huurtuva usva
kuusen oksat peittyvät
pimeään yöhön

Teroitin kynän-
kolmannen runon jälkeen
se jo tylsistyy

31.1.2011

      vanha höyry -- 
      lumilokit 
      talvehtivat vielä

höyry - höyrylaiva, voisi joissakin porukoissa sanoa vaikka "höyry-stimmi".
Alkuperäinen löytyy täältä:

http://juhatik.blogspot.com/2011/01/old-steamer-snowgulls-still.html

Kommenteista voisi toistaa myös nämä muutamat, ensin Devikan:

höyrysireeni --
lokit lähteneet
kalaan?


Copyright by Devika. Suom. j.t. Ja vastaushaiku Devikalle:

  Lumilokit 
  lähteneet kalastamaan 
  lisää lunta

Ja nämä pari bonuksena:

       lapioin lunta -- 
       naapurin ääni kuuluu 
       aidan takana


   Uutta lunta 
   vanhan lumen ylle -- 
   hyvä lumivuosi!

Tähän rykelmään sopii myös nämä Issat vuodelta 1816:

1.

kovaan ääneen
puhumme kylmästä yöstä
aidan ylitse


2.

yksi kerrallaan
kissatkin tulevat kotiin --
kylmät yöt

Käytiin päiväkävelyllä Taidemuseon mäen suunnalla. Vilenin paljasta päätä ei palella? Turkulaiset putin-nuoretko ovat patsaalta kirjaimia rosvonneet, vain ovatko nostalgia-neukut käyneet matkamuistoapajilla ?-) Tästä sivukuvasta ei ole kukaan kirjasimia irrotellut.

Vitivalkoisesta

lumesta kohoaa

Leninin paljas pää

Tämä toinen voisi sopia Leninin pään kaveriksi:

Myrskyn tuiverrus -
vaahteran kuollut lehti
kylpee lumessa

Bill lainaa Joso'n (1661 - 1704) haikua blogissaan:

kylmempää kuin lumi --
talvikuu
valkeissa hiuksissani


Tänä vuonna on aika ajoin pitänyt lapioida lumia, kolata niitä syrjään. Tehdään lumesta paljaita kulkuväyliä.

Kampasin hiuksiani, on niitä vielä mutta ovat valkeaa luntakin vaaleampia. Lumipää!
Seuraavan kommentoin Bill'n blogiin kommentiksi hänen herkällä kynällä tekemäänsä haikumerkintään:

     puolikas kuu -- 
     kunpa joku kolaisi 
     minunkin hiukset

Suomennosversioni poikkeaa hivenen alkuperäisestäni .-)

Kts Bill:
http://haiku-usa.blogspot.com/2011/01/after-13_26.html

Uralin perhonen

Tästä Texas, sakset kokoelmasta on laajalti kirjoitettu juttuja. (Harry Salmenniemi, Otava 2010). Teosta en ole huomannut kolutessani Turun ja Hesan divareita, mutta nyt se oli jo tullut Turun Kaupunginkirjastoon. Aikaisemmin luin siitä viimeisestä Tuli & Savu lehden pääkirjoituksessa, missä oli lainaus ko teoksesta, mutta joka lainaus olikin emeritus arkkipiispa Paarman hautajaissaarnasta jonka Paarma piti Kenraali Ehrnroothin hautajaisissa. Kenraalin joka omalta osaltaan (Marsalkka Mannerheimin kanssa) pelasti Suomen joutumisesta Idän Suuhun. Paarma lainasi saarnassaan puolestaan Yrjö Jylhää, jonka runo siihen saarnaan hyvin asettuikin.

Mietin että mitä Harry viestittää lainatessaan Paarmaa. Omat ajatukseni ohittavat itse kyseisen tekstin oikeudet omistavan Paarman ja päädyin Mannerheimiin. Kenraali Ehrnroothia (Adolf Erik Ehrnrooth (9. helmikuuta 1905 Helsinki – 26. helmikuuta 2004 Turku) kuljettanut arkunkuljetusauto pysähtyi Mannerheimin ratsastajapatsaan kohdalle minuutiksi. Koko muu liikenne osoitti samalla myös hiljaista kunniaa. Mannerheimin pronssinen ratsu seisoi hiljaa askeltaen suunnatan tulevaisuuskatseensa kohti Marski-hotellia.

