloin vallalla olevat ajatukset taisivat olla eniten vallalla. Mutta niinhän maailmassa pitää ollakin. Aina välillä.

Erimielisiä sitten lennätetään vaikkapa Tyynen Meren loiskeisiin viilentymään, isoilla helikoptereilla. Menolippu taskussa.

Kirjailijaksi lasketaan nykyisin vaikkapa poliittisen liikkeen tarkoitushakuisen äänestystapahtuman yhdenmukaistavan trollin ohjekirjankin laatija. Ja tiukasti ottaen pino paperia, johon on tekstiä kerätty ja sitten vain yksi sivu liimataan umpeen, on kirja. Ja tekstiin vastuullinen on siis kirjailija?

Hiukan tuolta pohjalta Lounais-Suomen Kirjailijat ry:n säännöt kasasin, käyttäen mallina yhtä vastaavaa paikallista yhdistystä. (Kiitos avusta Suomen Kirjailijaliitto ry.lle!)

LSK.n henkistä suuntaviivaa hakiessamme pohdimme mm. Kaarlo Isotalon kanssa näitä muka isompia kuvioita. Ja teimme itsellemme LSK ry:n. Säännöistä huolimatta kukin yhdistys toimii sen jäsentensä äänellä ja intohimolla. Niitä on turha yrittää sääntöihin muotoilla?

Isotalo oli itse taustaltaan mm. "kauhea kommunisti". Oli siitä kai itse lähinnä huumorimielessä otettu. Kirjoitteli kerran vuodessa ihan hyvän yleisömäärän iloksi kirjan. Kun Isotalokin sitten, pahus, meni ja kuoli, niin julkaisuputki tietenkin katkesi. Jotain uutta kai nousi tilalle, kukahan siihen virkaan nyttemmin nimitettäisiin? :-)
Turun ainoa kirjailija! Entinen kommunisti! Ei edes aja kunnolla partaansakaan!

Kun yhdistys toimii ja järjestää yleisön nälkään kirjallisia tilaisuuksia, esim. matineoita, niin yleensä niihin löytyy suuriäänisiä kirjailijoita esiintymään?

Turun Kirjailijat ry järjesti kuuluisan Turun Runoseminaarin, konserttisaliin, ja sali oli täynnä. Aiheesta. Meneillään olevan aikakauden suuren mullistuksenkin takia. Pentti Saarikoski kekkulipäissään ammuskeli herättääkseen huomiota, oli lähellä joutua pitemmäksikin ajaksi kaappiin. Mutta vahvistamattoman tiedon mukaan Turun Kirjailijat ry pj, psykiatri Armo Hormia pelasti Penan. Käyttäen ammattitaitoaan. Hieno juttu, ja ei sitä kannata hirveästi kehua tai mainostaa. Kirjallisissa porukoissa voi hyvinkin uinua joku uusi saarikoski joka omaa imagoaan nostaakseen voisi hyvinkin olla valmis ampumaan Seurahuoneen ikivanhaa kristallikruunua?
Turun mahtirakentaja A. Puolimatkahan sen on jo ainakin kerran omilla rahoillaan maksanutkin.

Tämän lyhyen johdannon jälkeen pääsenkin asiaan:

Mitä LSK ryn historiassa tänä päivänä kannattaa muistella, kun alkuaikojen asiakirjat on (tarkoituksella?) tuhottu?

Mielestäni kannattaa palata siihen, miten Suomi makaa löhötteli silloin. Salamaa hommattiin vankilaan, ja se onnistuikin, mutta sitten yksi pressa meni ja armahti!

USAssa vastaava kohu Ginsbergin Huuto-runokokoelmasta. Sen suomennoksen julkaisi Armo Hormia, mutta viisaana kettuna jätti varsinaisen Huuto-runon eripainokseen, jota ei myyty mutta lähes kaikki sen silti saivat!

Turun Kirjallinen yhdistys (NVL Siipi ry) järjesti siitä Vähäväkisten juhlasaliin Armo Hormian vaalitilaisuuden, siellä se Huuto-runo luettiin, mutta Turun Poliisi ei tullut eikä pamputtanut! Eikä Armo silti päässyt eduskuntaan.

LSK ei varsinaisiin isoihin kulttuurimurroksiin ehtinyt, tai hakeutunut, vaan järjesti Lounais-Suomalaisille kirjallista elämää, hiukan silloin tällöin.

LSK pyrki myös Suomen Kirjailijaliiton Kirjailijoiden talvipäiville, kirjailijaliitto otti, mutta väliin mahtui Tampereen Kirjailijoitten vaatimus että Turkulaisia ei pidä ottaa mukaan ennenkuin heidän rekisteröitymisensä on hyväksytty. Hauska naapurimme!

Yhdistys saa toimia julkisesti vaikka ei ole rekisteröitykään. Suurin ongelma on mahdollisten väärinkäytösten tutkinta, jollei rekisteröity niin rankaisu kohdistuu yhdistykseen istuvaan johtoon... Julkisten riehujien mielenosoitukset julkisilla toreilla, jopa tappoineen (!) ovat hiukan toinen juttu...

