kadonneet värit -
kun aurinko taas nousee
jatkuu elämä

Tämän tekstin löysin vanhasta arkistostani. Tänne talteen.

Pieni sukelluspussi Aurajoessa

Lidlin kassi: saksalainen pikku sukellusvene on käynyt Aurajoessa?

Sanan Lidl etymologia: liten -- little?


Normaalisti olisi jo härmettä ja kuuraa ja jääriitettä.

Nyt on muutamana päivänä ollut lämpimämpää kuin oli Juhannuksena.

Joltakin on tuossa pudonnut ostospussi Aurajokeen? Ruotsin puolelta pois ajetun pikkuisen sukellusvälineen henkilökunnalta? Vaiko vain ihan kotikutoinen vandaali joka levittää muovijätettä maapallon meriin.

Pussukka näyttäisi olevan tyhjä, mitä Aurajoen pintaa hivelevä syystuuli sitä nuuhkii uteliaana.

Kelluva pussi
pullistelee tuulessa -
joki vain virtaa

pimenevä yö
kuiskaa oven takana
vierasta kieltä

päivä kerrallaan
puiden pudonneet lehdet
irtolaistuvat

Sipirja yritti jo piipahtaa maahamme

Lyhyt jääkausi piipahti jo maamme yllä:

Koillinen tuuli
aikansa kytättyään
valtaa koko maan

Luopui ja jäi Sipirjan jäätiköille louskuttamaan jäisiä himojaan.

synkässä yössä
kahisee vain vaahteran
lehtien kuiske

Silakoita hakemassa

Turun silakkamarkkinoille piti lähteä. Matkan varrella olivat pihlajanmarjat vieläkin punaisia.

Pihlajanmarjat
punoittavat innoissaan -
silakan silmät

Pihalla jonkun pitäisi haravoida lehdet
miksi nujertaa noin innokkaat värit
kaatopaikalle
murjottamaan

Joen vastarannalta heijastaa jokunen puun latva

taivas sinertää
tuulen vire koskettaa
ei ihan sada

Väärään paikkaan väkisin rakennettu silta
näyttää pirstaleita lasikaiteessaan

protesti ritkuu
liian suuret lasit
eivät mahdu

Toriparkki tulee, ei tule, tulee, ei tule,
kas siinä kiista

Turku olisi tarvinnut pennisiltansa kirjaston kohdalle
missä se alunperinkin ollut on,
ylittänyt savisen joen

kuivin jaloin


Tämä vääräsilta väärässsä paikkaa maksoi Euroja. Eurosilta.

Kivinen polku
valonhuurretta kohden -
lämpökävely

Lokakuun kukka
on kääntänyt selkänsä -
kaikonneet lumet

Silakkamarkkinoilta ostimme silakoita, tyrnimehua, Joensuussa leivottuja Viipurin rinkeleitä, ja pätkän metrilakua.

Jokea ei kukaan ostanut,
sen yli pääsee silloilta

kunhan pysyisivät kunnossa ja terveinä,
turkulaisten sillat

sateinen tuuli -
mittarimato lipsii
kylmissään suojaan

silakkakauppa -
suolattua etikkaa
muovipurkissa

Ryokoku-sillan ilotulitus

Vuonna 1693 lopputalvella Basho kirjoittaa tämän:

kaikki tungeksivat
ylistämään uutta siltaa:
huurteinen tie

Tämä oli ensin Facebookissa kommenttina, mutta noukin sen sieltä turvaan, säilynee paremmin täällä kuin Facebookin vaahdotessa?

netti vaahtoa --
vain parempi tietoisuus
säilyy esillä?

Fukagawan sillasta

Ensilumi peittää
rakenteilla olevan
sillan

Basho talvella 1693, Fukagawan sillan ollessa puolivalmis.





Fukawan siltoja on ollut ainakin neljä, nykytilanteesta en tiedä.