Otsikon tekstin lainasin kepeästä kirjeenvaihdostamme Jannen kanssa. Asiaton, mutta kuitenkin, miten kaukana se on Harry Salmmenniemen alitajuntaisista tarkoitusperistä kun hän lainasi mm. tuon saarnan kirjaansa?

Itse kokoelma alkaa mielenkiintoisesti, ensin pari sivua tyhjää painopaperia. Sitten eka teksti sivulla jossa yksi sana tarkoitushakuisen pienellä, lähes lukukelvottaman pienellä fontilla: "minä,". Ok, hän, Harry, runoilija.

Kokoelmaa lukee ensin mielenkiinnolla, mutta viimeistään siinä kohtaa kun on ilmeistä että ei luetakaan Harryn sydänverellä kirjoitettuja tekstejä vaan hänen meille valitsemia otteita toisten teksteistä alan miettimään ajatuksia, joista siis edellä yksi.

Missäkö leijuu Harry Salmmenniemen oma ääni. No saksien taitavassa käytössä, ja siinä materiaalissa jonka hän on meille valinnut.

Näin olen käsittänyt, että Texas, sakset on runsaasti muilta lainattuja tekstejä. Kaikki taidehan on toisilta vaikutteita lainaavia. (Lainaus on väärä sana sillä mitä palautetaan, mutta olen nyt laiskuuttani vaan fiksu.)

Mietin että olisinhan minä ne itsekin voinut netistä kahlata, filtrata. Mutta tuohon Paarman saarnaan olisi tuskin noin voimakkaasti pysähtynyt, vaikka muistan sen luettuani että kuulin sen aikoinaan TV.n suorassa lähetyksessä. Se päättyi siihen että Kreivitär-leski vastaanotti Kadetti-upseerilta kolmioon taitetun leijonalipun haudan äärellä.




Lopuksi pari runolainausta teoksesta Cantata profana, Pori 1999, copyright Raimo Lennes:

jalat               siittiöuinnin 
värisivät           kohtumestari 
taivaaseen          yleni 
rullatuoliin

miina 
kyky

s. 32               s. 33

luminen lintu
visertää jäähilettä
hyhmäperseestään

Pieni pakkanen

Minkä kokoinen on pieni pakkanen. Täyttääkö iso pakkanen enemmän. Aamulla kävelin Rautatieasemalle ja seurasin mitä taivaalla puolikuu ehtii tehdä. Talojen räystäiltä roikkuu henkiensä edestä teräväkärkisiä jääpuikkoja. Katukäytävän hiekoituksen alla on liukasta jäätä. Talojen jääpuikot paljastavat rakennevirheet talojen yläpohjissa; niiden tekemisessä on fuskattu. Niinkuin mikään maailmassa olisi ihan rehtiä. Tein luonnoksen tavuihin, jääpuikot ovat ilmiönä tasa-arvon vastaisia. Tiedämme että kevät tulee ja räystäät vapautuvat.

        kimalteleva 
        jäänhehkuva puikko kuin 
        voiton riemua

Työstää voisi näinkin:

      mahtipontinen 
      jääpuikkojen julistus: 
      voitto on heidän!

,-)

# 913

ps.




(Paavo Haavikon Talvipalatsista)

Turkulaista talousnerokkuutta; hay(na)ku

Myllysilta on pian kolmanteen kertaan rakennettu. Tällä tavalla Turku ylläpitää talouden pohjattomia ahne-säkkejä auki. Pienenä esimerkkinä surureunaisessa kuvassa on oiva esimerkki kansainvälisen talouskuplan paikkauksesta turkulaiseen malliin; oman metalliteollisuuden saadessa valtion työllistämistukea lomautetuille rautakourilleen ostaa Turun Johto puistonpenkkejä mittavalla tukiostolla Amerikasta. (Kuinkahan paljon hallitsijapuolueemme edustajat menettivät meillä rahaa Lehman & Brothers'in kuplissa?) Palkkioksi Turun ylijohtaja kutsuttiin EK.n johtajaksi Etelärantaan! Nyt tapahtunee sielläkin.

