Oksalla jäkälää

Tälle oksalle on istahtanut pieni läntti jäkälää. Ihmisille jäkälä on vahvaa ravintoa. Eikä västäräkkikään sitä nypi. Eikä jäkälässä viihdy edes onkimato?

jäkälänoksa-
västäräkin vähäinen
istumalaulu

Vähää ennen kuvaan asettumista västäräkin peräpäästä tipahti puhdas valkea viesti. Se tipahti jokeen jossa se tuoreena laimeni eikä vuolaana virtaava joki häiriintynyt. Eikä sitä kukaan huomannut. Minä vain.

Ja sitäpaitsi Aurajoki virtaakin vain Ruotsia kohden. Siellä ollaan huolissaan vain sukellusveneistä?

Huhtikuun tuuli
tänä vapunaattona
juomalakossa?

Jäisestä maasta
ei vielä saa matoja,
oi kottarainen!

Issa ja vuosi 1804:

istutan orvokkeja -
nypin ylös muutaman
arvottoman ruohon

yksi erottuu
uimariporukasta
virran viemänä

Huhtikuu ei pidä kiirusta

Viipyvä kylmä
pihamaalla hortoilee
joka yön yli

Issalta vuodelta 1803:

herään
aivastukseen ...
ruohoilla hallaa

Termi hallaa ruohikossa tarkoittaa Issalla matkan alkamista, eli olisi aika lähteä reisulle. Kuten vuodelta 1806 selkeämmin:

huurteiset ruohot
tänäkin pahuksen vuonna
tallustelu alkaa

Issa ja käärmeitä

äitikäärme
lähtee kolosta
palaa sitten takaisin

Issa ja kirjoitusvuosi 1821. Kuin myös seuraava:

toinen käärme
painuu koloon ...
kolme huonetoveria

Selkeästi Issa on seurannut käärmeiden liikehdintää. Jälkimmäisen vuodenaika ainakin on syksy. Seuraava kehittelee kolmen pyhien asioiden sarjaa:

1.

Julma mies
teki kolon
käärmeen mennä



2.

Tokuonin pappi
kaivoi kolon
käärmeelle.


Ikäänkuin Tokuonin pyhän miehen maahan kaivamassa kolossa muiden luotujen lisäksi käärmekin asustellut...


3.

Buddhan pyhä mies
kaivoi kolon
käärmeellekin.

Vuosi edelleen 1821, kuten seuraavassakin:

Äitikäärme -
hyvästelee variksen
ja sitten alas koloon.

Buddhan länsi tarkoittaa myyttistä länttä, paratiisia:

Tässä maailmassa
sinä olet käärme -
sitten kohti Buddhan Länttä!

Lopuksi vielä yksi Issan käärmevarastosta:

älä mene, käärme!
tuon kolon kaivoi
julma mies!

Huhtikuun julmat syreenit

Julma huhtikuu
hukuttaa kadunvarret
harmaaseen pölyyn.

Leskenlehdellä
katupöly puuhkuttaa
vapunaattona.

Nämä poimin erikseen vuoden 2006 tuotoksista.

Louhikärmes lentaa suu supussa

Tämä kuva on paikallisesta yksityistaidegalleriasta Juuan Nunnanlahden kylästä. Samaan sarjaan kuuluva piirros löytyy myös Mataleenan blogista,
kts: Mataleenan blogi

Nunnanlahdessa on perinteistä kaivostoimintaa. Avokaivoksista on kaivettu vuolukiveä joista tehdään oivallisia vuolukiviuuneja. Kivikylän taide- ym näyttelyt alkavat olla jo legendoja. Kantsii aina käydä jos ohi on huristamassa. Kivikylässä on myös oivallinen ruokapaikka.

Louhikärmeksen
siivistä viuhuu ilmaa -
kevät jolkuttaa

Piti vähän sievistellä tekstiä että tavut asettuivat turbulenssissa... :-)

Kuvan copyright T. H. (8 vee.) Seuraavan lohikäärme-haikun copyright oikeudet omistaa robert wilson. Suom. J.T.

Pilvet tänäyönä,
lohikäärme
hengittää lunta

Paleleva majakka

Vuonna 2009 ajattelin julkaista läpyskän jonka nimi oli: Paleleva majakka.

Merkitsin sen julkaisijaksi jo valmiiksi kustantamon Kolmen mutkan maja, eli sama joka julkaisi mm. antologian Sata runoilijaa, sata runoa vuonna 2005.

