tummuneet pilvet
kolaroivat taivaalla -
syöksyvä sade
tiistai 30. syyskuuta 2014
maanantai 29. syyskuuta 2014
torstai 25. syyskuuta 2014
Prinssi Aki, noin vuonna 718
Jos Isén meren
vaahtopäät olisivat
leikkokukkia
saisin niistä matkamuiston
rakkaalle vaimolleni.
Prinssi Aki kirjoitti tämän hovin vieraillessa Isén provinssissa.
Prinssi Aki on suoraan sukua Keisari Tenjille, sekä Prinssi Shikille. On Prinssi Kasugan poika.
Lähde:
Manyōshū (III:306)
keskiviikko 24. syyskuuta 2014
Keisari Jomei (593-641)
Oguravuoren hirvi
joka mylvii iltojen tullen
ei mylvi tänä iltana -
onko niin että hän nukkuu?
Manyōshū (VIII:1511)
tiistai 23. syyskuuta 2014
maanantai 22. syyskuuta 2014
sunnuntai 21. syyskuuta 2014
Syyspäivä ei ole enää tasainen
Pimenevät illat;
ovatko syksyt aina
yhtä synkkiä?
Tästä eteenpäin on puoli vuotta pimeys voitolla valosta.
Ja Jouluun on enää kolme kuukautta, juhannukseen vain puoli vuotta.
Lapissa on lumi jo saapunut paikalle.
Pohjoisen osa;
talven etuvartio
katsoo etelää
Vallankumous tehtiin sata vuotta sitten katukivillä. Turun Tuomiokirkon varpaissa on hyvin hoidettu varasto vallankumouksen mahdollistavia kiviä.
Kuka heittäisi
ensimmäisen murikan
vastapuolelle?
Meillä on sovittu että hallitus valmistelee asiat ja sitten asiat tulevat voimaan.
Sen nimi on kansallinen demokratia?
Uhmakkaat kivet -
vallankaappaus tulee
eikä äänestä
Turussa, Aurajoen savensekaisen joen veden kirkastumista saa vielä odottaa muutaman tovin
:-)
Tikkis 22.9.2014
perjantai 19. syyskuuta 2014
Laihakuu kokoelmasta yksi teksti
Kun mies menee metsään, mies katsastaa kaatokelpoisia puita. Nainen katsoo onko puolukoita. Minä toljotan puiden keskellä ja ihmettelen millä tarkkuudella puunrungot ovat paikoillaan
Ote kokoelmasta Laihakuu
Kolmen mutkan maja
ISBN 952-92-1033-7
Ilmestyi vuonna 2006
torstai 18. syyskuuta 2014
Leif Färding on runoilija!
Ote Keijo Nevarannan blogista 25.9.2009:
Vaasalaislähtöinen Leif Färding (1951-1984) tuli suomalaisen runouden kenttään 20-vuotiaana vuonna 1971 ilmestyneellä kokoelmalla ”Maailmaa minä rakastan”. Alusta lähtien runoilija jäi panteistisella lyriikallaan marginaaliin. Kirjallisuuden valtavirta vei kohti osallistuvaa runoutta; Saarikoski oli näyttänyt suuntaa kokoelmilla ”Mitä tapahtuu todella (1962)” ja ”Katselen Stalinin pään yli ulos (1969)”. Ja perässähiihtäjät hiihtivät perässä.
Färdingin niskaan sovitettiin hippi-runoilijan ja zeniläisyyden manttelia. Hippi hän oli ehkä elämäntavoiltaan ja ulkomuodoltaan, mutta Färdingin runoudessa hippiydestä kielivät vain etäisinä kaikuina jonkinasteinen henkinen veljeys Gary Snyderin runouteen tai kiinnostus itämaiseen filosofiaan. Zen-runoilija Färding ei missään tapauksessa ollut, hän soi aivan omalla äänellään
Kts koko juttu:
Keijo Nevarannan blogissa Leif Färding vuonna 2009.
Kts myös nämä pari juttuani:
Tikkis pohti kerran
Myöhemmin lisää
Alle vielä Färdingin Valittujen takakannesta ote:
keskiviikko 17. syyskuuta 2014
tiistai 16. syyskuuta 2014
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Runojen ruohonleikkuri
Alkuun yksi vanha nelirivinen:
Lentämään oppineen sorsan
ylpeä ilmoitus:
hän lentää tästä ylitse,
nyt!
Lyhyen runon kasaamisen yksityiskohdista
Värkkäsin annetusta aiheesta kolmirivistä runoa. Englanniksi, joten tavut eivät ole pääroolissa.
Aihe on hyvä, pidän siitä. Sen ympärille olen makustellut sopivasti liitännäiselementtejä.