 
Myllysilta, 
kolmasti rakennettu, 
kolmeen kertaan maksettu

Tämä on rakenteellisesti senryuu, kuten entinen Myllysiltakin ajatteli olevansa silta, kunnes nyykähti.

 
auto jonottaa 
että kevät sulattaa 
lumet katolta

Vihamieliset salaseurat

Alla Facebookista pätkä keskustelusta mm. Ripsan kanssa. Facebook on osittain keskinäisten salaporukoiden kuppikunta; Minultakin on monta ystäväpyyntöä hylättynä; usea kaveriksi pyytämäni henkilö ei ole kanssani halunnut olla samassa hiekkalaatikossa. Kaikkiahan ei voi miellyttää. Kärventykööt Siperian 42 km syvän porausreijän huurteissa!

Näitä ajatuksia tuli mieleeni, jollei vastauksena, - onko kaikkiin asioihin oikeita vastauksia - niin mieleen juohtuneena purkauksena. Ammattiliitolla tarkoitin itseäni runoilijana, en toimittajia joilla on ihan oikeita ammattiliittoja. Ja (kirjallisuus)toimittajathan vain imevät tuottavien kirjailijoiden sydänverta siitä "lihoen".

Itse koen jatkuvasti julkaisevana runoilijana olevani aktiivisesti (runo)työelämässä mukana. Viimeksi julkaisin vuonna 2010.

Inflaation laukkakilpailussa käydään VES neuvotteluja:
Linkki vuoden 2011 VES-neuvotteluihin Pardian näkökulmasta.

Lainaus FB.stä:

Ammattiliittoa ei tosiaan ole; rakenteita olisi olemassa; Suomen Kirjailijaliitto ja sen rinnalla (ei alaisuudessa!) maakunnallisia kirjailijayhdistyksiä, joista useimmat kirjoittajayhdistyksiä. Yhteistyötä on mutta löysää. Paikallisilla yh...distyksillä on paikoin olemattomat toiminta-aktiviteetit; kuka jaksaa ilman kummempaa korvausta ajaa toisten etuja, joskus omasta välittämättä? Kirjoittavat ihmiset ovat itsekkäitä, täynnä oman itsensä ainutlaatuisen suurta erinomaisuutta. Ja vanhemmiten (;-) jolleivat katkeria niin kyynisiä. (Enhän minä ainakaan?!)

Tästä tullaan nk. Suuriin kustantamoihin, joiden talousoppi on pääomien tuoton pakonomainen hinnalla millä tahansa nostaminen, ja ahneuden täyttyessä niille ei mikään riitä.

WSOYn hollantilaisen johdon lausunto oli sinällään rehellinen; kirjallisuus Suomessa ei tuota riittävän montaa miljardia taustalla huohottavien osakkeenomistajien osinkotileille.

Kirjoittavat henkilöt, ainakin runous, on jo aikaa päiviä löytänyt hyviä julkaisu- (paino-) toiminteita ja ainakin runoutta ilmestyy.

Proosan painokustannukset rajoittavat omaehtoista julkistamista. Riski proosassa on isompi. 100 sivuisen runokokoelman 100 kpl painos ihan suomalaisessakin kirjapainossa ei ole kovinkaan suuri ponnistus eikä riski. Puhumatta Tallinnan kirjapainoista, jotka toisaalta ovat (ahneuksissaan? Viron kulutason noustessa?) nostaneet hintojaan. Uusi painomaa Suomelle näyttäisi olevan Latvia. Intia on kaukana; rahti Intiasta Suomeen on ongelmallinen; lentorahti nostaisi yksittäisen kirjan hintaa ja säännöllistä rekkaliikennettä Pakistanin ja Afganistanin länsimaiselle sisältökirjallisuuden sisällölle epäluuloisesti suhtautuvien erilaisten voimakeskittymien hallinta-alueiden lävitse voinee olla haasteellista. (Heillekin!)

Tähän valtakustantamiseen, joka vääjäämättä keskittyy erittäin tuottavaan koulukirjojen (kertakäyttöiset työkirjat!) kustantamiseen eivät talouskerroksissaan hirveän innoissaan näe että sinällään hyviä runokokoelmia ilmestyy paria kuriositeettia enemmän.

