maanantai 31. lokakuuta 2011





Lokakuun joki -
vuotavan pilven raosta
työntyy valoa




Lisukkeena yksi lyhyt Issa vuodelta 1794:


kävelykeppini
viskaa roskan kellumaan ...
rankkasade



sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Tänä vuonna puiden lehdet saavat kellastua ja kuolla omaan tahtiinsa. Hirmuiset pakkastuulet hyhmineen eivät ole vielä ryntäilleet kujille, takapihoille.


mahtava syksy -
puissa riittää lehtiä
riittää lehtiä



keltaiset lehdet
hakevat turvapaikkaa
linnunpelätiltä






Teksti jatkaa osittain tätä juttua:

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2011/10/syksylla-linnunpelatit-joutaisivat.html


Bonuksena tämmöinen, jonka löysin englanninkielisestä osastosta:

Aurinkoinen pyhä -
alenevassa taivaassa
varis viipottaa



Tavuja on 6-8-5, käännöksissä tavut pukkaavat rönsyillä.

lauantai 29. lokakuuta 2011





Turussa on tasaisen lämmintä suvea piisannut. Talviomenatkin ehtivät kypsyä ennenkuin pakkanen puree niiden punasiloista poskea. Muuttolinnut ovat suurin piirtein lennelleet Eteläiseen EU-onnelaansa. Lehtensä menettäneen puun alastomiksi nyysityillä lehdillä varis vahtii reviiriään kylläisen näköisenä.

Tuleeko talvi ja lunta pankkiholveihin?
syötetty varis, 
viitsi edes vaakkua -
kylläinen syksy


Muutama varis-aiheinen:

kuinka monta varista
tarvitaan täyttämään puutarha?
vain yksi


Maaliskuun Kigo-kilpailusta Varis-aiheisia, tuon kirjoittaja on Garry Eaton saaden 10 pistettä.


Kesäjuhlien blues -
varis ja minä
jäljellä


Tämä oli nimimerkki Cyprian, ja 7 pistettä, ja seuraavan Copyright Philip Mizener.


Korkealla oksalla
varis tasapainoilee -
lentää pois




Suomennokset j.t.

Tämä juttu alkoi 5.10. Kts:

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2011/10/mutapellolla-tyoton-linnunpelatti.html

perjantai 28. lokakuuta 2011

Runoilijan kulmanopeuskerroin





Keltainen lehti
kellii tihkusateessa -
iloinen syksy


Kävin eilen kaupungilla syksyisen pehmentävässä vihmusateessa virkistymässä. Ylläoleva kuva kaappaantui digikortille. Teksti on toisinto yhdestä muualle kirjoittamastani näpsystä.

Jatkoin Toivo Laakson Kesken kaiken - kokoelman selailua.

Mietin Toivo Laakson tekstien graafista kulmanopeuskerrointa, miten lauseen sanajärjestys tekee sanomasta erisävyisen.

Syksyn lehtiä
putoilee märkään maahan -
hersyvät puut


(Tikkis lokakuu 2011)

Toivo Laakson teksti ei kolisi, pehmustetut kulmat, lukijan sukellus. Häntä lukiessa ei tule tunnetta että lukija tarvitsisi turvavyötä, vauhti ei huimaa vaikka ajassa ja paikassa viiletellään niin että syksyn lentelevät lehdet tuntuvat sukulaisilta.

Katukiven pintaan on jäänyt pyörre.


(Toivo Laakso teoksessa Kesken kaiken, sivulla 75.)

Kts myös:


http://juhanitikkanen.blogspot.com/2011/10/toivo-laakso-kesken-kaiken.html



http://juhanitikkanen.blogspot.com/2010/04/toivo-laakso-2.html



http://juhanitikkanen.blogspot.com/2010/04/toivo-laakso.html


ja myös:

http://mataleena.blogspot.com/2011/10/siina-taiteen-tehtava.html



http://mataleena.blogspot.com/2011/09/feressi-liehuu.html



http://mataleena.blogspot.com/2010/04/tuule-kuin-pauhaisi-dostojevski.html

torstai 27. lokakuuta 2011

Syksyllä linnunpelätit joutaisivat pakkolomalle, ulkoistettavaksi vaikka ulkopuolisille osinkoa työläisten holokaustista voittoa jauhaville osakeyhtiöille. Mieluiten ulkomaisille. Japanilaisissa haikuissa linnunpelätit elävät ihmisarvoista elämää, heitä kunnioitetaan.

Onko odotettavissa linnunpelättien intifada, kansannousu ?-(

Harakkaparvi
kaartaa pellolle syömään -
linnunpelätti!




Tutkiskelee Tachidan
vuoren punaisia lehtiä
linnunpelätti


Ei mistään, ei missään
löydy nuorta
linnunpelättiä




Nämä kaksi viimeistä on Issalta vuonna 1814. Suom. j.t.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Toivo Laakso Kesken kaiken

Laakso on poissaoleva mäki.

