Talviaikaan siirtymisen stressinhoito

Viikonloppuna olisi ollut tuolla syrjä-Suomessa, Helsingissä päin, kirjamessut. Mutta tuli runoilija-kaveri kuitenkin kylään ja totesimme kurkattuamme jääkaappiin että Turussakin voisi olla mielenkiintoista. Kuten olikin. Ensin lämmiteltiin ilmapiiriä lauteilla ja puristebriketit nostivat kiuashuoneen lämpöviisarin vaarallisen lähelle Heinolan yltiöurheiden lukemia. Pikainen jäähylle meno: lämpimien nakkien päälle erinomaista Auran sinappia ja nestehukkaa vastaan Olvin tuotetta.

Erinomaisen fiksu viikonlopunvietto. Yöllä näin unia lämpimällä taivaalla liitävistä sulkalinnuista. Tyyny oli pehmeä. Aamulla suurin järkytys että maailma oli yöllä pysähtynyt tunniksi. Pihan lintu oli mietteliäs.

 
vaihtoehtona 
muuttaisiko naapurin 
puolelle aitaa 
 
 

Kerran suusta möläytetyllä viestillä on oikeus sivaltaa vastustajat maan rakoon. Jälkiselitykset ovat viimeinen totuus joka murskaa aidot ajatukset että mitä mieltä saa olla. Kesä ei tule helteineen takaisin vaikka kasvihuoneilmiötä kuinka mollaisi. Kun tuleva talvi on ohi valitaan entinen, julma meno uudelleen hallitsemaan meitä kaikkia täällä Suomessa. Köyhät Suomessa kyykkyyn ja Kreikka saanee taas perusteetta lahjuksensa.

 
syksyä uhmaten 
tammi pitää kiinni
lehdistään
 

29.10.2010

orpona
minulla on vain varjoni --
syksyn hämärä


Issa vuonna 1816. Seuraava vaikute on Tikkasen vihoista:

        Tämä maailma, 
        syksyn jäätävä sade
        pitää minusta?

Tavastiasta pätkä matkaraporttia

Tämä liittyy turkulaisena tekemääni rajaseutumatkaan Suomen Hämeeseen. Kävin Aulangolla. Hattelmalan harjuhan on kirjoittamattoman huhuhistorian mukaan levähdyspaikka, missä jään reunaa etelästä seuraavaat esi-asukkaamme pysähtyivät katsomaan kohti pohjoista, haaveksien tulevasta Tampereesta ja Pirkan veroriisto-optioista, huokuen mantraa: "Hämy. Hämy!"

Tavastian 
rajahonka kasvaa 
usvaa uhmaten

EU.n myllerrys ei lannista, 
maksamme kiltisti lahjukset Kreikkaan, Deutsche Bankkiin, 

äänestäkäämme

ohjeiden mukaan

me 
emme 
palele!

sillä meidän koti on täällä, 
me emme saa mennä Romanian hiekkarannoille ansiosidonnaiselle,

meidän juuret on täällä 

ja niistä imetään mahlat tänne, 

lunta odottavaan maaperään


siniset silmät ovat tae kansakunnan kusetuksesta?


usva hiipii 
aamupäivätaivaalle

heti
tulee 
lunta

ja tasoittaa kaiken 

valkoiseksi

Tähän kuvaan liittyy Facebook-kuvani:
http://www.facebook.com/photo.php?pid=5323806&l=fff1617825&id=750893301

varis kavahtaa
variksenpelättiä -
hylätty pelto

Auringonlasku -
taas yksi ainiaaksi
menetetty päivä

olkisandaali
uppoaa puoliksi räntään
vanhaan lätäkköön

Copyright by Buson (1716-1783), suom. j.t.

Olkisandaali lienee nuori, ainakin käyttökelpoinen ja tarpeellinen. Lätäkkö on vanha, ehtinyt kuivua mutta nyt siihen on satanut räntää. Bashon sammakon kurnutuksia tämäkinkö.

 
       sammakon koivet 
       pysynevät kuivina 
       räntälätäkössä?

Louis Osofsky, iltahämärässä

ilta hämärtyy -
myös taivas näkee
kuun

Copyright Louis Osofsky, suom. j.t.

(Eilen oli täysikuun aika.)

Kaj Hedman, kvark ock sula

Voiko kuiskata,
saako jättää
hiljaisuuden taakseen


Copyright Kaj Hedman, teoksessa Måltid, kvark och sula. Scriptum 2007.
Suom. versio J.T.