Tämä silta tuo mieleen Turun Myllysillan, se ei tosin ehtinyt saavuttaa tätä siltojen surkeaa loppukohtaloa.






Turun myllysillalle ei ensin haluttu keskelle leveää jokea kannatinpilareita. Pelättiinkö että sillan rummut häiritsevät keväisin jäidenlähtöä. Yhtäkaikki viisaudessaan Turun Kaupungin päättäjät äänestivät että kaarisilta se pitää olla.

Liitteenä olevat sillan kuvat lienevät Fukugawan eri aikojen eri paikoissa olevista silloista.

Siltojen perussuunnittelu kuitenkin näyttäisi noudattavan pitempää sillanrakennuskokemusta kuin mitä Turulla on.






Kun alkuperäinen Myllysilta sitten notkahti ja se rakennettiin toiseen kertaan, niin köyryksi tarkoitettua siltaa tuettiin runsailla terasvaijereilla. Silta toimi jonkin aikaa kunnes suunnittelijan mukaan pahat jäät murjoivat sillan perustuksia niin että se notkahti. Se suljettiin ja sillanrakennusfirma tuli ja rouhi koko sillan betorimuruiksi. Teräs otettiin talteen, sillä sitä oli niin paljon että se ei olisi kapeaan ja ahtaaseen jokeen sopinut?


Suunnittelijalta jäi kertomatta että miksi talvisen kasvihuoneaikakauden ahtojäät hänen siltansa notkauttivat, että mitä jäi rakennusvaiheessa tekemättä. Syy oli siis jäiden, ei suunnittelijan, eli ei ainakaan hänen?


Turkuhan otti kaupungille kuuluvan vastuun ja maksoi taas uuden sillan ja entisen purkamisen mutta ei tuntunut häpeävän. Normaali meininkiäkö siis, savijoen siltojen rytkähtely. Mitähän Turkua vielä odottaneekaan ennenkuin vellovaan saveen upotettu Toriparkki ensimmäiset autouhrit dumppaa syvyyksiinsä?

Lunta ja räntää -
myllysilta ei pelkää
lumipeikkoja

ankea ilma -
lyhyt päivä ei ehdi
kääntää kylkeä

suttainen aamu -
lokakuun valo antaa
uskoa talveen

hallayö tunkee
sammakon kutulampeen -
kurki on vaiti

Kasvava puu terrorisoi asumista

Keskustasta aiotaan kaivella torin ikisavea pois ja tilalle upotetaan Raisiolaisten ja Kaarinalaisten autot. Samalla loppuu perinteinen torikauppa Turusta?

Tämänkin raivokkaasti kohti taivasosuuttaan kurottuvan puun elintila on pian uhattuna. Siihen sopisi ainakin yksi peltilehmä. Vai onko takana olevan joen savipenkka huonosti paalutettu ja koko parkkipaikka voi liukua siellä lirisevään Aurajokeen? Jos vaahtera olisi esivaltaa pelkäävä niin ei kasvaisi noin leveänä.

Tuosta jos kasvaa
pitää toinen taloista
tökätä jokeen?

tasa-arvoiset
syksyn koivut kuihtuvat
vieri vieressä

Puistikon puita
syksyinen tuuli raiskaa
kaikki yhtaikaa

Kasvihuonelautta seilaa Nuorgamin ohi merelle

Kasvihuone hyytyy
matkalla Jäämerelle -
karhu palelee?

Kuvan copyright Tielaitoksen sivuilta 17.10.2014

Samuli J. Lampista vuonna 2014 Osa # 3

Ote runosta HUA HIN teoksesta Exodus vuodelta 2010:

Minä pidän elämästä 
ja minä pidän harmoniasta, mutta en 
myönnä kumpaakaan 
elleivät he tunnusta minua, joka niitä vakavasti 
uhkaa. 