Valtalehdistö kirjallisen keskustelun kannalta on jollei suorassa näiden omistuksessa (Sanoma-WSOY ja Otavamedia) niin valtalehdistön enemmistötoimittajat EKn kiertokirjeiden vaikutuksesta kannattavat vain sellaista kulttuurista toiminta joka ei tuota voittoa vaan tuottaa osakkeenomistajille osinkoja; sijoitetulle pääomalle A1-katsastuksen ulkomaisen omistajan vaatimusten mukaan yli 20% tuoton. Siis ei pientä voittoa että firma pyörii vaan yli sen. Pääomille ei riitä että tulee esim. 100 miljoonaa voittoa. Sellainen firma on em. käytänteiden mukaan kannattamaton ja sellaisiahan Suomesta on tapettu.

Suomeen tehty YT on muodostunut ilmoitusfoorumiksi. Varmistamaan että pääomien kurimuksessa työnantaja edes kertoo miten taustalla firmaan pääomia sijoittaneiden kasvottomien rahagurujen madonluvut kohdistuvat firmojen pahimmille vihollisille eli sen firman omiin työntekijöihin.

Näinhän on ilmiselvää että vain vähän tuottavasta kirjasta kirjoittaminen ei tuota; onpahan kauniin näköistä Kulttuurisivun täytteenä?

Se että Sanoma-WSOY paljasti jopa Sofi Oksasen myyntilukujen olevan kuin yrittäisi myydä mätiä perunoita oli paljastavaa. (Sanan mätä lisäsin; en tarkoita sillä kirjaa / kirjailijaa vaan firman johtoa!)
(Epätarkka lainaus; mitähän se sanoi oikeasti, ja oliko julkisuudessa hollannista käännetty lausekaan tarkka?)

Keskustelun julkisen tason hiljaisuudesta, jopa kyyristelystä, nähdään että näin Suomessa tulee menemään.

Ei täällä muillakaan hyvin mene; nyt kun talousluvut ovat natisten nousussa ja inflaatio jo käynyt 2,9% nousukiidossa ovat edessämme sekä kuntien että valtiosektorin palkkaneuvottelut.

Hallitsijamme (VM ja sen taustalla EK) pitänee omassa konseksuksessa huolta siitä että palkansaajien ostovoima ei nouse. Em. taustaryhmille ostovoiman kasvattaminen tarkoittaa kähmintärahojen osuuden pienentymistä.

Inflaation nousu voisi EUn eteläisien rosvovaltioiden (oma termini!) hallitsemattomien valtionlainojen suhteellista suuruutta laskea, eikös?

Eli noin helppoa se on, sylttytehdas on kaikkialla läsnä ja tulevissa vaaleissa se tulee saamaan palkansaajien palkkaveret tyrehdyttävän voiton! Fantastista, on joku jo etukäteen hihkunutkin.

Alunperin siis julkaistu Facebookissa yhden keskustelun osana.

Ja jos jossakin on vastuuta niin siitä pitäisi maksaa.

Mika Kivelä, Haudattu

Mika Kivelä on turkulaisen runouden kauhukakara. Häntä ei kelpuuteta Kustaviin!
"Oliko ne niitä rumia runoja?" tarkisti Kustavin kirjastonjohtaja kun Mika toivoi pääsevänsä Kustavin kirjastoon lukemaan runojaan. -)




Meilläkin on omakohtaisia porttikieltokokemuksia Kustaviin; takavuosina siellä järjestettiin suljettu Volter Kilven nimiin seminaari. Järjestäjien ylhäisöedustaja mainitsi jotain ohjelmasta johon vaimoni totesi että olisipa mielenkiintoista tulla kuuntelemaan, johon tämä ylhäisyys sanoi ylevästi, että ei sinne nyt ihan kuka vaan saa tulla. Asetti meidät maan pinnalle, jollei vähän sen allekin. Ja nyt luen että Mika Kivelälläkin on sinne porttikielto! (Kirjastoon, lieneekö Volter Kilpi päiviä enää olemassa?)

Kivelä siis olettaa olevansa jonkinsortin kauhukakara, rähinäviinaa juonut ja siitä yleisölle uhoavana. Pariin kertaan Haudattu- kokoelman tavattuani en oikein jaksaisi innostua tästä pahuuden painolastista; Kivelällä on ihan kelvollisen äänistä runotekstiä. Ei se ainakaan minua pahemmin heilutellut, mukavaa jutustelua, soljuvaa runoa. Hän suojelee kastelukannua sateelta:

Raotan varovasti ovea
ja nostan kastelukannun sisään.