Muutama vanha juttu, kierrätyspäivän kunniaksi:

1.

Janoissaan lintu
nokkii jäätynyttä
juomalätäkköä



2.

vallannut
koko taivaan --
iso musta pilvi



3.

pitkäänjatkunut
sade ei malta
edes nukkua?


4.

syksyn tuulessa
on vilustumisvaara --
kuiva omena


5.

Sinäkö siellä?
Vai sadekuuroko
kävi ikkunalla?


6.

Ameriikan penkki
odottaa maksajia --
syksyinen viima


7.

hileinen aamu --
tintit pyrähtelevät
kuin lämpimikseen



8.

keittiön radio
hoilaa nuotin vierestä --
korppi on hiljaa

Tatamin yli
köyhän miehen majassa
kylmä syystuuli

Copyright by Teiga (1744-1826), suom. J.T.

    köyhyys lämmittää
    syystuulen hieroessa
    majan rakoja

Samuli J. Lampisen exodus

JOONA

Laipiot moikuvat maa-
ilman kuristaessa itseään 
läpi alati hersyvän rukouksen 

jonka kautta temppelin 
kimurantti silmä, maan nielemä 
meren sydän, pullahtaa päivään 
kaislaa hiuksissaan.

Sivun 14 runo teoksesta Exodus, copyright Samuli J. Lampinen. 2010.





Teos on hänen viides julkaistu runokokoelma. ISBN 978-952-498-414-0.
Painopaikka Books on Demand Gmbh, Norderstedt, Saksa.

NAIROBI 

Kädetön nainen ei kerjää. 
Hänen nyrkki-
sääntönsä on hierarkkisen ilmaston 
tervehdyttämä: selviydy tai 
elä!

(Sivun 44 runo. Lainaus tehty ilman lupaa; minä en kerjää.)

Tässä maailman tietoisuudessa tekisi mieleni kiroilla. Mutta toisaalta tämäntapaiset uskonosoitukset siihen että kyllä Suomessa on kirjallista kulttuuria hollantilaisten halveksunnasta huolimatta antaa uskoa. Oikeaa uskoa, eikä KD-puolueen heppoista hinnattomuutta, että suurella kohulla pienistä asioista peitellään ne suuret, se että raha ei riitä.

Lehtikulta kahisee juuriltaa / ravintoa etsivät Pietarin tassuissa.
(S.J.L. sivulla 68.)
Meillä Suomessakin eletään uuden ajan lopullista alkua, se sinetöidään tulevissa vaaleissa. Jos niitä edes on varaa pitää. Vaalituloshan on jo julistettu. ,-)

Mutta siis runous; pitää olla valistunut ja ahkera jos aikoo pysyä runouden valtavirtauksien tajulla.

Olen tässä blogissa lainannut muutaman rivin Samuli J. Lampisen runoista aiemminkin. Lampisella on julkeana aseenaan pehmeäteräinen puukkonsa, joka lempeästi kuin teilikirves viiltää väärinajattelijoilta totutut helppo-omenat kurkusta ohi.

Samuli J. Lampinen, Seinäjoen lahja Suomen runouteen, on ilmiselkeästi tutkinut globaalin kulttuuriutemme nuorempia kerrostumia. (Nuori; alle 6000 vuotta, jälkeen viimeisen jääkauden reliikit.) Hän tuntuu matkustelleen siellä ja täällä. Ja aina kun matkustaa, eritoten ilmalaivalla, jää sielusta jälkeen hitusia ja peukalokyytiin vastaavasti tumppautuu uutta, mukavaa jengiä pitämään seuraa.

Samuli J. Lampisen teksteistä näkyy, tunkee silmille, poreilee kuin talvella pakkaseen kannetusta pore-ammeesta matkustelun tietoisuus ja se että hän on kirjoitellut, vääntänyt tekstiä, hikoillut sen kanssa niin että ei tule kylmä.

Tarkenee. Vahva, voimakas. Voisivat olla joitakin leimoja jos ilkeyksissään rupeaisi Lampista leimailemaan. Exodus ei leimoista häilähtäne. Sen kieli kestää hätäleimat. Exodus ei hötkyile. Lainaus runosta Hetki, sivulta 69:

Eikä hetki kuulu aikaan
vaan sitä kannattavaan hiljaisuuteen
jota mikään ääni ei voi tahrata
saati täyttää.