Kun alkuaikoina olin LSKn sihteeri ja järjestelin erilaisia kirjallisia tilaisuuksia Lounaiseen Suomeen niin aika usein minua vaadittiin niiden tilalle menemään toreille ja kadunkulmiin huutamaan maailmaan jotakin, hyvääköhän se oli, en muista. Ilmeisesti niiltä ajoilta on niissä piireissä poliittisen painolastini väri taantumuksellinen. Eritoten siksi että olin mukana pyytämässä Kirkkoherra Jaakko Haaviota LSK ry:n puheenjohtajaksi. Kuten sitten tulikin.

Kuka heistä muistaa että Jaakko Haavion osuus senajan Suomen uskonnolliseen runouteen oli merkittävä? Se puoli Jaskassa riitti minulle.

Tuulista on ollut, LSK.n alkuaikoina, mutta oli kai koko Suomessakin. Nykyisessä elämässäni saan hyökkäyksiä joissa minua julkisesti herjataan kauheaksi punikiksi ja vaaditaan minua eroamaaan sen takia esim. ammattiliitostani, uhataan henkisesti jopa Tyynen Meren helikopteri-risteilyillä, melkein!

Nyt pidellään ulkopoliittisista äärihatuista kiinni ja yritetään Suomessa olla ihan vaan elossa, mitä nyt joutessamme voitamme ensin Ruotsin jääkiekossa, sitten Venäjänkin, ja lopuksi Kanadan.

Ja eduskuntakin tekee radikaalia: muuttaa jonkun äärioikeistolaisen jengin istumaan äärioikealle.
Aika röyhkeätä!

Kirjailijoilla olisi kirjoitettavaa, mutta kuka uskaltaa julkaista?


Mietiskelee Turussa, tiistaina 28.5.2019

Juhani Tikkanen
Entinen MS Pulptraderin laivapoika

ruohoja nousee
entisille sijoilleen ...
- vuorottelua

vehreät lehdet
löytäneet kotioksat
täksi kesäksi


pölyinen tuuli
väijyy kaduilta

edes etene ...
ujo kevät ei väisty
talven muistoista

aikaa kuluu 

   sekunti kerrallaan  


       tunti täyttyy 

    ja valuu yli

Joskus se tulee,
vaihtoehtojen vähyys.
Suuri hiljaisuus.

varpusen lento
pusikosta pusikkoon ...
risukko elää

Aurajokirannan EU-tuella rakennettu lankkupolku on suosittu, mm. polkupyöräilijöiden keskuudessa.
Heitä väistellessä huomasimme rannalla terhakat Rentukan kukinnot.
Kuvan sijasta tein lyhyen kolmirivisen:

Rannan rentukat
paljastaneet kukkansa
valon paahteeseem

auringon valo
hämärtää ajatukset
terävöinniltä

seinustan puisto ..
yhden puun varjo suojaa
seinää itseltään

hiljainen piha ...
postiluukusta tippuu
taas uusi lasku

Kuoppatorin muumiosta # 2

Muumion itku ...
kyyneleet kerääntyneet
pohjimmaisiksi

Savikuoppaan kaivetun toriparkin pohjalle on löytynyt vettä. Vaikka paikalle ei ole satanut viikkokausiin.

Perinnehuhu pelkää että onko kyseessä torin saveen joskus vastan tahtoaan haudatun noitamuumion kosto?


Hukuttihan Titanicinkin muumion kosto?

Kuoppatorin muumiosta # 1

Saviseen kuoppaan
nousee muumion kusi -
tihkuu kuin sperma

Turussa liikkuu pimeinä ja tuulisina öinä kuiske Kauppatorin alle saveen joskus vasten tahtoaan haudatun muumion koston pelko.

Aiheesta Valoisa Maailma

Pilvet haihtuvat 
          ohuiksi,

   maailma valaistuu.



Parturi leikkaa hiukset 
                 siistiksi. 



    Lattialla vaeltelee 
        harmaita irtohiuksia.



  
                             Ylhäältä 
                      
                          asti  

                       maailman valtaa 

                  valo. 

 

Seesteinen iltapäivä, 

   rantapolulla nainen kiirehtii. 



        Tuuli seuraa 
            joen pintaa vastavirtaan.



Rannan puut huiskivat 

    tuoreilla lehvillään 

         tuulta ohittamaan. 




Nyt tulee hiljaista.

päivä kerrallaan
kesä tulee likemmäs --
aikoo ohittaa?

kymmenen kynää --
niiden laiskuutta ei voi
syyttää tyhjyydestä

Rivin kolme tavulepsuudestakaan ei voi moittia yhtäkään kynää?