Mika Kivelän tuotanto (vuodesta 1996 alkaen 8 kokoelmaa) on jäänyt minulta vähälle huomiolle. Mutta kaikkea ei ehdi mitenkään huomata, sanoi autoilija kun punaisia päin kaahatessaan mummon yli ajoi.

sinä asut
moottoritien väärässä päässä.

Itse asut! Mutta silti, viihdyin monta herkullista tovia Kivelän haudattu-kokoelman seurassa. Jos se on kauhurunoutta niin pitäisikö minunkin, myös Kustaviin porttikiellon saaneena, ryhtyä kauheaksi runoilijaksi.

Vakavammin sanoen; tsemppiä kehiin!

Mika Kivelä
Haudattu
Painopaikka Karhukopio Oy, Turku 2010.
64 sivua.

Olen tällä viikolla lähetellyt useitakin erilaisia haikuja erilaisiin paikkoihin, kilpailuihin, mutta myös julkisille foorumeille. Muutama suomennosluonnos tässä:
(Kilpailutekstejä ei saa julkaista ennenkuin ne on arvosteltu.)

       sykertää 
           lumikierteinen 
       tuulen sydän



             pilvitaivaan 
             sykkivä sisus - 
             lumimyrsky!


    laulaa 
    ulkomuistista -
    talvinen kurkku

   taivas sinertää - 
   kukkiva pakkaslumi 
   kuihtuu hämärään

 
lyhty pitelee 
roikkuvia jääpuikkoja 
valon vallassa

 
     liikahtamatta 
     puun oksalta varisee 
     lumihattara

Tuon voi kirjata Tikkiksen piikkiin, seuraavana lisäys Issalta vuodelta 1822:

koko pitkän yön
kuumavesipullon kanssa ...
rakkauselämäni ...

 
hiipuva polku -- 
kiemurteleva valo  
pehmittää illan

Tammikuu # 15

        Tammikuun päivän,
        koko pimeän illan -
        yönsyli lunta

Sarjassa Tammikuun lumia, aloitettu 15.1.2009

Hämärä aamu. Kuusien varjostama uusi lumi on asettunut entisen ylle kuin suojaksi laukkaavalta inflaatiolta.

 
hämärässäkin 
uusi lumi erottuu 
ihan kuin  vanha --
valkoinen valkoisella 
valon kajo lähestyy

Fredriksbergin ratapihalla oli joskus rinta rinnan ratakiskoja, silloin kuin höyryjunat kulkivat halki pakkasten ja lumikenttien, ihan kuin Jack Londonin kirjoissa koiravaljakot.

Nyttemmin VR.ltä on joku vienyt ratapihalta ratakiskoja. Ilmankos?





Käväisin henkilökohtaisessa Itäisessä Siperiassa kuulemassa jänniä juttuja; inflaatio laukkaa kuin porot pitkin lapin kuruja; ylös, ylös, ylhäällä ei ole hyttysiä. Ei ainakaan nyt, nyt on pimeää ja hyttyset eivät näe inistä.

 
Älä inise, 
kallis palkkatyöläinen --
huomenna kuollaan!

Kuvan juna tulla tupsaa Fredriksbergin rauhallisella asemalle suurinpiirtein aikataulussa. Kun mihinkään ei voi luottaa; junatkin kulkevat.

Ps. Ensimmäinen viisirivinen on teknisesti ulkomuodoltaan kuten mittaan kahlittu tanka. Siitä saisi pari kevyttä lyhytrunoa jos sen kahleet vapauttaisi runon alttarille?

Lopuksi en malta olla lainaamatta Hannu Helinin Kootut / II osa (Maailman sivu, Pulvis 2010, 688 sivua, kovat kannet kuten kulttuuripolitiikkamme on, kovaa) sen sivulta 351 kokouspäiviin mielestäni minulle sopivia rivejä:


lapinkota on juhannuskokko
puristan huuleni nyrkkiin
aivot eivät jaksa
käsitellä tietoa
eivät tuntea tunteita
tuuli kolaa aallot rantaan

   luminen päivä - 
   puun oksalla harakka, 
   ja uutta lunta

Istuskelin päivällä Aleksanterinkadun varrella. Rakennuksien väliin kadulle satoi lunta. Sisällä oli lämmintä. Mietin että kun lähden ulos on kadulla lunta ja on liukasta.