Nyky-Suomalainen vanha valtakustantamohan taitaa keskittyä enemmän perunanviljelyn optioiden maksimointiin. Heiltä ei liikene aikaa tuhlattavaksi sellaiseen turhuuteen kuten runouteen, erästä prosaistia erikseen mainostamatta.

Runotaivaallamme loistaa Ntamo kirkkaimpana esimerkkinä. Myös muut puurtajat kuten Savukeidas, joka on laajentunut nykyisin esseistiikkaan. Pioneeri-Nihil tuntuu huilaavan; toki Poesiaa unohtamatta.

Se että Samuli J. Lampisen tapaisia runoilijoita uskaltaa olla hengittämässä tässä ajassa ansaitsee jo sinällään hatunnoston. Pipo pois päästä! Ongelmana on julkinen kirjakauppanäkyvyys; joulumyynnnin kirjatiskeille sopii vain puolisen tusinaa kaupan mainososastojen suosikkia. Pöytätilaa ei helpolla muille sallita.

Kun ase laukaistaan kohti ihmistä
ampuja kuolee

(Runosta ENTEBBE sivulla 50.)

Olisiko koko ajan laajenevasta internetistä korjaamaan kirjakauppojen niuhotuksia, peräti valtaamaan niiden pakkopulla. Hiljalleen on; ainoa este on postilaitoksen ahneus ja esimerkiksi sinällään halpojen Amazonissa myynnissä olevien runokokoelmien hintoihin tulee melkoinen lisä postituskuluista.

Sähköinen kirja? Tämän paperisen postituksen merkittävän suuresta hinnasta johtuen muuta vaihtoehtoa ei tunnu jäävän. Sääli, sillä kirjan pitää olla paperinen, hyllyssä, silloin kun sähköt ovat poikki ja lukulaitteen patterit sippaavat voi päivänvalon aikaan ottaa kirjahyllystä oikean, paperisen kirjan, kellahtaa sohvalle, ja nautiskella, selata.





Exoduksen ulkoasu ja taitto: Anssi Muurimäki.


Samuli Lampisen kaksi runoa 1.5.2006 johdosta löytyy täältä:

http://gamma.nic.fi/~juhatik/lampinen/Sytyke.htm

Aikaisemmin olen retostellut Samuli Lampisen kirjoista täällä:

http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/golem.htm

ja tässä:

http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/lampinen.htm

... Tämä on tämän artikkelin versio 2, lisäyksiä, täydennyksiä 22.10.2010 klo 11:40 paikallista aikaa...

Kierrätettyjä ajatuksia

Jos keksii uuden tavan sanoa ja tekee siitä runon

Joku on jo sanonut joskus ihan kaiken
aurinko ei enää näe ikinä mitään uutta

tylsää

        lokakuun aamu 
        miten kylmää on siellä 
        mistä usva tulee

Olin raapustanut tuon yhteen vihkoon; samassa vihossa oli myös netistä löytyneet polttopuiden toimittajia Turun seudulta. Jouduin ostamaan polttopuita säkissä. Ensimmäinen tasaisen sateen päivä.

           tyrkyllä
           sadekuuroja
           yhdellä kertaa kaksi

Illalla lämmitimme saunan; puut olivat hyviä, kuivia, ja antoivat saunaan asteita.

Rahalla saa, köyhät palelevat, mutta ei rikkaat silti kärvistele kiintokuutiokauppojen voitoissa. Pihalle tuotu kuutio on puolitettu.

Puutarhassa talviomenapuu pudottelee omenia maahan.

            Hiljainen ilta; 
            pudonneet omenat,
            kuolleita molemmat

Hankin ledilampun polkupyörään. Pitää voittaa katuvalojen kirkkaus kun ajaa pimeässä polkupyörällä.

       Kuutamo? 
       Ei, vain kalpea 
       katulyhdyn häikäisy.

Myöhemmin sadepilvet alkoivat väsähtää, yhtenäinen tihkusateen lähde repeili. Pehmeiden tuhnupilvien takaa kurkkasi vanha ja tyly taivas, tumma kuin vallankumouksen muisto.

             Puolikuu.
             Puolikirkas taivas. 
             Riittää minulle.

