tummuneet pilvet
kolaroivat taivaalla -
syöksyvä sade

syksyn tuulessa
männyn latvat huojuvat -
metsä tuulettaa

tummien pilvien
takaa kurkkaa valoton
synkeä taivas

kun aurinko laskee
sytytän lamppuun valon -
syksy saa tulla

kun määrittelee
itselleen määränpään
on minne mennä

Pohjoisen päivä
lyhenee hiukan kerrallaan -
pimeää puuhaa

Auringonnousu -
itäisen metsän yllä
valo häikäisee

Prinssi Aki, noin vuonna 718

Jos Isén meren
vaahtopäät olisivat
leikkokukkia
saisin niistä matkamuiston
rakkaalle vaimolleni.

Prinssi Aki kirjoitti tämän hovin vieraillessa Isén provinssissa.

Prinssi Aki on suoraan sukua Keisari Tenjille, sekä Prinssi Shikille. On Prinssi Kasugan poika.



Lähde:
Manyōshū (III:306)

Keisari Jomei (593-641)

Oguravuoren hirvi
joka mylvii iltojen tullen
ei mylvi tänä iltana -
onko niin että hän nukkuu?

Manyōshū (VIII:1511)

Matkalla pääkaupungista Turkuun

Juna kilisee -

maha täynnä kahvia,

ilmavaivoja

Mitä  
pölystä tulee  
kun se puolittuu?

Sivulta 52 kokoelmasta Laihakuu,
Kolmen mutkan maja,
ISBN 952-92-1033-7.

Ilmestyi vuonna 2006.

Eikö vieläkään? 
Ei, kuu ei ole vielä noussut.


Kun olimme nuorempia  
nousi kuukin aikaisemmin. 

Ote kokoelmasta Laihakuu sivulta 56

Sivulta 49:

Jotta voi saada  
rauhanpalkinnon  
on ensin aloitettava sota.

Laihakuu,
Kolmen mutkan maja,
ISBN 952-92-1033-7.

Ilmestyi vuonna 2006.

Syyspäivä ei ole enää tasainen

Pimenevät illat;
ovatko syksyt aina
yhtä synkkiä?

Tästä eteenpäin on puoli vuotta pimeys voitolla valosta.

Ja Jouluun on enää kolme kuukautta, juhannukseen vain puoli vuotta.


Lapissa on lumi jo saapunut paikalle.

Pohjoisen osa;
talven etuvartio
katsoo etelää

Vallankumous tehtiin sata vuotta sitten katukivillä. Turun Tuomiokirkon varpaissa on hyvin hoidettu varasto vallankumouksen mahdollistavia kiviä.

Kuka heittäisi
ensimmäisen murikan
vastapuolelle?

Meillä on sovittu että hallitus valmistelee asiat ja sitten asiat tulevat voimaan.

Sen nimi on kansallinen demokratia?

Uhmakkaat kivet -
vallankaappaus tulee
eikä äänestä

Turussa, Aurajoen savensekaisen joen veden kirkastumista saa vielä odottaa muutaman tovin

:-)

Tikkis 22.9.2014

viluinen sade —
pimenevä syyskuun yö
vaikenee ääneen

Tämäkin on ote runoelmasta jota kirjoittelin muutama vuosi sitten

Kirkas aurinko,
varo, oli kylmä yö.
Varis vaikenee.

Laihakuu kokoelmasta yksi teksti

Kun mies menee metsään,
mies katsastaa kaatokelpoisia puita.

Nainen katsoo onko puolukoita.

Minä toljotan puiden keskellä
ja ihmettelen millä tarkkuudella
puunrungot ovat paikoillaan 

Ote kokoelmasta Laihakuu

Kolmen mutkan maja

ISBN 952-92-1033-7

Ilmestyi vuonna 2006

Leif Färding on runoilija!

Ote Keijo Nevarannan blogista 25.9.2009:

Vaasalaislähtöinen Leif Färding (1951-1984) tuli suomalaisen runouden kenttään 20-vuotiaana vuonna 1971 ilmestyneellä kokoelmalla ”Maailmaa minä rakastan”. Alusta lähtien runoilija jäi panteistisella lyriikallaan marginaaliin. Kirjallisuuden valtavirta vei kohti osallistuvaa runoutta; Saarikoski oli näyttänyt suuntaa kokoelmilla ”Mitä tapahtuu todella (1962)” ja ”Katselen Stalinin pään yli ulos (1969)”. Ja perässähiihtäjät hiihtivät perässä.