(Toivo Laakso teoksessa Kesken kaiken, sivulla 106.)




Toivo Laakso jatkaa laukkaansa. Säitä - kokoelma ilmestyi vuonna 2010 ja nyt Kesken kaiken vuonna 2011. Kustantaja on Kirja kerrallaan, jonka tuotantonimikkeet laukkaavat kuin vapauden villit varsat laitumien ahdistavien aitojen ylitse.

Haikeaa, niin vaikeaa
minulla välillä on,
että kyynel soi.


(Toivo Laakso teoksessa Kesken kaiken, sivulla 79-80.)




Muistan Toivo Laakson esikoisteoksen "Epäkiitolliset näyt" vuodelta 1966. Toivo Laakson kieli kasvaa teos teokselta vuosien kasvaessa yksi kerrallaan. Kieli kehittyy, varmentuu. Tarkistusluku odottaa Koottujen Runojen laitosta?

Runojen kehitys on samalla kuin jokakeväinen lehtipuiden vehreys,
vuosi vuodelta 
silmiä salpaavampi 
vihreyden tulva


(Tuntemattomana pysyttelevä kolmirivisten runoilija.)

Jokakeväinen kevät ei ole edellisten keväinen kopio, vaan uusi, koko lehtimetsän puiden taisto tulevaa syksyä vastaan.




Säitä ja Kesken kaiken - teoksia painetaan Kirja kerrallaan painotalossa. Rahamaailman omistamat julkislehdet eivät välttämättä saa edes antaa julkisuutta näille lähes kapinallisille tuotteille?

Mutta vain mustat kissat elävät kiitoksella, vaikka pimeässä harmaantuvatkin samaan massaan muun pimeyden voimien kanssa.

Laakson kirjat kestävät lukemisen kulutusta myös energialamppujen miedossa lämpösäteilyssä.

Pirullisia patoutumia on ihmisillä täällä.

(Toivo Laakso teoksessa Kesken kaiken, sivulla 111.)





Isot mahtikustantajat (keitähän ne oikeasti ovat?) eivät välitä pienistä tomaateista; perunankaan viljely ei muka kannata ilman yhteiskunnan (= palkansaajien vero-veri-rovot) tukiaisten tulvaa laareihinsa.

Silti runous Suomessamme tuntuu elävän.

Nyt ajattelen: Myös teatteriin voi jäädä
koukkuun, onhan se täynnä naulakoita.


(Toivo Laakso teoksessa kesken kaiken, sivulla 20.)




Bittejä hyväkseen käyttävän julkaisumallin yksi esikuva on NTAMOn leveä julkaisutoiminta. Kirja kerrallaan aloitti myös melko varhain. Myös Lulu.com on merkittävä alalla toimija.

Lulu.commin malli mahdollistaa myös julkaista teos jota ei osteta yhtään kopiota. Bittimaailmassa voi siis syntyä teoksia joista kukaan ei tiedä, mutta ne ovat silti olemassa.

Suihkuttakaa tytöt kuumalla veellä
räppänäänne, niin sitä ei kutise!


(Toivo Laakso teoksessa Kesken kaiken, sivulla 113.)





Kuvitus on ilman lupaa rosvottu teoksesta Säitä, "Tuohinaamion seikkailuja" - sarjakuvasta. Copyright Toivo Laakso.

Tekisi mieli kauas, niin kauas että kauemmas ei
enää pääse, jos vain saisi tässä kuitenkin olla.


Olen vieras sattumalta - valikoimasta sivulta 175.

Ja nyt on pahvimuki tyhjä, aika lähteä.


(Toivo Laakso sivulla 124.)

tiistai 25. lokakuuta 2011

Muutama purskaus Pohjois-Afrikkalaiseen aiheeseen:


hiekan keskellä
tuntematon viemäri -
erämaa tulvii


Viemärirotta -
kun yksi on haudattu
ostetaan uusi



viemärin haju
haihtuu aamun tuulessa -
suolaton kyynel


tuuli humisee -
erämaan hiekka peittää
salaisen haudan



maanantai 24. lokakuuta 2011

Poliitikot Buddhan oppiin






Jos valehtelija
joutuu helvettiin, mitä
teemme Buddhalle,
joka keksi juttuja
joita ei edes ole.


Ikkyuu, teoksessa Riehaantunut pilvi ja luurankouni. Suomennoksen copyright Kai Nieminen, Basam Books 2010. Kyseessä teoksen Ikkyuu, riehaantunut pilvi, 1998 itseasiassa kolmas painos. Sillä tuosta otettiin aikoinaan myös toinen painos.

Luurankouni-antologia sisältää usean lisäyksen josta syystä valikoimalle kai tehtiin uudistettu nimi. Luurankouni puolustaa upeasti paikkaansa hyllyssä Riehaantuneen pilven vieressä.

Kuvankaan julkaisuun minulla ei ole lupaa; voi tätä anarkiaa?

Jos helvetti on
edes olemassa, niin
tarkeneeko siellä?