Aamulla ajattelen että päivä kerrallaan talvi on tuleva. Puissa on vieläkin jokunen lehti. Harava on tärkeä kapine. Harakat julistavat harventuneilta oksilta kirkkautta, aurinko paistaa idästä käsin.

    tarpeeton sade 
    kostutti tihkuvaa maata, 
    aurinkokuivaamoon

Yhä useammin olen sitä mieltä
että
en minäkään
tiedä

     iltakävely 
     poljen jalkojeni alle 
     pudonneita lehtiä

sitten;

        tihkusade -- 
        pudonneet lehdet 
        kastuvat

Toisintovaikute Issalta

Tuuli kiertää taloa, puita. Pihapuiden oksat alkavat näkyä paljaina, lehdet kahisevat maassa. Naapurin siivousharavajoukot ryntäävät kauniiden lehtien kimppuun.
Mustaksi maaksi haravoitu synkkä piha odottaa lunta suojakseen. Edessä karmottaa pimeä marraskuu.

        Viimeiset lehdet 
        pihavaahterastamme 
        rieppuvat maahan.

Sain tähän toisintokimmokkeen Issalta, joka vuonna 1803 kirjoitti:

     Kaksi retiisin lehteä 
     iloittelee!
     Syksyn tuuli.

Pysytään oikealla

Tämä uusi pääministeri taisi kehua nykyistä hallitusohjelmaa niin hyväksi että hän on päättänyt pitää sen voimassa seuraavankin vaalikauden. Ovathan Suomen syksyiset maantietkin oikeistolaisia. Lunta jos tulee mutkan takaa vastaan. Joku saa vallan joka sen haluaa ottaa. Me annamme sen. Lesbokeskustelu kirkon porstuassa pitää huolissaan olevat kansalaiset poissa ajattelemisen synnistä. Tien varrella oikealla olevat tolpat ovat vahvempia kuin vasemman laidan risumetsälö. Klikkaa hiirellä kuvaa niin saat uskon.

 
kohti sadetta --
keltainen täryviiva 
näyttää pintansa
 

    sateella joessa 
    ui vettä vedessä -
    märkä lokakuu

Busonia lukiessa # 8

Viileätä
ääni kellosta
kun se lähtee kellosta

Buson 1716 - 1783

    illassa kiirii 
    temppelin kello - 
    ilta hiljenee

Tikkis 1945 -


Ja vielä Issalta vuodelta 1821:

"Onpa viileätä!"
itikoiden valitus
on alkanut

   vaahteran lehden 
   lopullinen ratkaisu -
   alaston oksa

15.10.2010

taas yksi vuosi
jolloin minä en kuollut --
syksyn hämärä


Issa vuonna 1816. Siihen Tikkasen keksi seuraksi tämän:

    uusi elämä -- 
    pudonneille lehdille 
    kinostuu lunta

      vaahteran lehden 
      viimeinen lepopäivä -
      hiljainen tuuli

Buson ja sipulit

Ostin sipuleita
ja kävelen kotiin
paljaiden puiden alla


(Buson 1716 - 1783; sipuli on talvinen vihannes.)

Oppilas kysyi Busonilta että onko haikain kirjoittamissa salaisuutta. (Haikai, ketjuruno, jossa aloitusrunoa ruvettiin kutsumaan erikseen haikuksi. Aloitusruno kestää haikaista irrotettunakin lukemisen, on siis itsenäinen runo.)

Buson: Kyllä on, käytä fraasia välttääksesi fraasia.

Opiskelija tivasi että onko kirjoittamisen oppimiseen oikotietä.
Buson: Kyllä, lue kiinalaista runoutta.

     punasipuli 
     odottaa leikkuuveistä -
     soppa sakenee

Tikkis 1945 -

    etsitkö jotain 
    oi putoava lehti -
    rautaharavaa?

vaihtoehtoinen R3:

    etsitkö jotain 
    oi putoava lehti?
    lokakuun tuuli

Tappajatalvi lähestyy

Puolalaisetko ennustivat 1000 vuoteen kylmintä talvea, koska Mexikon lahden öljyvuoto pysäyttää Golf-virran. Talvi tilastotieteen perusteella on toki muutenkin taas tulossa, ja aina sitä palelee jollei pane sukkia jalkaan eikä kaulaliinaa. Miehillä kravattikin suojaa kaulan seutua kylmän tunkeilulta sivistyneesti.

Unkarissa myrkkyvuodon alta muuttavat ihmiset saavat korvauksia ja alumiinitehdas on hyväntekijä ja sankari? Kemijärvellä vastaava myrkkyallas tiettävästi odottaa myös luonnolta purkautumislupaansa. Jäteallasta ei koskene tämä uusi mummonmökkien jätevesiasetus.