             Lunta taivaalta.
 Minnekä lumi muuallekaan 
        kuin kadulle 
                levälleen 
     kuin Kreikan talous.

 
 
Lumi halkeaa - 
valkealla katolla 
digi-TV valvoo!

Hannu Helin, Maailman sivu

Tuulet tuulevat
tulevat ja menevät
tuoksu kukkii
kukkii sananjalka
arki viettää aurinkoon

(Hannu Helin)




Kävelimme tänään kirjastoon palauttamaan pari kirjaa. Kadut olivat jo kuivamassa eikä vesi loiskunut. Olin silti kumisaappaissa, ja nehän ovat liukkaat. Kirjastossa kävin kurkkaamassa saapuneet runoteokset ja lainasin mukaani Hannu Helinin Maailman sivu - kokoelman. (Kootut runoelmat 1999-2010.)



joki joka hukkui
saari josta tuli
isona laiva

(Hannu Helin sivulla 223.)

Mietin tänään Turussa rakennettua isoa matkustajalaivaa; Oasis of the Sea, joka on 361 metriä pitkä ja 47 metriä leveä. Muistelin sitä sinällään tylsää puolivuotisjaksoa jonka seilasin TT Jaarlissa, joka oli vain 340 metriä pitkä mutta 51,8 metriä leveä. Täydessä lastissa Jaarli tarvitsi alleen vähän yli 20 metriä, kun Oasis liukuu siihen verrattuna aamukasteessa, vain 9 metrissä. :-)

Hannu Helinin Maailman sivu on paksuhko teos, 688 sivua. Kun vaikkapa Haavikon Runot! Runot vuodelta 1992 oli vain 434 sivua. Vertailukohtana Ron Sillimanin the Alphabet 1062 sivullaan. Isompi maa isommat runoilijat.

Toisaalta Juhani Tikkasen Ruisunikko, (Papaver Dubium) ja Höyryävä Teekuppi, 8 sivua. (Manuscript -63 ry, Pori 1997. ISBN 951-97690-2-1.)

Onko koolla merkitystä, kysyi Finnjet kun TT Jaarlin ja TT Jurmon välistä oikaisi kohti Saksan maata. (TT Jurmo oli Jaarlin sisaralus, Finnjettiä joskus kutsuttiin isoksi laivaksi.)

Mitä sanoisi tästä Hannu Helinin koosteteoksesta. Kunnioituksesta olen sitä vasta selannut. Korvan taakse jäi merkintä että tuon kirjan hankin, jostain, joskus, ja selaan sitä viimeistään kesällä syvemmin.

Tunne että Hannu Helinin Maailman sivu ui syvällä kuten aikoinaan TT Jaarli täydessä lastissa. On nopea kuten Finnjet kieltämättä oli. Loistelias kuten Oasis of the Seas.

Ylistäviä määreitä on ilo rustata. Todistaminen jää kunkin lukijan omalle vastuulle.
Hannu Helinin kieli on jotakin sellaista johon haluan palata vielä parinkymmenen vuoden kuluttua; innolla odotan miltä se silloin tulee tuntumaan. Onko monen kielen synerginen yhteinen kielisoppa maustanut toisiaan niin että jäljelle jää kuulaana leijuva kieli sinällään. Olen jo muutaman vuoden ollut tuota mieltä, että siis että jää eloon. Siihen suuntaan käyttämämme kieli on menossa.

Etenkin jos Suomesta saadaan rajoittava ja nöyryyttävä yhden yksipuolisen syrjä-Eurooppalaisen kielen pakkopulla pois, eli ruotsi.

Ilman pakkoa voisi olla ihan hauskaakin aina välillä harrastaa ttuota pohjolan kielireliikkiä. :-)

speaking desperanto
olen vain kynä
uoma jota pitkin
urnot virtaavat
i ex ist

(Hannu Helin sivulla 680; kokoelma päättyy tuohon.)

Alla on kuva punapiippuisen talon katolta lurpattavasta lumesta. Lumi roikkuu kuin löysä silmäluomi, pudotako vaiko ei, kun on selvää että putoaa.