Yön häntäluu on Maailmanrunouden antologia. Kirjan toimitti Suomeen ja suomeksi J. K. Ihalainen (Cultura oy / Palladium kirjat 1998). Siitä pari riviä sivulta 148:

Vuohet kiipeilevät haudalta haudalle,
nakertavat kuivuneita ohdakkeita.

(Runosta Tyhjyyden tuolle puolen, Paul Bowles.)

Meillä Suomessa kansa pääsee taas heti äänestämään, nyt presidenttiä, jolta ensin ottivat varmuuden vuoksi valta-oikeuksia pois. Libyassakin otettiin valtaa pois, välillä valta piileskeli viemäriputkessa. Irakissakin valta otettiin aseiden uskonvoimalla pois ja siellä se piilotteli jonkinaikaa maakuopassa.

(Suomessa presidenttimme joutuu kahden kauden jälkeen eläkkeelle. Miksi; valittiinhan Kekkonenkin aikoinaan erityislailla jatkoon?)

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Minimalismi on usein eniten


linnunpelätti
hihkuu syksyn lehdistä -
poskiväriä


Allaolevassa kuvassa oleva linnun nimi voisi olla Lassagammin piippulintu.




Nimimerkki og_a kirjoitti seuraavan varis-aiheisen vuoden 2011 maaliskuussa; käydessäni Lassagammin maisemissa taas tänä kesänä katselin muutamaa lokkia, ja yhtä sorsaa.

En huomannut variksia; sitäpaitsi seurasin lintuja vain jos ne lensivät lähelle ja pois. Nimimerkki og_a lienee norjalainen.

laskuvesi -
variksenmuotoinen
vaakkuu



Copyright og_a, suom. j.t.

Og_a.n tapa julkaista on karsittua minimalismia, päällisin katsoen lukijalla on haaste.

Välillä og_a käyttää nimimerkkinään pelkkää o - kirjainta. Nobon haikukeskusteluryhmässä oli maaliskuulla pari merkintää jotka jäivät nakertamaan tekstillistä mielihyvän keskustelun tarvetta minussa. Näytteeksi joku:

maaliskuun kuu
hiljaisuuden meri
suolaa


pelko ...
ydinvoima
kyynelehtii


tämän voisi tulkita näinkin, makuasia, itse pidän ekasta enemmän:

pelko ...
ydinvoiman
kyyneleitä



Näiden copyright siis nimimerkki o.n, suomeksi j.t.

Nyt sitten - kevennykseksi? - yksi jonka löysin haikublogien laajasta avaruudesta:

Reading
a minimalist poem -
an outhouse celebration



Eli suomeksiko vaikka näin:

lukiessa
minimalistista runoa
juhlat paskahuusissa


Etsin tähän sopivaa kuvaa: muistan että näpsäsin kerran kuvan Karasjokk.sta Porsangiin päin tienvarren parkkipaikan hyyskästä. Perinteisen ajaton arkkitehtuurinen perinnerakennus huojui itseään matalampien koivunnysien suojaamattomana; ovi oli pois saranoiltaan ja jos sinne olisi mennyt istuksimaan niin oli huuhtova tuuli ainakin läheinen.

En löytänyt kuitenkaan kuvaa, eli tämä visuaalinen kokemus jää nyt vain sanallisen rönsyilevän kuvaukseni varaan.

Ja tiedä vaikka pömpeli olisi syksyn myrskyjen mukana jo liihotellut itätuulien mukana länteen? Käykäähän joku katsomassa?

Tuulen huuhtomat 
muistot levittäytyvät 
tunturituuliin

lauantai 22. lokakuuta 2011

Sarjaan: Variksista

Varikset eivät ole erityisen koreilunhaluisia; viisaaksi niitä joku mainitsee.
Suurin osa kesän muuttolinnuista ovat haihtuneet etelään. Mutta uskolliset varikset ovat yhä meidän seurana.

Nämä ovat vanhempaa perua, löysin ne siivotessani tekstejäni:

talven odotus -
varis vaakkuu laiskasti
toinen ei vastaa




yksi kerrallaan
variksia lehahtaa -
sumu sakenee




tuulen koleus -
tarkeneeko tuo varis
tässä kylmässä




korkeimman latvan
yläpuolelta lentää
raakkuva varis




Turussa ei ole vielä tihkunut lunta taivaalta. Mutta idempänä, ja pohjoisessa sitä on jo annettu.

Lumisade!
Laulava varis.




Tämän Issan vuorivariksista kertova juttu sopisi mieluimmin kevään tienoille. Mutta ainahan Issa on Issa, kupillinen (kuumaa) teetä:

Talven hiipuessa
kaikki viisisataa; laulakaa!
Vuorten varikset!


Copyright Issa 1814, suom. j.t. 2011.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Ensin kuolee ja sitten ihmetellään

Gaddafi on kuollut. Hautajaiset lykättiin että joku pääsisi tutkimaan että kuka hänet tappoi. Vai kuoliko omiensa luoteihin.