Katselen pihalla levottomina putoilevia lehtiä ja niiden seassa pyrähteleviä pikkulintuja. Seuraava haiku on Shikin (1866-1902)kirjoittama:

     Surmattuaan hämähäkin -- 
     yksinäinen 
     kylmä yö.

Tuo on siis Shiki. Pitänee liittää yksi syysaiheinen itseltänikin:

   Viilenevät yöt --
   naapurin kissa käy kusella 
   kellarissamme 

W. C. Williams ja pyörremyrsky

Pyörremyrsky

Puu asettui makuulle
autotallin katolle
ja levittäytyi. Sinulla
on oma taivaasi,
se sanoi, tartu siihen.



Runon otsikko: The Hurricane.
Kokoelmasta The Clouds, 1948.

Williamsin kokoelmien The Desert Music (1954) ja Journey to Love (1955) runoja olen myös maiskutellen silmäillyt muutamaan otteeseen. Sietäisivät kopioitua jotenkin suomeenkin?

Valoisaa kieltä, etenee kuin ihmisen hengitys, ei ahdista.

Williamsia on eniten suomentanut Nihil Interit Markus Jääskeläisen valikoimassa Kevät ja kaikki (1999).

WCW kirjoitti öisin ja viikonloppunsa hän vietti New York Cityssä kirjoittajatuttujensa (Wallace Stewens ja Marianne Moore) ja taiteilijoiden, kuten avant-garde maalareiden Marcel Duchamp ja Francis Picabian kanssa.

WCW oli syvällä imaginistien ryhmässä mutta alkoi muodostaa omiakin ajatuksiaan, jotka erosivat Ezra Poundin ja T.S. Eliotin mielipiteistä. Ezra Poundin voimakkaasta muiden kielten käyttämisestä WCW ei niin hirveästi ollut sinällään innostunut. Cantostahan on melko turhauttavaa lukea ilman Italian ihannointia.

(Mutta minun mielestäni sen sietää, mutta kukapa sitä minulta kysyisi. Dante on jo unohtuvaa historiaa! Nyt luetaan vain Berlusconin mafia-pizza-reseptejä.)

Yksi reippaimmista otteista Williamsilla oli minun mielestäni hänen esipuheensa Ginsbergin Huuto-kokoelmaan, jossa Williams kehottaa ihmisiä pitelemään kiinni hatuistaan, nyt mennään.

Se oli yksi Beat-liikkeen onnistuneimpia kiihdytyskaistoja runouden moottoriteille.

Valon matka lehtien pudota

    Tuntea valo  
    jota lehti seuraa 
    pudotessaan sen lävitse

Olisi yksi ehdotettu käännösversio. Zen on taustalla tuoden valoa tunneliin, jonka tämä haiku perinteensä mukaisesti valottaa. Seuraava versio on kenties lähempänä:

Tuntea valo 
miten lehti putoaa 
sen läpi

Original Copyright Francine Banwarth:

to know the light / the way a leaf / falls through it

(suomennosluonnokset J.T.)

Tämä haiku oli yksi Shiki Kukai haiku kilpailun tuloksista syyskuulta 2010.

Se sai 14 pistettä ja sijoittui neljänneksi. Eräs äänestäjistä olisi halunnut antaa muutaman lisäpisteenkin. Ansiostakin.

Busonia lukiessa # 7

Minä menen,
sinä jäät;
kaksi syksyä

Buson 1716 - 1783

     Mennen, tullen - 
     ei epäilystäkään 
     syksyn aikeista

Tikkis 1945 -

Samuli J. Lampinen; Exodus

Samuli J. Lampisen Exodus - kokoelmasta, siitä pari riviä sivulta 75, runosta Kolme sukupolvea:

Tämän koettelemuksen jälkeen
etkö sinäkin vähän laulaisi.

Kulttuurilehti Kirjo; mainos

Turun Kirjamessuilla oli tarjouksena Kirjallisuus- ja kulttuurilehti KIRJOn numero 2, 2010.

Artikkelit / runot kannattaa selata yhdessä Philip Whalenin ja Gary Snyderin kanssa.

Zen-Mestari Dogenin Vuorten ja vetten sutra on alan perustekstejä, nk. must. Suomentanut Dharmachari Sarvamitra.