Pienuutensa takia (28 sivua, ja vain noin nelisenkymmentä lyhyehköä tekstiä) luovuin Palelevan majakan kohdallakin ISBN-hankkeesta. Nostaa valtionhallinnon tuottavuushanketta kun heillä on vähemmän kirjattavaa?

Alla muutama ote kyseisestä läpyskästä:

vihellän 

nurkan takaa 
vastaa pölisevä lumi






             ilta sulkeutuu,
                           valolta

               minkä näkee, lienee







tuuli puhaltaa valon


seinän mentävä reikä 


täällä ei koskaan tapahdu mitään





         minäkin olen siinä iässä 
         että ei minua kukaan kuuntele




vanhan kahvin haju, 
keskellä yötä
kun uni ohitti






    Lepattaa maassa 
    ylivuotinen koivunlehti


           ruskea 


              kuin ihmisen jälkeensä 
              sotkema
              kakkakasa



         lumi                 
                       myrskyää

Näitä joulukorteiksi tulkittavia tekstejä varten olen kerännyt talvisia aiheita.
Niitä on kiva selata kun ulkona on plus viiden asteen vappusäätä valmisteleva pilvipouta

ja tuulee

ja usko siihen että

ruohot vielä kasvavat



(Tämän viimeisen lähde: ruohonleikkurin yksinäisistä ajatuksista)

Nunnanlahden kylästä työkuva

kottikärryjen
lakisääteinen tauko -
kevät ei huilaa

Kävimme Nunnanlahdessa. Kivitehtaassa oli sunnuntaina hiljaista. Kontiorannnan varuskunnan alueella paloi vielä valoja. Sinne muuten pääsee ihan tavallisilla vakiovuoron busseilla.

Pääsiäisenä ystävällisen naapurin lentsikat kävivät herättelemässä toisen naapurimaan puolustusvalmiuksia. Kontiorannasta saneerataan sotilaat...

Rautarajalle hommataan paperitonta ylitystä. (Viisumivapaa siis.) Tervetuloa. Samma på svenska?

Kevät rynnistää kuin heinäsirkat Siinain erämaihin taannoin. Vai missä heinäsirkat vitsailivat. Jossakin.

Kesän ötökät
ovat valmiudessa
kiusaamaan meitä

:-)

Harvenevat

Uida
kuten fileerattu kala 
sukeltaa suolassa

                  Veri kiertää 
                  ihmisessä
                              ympyrää

Vuodelle 2010 tein vielä joulukorttitekstin jonka nimi oli Harvenevat.

Tulkitsin ISBN-lakia niin että tämäntapaisiin pieniin läpysköihin ei tarvitse hankkia ISBN-numeroa.

Sivuja oli 24 ja tekstejä reilut 40 kpl. Huomasin tekstejä siivotessa että taitto ei tehnyt erillisille lyhytteksteille oikeutta.

Toisaalta monet lyhytrunot hengittävät toinen toisistaan, vähän kuten talvimyrskyjen toisiinsa suojautuvat lumikinokset.

tuiskulumi ... 
kinokset tasoittavat 
kaikki kirkkaatkin ajatukset

Sisällysluettelo näytti puuttuvan. Muutama teksti on selkeästi myös vain ympärillä olevien sidostekstiä.

Näinhän runokokoelmia kai myös voidaan tehdä?

Minä saan tehdä mitä haluan.


sivu 18:

olen sidoksissa 
        tavuihin 
rivien kahleet 
     murjovat 
vapautta
               rönsyillä 



(en rönn = yx pihlaja)

otteita sivulta 19:

Viihdyn tiukoissa sanoissa. 
Lienee ikävää seuraa. 
Pienissä porukoissa on kivaa. 
Moni maapallon monista ihmisistä on vain yksi ihminen. 
Monta, yksi kerrallaan. 
Kuin riisit tuulessa, akanoitta. 





Pakkasella 
tiukka pipo 
    hyydyttää lämpimät ajatukset.





Jos Suomi on 
          lyhyt kieli
niin miten 
            ehdimme 
ajatella?

Lopuksi vielä näytille sivulta 21 yksi teksti:

talvipäivän tasaus 
puolittaa 
meiltä valon

20.4.2013

Ja vaikka kevät on kevät

on kesä jo tulossa.


Tuulet ohenevat.

Elämä kävelee ohi

tilaamatta.

Majakka

00. Meri syntyy




Ei tiedetä kuinka monta sadetta tarvittiin
synnyttämään maailmaan meret;
kenties vain yksi Suuri.