Luotien viuhuna oli laulun aiheena juoksuhaudoissa jo Suomessakin, joskus.

Kun luoti viuhuu se voi osua.


Näitä synkkiä tulee mieleen kun nousin puolisateiseen aamuun ja syksyn eteneminen näkyy ulkoisena hämäränä. Seuraava ei asettunut tavuihin ilman Tampereen seudun (mutta ei Siuron seutu)-) lukijoille aiheutettua härnäystä; tuon tavusäännöt ovat syntyisin Turussa Heirekeenin synnytyslaitoksen käytäviltä:

ulko o viäl yä
- pimiää vaik jouluu o
kaks kuukautt aikkaa





Näyttää kamalalt. Niinku pimiä onki.

Lisään tähän loppuun yhden kolmirivin. Taustalla oli aamujunaan meno ilman lippua: VRn tietokonejärjestelmälle oli ylivoimaista myydä minulle nettilippua. Otin riskin että en mahdu, jolloin olisin ehtinyt kävelemään linja-autoasemalle. (Kuten kerran jouduin tekemäänkin!) Kiipustin asemalla auringon nousussa rauhaisasti odottavan junan Business-luokkaan; siellä oli tilaa ja lipun hintaan sain vielä pari kuppia kahvia samaan hintaan. Kiitos konnarille lipunmyynnistä. (Nyttemmin konnarilipusta rosvotaan extra sakkomaksu; en suosittele!) Jokohan VRn nettilippumyynti siis muka toimii??

kuin odottaisi
auringon lähtemistä -
seisova juna


torstai 20. lokakuuta 2011

Hyhmäinen talvi klonkuttaa





RAAMIn ensiaskel Metallin kohdalla hyytyi alustavasti. Kolmitehoisen koneen epätahtiin. Centtejä ei ollut tarpeeksi?

Koulutuskiistahan on vain omien verorahojen kierrätystä. Siinä palkansaajat maksavat omilla verorahoillaan kolmen päivän työnantajaa hyödyttävää koulutusta? Nyt vain mikään Lontoolainen lakitoimisto ei vetäise välistä, kuten kuuluisissa Kreikan takuu-brokadeissa. (Brokadi = koruommel.)

Suomi on soveltanut jokavuotisiin talvimerenkulun luonnollisiin esteisiin rakentamalla jäänmurtajia. Sisu ja Urho niistä ärhäkämpiä hyhmäväylien avaajia pohjaan asti yltävien ahtojääkasojen selvittämisessä.

Joku vuosi sitten Teknologiateollisuuden Suomi rakennutti nk. Fennica – Botnica tyyppisiä monitoimileluja, joista ei tiettävästi ole jäiden murtamiseen tosi talven tullen, eikä kuulemma ne oikein pärjää avomerellä öljynporausbisneksessäkään. Parhaiten tämän nk. murtajatyypin edustaja on pärjännyt kököttäessään Triesten satamassa odottelemassa josko Suezin kanava vaikka jäätyisi jonakin talvena?

Valtakunnan Teknologia (Nokian jo tapahtuneen lisäksi) kokonaisuudessaan tuntuu tänään kohdanneensa kasaantuvia jääkasoja isänmaallisilla bonus-väylillä?

Karttojen uudelleen plaraaminen (=uudet vaalit Suomessa?) tuskin ratkaisee kaikkia vastuuttomasti touhunneiden talous-merirosvojen ahneuden kätkettyjä haluja? Nyt Suomessa karahdettiin kai vain muutamaan senttiin.

Siiskö vain muutaman centin tähden?

Muutama centti?
Hyhmäiselle väylälle
kasataan jäitä.


Koska tuossa on vuodenaikasana, - talvessa ollaan, niin kutsuttaisiinko tuota kolmirivistä siis haikuksi?


Kuvan copyright:

http://www.arctia.fi/msv_fennica

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Paperista lukemisen vaikeus


Että duunarit
vielä opiskelemaan
kesken työpäivän?!



(Kyseessä kiista Teknologiateollisuuden työnantajien tulkinnasta Raamisopimuksesta.)

Ote Raamisopimuksesta:

Työntekijöiden koulutusmahdollisuuksien lisääminen

Työntekijöiden turvaa työelämän muutoksissa parantaisi työntekijöiden koulutusmahdollisuuksien lisääminen työuran aikana. Ammattitaidon parantamiseksi työntekijät voisivat osallistua vuosittain kolmen päivän ajan koulutukseen. Yli 55-vuotiaiden kohdalla näitä päiviä voisi käyttää myös työkyvyn edistämiseen. Käynnistyvän valmistelun aikana selvitettäisiin koulutusoikeutta, koulutusrahaston toimintaa, aikuiskoulutustuen käyttöä sekä yrityksille annettavia veroporkkanoita.

Eli selvää tekstiähän tuo on, ei se mitään eikä ketään sido. Konditionaali on hyvän ajatuksen tyhjäksi tekevä sijamuoto. Jollei haluja ole niin mistä niitä pakollakaan löytyy. Vai?