Lainaan luvusta 16 palasen:

Ihmiset tietävät hyvin veden olevan sitä, mitä on valtameressä ja mitä on joessa, mutta he eivät tiedä mikä lohikäärmeiden ja kalojen silmissä on vettä ja mitä ne käyttävät vetenä. Älkää hölmösti olettako, että sitä minkä me näemme vetenä käyttävät vetenä kaikki muutkin olennot.
...

Eihei Dogen eli 1200 - 1253.

Tuon lisäksi Tero Tähtinen on suomentanut Nanao Sakakilta runsaan valikoiman tekstejä. Lainaan luvatta runon SUURI PÄIVÄ:

Noudan vettä lähteeltä

Kannan polttopuuta 

Rupattelen naapurin kanssa

Aurinko menee mailleen.

Suuri päivä.

Se miksi ryhdyin tähän mainoskatkoon on Kirjon sivuilla 21 - 27 J. K. Ihalaisen kääntämänä Philip Whalenin (1923-2002) runoja. Lainaus J.K.n esittelystä:
"Philip Whalenin laaja tuotanto muodostaa monumentaalisen tajunnanvirran (tai hänen omien sanojensa mukaan, "lakkaamattoman hermoelokuvan"), jossa epäily, hurmos, huumori ja pyhitys lyövät kättä..."

(Jee. Go Go, kuten Jack Kerouac huutelisi.)

Haluatko sinä tämän persikan?
Se on kuolematon.

(P. W. Suom. J-K.I.)

Erikseen kehuen Gary Snyderin runo Philip Zenshin Whalenille.

kolmekymmentä vuotta,
kovakuoriaisten lamauttamat neulaset
kääntyvät ruosteenruskeiksi,
ja jatkavat matkaa.

G.S. suom. J-K.I.)

Tältä erin en rupea koko sisällystä luetteloimaan. Kaivelkaa Kirjo - Lehti 2/2010 jostain ja lukekaa!

Taas, koska sopii niin hyvin mielialaani, lainaan pätkän valmisteilla olevasta esseestäni Samuli J. Lampisen Exodus - kokoelmasta, siitä pari riviä sivulta 9, runosta Kidutuksen evankeliumi:

En tarjoa sinulle muuta,
valon muoto suoralla pinnalla.

Eu-kotouttavien maamme Suomi ohjaa nyt polttamaan tuhannen vuoden sykleissä uusiutuvaa suoturvetta. Kivihiiltä ei oikein suosita vaikka sitä olisi halvalla ja paljon saatavissa? Maakaasulle on myös tulossa rankaisuluonteinen tulli eli ymmärretään olla polttamatta sitä, vaikka se palaisikin hitusen puhtaammin kuin suoturve. Polttamalla suoturpeet pois pidetään myös huolta siitä että turvetta ei kannata käyttää viljelymaiden ehostukseen ym kannattamattomaan tuottavuuteen?

Issa vuonna 1804:

niin nopeasti
poljettu mutalätäkköön --
hiilisäkki

Issa ei paljasta oliko säkki täynnä vaiko jo tyhjätty. Edes oliko kyseessä rikkoutunut väline: sademutaisen tien lätäkön päällä hiilisäkki nopeasti ansaitsee hyvän elämän, on tarpeen.

       autojen renkaat 
       roiskuttavat kuiviksi 
       mutalätäköt

Philip Whalen; haiku

HAIKU MIKELLE

Kimppu VALTAVIA 
        krassin lehtiä 
"MITEN minä pönkitän itseäni?"

Copyright Philip Whalen, suom. J. T.

Teoksesta The Collected Poems of Philip Whalen,
Toimittanut Michael Rothenberg
Wesleyan University Press, 2007, 871 kookasta sivua.

Philip Whalen (20.10.1923 – 26.6.2002) lasketaan Beat porukan ytimeen. Hän oli yksi viidestä nk. Six Galleryn runoesittäjistä vuonna 1955. Yksi oli Allen Ginsberg ja Allen esitti runon nimeltään Huuto.

Lisää juttua seurannee joskus Philip Whalenista.
Tämä on ennakkovaroitus. Tai ilmianto?

Lainaan lauseen Samuli J. Lampisen uudesta runokoelmasta EXODUS, Runosta BAABELIN MATEMATIIKKA, sivulta 27:

Maailma on sitä
mitä siihen jätämme.



Kuten Whaleniin palaan vielä Lampiseen. Lampinen on vuonna 1975 syntynyt runoilija ja Exodus on hänen viides runokokoelmansa.