Kuten ei myöskään aina tiedetä
minne tuulet vihansa puhkuvat;
maapallon  väärälle puolelle ei näe
kukaan:
tuijottaisi iltaruskoa,
tähystäisi minne tuuli tyyntyy.


Saati keksisi,
mistä kaikki myrskyt
merien ylle syntyvät. Mistä vihasta?


...

11. Jälkiviisaat

Jälkeenpäin aina löytyy joku 
joka oli oikeassa,
että ei aina kannata 
olla menossa, tulossa.
Ja että on muka täysin selvää,
että vaikka aurinko joka ilta häipyy länteen
niin se nousee aamuisin idästä,
kuten kello tikittää
ihmisen ranteessa,
ainakin jonkin aikaa,
	vielä

Majakka on ilmestynyt Turun arkkihiippakunnan vuosikirjassa OSAMME ONNEMME 1996. Majakka on sisällöllisesti Meri-runoelmaa varhempi, vaikka se on kirjoitettu sen jälkeen.



kts: majakka.htm

The Baltic Sea 28.9.1994

3.

Varo, ihminen merta,

    meri vaanii kölin alla
   
nielaistaakseen ihmisen kitaansa 

     laivoineen 

          päivineen.

Eikä laiva voi koko ikäänsä ankkurissa olla.

Mistä tietää milloin on ihmisen aika 

     ankkuroida, turvaan,

          tai jäädä ajelehtimaan, 

kuten meduusat laskuveden aikaan

            ajelehtivat avomerelle?






9.


Kaikki Aika tulee lopulta kohdalle.

Ja sitä aikaa ei voi peruuttaa,

                  tai jättää käyttämättä.


Ihminen, lähdettyään,

     on vain kuten meren tyrskyt

jotka vaikenevat autioille rannoille.

Ja suurestakin laivasta jää jälkeen

     vain syysyön myrskyyn kadonnut vana.

Nämä pari erikseen otettua tekstiä on runoelmasta Meri
kirjoitin sen 28.9.1994 tapahtuman takia. (Estonian haaksirikko.)



kts: estonia.htm

Ei mikään väri ole taivaan - runoelman johdosta

8.

Hiihtäjä ylittää mökin lattian,
palava tuli imaisee 
kostean koleuden,
ja ulkoa tunkee kylmää ilmaa

ritisee tuli, 
aineenvaihdunta nostaa pintaan 
sisälläni lämmitettyä 
ihon lämpöä

pitäisikö pitää kiinni
että energiani ei humise
uunin luukusta
taivaan tuuliin?

Teksti # 8 julkaisusta: Ei mikään väri ole taivaan johdosta
Ilmestynyt vuonna 2003

Kts: eimikään.htm

Runoelman Aamu Sokaisee johdosta

3.


Jälkiuunileipä 
antoi odottaa
ja hän voitti 


makutesti, kuuntele 
puiden lehtiä


murra patonkia,
minusta saa pitää kiinni
että en mene tuulen mukana

Ote julkaisusta: Runoelman Aamu Sokaisee johdosta
Julkaistu vuonna 2003.


Kts: aamusoka.htm

Runoelman Sukuni kertomus: Lauluja johdosta

9.


Katulyhtyjen 
koirien kuseksimat varret
ovat niin syvällä maassa
että ne yltävät sähköjohtoihin asti. 


Varoisivat, 
         koirat,  
               sähköiskuja?

Runo # 9 julkaisusta:
Runoelman Sukuni kertomus: Lauluja johdosta
Julkaistu Turussa vuonna 2003. Vielä teksti # 17:

17.


Lukko


odottaa


avainta.

Kts: sukuni.htm

yli-ikäiset
huhtikuun sulalumet
hukkuvat maahan

Tämän julkaisin ensin Facebookissa tänään. Kaivattu sade siis huuhtelee ilmasta pienhitusia.

Maa on jäässä,
miten kastemadot
nukkuvat?

Issan salainen krysanteemi

Issa vuodelta 1819:

tiheikössä
krysanteemi kukkii
salassa


Sitä mitä ei näe, sitä ei ole. Vai eivätkö naapurit ym tutut saa katsella Issan sala-krysanteemia?

Ei liene suuri salaisuus jos vinkkaa että Krysanteemilla ja Issalla on sivullisille kuulumattomia muistumia keskenään.


kuki vain minulle,
pöheikön päivänkakkara,
ja hyttysille


Tämä olisi oikeastaan vasta heinäkuun aihe, mutta on myös jatkumo kukille yleensä?

