Minä en saa valita
= enää =
Minun ennakkoääneni katosi uurnaan ja paluuta ei ole
Mulla oli vain kaksi ehtoa kenelle luovutan ainoan ääneni:
- Pitää olla nainen
- Ei saa hihkua Toriparkkia Turun Kauppatorille
Kopissakäynti sujui näillä raameilla joutuisasti:
Nainen siksi että kunnallispolitiikassa Turun Taudin levittäjiä ovat olleet voimakkaan röyhkeät ja härskit miehet.
Puolueethan kaikki toki tietävätkin, eli se rajoitti suuren osan valintamahdollisuudesta.
Mutta Kopin seinän lunttilapussa oli vielä listoja, ja sieltä oli tämän jälkeen helppo valita yksi numero, joka siis kuului naiselle.
Kansallisoikeuttani suorittamaan mennessä käveltiin jokirantaa. Pieniä pisaroita tihkui savisena viruvan Aurajoen pinnalle.
sorsaa vituttaa?
tihkusade kastelee
sen uimavedet
Mietin Aurajokemme osaa maailmanhistoriassa. Venäjän tsaari tuli Turkuun kun oli tehnyt Ruåtsin kunkun kanssa diilin että miten tätä perukkaa jaetaan. Turkulaiset rouvat pynttäsivät itseään keisarin tanssiaisiin, jota tiettävästi tanssittiin lähellä tätä paikka missä kuvan sorsa meloo alajuoksua päin. (Siellä on se Ruåtsi.)
Tähän mennessä
savinen Aurajoki
senkun virrannut
Elämästäni kului pari päivää kun kävin siinä kaupungissa johon pääkaupunki Suomessa siirrettiin. Joku tosin sanoi että ei Turku ollut koskaan pääkaupunki vaan se oli Tukkisaari, eli ruotsiksi Stockholm. Ja suuriruhtinaskunnan pääkaupunki oli kai entinen Leningrad eli silloinen Pietari? Mutta Hesassa oli sujuvaa.
Opin menemään Viiskulmasta 3B raitsikalla Kallion taakse. Kännykkälipulla vieläpä edullisesti. Majapaikassa odotti puhtaat valkeat lakanat ja iso pyyhe jonka kanssa kävin saunomassa.
Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen menin kadun yli ja Kolme Bee liukui pysäkille. Menin sillä Rautatientorille ja olo oli kuin Luxemburgilaisella YK-poliitikolla. Osasin!
Illemmalla Turun junaan joka raiteelta nr 13 lähti Turkuun.
Turussa odotti ylläri; postilaatikkoon oli tullut pari painotuotetta; Sami Liuhdon Surun virsiä. Kustantaja Vätin Kustannus, ISBN 978-952-93-0505-6.
Olen ehtinyt selaamaan sen kertaalleen läpi. Ettäkö virsiä? Jos nämä ovat virsiä niin minäkin opettelen vielä laulamaan.
Toinen tuote oli ilmeisesti saman kustantamon Vätin Sanomat Vol. 1, No 3.
Teksti oli kuin Kinnunen olisi lavalla ja pitäisi pitkää monologia. On uudistunut, kasvanut miehen mittoihin, tämä Kinnunen. Tarkempi lukeminen paljasti että teksti ei ollutkaan Kinnusen vaan teksti puhui Kinnusta.
:-)
ilta pimenee
joki valuu kuin räkä
ja ääni mennyt
Mietin että minulla on vielä harjoittelemista jos aion ruveta kirjallisuuskommentaattoriksi.
Label: Sami Liuhto,