Vanhalla partasuulla olisi tähänkin asiaan 
varmuudella toinen näkemys, mutta 
hänpä ei ole paikkeilla - kaikille 
ei kuumuus sovi. Minä olen 

kuin lumiukko lumisateessa 
silkkaa tulta. 

Teksti löytyy myös Samuli Lampisen uudesta kokoomateoksesta NIMENI ON LEGIO (2014, sivulta 192.)

Hua Hin on Thaimaassa.


Tuotakin mietin kun selailin tuota vasta painosta tupsahtanutta Legio-kirjaa. Kirjoittelin siitä jotain ja jätin pari seikkaa käsittelemättä:

Samulilla on paljonkin sanottavaa ihmisten jumalista, hänen omista jumalistaan.

Pidän sitä sektoria hänen omanaan eikä minulla ole oikeutta sitä sorkkia.


Paikoin hän painiskelee teeman ympärillä, siihen joskus ei aina niinkään kokeilevan puukkonsa syvällekin työntäen.

Kunnioitettavaa. Rehellistä.


Minulla on vaisto siitä että kirjoitetussa tekstissä tässä maailmassa on kuitenkin kaikki merkittävä, eritoten merkittämätön analyysi kaikista jumalista kuoliaaksi ja turraksi asti nirhattu, eli mikään siihen lisätty vain avaa kuviteltuja haavoja joihin joku jossakin koko ajan suolaa ja multaa tupsuttaa.


Tällä hetkellä ISIS-liike valtaa hitaasti ja voimalla itselleen öljynpumppaustilaa. Turkkikin antaa Isis-liikkeen laajeta? Suomestakin tieten värvätään Isis-sotilaita. Ymmärrän että nuoriso tarvitsee työtä ja yhteisön ymmärrystä yhteisyyden nimissä. Niinhän suomalaiset 1930-luvulla uhosivat kipaisevansa Uralille. Jotkut kai Uralin taaksekin. Ja tuskin tiesivät mitä siellä on loputtomien soiden takana.

(Öljyä siellä on, ja kaasua, ja taivaalle haihtuvaa metaania, mm.) Oli kai vähällä onnistua se rajan siirtoa, kerralla Tyynen meren rannalle asti. ?-(


No niin, asiaan paluu:

Samuli Lampinen ei tunnu muslimimaailman valloituksiin sen enempää puuttuvan, tervettä kai niin.


Samu Lampisen teksteissä asuu monipuolinen jumalten kuva, tuntuu että ihailtavan sovussa.
Sitä voisi kaivata ja peräänkuuluttaa kaikkialle yli tämän kauniin maailman.


Toinen asia josta en oikeastaan viitsisi mussuttaa on Samulin tapa leikata rivit niin että luettaessa niiltä putoaa ja ainakin minä mietin että kun rivi katkeaa niin ajatus katkeaa ja pitää pysähtyä,

ikäänkuin lammen rannalle

kuuntelemaan näkyisikö sammakon loikkaa lisää.



Mikä on runouden rytmi, sekö miltä runo ääneen lausuttuna kuulostaa,
katkaiseeko lausuja runon rivien kohdalla vai lukeeko näennäisen lauseen kuten kielioppi otaksuu, eli yhteen hengitykseen.

Sekin tietenkin riippuen lauseen pituudesta. :-)


Olen tänään paikannut pari taannoista tekstiä korvaamalla niissä paikoin livahtaneet tupla-lainaukset uusilla.

Vaikka teksti on hyvää niin ei niitä internetissä silti tarvinne vähän väliä lainata, vielä ilman tekinjänoikeuslain hengen mukaista lupaa edes.