On jotakin selkeää tässä minun ajassani.





Ai niin; tänään Turussa piipahti myös aurinko. Ilmeisesti ensi kertaa talvipäivän seisahduksen jälkeen. Oli muutenkin kevään haju kun lumen pinta muistutti kevään tulemista.

lumihiutaleet
niin kepeinä, täyttävät
maat, taivaat, ilman

  
pehmeä katu - 
bensankatkuinen häive 
lumikasassa

Lainaan Haavikkoa

 
 
pohjoiseen menee lumi, linnut ja ruoho 


siellä on taloja joista rappaus karisee 
ja lumi sohjoa.

Asuvatko pimeä ja päivä 
joissa on aukkoa
humalassa kuin puu, oksat 
 
 

Nuo rivit lainasin teoksesta: Paavo Haavikko, Talvipalatsi, Varhaisversion rekonstruktio vuodelta 1959. (Art House 2001.)

Teoksessa Paavo Haavikko, Kirjainmerkit mustat, Runot 1949 - 1966, (WSOY 1993) on kohdassa Talvipalatsi, Ensimmäinen runo, sivulla 252 mm. tämmöinen:

 
tässä saan sanotuksi vain että 

syksyin keväin karisee seinä rappausta
ja lumi, linnut ja ruoho menevät pohjoista kohti, 
tulevat sieltä ja menevät tästä ohitse
ja pilvet karisevat taivaalla, 
aurinkoa ei sanota kaljuksi,
...

Selatessani edestakaisin Talvipalatsin rekonstruktio-versiota miellyn siihen koko ajan lisää. Haavikon kieli siinä on paikoin kirkasta kuin vain hyvä runous koskaan.

Aikoinaan Haavikon Talvipalatsin kieltä monet tuskin osasivat lukea; se poikkesi valtavirran koskenniemeläisistä riimeistä niin paljon että niitä etsivät tukehtuivat. Kieli elää liikaa, lukijat eivät osanneet odottaa että runossa voi vähin sanoin sanoa niin paljon, ja että Suomeen tuli yksi joka sanoi vähillä sanoilla niin paljon. Uskalsikin, mokoma.

Nyt sanotaan monilla sanoilla välillä ei yhtikäs mitään ja sekin on toki suurta runoutta. Mikäpä siinä.

Haavikko puineen, retkineen ei enää kirjoita uusia tekstejä. Vanhoissa riittää joksikin aikaa vielä pohtimista? Haavikko ei itse ollut tyytyväinen Talvipalatsiin. Nyt kun olen ensin lukenut "fiilatun" version (= aikoinaan julkaistun) ja nyt tätä rekonstruktiota niin olen sitä mieltä että Talvipalatsi ei ollut valmis. Siitä olisi rekonstruktioinnin yhteydessä hyvinkin voinut antaa kasvaa jotakin sellaista suurta mitä alkuperäisen käsiksen reilut 600 liuskaa olisivat antaneet ainesta. Haavikko vihjasi että hän voisi täyttää käsikirjoitussekamelskan epäselvät kohdat uudelleen kirjoittamalla ne. Mutta Haavikko ei siihen sitten ryhtynyt.

Se oli hullu retki taivaanrantakiviä pitkin.

(Rekonstruktio-version sivulta 26.)

Tvungen att vara vänster-språkig

Haibun on japanilainen kertomus jonka päättää kolmirivinen teksti. Kuuluisin haibunisti lienee ollut Basho matkatarinoissaan. (Kai Niemisen suomentamiakin.)

Keskityn nyt pakkoruotsiin. Venäjän Keisarin joukot ajoivat ruotsalaiset valloittajat pois Suomesta 1800 luvun alussa. Sen ajan aseilla valloittamaton Viapori antautui muutaman kiinteistökaupan lahjuksella? Suomeen asettui uutta maa-aatelia.

       Itäinen tuuli 
       puhaltaa pölyt länteen --
       valta näivettää

Suomi oli silloin Euroopan alinta kastia, köyhä ja täynnä vain luteita, täitä. Nopeasti Suomi kuitenkin uuden hallitsijan myötäsukaisuudella kasvoi kohisten, oma kielemme hyväksyttiin, sillä sai kirjoittaa, saimme markan ja postimerkit.