Keväällä nukutaan

Ikkunalla huhtikuun aurinko porottaa Inkun tulppaanien kukista suoraan lävitse.

Aamulla nukuttaa,
kevätväsymys ei nouse
yhtäjalkaa valon kanssa



Vaikute Issalta, vuosi 1819:

nukkuu paljon
ihan kuten minä...
krysanteemi

Tulppaanin kukka
muistaa pörssiromahduksen
suuren täräyksen?


:-(

Naapurin katti
lihnii lumisateessa -
tyly huhtikuu

Täytteeksi samaan aiheeseen Kushiro Hokkaidolaiselta:

Kolli mouruaa
naapurin emokissaa
tarkistusvisiitille

Juhannustaikoja odotellaan jo

Huhtikuun sääilmiö ikäänkuin tuntuisi vastustavan juhannuksen tuloa.

Kadut vetistävät, polkupyörällä on paikoin varottava.

Laskee viikkoja -
Juhannustaikojen yö
allakan muisti

Mitä on aika. Onko minun aikani yhtä lyhyt kuin sinun on pitkä.
Miksi on erilaisia kalentereita.

Eihän ihmiset ole eriarvoisia, erilaisia.

1.

kinos kerrallaan
lumi pettää lupaukset
ikuisesta ajasta

2.

tasaisesti valuvat
päivät katuojista
jäätyneisiin viemäreihin

kevät on aina kevät,
kylmänäkin,
lumisissa tuiskuissa

Sepeli ei ole sopuli, on

Talvella kaduille kylvetään liukkauden estoaineeksi rouhittua sepeliä.

Pyöräteillä terävinä kyttäävät sepelisirut puhkovat kumeja
ja polkupyörän vanteet laskeutuvat lähemmäksi asvalttia.

Mutta ei siitä mitään eroottista irtoa, mitä vähän keväällä kuivaa pölyä.


Tämäkin on suomennettu julkaisuaan odottelevista English-teksteistäni:

Pitää tiukasti
nämä kaikki vanhat lumet
lepohetkistään

Tänään Turussa sataa pakkaslunta. Piha ehti jo paikoitellen sulaa paljaaksi. Määrätietoisesti uusi lumi uudisvalkaisee pihamaatamme. Naapurin kissa on myöhässä. Vaikka tein hänelle jo päivän tekstin valmiiksi.

Naapurin katti
lihnii lumisateessa -
kylmä huhtikuu

Issa vuodelta 1819:

Talven tuulessa
samurain palvelija menee kotiin
Samusan sillalla


Issa herkuttelee kylmällä, Samusan silta "Kylmä silta",
Talven tuuli = kuuluisa kokarashi: hyytävä talven tuuli.

Ulkona lumisade. Ei sinne viitsi turhaan lähteä?

Pitkittynyt yhdyntä

Maaliskuussa oli kylmää.
Se jatkuu huhtikuussa.

Päivällä aurinko yrittää työntää omiaan lumille,
ja joka päivä ainakin pihalta on muilutettu hiukan vanhaa lunta.

Muilutetut lumet
yhtäkaikki katoavat
päivä kerrallaan

Vanhuus ei tule kuin lumisateen mukana

Tämä on pari viikkoa muhinut English-puolella. Se ei asetu ruotuun. Mutta sopii eilisen teemaan,
suomennan sitä vähän tänne:

Jokunen lumi hiutaleista
on jo sulanut
ihan omia aikojaan

Tavuja nyt riittää. Entäpä sitten, odottakaas kun tulee kesä ja muuta mietittävää.


Kushiro Hokkaidolaisen nimiin tallennetuista harsin seuraavan:

Suolainen tuuli
pehmentää pihan lumet -
harakka torkkuu

Platano puun lehdet

Baanaanipuu -
jokainen lehti putoaa
omalla tavallaan

Copyright Tomislav M. 2008. Suom. j.t.

Rivi 1: Platano tree, jonka siis käänsin banaanipuuksi. Normaali banaani on lähinnä pensas? Rivit 2&3 eivät mielestäni kuvaa banaanipuun olemusta. Kun banaanipensaan lehti kuihtuu niin se putoaa pensaan mallin mukaan?

Mietteliäs puu
katselee mietiskellen
lehteä juurillaan

Huhtikuun lumisateet innoittivat pohtimaan tuota platano-puuta. Lumihiutaleet tungeksivat taivaalta yhdessä kukin omalla tavallaan, lopputulos on täydellisen tasainen lumikinos joka levittyy kuin lakana pyykkinarulla, pyykkipoikien vankina.