Johtopäätökset:

Kuultaneen aika piankin :-(

tiistai 18. lokakuuta 2011



ruskeat lehdet
tunkevat joka paikkaan -
perseennuolijat





R3 olisi parempi näin:
linssiluteet

mutta ne tavut, ne tavut!

maanantai 17. lokakuuta 2011


niin nopeasti
varttuneet aikuisiksi -
syksyiset lehdet


keltaiset lehdet
lentävät kilpaa vanhan
variksen kanssa



syksyiset lehdet
liihottavat ympäriinsä -
maailman rauha

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Loiskuva Lokakuu


Pimeä kasvaa kaupunkiin

syvemmälle

kivitalojen
ruituva
syvämetsä


poskilla tuntuu sade

kuin vesi liimaisi itseään minuun


polkupyörän vesitiivis lamppu

näyttää itsensä

nappaa
nippaa

nippelitekstiä


asfaltti ei häikäise valoa


katuvaloilla
on valaistuksen
monopoli

kaikki me maksamme sähkölaskuja


Silta:

joki valuu
sillan alla
merta kohden

Siellä on pimeä

himmeä
väyläloisto
näyttää sektorin
siitä laivojen pitäisi seilata



Pilvet:
pimentävät taivasta

täysikuu keskellä viikkoa

työaika on tabu


Koti:
kurvaan kotikadulle

hiljaisella pihalla

odottaa

laho-oksainen jalava

lehtiensä puolesta


Orava lienee tekemässä talvipesää.
Ennen talvea tulee vielä pari täysikuuta.

sateita en kai laske


lauantai 15. lokakuuta 2011



keltainen lehti
lentää linnunpelätin
reikäiseen taskuun





Issalta yksi vuoden 1821 teksti:

syksyinen kaste
putoaa lehdeltä
lehdelle



Issan suomennos j.t.

perjantai 14. lokakuuta 2011







Leikkivä aalto -
jos on kiire niin kastuu
tuulen katveessa

torstai 13. lokakuuta 2011



Sataman valot -
tietäisittepä miten
ulappa roiski!



keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Matkalla

Hytin ikkuna pitää myrskyn mylvinnät ulkopuolella. Tästä laadin seuraavan muunnelman:

Rautainen laiva -
mylvivä myrsky pysyy
ulkopuolella





Mylvivä myrsky -
vain yksi drinkkilippu
enää jäljellä!



Matkustusaiheinen haiku Issalta, vuosi 1825:

eivätkö vaimo
ja lapset odota sinua,
sorsa?

Täysikuun aika

Seuraava kuutamoaiheinen haiku on Bonchoon. Nozawa Boncho syntyi vuoden 1640 aikoihin Kanazawassa, Japanissa. Hän kuoli vuonna 1714. Eli suurimman osan elämästään Kiotossa. Oli lääkäri. Bashoon oppilas. Enemmänkin täysikuuta Bonchoa liikuttaa syksyn kylmä tuuli. Täysikuuta katsellessa se(kin) tulee kuunkatselujuhliin. Mutta katsojan luita hyydyttävä syystuuli on sekin tervetullut tervehtimään taivaalla yksinään väreilevää kuuta.

Syksyn taivaalla
jäätävä tuuli seuraa
yksinäistä kuuta



Nämä seuraavat ovat Tikkiksen kommentteja Bonchoon aiheeseen:


syksyiset pilvet
menneet tuulen mukana -
paljastunut kuu



Syystuuli; tuule,
sovitaan me molemmat
tähän maailmaan


tiistai 11. lokakuuta 2011

Merimatkalla on hauska seurata ohilipuvaa merta ja sen elämää. Laivat kulkevat edestakaisin. Mitä lokit miettivät laivasta josta ei heitetä ruokaa mereen vaan se pitää direktiivien vuoksi silputa ja sulkea säiliöihin?

Myrskyinen tuuli!
Repattavasiipinen
eksynyt lokki



Laiva kulkee pitkin merikarttaan piirrettyä viivaa. Ruori pitää automaattisesti aluksen kurssilla. Pitää vain luottaa että ihmisen rakentama tekniikka toimii. Ja katsoa että kukaan sopimaton vieras ei törmää silmille.

Myrskyinen meri -
ikäänkuin tästä koskaan
ketään kulkenut?

Aava meri soveltuu tuulien puhalluksille oivallisesti. Tuuli nostattaa mereen aaltoja. Elementtinä meri on suolainen, märkä, raikas.

Tuulen tuiverrus -
kuohuvat aallonharjat
kastavat taivaan



Myrskyinen meri -
pilvi ohittaa laivan
suojan puolelta.


Itämerellä
ulappa kuohuu, pärskii.
Syksyinen köhä?

maanantai 10. lokakuuta 2011

Eduskunnan sirkusta seuratessa tulee mieleen vanha arvostus vähäpuheisia kohtaan. (Tosin julkinen pienen perjantaipullon ylistys tuo tietysti ääniä eräiltä...)