Färdingin niskaan sovitettiin hippi-runoilijan ja zeniläisyyden manttelia. Hippi hän oli ehkä elämäntavoiltaan ja ulkomuodoltaan, mutta Färdingin runoudessa hippiydestä kielivät vain etäisinä kaikuina jonkinasteinen henkinen veljeys Gary Snyderin runouteen tai kiinnostus itämaiseen filosofiaan. Zen-runoilija Färding ei missään tapauksessa ollut, hän soi aivan omalla äänellään

Kts koko juttu:
Keijo Nevarannan blogissa Leif Färding vuonna 2009.

Kts myös nämä pari juttuani:

Tikkis pohti kerran

Myöhemmin lisää

Alle vielä Färdingin Valittujen takakannesta ote:

Hiljainen aamu -
ylikypsä omena
mätänee maassa

(Tikkis 21.9. 2014)


Taustalla Shamrock-runoilija Stephen Wegmann.in haiku:

hiljaisuus
vihreät omenat
kasteistuvat puussa

linnut lähtevät
syksyn tuuli vie mukanaan
pesän

Copyright Ivo Posavec. Suom. j.t.


Teksti tuo mieleen kogarashin. Talven tullessa myrsky vie tuhkatkin pesästä. Siis kongreettisestikin.

kesäinen myrsky
hoputtaa
etanaa

Copyright Sanja Petrov. Suom. j.t.

Runojen ruohonleikkuri

Alkuun yksi vanha nelirivinen:

Lentämään oppineen sorsan
ylpeä ilmoitus:
hän lentää tästä ylitse,
nyt!

Lyhyen runon kasaamisen yksityiskohdista



Värkkäsin annetusta aiheesta kolmirivistä runoa. Englanniksi, joten tavut eivät ole pääroolissa.

Aihe on hyvä, pidän siitä. Sen ympärille olen makustellut sopivasti liitännäiselementtejä.

Varoen häiritsemättä pääaihetta, jonka ilmaisemiseen riittää yksi sana, saa sille värkätä lyhyen lisukkeenkin, hätätilassa kaksi lyhyttä tukisanaa ympärilleen.

Kostea ilma -
sadevesi huuhtelee
saastepäästöjä

Pysähdyin pariin ideaan ja niiden liitoskohdassa pysähdyin sellaiseen asiaan että miltä sana maistuu suussa, kuulostaa korvaan.

Löysin sanakirjoista pari mukava-ääneistä termiä. Kokonaisuus alkoi kiinteytyä. Vähän kuten makaroonilaatikko uunissa on yhtäkkiä kiinteän syötävää ruokaa.

Ruohonleikkuri
lähestyy kotiloa -
meluisa koti

Mietin välillä että se miten asettelen lyhyen tekstin teemat on minun ongelmani. Diggaako joku käytyä sanataistelua, jonka pölyt olen haihduttanut kieliopillisesti siistin kuuloiseen muotoon?


Halusin tarkistaa jäikö jotain oleellista pois. Siihen asti käyttämäni A5-koko kävi ahtaaksi.

Piti kaivaa A4-lehtiö (100 sivua 90 gramman paperilla). Siihen elementit ensin ja yhteen tyhjään koloon versio joka oli kuin olikin valmis. Siinä on päärivi, siihen jatko joka edelleen tavallaan jatkuu.


Teksti avaa ajatuksia riittävästi. Valmis? :-)

Runoa en vielä paljasta, se on arvoitus. Kuten runojen kuulemma kuuluukin kuulua.

kuihtuva ruoho -
eläköitynyt mato
talviunille

Käytin uudesta A4-vihosta tekstiin yhden arkin. 99 sivua vielä töhrittävänä.

90 gramman paperi on nippanappa riittävän ryhdikästä, kynälle jota käytän, 0,9 millin lyijylle.

Jokaiselle paperille on oma omituinen kynänsä. Aika moneen käy vanha kosmoskynä, jota pidän aina lähellä. Minulla on niitä usea, eli ei pidä pihistellä. Joillekin erityisille papereille voi raapustella 2 mm lyijytäytekynillä. Niitä käyttäen käsiala väkisin suurenee koska lyijy tylsyy eli pyöristyy eli levenee. Eikä koko ajan viitsi olla terottamassa.