Varoen häiritsemättä pääaihetta, jonka ilmaisemiseen riittää yksi sana, saa sille värkätä lyhyen lisukkeenkin, hätätilassa kaksi lyhyttä tukisanaa ympärilleen.
Kostea ilma -
sadevesi huuhtelee
saastepäästöjä
Pysähdyin pariin ideaan ja niiden liitoskohdassa pysähdyin sellaiseen asiaan että miltä sana maistuu suussa, kuulostaa korvaan.
Löysin sanakirjoista pari mukava-ääneistä termiä. Kokonaisuus alkoi kiinteytyä. Vähän kuten makaroonilaatikko uunissa on yhtäkkiä kiinteän syötävää ruokaa.
Ruohonleikkuri
lähestyy kotiloa -
meluisa koti
Mietin välillä että se miten asettelen lyhyen tekstin teemat on minun ongelmani. Diggaako joku käytyä sanataistelua, jonka pölyt olen haihduttanut kieliopillisesti siistin kuuloiseen muotoon?
Halusin tarkistaa jäikö jotain oleellista pois. Siihen asti käyttämäni A5-koko kävi ahtaaksi.
Piti kaivaa A4-lehtiö (100 sivua 90 gramman paperilla). Siihen elementit ensin ja yhteen tyhjään koloon versio joka oli kuin olikin valmis. Siinä on päärivi, siihen jatko joka edelleen tavallaan jatkuu.
Teksti avaa ajatuksia riittävästi. Valmis? :-)
Runoa en vielä paljasta, se on arvoitus. Kuten runojen kuulemma kuuluukin kuulua.
kuihtuva ruoho -
eläköitynyt mato
talviunille
Käytin uudesta A4-vihosta tekstiin yhden arkin. 99 sivua vielä töhrittävänä.
90 gramman paperi on nippanappa riittävän ryhdikästä, kynälle jota käytän, 0,9 millin lyijylle.
Jokaiselle paperille on oma omituinen kynänsä. Aika moneen käy vanha kosmoskynä, jota pidän aina lähellä. Minulla on niitä usea, eli ei pidä pihistellä. Joillekin erityisille papereille voi raapustella 2 mm lyijytäytekynillä. Niitä käyttäen käsiala väkisin suurenee koska lyijy tylsyy eli pyöristyy eli levenee. Eikä koko ajan viitsi olla terottamassa.
Kuivaa mustetta?
Kuivamustekynän aggressiivisuus tuo mieleen Syyrian ISIS-liikkeen. Jos kirjoitat sillä kynällä väärin on paskat jo paperilla.
Shit.
Merde, sanoisi Seppo. Fuck, lausunee Obama, rauhannobelisti.
Sateen ropina -
pidän pääni kuivana
korvantaustoihin
Kun teksti oli valmis pysähdyin laskemaan kuinka pitkään tuo lehtiö riittäisi.
Tuon yhden valmistumisriittiin kului lähes viikko, eli vielä tilaa lähes kahden vuoden yksittäisiin runoihin.
kasteinen ikkuna -Loppuun vielä kuvaliite:
valuvien pisaroiden takaa
aurinko nousee
Horisontissa
paatti seilaa itään -
lännestä tuulee
lauantai 13. syyskuuta 2014
perjantai 12. syyskuuta 2014
torstai 11. syyskuuta 2014
keskiviikko 10. syyskuuta 2014
tiistai 9. syyskuuta 2014
maanantai 8. syyskuuta 2014
Pimeyden tapahtumia
Kirjoitan pimeässä -
en huomaa että kynästäni
on muste loppunut.
Copyright Ivan Akhmetiev. Suom.j. t.
Tekisi mieli kommentoida että sitä tuntuu sattuvan ja tapahtuvan noin ylipäätään siellä sun täällä... ?-)
sunnuntai 7. syyskuuta 2014
lauantai 6. syyskuuta 2014
perjantai 5. syyskuuta 2014
Levottomat ajat syövät jo tavujakin
Syyskuun aamu -
kahvinkeitin purpattaa
lämpimikseen
Syksyn usva-aamuja.
Mistä usva syntyy?
Öinen taistelu lämmöstä,
hippu kosteutta?
Pehmittää joka tapauksessa maisemasta tylsät särmät.
Usvainen rata -
osaako juna perille
ilman luotsia?
Haikujen Suomessa voimassa olevien kielioppisääntöjen vastaisesti näyttää pari tavua liuenneet usvaan? :-)
Tuossa juna-jutussa on yksi extra, korvaisiko se virheen.
Kokonaislukumäärä on sinne päin.
Jokunen tavu
haihtunut kahinoissa -
levoton aika?
torstai 4. syyskuuta 2014
keskiviikko 3. syyskuuta 2014
tiistai 2. syyskuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)