Samuli Lampinen julkaisi teoksen City in the Land of Nod vuonna 2013, kts juttuani siitä:

http://juhanitikkanen.blogspot.fi/2013/10/unten-maan-runoja.html

Lopuksi ei ihan Bashoon henkisiä vaikuterivejä:

1.

kalasnokovin
öinen ääntely hukkuu
veren loiskunaan


2.

kurnusammakko
sylkäisee purkan suustaan -
kuivunut kaivo

Tikkis Turussa, missä kaikkien yhteinen savipohjainen kauppatori aiotaan uhrata maanalaisille autoille

16.10.2014

auringonpaiste -
onnellinen harakka
paistattaa päivää

Kun on aikaa lyhyelle runolle

Makustelin Ylen uutisia ja sitten kurkkasin Suomen Kuvalehden liitteenä tulevasta TV-lehdestä että mitähän katsottavaa klo 21.00 tulisi.

Bongasin TV5.n meille tuntemattoman filmin, että katsotaan ainakin sen alku. Teemasta kello 21:50 alkavaksi julistettu korttipelijuttuhan taisi ihan vasta tulla, eikä se niin nostalgista oloa tehnyt?

Klo 21 TV5 aloitti ties kuinka moneen kertaan nähdyn Jurassic Parkin. Etukäteen ilmoittamatta olivat muuttaneet leffansa? Kun ei muutakaan ollut enkä viitsinyt Ylen Digiklassistakaan tökätä niin katsoimme sen alun. Juonihan yrittää olla kiehtova jne. Ja kaikki amerikkalaiset elokuvathan ovat dokumentteja ja tosia, eli sillä silmälläkin niitä on katsominen.

Kävin pesemässä väsyneet hampaani - Oral B! ja piilouduin tyynyn ja peitteen kanssa yöasentoon.

Kun uni ei tullut, niin mietin että pitäisikö rustata yksi runo, edes lyhyt.

Makustelin yhtä teemaa, pyörittelin, ja tuloksena tämmöinen pyöriskelyn tuotos:

syksyinen ilta -
puolikuun valorippeet
pihavaloina

Allakasta tarkistin välillä että puolikuu ohitti eilen, matkaamme kohden mustan kuun aikaa.


Ja jotta saan haudata luonnosvihon sivun syrjään niin samalla paperilla on myös variaatio:

Lokakuun valo -
kesästä ylijääneet
sateiden jämät

Runoilijan pitää yrittää olla ajan hermolla.


Lähde: Almanakka vuodelle 2014.



tikkis

Samuli J. Lampista vuonna 2014 Osa # 2

Samulin tähän asti suomeksi julkaistuja tekstejä kahlatessa kasaantuu vaikutelma syksyn raikkaiden tuulien yhteen kasaamista punaisista, keltaisista ja muuten vaan iloisista mutta syvällisesti yhteen ääneen kahisseista keskittymistä.

Onko se oikein
että tapaamme jälleen
vaiko se, ettemme enää koskaan?

Samulin Legiosta sivulta 37.

Minä olen tavannut Samulin livenä muutaman kerran, eka kerran joskus Porissa minun lyhyeksi jääneenä Porin kautenani, sitten Helsingissä vuonna 2000 ja viimeksi vuosi tai pari sitten Turussa. Sähköisesti lienemme jutelleet aika ajoin.

Mitä taitavammin elät
sitä vähemmästä joudut lopussa
luopumaan. Perkele ei petä kuten ihmiset
jotka ovat tehneet sopimuksen
hänen kanssaan. Sinä olet
luotettava kuin intialainen
tulitikku, minun viimeiseni.

Samulin Legiosta sivulla 267, osiossa PROFEETAN LUUT (2014).




Samulin tekstien keskessä on keskittymäkiekko joka toisia tekstiä hajottamatta pyörii yhteen pisteeseen, siihen mahdollisesti kuitenkaan koskaan yhtymässä, tai hajoamatta. Valkoinen aukko?

Runoilija piirtää suun ja liikuttuu kuulemastaan:
Miksi sanot kieltäjäksi minua
joka ruokin myös ne yhdeksänkymmentä yhdeksän
jotka sinä hylkäsit.
Minuntuloni on aina sata
eikä sanani ole mistään pois.