Issalta vuodelta 1821:

vähäpuheinen
varis lentää eteenpäin -
syksyinen sade



Kun merellä on käynyt tuuli eivät aavat ihan heti hiljene. Seuraavan löysin Kushiro Hokkaidolaisen aikalaisten muistiinpanoista:

Tuulen tyynnyttyä
meren kohina kuuluu
vieläkin tänne.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Oravan koputus

Suomen talousmaailmaa johti joskus Kansallispankki. Pankki kääri voittoja omistajilleen, kunnes Suomen hulluina vuosina äyskäreihin ei enää tulvinutkaan voittoja. Valtiota ylläpitävät kiltit veronmaksajat riensivät rahoineen pelastamaan maailmaa.

Tänään elinkeinoelämää johtaa teknologiateollisuus. Jolleivat työläiset nujerru alipalkkaukseen inflaation huristessa pilvissä Teknologiateollisuus antaa työläisille piiskaa pyllylle. Se muuttaa ulkomaille.

Niinhän se tekee, ja on tehnytkin. Joka tapauksessa. Kuka sitten lohduttaisi Valtion kassaa, ja mistä enää annetaan tukiaisia teollisuudelle.

Talvisodassa vihollinen oli tulla silmille, tulikin. Nykysodan vihollinen on keskuudessamme, ajaa samoilla moottoriteillä, tosin vähän isommilla autoilla, paremmilla renkailla.

Konkelo on metsässä kaatunut puu joka ei suostukaan rojahtamaan maahan vaan jää toista puuta vasten, tarraten elämään, johon uskoo.

Kotipihallamme karsittiin vanhasta puusta laho oksa, että syksyn myrsky ei rojauta sitä talon kimppuun ja riko kattoa. Lähistöllä pesivä orava tuli taas kierrokselleen ja pysähtyi, ihan silminnähden suu auki, istui hetken, kopautti talven varalta pörhistettyä häntäänsä, ja häipyi jonnekin. Senkoommin oravaa ei pihallamme ole näkynyt. Ikäänkuin olisi muuttanut Ruotsin vallan alle, kuten ex KOP?

Konkelo metsä -
myrskyn mentyä ohi
orava eksyy



Ps. Kreikan Suomelle antamia vakuuksia hoitaa Lontoolainen lakitoimisto. Pelkästä auttamisen halusta?

lauantai 8. lokakuuta 2011

Kessutauko

Keskitetyn sopimuksen yksi rakenne-elementti oli kysymys vuorotteluvapaasta.
Mietin Kirjailijaliiton syyskokouksessa istuskellessani ja erivärisiä äänestyslippuja täytellen että moni säännöllisessä (pakosta, ansaitakseen itselleen ja perheelleen Lidlin tarjous-näkkäriä) ansiotyössä oleva kirjailijakin voisi silloin tällöin jäädä vuorotteluvapaalle.

Turun ilmasto oli eilen esi-myrskyinen; puiden latvoissa melskasi kovia tuulia niin että vanhat puut ihan innoissaan heiluivat ja muistelivat nuoruuden hurjaa elämäänsä.

(Elämän monikko = eläimiä? vai elimiä ?-)

Tuuli heiluttaa
ennestään märkää oksaa -
pusero kostuu


Siivosin pihalta vanhoista puista katkenneita oksia; poltettavat oksat odottamaan tulevaa kylmäkautta ja mehevät lehdet takapihan kompostiin antamaan ensi kevättä varten onkimadoille kasvun mahdollisuuksia.

Kun pääsin sisälle ja heitin näppylähanskat nurkkaan ulkona taivaalla repesi pilvi ja isoja pisaroita huuhtoi muutenkin huuhdoton ikkunan ulkoa päin.

Päivän aiheeseen vielä yksi kolmirivinen:

Sadekuurojen
vuorotteluvapaalla
pilvi repeilee



Ps.
On siinä tavuja, mutta onko siinä sisältöä, kas siitä epäilys?
Ps2:

http://www.mol.fi/mol/fi/00_tyonhakijat/04_vuorotteluvapaa_ja_osa-aikatyo/index.jsp

perjantai 7. lokakuuta 2011

Talvesta ei tietoa?

Illan hämyisistä nurkista kuiskitaan että olisiko sittenkin Kessua? Sitä saa kun parit ehdot täyttyvät: ristissä olevat henkilösuhteet rauhoittuvat ja paroonien sikariporras sietää maassamme myös Työmies-holkkien olemassolon.

Toisekseen työväen kuuluu ymmärtää että heidän palkat kustannetaan heidän omilla maksuillaan; jos työn verotusta kevennetään niin valtio ottaa puuttuvat rahat muualta, ALVilla, kuntaverotuksesta siten että valtio kaataa suuren osan maksuja kunnille, tai vaikka kuten Nalle-setä vaati; työttömien vapaa-aika myös lisäveroille.