J.K.
Philip Whalen luki seuraavan runonsa, jonka alkuu alkaa näin:

"PLUS ÇA CHANGE..."

What are you doing? 
 
   I am coldly calculating.

I didn't ask for a characterization. 
Tell me what we're going to do.

,,,
jne

Onkohon tuo jossain jo suomennettu?

Whalenin ja Ginsbergin lisäksi paikalla esiintyivät Philip Lamantia, Michael McClure, ja Gary Snyder.

Paikka oli siis Six Gallery, 3119 Fillmore Street San Franciscossa.
Tarkempi aika Lokakuun 7. vuonna 1955.

Yleisössä oli myös juopunut Jack Kerouac, joka ei lukenut omaa tekstiään, mutta innosti muita hihkumalla: "Yeah! Go! Go!" Kerouac kirjoitti tapahtumasta kirjassaan The Dharma Bums. (Dharmapummit; On suomennettu.)

     hengästynyt varis 
     raakaisee syystuulessa
     räkäisen huudon

Issalla on vaikutteita samasta kokemusmaailmasta, vuonna 1817:

syksyn tuulessa
koditon varis
hengästyy

Turun kirjamessuilla 3.10.2010

Kuljeksin sunnuntaina messuille ajatuksena että kassiini ei kovin montaa kirjaa menisi. Osittain väärin: ihan alkajaisiksi Palladiumin tiskiltä olkalaukkuuni solahti Modernia turkkilaista runoutta, Kuin ilkikuriset lapset. Suomentanut Riitta Cankocak. 96 sivua ja 12 Euron messuhinta. Kustantaja Jysky siis kuvassa. Nopean selailun tuloksena pikalainaan muutaman rivin sivulta 34, runoilija on Oktay Rifat (1914-1988). Runosta Kuin lintu:



Minä lennän ylläsi kuin lintu.
Minä ojentaudun sinuun kuin oksa.
Minun jokeni virtaavat sinuun ja sinusta.
...


Teoksessa on vankka essee turkkilaisesta runoudesta (Cevat Capan ja toinen, jonka on laatinut kääntäjä Riitta Cankocak. Runoilijoita on lisäksi Ahmed Telli, Gültan Akin, Sennur Sezer ja Ilhan Berk. Turkkiahan ollaan haalimassa Euroopan Unionin jäseneksi. On hyväksi tutustua tulevan jäsenmaan runouteen!




Yllä on Hannu Mäkelä. Messukeskuksessa pidettiin Suomen Kirjailijaliiton syyskokous. Ylläolevaan kuvaan en ole saanut Hannu Mäkelän julkaisulupaa; jos olisin sitä kysynyt hän olisi saattanut sen kieltää. Siksi en kysynyt .-)





Yllä on Kiba Lundberg. Ensimmäinen kerran tapasin Kiban kymmenkunta vuotta sitten Porin Taidemuseossa. Nyt Turun Messukeskuksessa. Kiba Lundbergilla oli rakentava ajatus kirjailijaliiton ammattiyhdistystoimintaan. Sitä kannattaa kehitellä. Liittyi kustantamiseen. Tähänkään kuvaan en tullut lupaa kysyneeksi. On sitä nyt holtitonta tämä minun bloggaaminen, taas.

Matkustimme Artukaisista kaupunkiin yhdessä Jouni Tossavaisen kanssa. Ensin tosin käytiin visiteeraamassa Kerttua. Senjälkeen minä lampsin kirjakassi olalla Raunistulaan. Jouni hyppäsi iltajunaan joka lähti kiitämään kohden Kuopiota.

Nyt messut ovat ohi, edessä arki ja odotettavissa alenevia lämpötiloja. Luntakin joskus.

Lokakuun liput 
liikuttuvat saloissa -- 
aurinko laskee

Alla olevassa kuvassa ensin vasemmalta Jouni Tossavainen, sitten Torsti Lehtinen. Kolmannen nimeä en enää muista. (Tämä kohoava ikäni...)

Kafka Turun kirjamessuilla 2.10.2010

Turun kirjamessuilla Enostone julkisti Seppo Järvisen Kafkan varjo - teoksen. Kuvassa seisomassa Seppo Järvinen.

Enostone on julkaissut 90 teosta, eli se on lähes yhtä suuri kuin Ntamo-kustantamo.

Kafkan varjo on ja ei ole matkakertomus Prahasta. Kun Seppo Järvinen puhuu Prahasta hän tulee puhuneeksi paljosta muusta.