Odotan siellä mistä etsit
tulen vastaan missä pakenet.

Samulin Legiosta sivulta 149, osiossa Zeta (2004).


Samulin runouden aikajana etenee kuten maailman aika-avaruuden töksöttävät sekunnit etenevät, ohittavat, tunne että niistä saa kiinni, hetkeksi.

Vahva side menneisiin, kuten savijumalaan, ja vihjaako Legiokin Roomaan?

Uskon lakiin
ja omankädenoikeuteen
tuskaan ja kuolemaan
vapauteen ja
sen riistoon.

Samulin Legiosta sivulta 22


Kokoelmasta Tetramorfi (v. 2000) alkaen olen ollut nuuskivani Samulin teksteistä perinnepuukon siloittelun jälkiä. :-(
Samulin teksteistä saa hakea edes vanhan perinnetuvan lattialankkujen oksankohoutumia, tai niin että ne ovat juuri niitä koholle ja tietoisuuteen jääneitä. Korva niihin pysähtyneenä, että kolahdus lattialle ei kuulu ei näy vaikka on siinä.



Sata vuotta lattialla on käyskennelty, talon väki osaa lattiansa ulkoa. Osaa elää kuten turhat syyt karistanut tuvan lattian pitääkin. Lujana. Itsestään selvänä. Mitään siihen lisäämättä, maalikin vaan kuluisi aika pian pois. Ja jälki voisi olla levotonta, epätotta.

Nousen jälleen unen kirkkaista vesistä
arjen nurmiaavoille skalpeeraamaan sitä
mistä työnnyn esiin.

Lentäminen on huonoin mahdollinen piilo
saalistajan katseelle, kyyristyminen
omalle.

Että ilmaan ei voi pesiä
on päätöksistä kestävin
minkä luvattu maa päällään kantaa.

Samulin Legiosta sivulta 252.




Samulin Legiosta sivulta 76 Samuli kirjoittaa:

Valo tipahtaa
nälkäiselle alastomalle nurmelle,
pisara
niin painavaan pudotessaan
särkyy siihen.

Minua vaivasi mitä sana Legio Samulille merkitsee. Kysäisin. Vastasi.

Q.:
Kuinka paljon Legio pitää ottaa Roomalaisena?

A.:
En ajatellut sitä roomalaisena, vaikka tietenkin nimi viittaa siihen vahvasti - tai Anonymousiin, vaan siihen raukkariepuun josta Keesus ajoi pahat henget sikoihin.

Vielä yksi lainaus. Tämäkin ilman lupaa ihan kuten vehreänä kasvavalta nurmeltakaan ei kysytä mielipidettä kun ruohonleikkurimammutti tulee ja napsii joka ainoan ruohonkorren pätkäksi. :-)

Katselen Hiljaisuuden merta,
kuuntelen ja he sanovat:
eräänä päivänä
meri rantautuu.

Samulin Legiosta sivulta 73.

Legio-teoksen ulkoasu ja taitto: Anssi Muurimäki.

Samuli Lampisen tekstistä riittäisi mielleyhtymiä kolmanteen osaan, tämä oli Legiosta osa 2. Jatkuu jos jatkuu. Elämästä ei koskaan tiedä minne se reissaa.

Pirunsaarillakin kasvattivat sikoja henkiensä pitimiksi?


Tikkis maassa jossa whisky-sanaa ei saa lausua julkisesti


13.10.2014

Kts osa # 1:
alkulämmittely aiheeseen, mukana kirjan tuoteseloste.