      Pakkonaiminen -- 
      vasten tahtoaan poika 
      riisui housunsa

Kausi päättyi laajempaan myllerrykseen, mutta paluuta Riks-Svenskankieliseen emomaahan ei enää ollut. Miksi meille pakotettiin kuitenkin kansamme ikeeksi pakollinen ruotsin kieli?

     Pakkovankila 
     pitää finnit kyykyssä -- 
     pieru ruotsiksi!

Hävittiinkö me sittenkin itsenäisyytemme? Onko tämä nykyinen Ruotsin Riket taustalla valtiaamme?

      Kuningashuoneen 
      kohupaljastus; kunkku 
      onkin hetero!

Vajaata itsenäisyyttämme nöyryyttävän pakkopulla-ruotsin lisäksi on toki ollut muitakin: Oman porukan optio-ahnetta kohellusta saanemme kiittää sitä että Kansallisomaisuutemme Sonera kipattiin Telian syliin.

      Ilmakauppias 
      myi mitä omistikin --
      taivaiset tuulet

Entinen, alkuaan osin norjalaislähtöinen Ensomme sulatettiin Stora-Ensoksi. Kemijärven sellutehdas piti sekin lopettaa. Tekosyynä lyhyaikainen matalasuhdanne; viime vuonna jo Kemijärvi olisi jauhanut pääosin ruotsalaiselle Stora-Ensolle mukavia osinkoja jaettavaksi ympäri (ruotsinkielistä?) maailmaa. Mutta kun ei.

      Kuten Kartago 
      oli Kemijärvikin
      vääräkielinen

Länsimaisen kulttuurin vapauteen ei kuulu pakkopaidan uhalla kurkkuihin väkisin survottava vieraan vallan kieli. Kun jatkosodassa marssimme itään, niin oliko suunta sittenkin väärä. Marssimalla länteen olisi Tukholma nyt Tukkisaaren Sahat Oy:n alakonttorin myyntisolu. Kungsgatan olisi Turunmaankatu. Yhdellä kielikyltillä.

     Hyytävä talvi -- 
     läntinen pakkotuuli 
     vapautemme vei!

1.

pimenevä yö;
valon nielaissut taivas:
uudenkuun aika


2.

uudenkuun aika
lumisateiden ryöppy
hohtaa kuin valo

Hytisevät yöt

Vaikka päivälläkin riittää pakkasta. Joka päivä pitää lämmittää; autamme Invertteriämme joka sinällään tuntuisi jauhavan ulkoilmasta sisälle tasaista asumislämpöä. Vanhassa keittiön hellassa on silti mukava poltella tulta, siinä kiehuu kahvit ja perunatkin, ja sivutuotteena säteilee lämpösäteitä asuntoon. Toivon että piipusta tupruava lämmöntuotoksen jämät osaltaan lämmittäisivät ulkoelämää.

Alan uskoa niitä ennustajia jotka ennustavat pienen jääkauden olevan jo tuloillaan maahamme. (Kasvihuoneprofeettojen jääkiekkomaila-propagandahan on paljastunut huijaukseksi ja öljy-yhtiöiden salaliitoksi!)

Näistä variaatioista en tiedä mikä olisi julkistuksen ansaitseva, se alkoi keskeneräisestä:

     lonely snow 
     running on an empty street 
     ...

Versio 1.

hytisevä yö --
autioilla kaduilla
juoksevaa lunta



Versio 2.

juokseva lumi
riisuu kadulta lunta --
alaston ilta



Versio 3.

lyhenevä yö
kylmenee ja kylmenee --
jatkettu ilta


Hmn. Näitä tänään.

uusi allakka --
kuukausi kuukaudelta
aika vanhenee

Tammikuun lunta Issalta

    Tammikuu -- 
    luumun kukkien sijaan 
    lumituisku!

Teoksesta Autumn Wind Haiku, Selected Poems by Kobayashi Issa, toim. Lewis Mackenzie.
Kodansha 1999, 140 sivua.

En löytänyt runoa David G. Lanoue.n maineikkaasta 10.000 Issan runon englantilaisesta käännössivustosta, (http://haikuguy.com/issa) joten suuremmalla syyllä julki, kun on ajankohtainen aihekin.

Ilotulitteet!
Yksi putoavista
kuin kuun sirppi?