Kysymys isoisän kivääreistä vuoden 1917 jäljiltä?

Ja nyt kolmirivinen:

Tuulinen syksy -
hilpeät koivunlehdet
liitävät pakoon





Ps. Kessu = Keskusjärjestöjen suositus, ex TuPo.

torstai 6. lokakuuta 2011

Tulevaisuudessa on kuplaraharosvouksen tummennettuja pilviä, siitä ei päässene minnekään karkuun. Wall Streetillä pieni porukka on herännyt epäilemään kaikkien raharosvojen iso-isän olevan siellä. Yrittivät vallata jonkun sillankin, Brooklyn Bridgekö se oli. Outoa, eikö? Onneksi virallinen taho lakaisi ne talous-huhheiluun jälkiheränneet pahnoille; esivalta näytti todellisen karvaisen kämmenensä, ja löi.

Walt Whitmanilla on hieno runo Brooklyn Ferrystä; silta rakennettiin vähän myöhemmin. Siinä Walt-setä mietiskelee länteen hiipuvasta auringonlaskusta. Runon on suomentanut kokoelmaan Tähtien väri (WSOY 1992) Ville Repo. Viljo Laitinen julkaisi myös oman suomennoksensa vuonna 1954.

Netistä löytyvät Whitmanin kaikki versiot Brooklyn Ferrystä. (CROSSING BROOKLYN FERRY, alunperin Sun-Down Poem. kts arkistoja: http://whitmanarchive.org/published/LG/index.html
Oma suosikkini - olen kai sen jo kerran maininnutkin - on kolmannen Leaves of Grass (1860) version CROSSING BROOKLYN FERRY sivuilla 379 - 388.

Jossakin kulkee rahaa (rekkalasteittain!) joka virtuaalisuudesta huolimatta pukkaa kuitenkin muuntumaan oikeiksi riihikuiviksi setelirahoiksi.

Miten tässä näin pääsi käymään. Kuka on kusettanut ja ketä.

Turussa on alkanut jonkun lännestä meille työnnetyn myrskyn liepeet heiluttelemaan pilviä. Pihalle kerääntyy ruskeita lehtiä, pihalle kerääntyy keltaisia lehtiä ja kun ne tänään haravoi piiloon kompostiin tulevan kesän kastematoja ruokkimaan niin heti selän takana pihalle on liihotellut taas uusi joukkio erilaisia lehtiä. Juuri nyt sadepilvet vetävät henkeä, kuten tupakoitsijat vetävät välillä haikuja?

sateen jälkeen sees
tyhjätyt sadepilvet
yhä kosteita



tai puista:

keltainen lehti
musertuu posteljoonin
tuottavaan työhön



Tuottavuus on työmarkkinoilla wall-street-vaikutteinen kirosana.

Sen lisäksi että lounaasta lähestyy tuulia niitä tuntuu syntyvän ihan muutenkin. Tuleeko myrskyinen syksy, entäs Äänetön Talvi? Tai mykistetty.

Kuka lohduttaisi kansainvälistä köyhää osakekeinottelijaa.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011



mutapellolla
työtön linnunpelätti -
kylläinen varis





Issalta vuodelta 1821:

minua nuorempi
linnunpelätti
riisuu varjonsa




Issan suomennos j. t.

tiistai 4. lokakuuta 2011



keltainen lehti
hukkumaisillaan jokeen -
tuuli ylittää



maanantai 3. lokakuuta 2011

Kessun viljely

Usva
vastentahtoisesti
maasta nouseva pehmeys

ahneuden paperiset linnakkeet
sulkevat kassakaappinsa
merirosvoilta


rosvot
ovat lähempänä
kuin lähin satama

- Kerran entisessä elämässäni olin pohjia myöten kyllästynyt siihen että laivan elämä on selvittää edessä hihkuva horisontti, ja sitten sieltä vyöryykin aina ja aina vaan uusi, jäljettömyyksistä tulkiten ennen ylittämätön uusi neitsyt-horisontti.

Kävin katsomassa suunnistuskarttaa; tuli läheisyyden turvallinen tunne: lähin maa on ihan lähellä, vain vajaa kolme merimailia, alaspäin, laivan pohjan alla.

Mikäs
tässä maailmassa
mikään hätä ole


Kuinka lähellä on ajatus kietoutua pehmeään sifonkiin, huntuihin, kuin valmistautuisi tanssiaisiin. (Jos kiinnostaisi tanssi?)

Kessua yritetään tänään.
On vaikeuksia selittää
työkarjalle
että kuka kaiken
viimekädessä
tulee selkänahoistaan
viimeistään
nahkurinorsilla
maksamaan

saati kenelle



Lopuksi syysaiheinen kolmirivi, jossa tavuja 5-7-5:


Orapihlaja -
elinvoimaiset versot
pitää nujertaa




Ps. Kessu = Keskusjärjestöjen Suositus, entinen TuPo.

ps2: Niin tulkiten hay(na)ku on muoto jossa kolmella rivillä on sanoja joko 1-2-3 tai 3-2-1.