Ps.
Muutama huti korjattu 16.10.2014. Liittyy toiseen kertaan lainattuihin runositaatteihin, haettu uusia tilalla. Moka yksin minun.

myöhäinen rastas
löytää vaahteran alta
syötävän madon

Vahdon kirkon ikkuna 11.10.2014

Ikkunan valo
vanhenee syksyn tullen -
aika ei hosu

Vahto erotettiin Ruskosta ja liitettiin Maskun saarnahuonekunnaksi vuonna 1638, kappeliksi 1866 ja erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi 1893. Vahtoon yhdistettiin myös Maarian seurakuntaan kuulunut Paattisten kappeli, mikä erosikin omaksi kirkkohuonekunnaksi 1901, toteutui 1937.

hengitän tuulta -
kävelen epäröiden
miten syksyn käy

tuuli ohittaa -
tihkusateinen taivas
ei tule niskaan

lokakuun myrsky -
sateenkaaren värinen
varjo on nurin

Valos

Kokeilin mitä kamerani linssi läpäisee kontrastikirkkaassa ulkoilmassa.

Parhaat sävyt tulevat yleensä pilvisessä ja mielellään vaikka utuisessa säässä, jossa liian kirkas valo on tasoittavaa.

Peltinen valos
heijastaa säteilyä
kiiltovalmiina

Kuin pysäkillä
punervalehtisen puun
talven odotus?

Lokakuun valo -
kesästä ylijääneet
säteiden jämät

Samuli J. Lampinen on Legio

Tässä osa # 1 myöhemmin jatkuvassa jutustelussa

Sellaista on elämä
Buddhan aivastuksen hetkellä,
sellaista on sen aikana.

Samuli J. Lampinen, teoksessa NIMENI ON LEGIO osiossa PROFFETAN LUUT (2014)


NIMENI ON LEGIO - teos on koottu Mäyryssä vuonna 2014. Samuli J. Lampinen on koonnut tähän asti julkaistut teoksensa yksiin kansiin, ja lisännyt loppuun uuden ja tuhdin osion PROFEETAN LUUT.


Selailin Profeetan luita, ja sitten taannehdin taapäin. Alusta on aina hyvä palata uudelleen kohti loppua.

Intiimi jutustelu antaa tunteen että kaivelee kirjoittajan kylkiluiden väliä, vääntelee lapaluita sijoiltaan.


Mutta kun lukee toisen henkilön juttuja ja luulee olevansa sisällä niin joku tekstien havinassa alkoi kuiskimaan että mitä minulle itselleni kuuluu.

Että luenko minä itseäni.

Sivuja teoksessa on laskujeni mukaan 277.

Kuusi itsenäistä teosta.

Väliaikaiskootut.



Purtavaa riittää.


Nyt täytyy todeta kuten aikanaan jatkojännärien laatijat: jatkuu joskus...


Samuli J. Lampinen,

NIMENI ON LEGIO

ISBN 978-952-286-966-1

Painopaikka Bod, Helsinki ja Norderstedt, Saksa




Legio was a Roman military camp south of Tel Megiddo in the Roman province of Palestine.


Sivulla 17 Samuli pähkäili vuonna 2000 teoksessa Tetramorfi:

Minäkin olen katsonut sisääni
suljetuin silmin, kuten opetit.
Katsoin niin syvään
että minua jo hiukan pyörrytti
näkemättä kuitenkaan mitään
tähtisateelta.

Samuli Lampisen juttuja minulta löytyy seuraavista paikoista:


kafka-turun-kirjamessuilla-2102010.html


philip-whalen-haiku.html


samuli-j-lampinen-exodus.html


unten-maan-runoja.html


...



Samuli Lampisen kaksi runoa 1.5.2006 johdosta löytyy täältä:

lampinen/Sytyke.htm

Aikaisemmin olen retostellut Samuli Lampisen kirjoista täällä:

pohdinta/golem.htm

ja tässä:

pohdinta/lampinen.htm



(Ps. Pieni muutos tekstiin 16.10.2014.)

matojen sekaan
mahtuu monta kuollutta
koivun lehteä

punasteleva
syksyn lehti ei pelkää
lähteä lentoon

tuulee ja tuulee -
ennestään raikas metsä
haisee hyvältä