Keväällä päivät alkavat lämmetä, lumet haihtuvat ja sulavat...


lumihiutaleet
haihtuvat kinoksista
kukin erikseen



Tästä on työversioita, jotka kolmirivisten (=haikujen?) tapaan asettunevat kukin erikseen itsepäisiksi kokonaisuuksi:

lumi asettuu
pihalle miten sattuu
tasaisin välein


kuka mitenkin
lumihiutaleista
asettuu maahan


jne
...

Pesänrakennusta?

Joenrannan kävelyllä puiden oksissa melskasivat muutamat varikset. Vaikka ei vielä ole kevät. Valmistelevat muuten vain?
Olisivat edes hiljaa.

Puheitta paras -
varis kyhää pesänsä
entiseen paikkaan?

Issalta kävelyruno vuodelta 1822

hyvä kävellä
koko pitkän päivän
tuuli puhaltaa

Issakin kävelee etelään ja länteen, joten itäiset tuulet selän takana tukee mukavasti ei ole niin kylmää?


Takapihalla viihtyvät kokotalven lumet, kuin olisivat pesimässä?

tehneet pesänsä
kaikki talviset lumet
takapihalle?

Sijo

Olen aika ajoin huomannut että nykyisin japanilaiseksi ajateltu runous on lähtöisin tai kotoisesti viihtyvänä myös Kiinasta ja Koreasta. Entä Ainu-kansa?

Kuuntelin kerran intialaisen kirjallisuushenkilön luentoa intialaisesta kansanrunoudesta. Ohimennen hän totesi että Kalevalassa on tuoksuja Intian vanhasta kansanrunoudesta.

Ja miksi ei olisi, meillähän yhteinen kantakieli, sanskrit?

Kuuntelin aamulla uutisia joissa kotomaamme äänestäjät ovat kääntäneet nukkuessaan kylkeä ja gallubit ovat nyt ihan tohkeissaan.

Että joku uskaltaakin nukkuessaan kääntää kylkeä.

Pitäisihän täällä johonkin voida luottaa. Että vahvempien käskyjä noudatetaan?

Toinen uutinen oli että USA ei olekaan löytänyt toimeliaisuutta Pohjois-Korean ohjusrintamalta.

Puolinukuksissa jäin miettimään että oliko uutinen pettymys vai väsynyt toteamus.

Kaivelin netistä vanhaa Sijo-runoutta. Suomennan tähän yhden:

Kysyt montako ystävää minulla on? 
             Vesi ja kivi, bambu ja mänty.


Kuun nousu itäisillle kukkuloille 
                     on iloinen toveri. 


Näiden viiden lisäksi, 
          mitä muuta hupia pyytäisin? 

Copyright by Yun Seondo (1587 - 1671) Suom. j.t. Teksti on alunperin kolmella rivillä, joiden keskelle on ajateltu kuitenkin hengähdys tai mietintätauko. Rivin pituuden vuoksi Sijot aika usein katkotaan siitä kahtia ja tuloksena on kuusi riviä.


http://www.sejongsociety.org/korean_theme/sijo/sijo_more.html

Päivän Tikkis:

ohjusten kärjet
itäisen meren ylle -
aamun aurinko

Tuppeen unohtunut kevättalvi

miehellekin
joka kykkii pellolla ...
Uuden Vuoden mänty.

Rivillä 3 tarkoitetaan perinteistä männystä ja bambusta tehtyä uudenvuoden koristetta.


Tämän Issan vuoden 1821 tekstistä oppineet käyvät hyväntahtoista keskustelua, peräti lauseharkkaa.

Alkutekstissä ei suoraan lue ulkohuonetta.

Lähin arvaus lienee että joku tekee tarpeitaan männyn takana, joka on siis "Varattu!"

Kovin inhimillistä.



Meillä Turussa kevät ei etene, tai liruttaa päivä päivältä yöpakkasten suojissa.

Yöt eivät lämpene, ei kuumene päivytkään.

Vakaasti pohjan ja idän puolen tuulet haihduttavat talven syväjäätynyttä lunta molekyylin kerrallaan.

Pihan perän varjoissa lumi viihtyy kuin olisi tehnyt kesäpesänsä sinne.


Tikkis tähän aiheeseen:

haihtuva lumi
viihtyy pihan perillä -
kevät tupeksii