Kuivaa mustetta?

Kuivamustekynän aggressiivisuus tuo mieleen Syyrian ISIS-liikkeen. Jos kirjoitat sillä kynällä väärin on paskat jo paperilla.

Shit.

Merde, sanoisi Seppo. Fuck, lausunee Obama, rauhannobelisti.

Sateen ropina -
pidän pääni kuivana
korvantaustoihin

Kun teksti oli valmis pysähdyin laskemaan kuinka pitkään tuo lehtiö riittäisi.

Tuon yhden valmistumisriittiin kului lähes viikko, eli vielä tilaa lähes kahden vuoden yksittäisiin runoihin.

kasteinen ikkuna -
valuvien pisaroiden takaa
aurinko nousee

Loppuun vielä kuvaliite:

Horisontissa
paatti seilaa itään -
lännestä tuulee

Tarina tuulesta
    on äkkiä kerrottu,

            ei siihen ole tähän mennessä
kulunut kuin kenties neljä miljardia
avaruuden vuotta.


          Räjähdys jatkuu
                jos
            sitä edes
         koskaan oli


Tuulen suhina

1.

ei kesä lopu,
kyllästyttyään Suomeen
se siirtyy etelään



2.

puhuttu kieli –
kukahan minä olen,
ohimenevä

Tuulen tarina
on äkkiä kerrottu,
avaruus vuotaa

Tämäkin on ote runoelmasta jota kirjoittelin muutama vuosi sitten

Puron pohjalla 
solisevat lohkareet 
asettautuneet



    Lohkare rinteellä 
    miettii  putoaisiko
    vai lentäisikö 



Tunturin rinne -
ylös kavunneet kivet 
levottomina

ote runoelmasta jota kirjoittelin muutama vuosi sitten

Katuvalo -
kuulle ei löydy tilaa
lätäkössä

Copyright Peter Tchouhov. Suom.j.t.

usvainen joki -
pari harakkaa lentää
edestakaisin

Pimeyden tapahtumia

Kirjoitan pimeässä -
en huomaa että kynästäni
on muste loppunut.

Copyright Ivan Akhmetiev. Suom.j. t.


Tekisi mieli kommentoida että sitä tuntuu sattuvan ja tapahtuvan noin ylipäätään siellä sun täällä... ?-)

puiston penkillä
kuivanut lehti
ihan omillaan

Copyright by Duško Mataš. Suom. J.T.

Variksen pesä -
pojankollit äänestää
jos muuttaisivat

Kyseessä on Shikin Elokuun Free osuus (Kts juhatik-blogistani) jonka luonnos suomeksi voisi olla näin:

variksen pesä -
pennut riitelevät
minne lentäisivät

No kuinka vain:

variksen pesässä
penskat rähisevät
lentokohteesta

Levottomat ajat syövät jo tavujakin

Syyskuun aamu -
kahvinkeitin purpattaa
lämpimikseen

Syksyn usva-aamuja.

Mistä usva syntyy?
Öinen taistelu lämmöstä,
hippu kosteutta?

Pehmittää joka tapauksessa maisemasta tylsät särmät.

Usvainen rata -
osaako juna perille
ilman luotsia?

Haikujen Suomessa voimassa olevien kielioppisääntöjen vastaisesti näyttää pari tavua liuenneet usvaan? :-)

Tuossa juna-jutussa on yksi extra, korvaisiko se virheen.

Kokonaislukumäärä on sinne päin.

Jokunen tavu
haihtunut kahinoissa -
levoton aika?

Omenapuun alla
lehmä järsii
terälehtiä

Copyright Zvonko Petrovič. Suom. versio J.T.

1.

haiku ei sovi
kvarttaalituottamattomaan
rahamaailmaan



2.

Liikaa tavuja –
miten näitä sulattaa,
ja ilmaiseksi

pikkukaupunki
ainoa liikennevalo
vilkkuu keltaista

Copyright Ignatius Fay. Suom. j.t.

nainen
väärällä pysäkillä
odottaa omaa bussiaan

Alunperin kirjoitettu kolmiriviseksi haikuksi, mutta suomeksi se rytmittyisi myös hay(na)kuksi?



Tekstin copyright Ayaz Daryl Nielsen. Suom. tulkinta j.t.