Välillä piti käydä kuulemassa messutarjontaa. Nykykehityksenkö ilmiö on että eräät mielenkiintoisimmat jutut oli viety mongoliperinteiseen jurttaan. Sinne mennäkseen piti riisua kengät ja kumartua. Terveellinen muistutus että ei aina kannata kulkea nokka pystyssä, pelkkää messukeskuksen korkeaa kattoa katsellen .-)

Kts jurtan kuvaa Mataleenan blogista 2.10.2010



Muuta tarjontaa oli monessa eri kohtaa. Ohjelmanumerot eivät pahemmin häirinneet Messukeskuksen kaiken sorauttamaa yleisääntä. Messukeskuksessa on lähes joka kulmassa kahvila, ja kompleksin keskellä on messuravintola. Korkealla kovan katon alla kiirivä yleismelu sulattaa lähes kaiken.

Kuvassa yllä yksi päivän messutarjonnan runoilijoista: Juha Kulmala oli vuorollaan vuorossa. Kulmalaa kannattaa kaiken hälyn keskellä pysähtyä toviksi kuulemaan.

Muistelin mielessäni messuja parinkymmenen vuoden takaa. Vai onko siitä jo enemmänkin, ennenkuin messut muodostuivat messuiksi. Lounais-Suomen Kirjailijat oli silloin vastasyntyneenä järjestönä mukana Konserttitalolla järjestetyssä tapahtumassa. Minä puuhasin mukana ja muistin miten sujutin Lounais-suomalaisten kirjailijayhdistyksen jäsenten sekaan sekä Maskun Hemminkin että Mikael Agricolan. Maskun Hemminki oli mm. runoilija, ja Mikael kuuluisa kääntäjä. Eräs silloisista "vihaisista" toimijoistamme vastusti koko messuilua ankarasti vastustettavana kaupallisuutena. Silti tämä henkilö oli yhdistyksestämme ainoa jonka kuva komeili paikallisen pikkulehden sivulla... Oliskohan sitä enää missään tallessa? Ja mitä noin vanhoja enää muistelemaan? Menneitä.

Mitähän Mikael Agricola tuumaisi tämän päivän kirjamessuista? Maskun Hemminki kai rustaisi riimitetyn monisäkeen ?-)






Lainaan loppuun Samuli Lampisen runosta Halong Bay loppuosan:

Ja millä julkeudella tuokin
kaartelee ilmassa, jossa keuhkomme
lakkaamatta parittelevat
yskää kehittäen.


(Samuli Lampinen, Exodus, 2010. ISBN 978 952 4984 140. Kyseessä on Samuli J. Lampisen viides runokoelma. Siitä lisää tuonnempana.)

Turun Kirjamessut 1.10.2010

Finlands Svenska litteratursällskapet rf osallistuu myös Turun Kirjamessuille. Heidän osastollaan on joka vuosi ollut kirjallinen tietovisakilpailu. Osallistuin siihen ja VOITIN! Palkinnokseni sain Kaj Hedmanin kokoelman vuodelta 2007.

Kaj Hedman
MÅLTID, KVARK OCH SULA
Scriptum 2007.

Selasin tuoreeltan minulle uutta kokoelmaa, ja en malta olla suomentamatta aloitusrunoa sivulta 7:

Musiikki on taulu,
jossa kaiku kajahtaa


Copyright Kaj Hedman, suom. J.T.

Kokoelmaan kantsii syventyä hartaammin paremmallakin ajalla. Tämä näin tämänkertaisessa voittoni huumassa.

Kaj Hedman on vuonna 1953 syntynyt runoilija, ja tämä on hänen yhdeksäs runokokoelmansa.

Kirjamessuilla oli alustavan tutkailun tuloksena kaikenlaista mielenkiintoista. Menkää ja kokekaa, messuille Turun Artukaisiin pääsee bussilla nr 100, joka nykyisin lähteekin Ortodoksikirkon edestä, eikä enää entisen Turun Vanun edustalta! Kaikki entinen sotketaan, mikään ei ole pysyvää.

Alla maisemakuva aamupäivän Turusta 1.10.2010:

Lokakuun valo 
tunkee idästä käsin 
Turun kujille

Ps. Väliaikamainos Palladiumin osastolta: Gary Snyder, Loputtomat vuoret ja joet - kokoelman käännös ilmestyy joulukuussa 2010! Tilata voi netistä: www.palladiumkirjat.fi