1.

päivä päivältä
kevät etenee tykö --
lyhenevät yöt

2.

myöhäinen ilta --
auringon haihduttamat
lounaiset sateet

pöly on vaiti, pakenee

1.

jäitä ei seilaa
jokivarren polulla --
tuulee kylmästi

2.

kävellessäni
pidän suuni supussa --
haiku ohenee

1.

ajatus kiertää
kun kävelen polkua
takaisin eteen

2.

kehäajatus
varisee pois päästäni
kiirehtimättä

Olen elossa.
Palelen jos on kylmä,
tai tyly taivas.

Samuli Lampinen, Maailmannapa

Samuli Lampinen
Maailmannapa, 2019, 76 sivua,
BoD, ISBN 978-952-80-0866-8

Samuli jatkaa matkakirjoittamistaan. Mielenkiintoisia paikkoja.

Samulin juttelu on globaalin kodikasta. Välillä tekisi mieli ottaa osaa maailmaan,
sanoa jotain viisasta,
olla siten olemassa,
mukana,
myötäeläen.

Kevyet unet
on syytä nähdä läheltä.

Sivulla 29 runon # 19 loppurivit.

Samulin kirjaa tuskin kannattaa lukea kuin matkaopasta? Mietin että jos vaeltaisin siellä niin pelkäisin käärmettä.

Silti on helppo olla matkalla lueskellessa lämpimässä mutta ei kuumassa Maailmannapaa.

Voi pysähtyä milloin huvittaa, huilata.

Eri paikkoihin tulee hetkeksi pysähdyttyä, maailmojen kulttuurista voisi jotain oppia.

Kulttuuria, joka on keksinyt nollan
ei pidä aliarvioida.

Sivulla 18 runon # 9 loppurivit.


Yhdistävä liima Maailmannapa-teoksessa on Samulin eri puolilla maailmaa tehdyt matkat.

Liiman nimi on tietenkin Samuli Lampinen.


Erilaisissa paikoissa käydyissä matkakirjoissa tahtovat poikkeavuudet saada merkittävät äänenpainot.

Mitäpä muuta runouskaan pitäisi olla. Kuka on kiinnostunut tylsästä arkipäivästä, johon nikertää jotain ainutkertaista tehdäkseen siitä itselleen runon?

Samulin etäännytys maantieteellisiin juttuihin tuntuu toimivan. Monet asiat voisivat ihan hyvin tapahtua vaikka meillä, Turussa vaikka Toriparkin urakoitsijan taistelusta ikisaven lirisemistä ja liikkumista vastaan?
Onko hyvän tekstin minimivaatimuksista olemassa vaatimuksia, jonkun klikin määrittelyjä.
(Onpa tietenkin, mutta ei nyt välitetä niistä?)

Oikeaan osunut bumerangi
ei palaa takaisin.

(Samuli sivulla 54.)

Maailmannapa-teoksen sisällysluettelosta löytyy listaa Samulin matkoista. Tämä matka alkaa Vilnasta, jatkuu Turkin kautta Thaimaahan. Kolmen runon verran viivytään Japanissa. 13 runoa lomailee Mäyryssä, sitten lähdetään Australiaan. Matka loppuu Uuteen Seelantiin. Ainakaan lukiessa ei hengästy, happi kulkee kodikkaasti?


Joskus 1950-luvulla WSOY julkaisi eri maihin suunnatuista matkakirjoista sarjan. Ne olivat hengitystä 1944 Suomessa päättyneen sodan rasitusten jälkeen. Niiden joukossa oli mm. Eino Koivistoisen Islannin Sillinpyynnistä kirja, jota pidän Koivistoisen parhaimmistona Purjeet pullistuvat kirjan jälkeen.

Samuli on ehtinyt koluta maapallolta erilaisia paikkoja, monia. On hengissä, myrkkykärmes ei päässyt puremaan.

Mitä seuraavaksi kun maapallo on osin syvältäkin raapaistu? Reppureisu kuun pimeälle puolelle?


Sivulta 29 lainauksesta jättäisin nyt määritteen "läheltä" pois!


Turussa toukokuussa 2019
Juhani Tikkanen
eläkkeellä oleva entinen merimies

ruoho pilkistää
pihasorasta valoon -
varjot tummuvat

nyhverö kevät --
ei tiedä ilmastosta
tuon taivaallista

nälkäinen lintu
kääntyy lumisateesta
lämmittelemään

Kevät on talven kadotuksen aikaa, lumet haihtuvat tai sulavat, katoavat muistoista.

eka luonnos:

vain pari sanaa ...
pitkästä aikaa sataa --
pölyt vettyvät

Muutaman eri makustelun jälkeen päädyin simppeliin, kenties vähän kuluneeseen:

taivas pilveilee!
tihkusade puhdistaa
ilmastopölyt

keväinen puro
lirisee Itämereen --
ranta puhdistuu

Tämän kanssa kulki myös Kushiro Ezon koulukuntaan liittyvänä:

keväinen puro
lirisee valtamereen --
ikuinen kesä!