Liukkauden muotoja

Yritin aamulla saada junalipun Turusta Hesaan; aikataulu sopi hiukan paremmin. Nettiyhdyntä nosti konekielisen viestin keskelle lipunvaraussivua. Ilmeisesti joku Intialainen koodinvääntäjä halusi ostaa laskuuni lipun Turusta Mumbaihin? (Kuten joku lehti vihjasi tapahtuneen?) En päässyt lippua kuitenkaan maksamaan. Suljin salaisen selaimeni ja hyppäsin polkupyöräni päälle. Turun rautatieaseman automaatit oli suljettu (ilmeisesti saman hackerointiuhan vuoksi??!!) ja lipputoimistossa oli joka tiskillä hitaasti edistyvät jonot ja vuoronumero mulla oli +10 asiakasta edelläni. Laskin yhden asiakkaan vauhdiksi n. 5 minuuttia. Otin riskin ja kipaisin junaan ja luotin että ystävällinen konnari myy mulle lipun. Jee.

Nyt pikajuna odottaa Salon hiipuvassa teknologiakylässä myöhässä tulevaa vastaantulijaa.

Keltaiset lehdet
ilkamoivat kiskoilla -
kellon tikitys



Tänään on työmarkkinaratkaisuissa vielä keskusteluyhteys. Kuullaan iltapäivällä teknologiateollisuuden palkattomuuden kastematojen madonlukuja, missä keskeistä on se että 1,9 % nouseekin ihan vaan vakaasti huutamalla (-Mieskuuro Huutajat?) lähes 4 % supervaikutukseksi. Tulee mieleen Kreikan esimerkillinen selviytyminen ilman omaa rahaa:

Joustava lippu
liehuu Kreikan salossa
ja rahaa tihkuu!


Rivi 1 on VRn junavaunuissa oleva heidän katteeton omakehu.
Rivin 2 viimeinen sana on pienellä ja rivin 3 verbi on todellisuudessa "tulvii".

Näillä selityksillä kuitenkin, tänään.

Kreikan merenkulun kassakirstuissa on jemmassa tiettävästi enemmän rahaa mitä valtion katteettomat velkapaperit yhteensä ja lisäkopioimallakaan ovat.

Vain naapurimaan (Pizza-Silvion hallitseman) roskienkärääjämonopoli pystyisi ne kätköt selvittämään ja mahdollisesti rosvoamaan Kreikan Molokin kidan kierresyöksyyn?

Merirosvoille
lisää ilmaista rahaa -
tyhmä Pohjola.




Nyt haen toisen kupin kahvia, lirutan kuppiin EUn sisämarkkinoiden paperiputkiloon pakattua maitoa ja toisesta pussukasta sokeria ja ryhdyn nauttimaan maisemista, niinkaun kun niiden katselusta ei pidä maksaa Nalle-sedälle bonuksia.

Maisema kulkee -
junan penkki tärisee
syksyn innosta



Rivin 3 viimeinen sana meinasi näppylöityä junan heitellessä muoton "inhosta".
Mutta jos oikein laskin niin kolmirivisissäni on taas tavuja, ainakin sinnepäin.

Jk. Pendolino luisteli Helsinkiin 15 minuuttia myöhässä. Jos minun maailmani siitä menee tämän sekaisemmaksi niin se alkaakin jo selkiytyä ?-)

Jk2: Tupo on EKn kirosana; uusi termi on KESSU joka tulee sanayhdistelmästä Keskusjärjestöjen Suositus.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

syksyn hämärä:
isoisä varoo kävelemästä
putoaville lehdille


Copyright Vishnu Kapoor, Intia. Suom. j.t. Seuraavan lainasin Irlantilaiselta Anthony Anatoly Kudryavitsky:ltä

kelluva kuu ...
mutta tähdille ei ole
kotia vedessä


Suom. j.t.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Kawai Sora (1648 - 1710)

Sora oli Bashoon reissukaveri. Kirjoitin taannoin Kawai Soran yhdestä tekstistä joka on ilmestynyt myös Bashoon Matkalla pohjoiseen teoksessa. (Siitä on tulossa uusi painos!)

Seuraavan jatkokommentti-tekstin lähetin Nobon - keskustelupalstalle tänään; siellä sivuttiin ikuista ongelmaa siitä että mikä on haiku, vuodenaikoineen.

Kommenttini runo-osuuden suomennan tähän:

syksyinen puoli
kaukaisia vuoria -
pärjäätkö sinä?



Ps. Tuo tarkoittamani Kawai Soran teksti on täällä:

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2011/09/turussa-aamun-aurinko-kurkaa-josko.html


Kai Niemisen kanssa olen käynyt siitä syventävän keskustelun, jota en saa julkaista täällä, mutta vihjeenä että kun Bashoon Matkalla pohjoiseen (nimi?) ilmestyy uutena painoksena niin käykää edes uteliaisuuttanne kurkkaamassa, kannattaa!