Louis Osofsky, tuuli

voimakas tuuli ...
lehtien
surullisuus

Copyright Louis Osofsky, suom. j.t.

Jonimatti Joutsijärven kolmas runokokoelma; Aloitan alusta. Alan laulaa

Jonimatti Joutsijärvi on julkaissut kolmannen runokokoelmansa Aloitan alusta. Alan laulaa Ntamon kustannuksella. Kirjaa sai ainakin keskiviikkona Kirja Kerrallaan kirjapuodista Helsingin Lasipalatsista. Kts tosite alla.




Teoksen takaosassa on lista Ntamon nimikkeistä, niistä laskien Jonimatin viimeisin olisi noin nr 96?

Luin kokoelman istuessani käytäväpaikalla junassa matkalla Helsingistä Turkuun. Luettuani kirjan kaivoin laukusta paperia ja lyijykynän. Julkaisen tässä sen tapahtuman tässä ja nyt, olkaa niin höveliä:

kirjan kansi avaa kuvia maisemaan 

joka on elävää kuin lunta 

sataisi keittiön pöydälle

kun hellassa on tuli 

EUn taivaalle Euron keskiviivojen 

tikapuut johtavat alas ja ylös päin kohti valuuttataivasta, 

perunankorjuuaika on juuri nyt käsillä ja heti ohi

kreikkalainen keskinäisen rahanrosvouksen hautausmaa

yhteisen luottamuksen haaveelle 

juoda Ouzoa, 

raittiusliike

joka ei julista 

teksti jozza rivien jälkeen 

pitää kavuta pari tyhjää 

kuin menisi juomaan lasillisen huurteista punaviiniä 

ydinvoimalatalvi 

ystävän kanssa joka ei juo 

pitää kokoelmassaan naisista ja kahvistako, 

hyvät harrasteet, 

minä en ole koskaan käynyt Sallassa, 

luulen tietäväni missä Salla on,

pakkomielle 

palella pakkasessa

katsella runoilijaa silmiin, 

luin kirjan 

jossa ei ole sivunumeroita


ohittaa 


lukijan tarpeet 

ovat rivien välistä, 

tarpeen mukaan niitä voi lukea yhden tarpeen kerrallaan


kuin paljaat varpaat

miinus neljänkymmenen Celciusasteen lämmössä 

aamulla 

heti kunhan aurinko 

ehtisi nyt 

nousta 

taas

Tässä kohtaa juna lähestyi Kupittaan asemaa ja panin kengät jalkaan ja aloin keskittymään tulevaan:

Saapuminen Turkuun,

pää
rauta
tie
ase
malle

Jonne juna saapui aikataulunsa mukaan. Nyt istun jo kotona. Pimenee. Syksy tunkee pihalle. Pudonneita puiden lehtiä kahisee jaloissa. Naapurin eukot haraa niitä roskikseen vaikka ne ovat kauniita,

kuin kesä

joka 

on mennyttä

Aloitettu junan ohitettua Töölönlahden ja lopetettu Turun Raunistulassa 29.9.2010.

Tehkää niin hyvin.

Linkkejä:

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/10/jonimatti-joutsijrvi.html



http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/jonimatti.htm


Jonimatin esikoisrunokoelma Vieras puhuu kuin riekko löytyy vieläkin täältä:

http://www.elisanet.fi/joutsijarvi/k/VPKR.pdf

Aloitan alusta: ei se niin tapahtunut. Herään 5.08 kun isot kädet tulevat vasten omiani. Olet puhunut niistä. kirjoittaa Jonimatti kokoelmansa loppupuolella, arviolta kohdassa 6/7 jos kokoelman jakaisi paksuusosioihin.

Vaahterasiirappia

 
pihavaahtera 
luo lehtiään 
synkkenevälle, valaistulle pihalle
 

Robert Creeley

Runoilijat kirjoittavat jotta saisivat tunnustusta ja hyväksyntää, eikös niin? Robert Creeley

Sanat ovat jotakin mitä voit kantaa päässäsi.

Lainaus haastatteluista, mm: Lewis MacAdams ja Linda Wagner-Martin, The Art of Poetry No. 10. The Paris Review No. 44, 1968. Seuraava runo on Creeleyn Kootuista sivulta 645. Kirjoitusvuosi 1975:

Mutta

Ei pitäisi
kävellä yksin. Se on

hupsuutta. Mutta
puut,

tie, ovat 
seuraa. Mutta 

ilman toista,
mikä on tosi

paitsi yksi, hyödytön,
näkee itsensä ohittavan.

Olen omassa runonkirjoituskieliopissani vieroksunut mutta-sanaa. Sen pitää nousta tekstistä ilman että sitä tökitään erityisesti sanana silmille. Ja nyt Robert roiskuttaa sanan kolmasti ja innoissaan vielä nimeää runon sillä. Oi aikoja. Tosin kolmas mutta on oikeastaan "paitsi"... (but one)

Teos joka minua tällä kertaa on innostanut:
The Collected Poems of Robert Creeley 1945 - 1975.
(University of California Press,
672 sivua.
Ilmestymisvuosi 2006.

Robert Creeley syntyi 21.5.1926 ja kuoli 78 vuotiaana 30.3.2005. Esikoiskokoelma Le Fou ilmestyi 1952. Creeley oli Black Mountain runoliikkeen yksi keskeisiä hahmoja. Henkistä kanssakäymistä hänellä oli erityisesti Charles Olsonin kanssa. Muista runoilijoista Creeley mainitsee aika usein seuraavat: Robert Duncan, Paul Blackburn, Denise Levertov, Cid Corman.in ja vanhemmista William Carlos Williams ja Louis Zukofsky.

Seura on se millä on merkitystä.

Asiat on tehty sanoista. (Robert Creeley.)

Creeley kirjoitti ajoittain hyvinkin lyhyitä runoja, niin että sanat alkoivat käpertyä omaan itseensä, jokainen kirjain pursuta yli. Mutta paikoin kuitenkin rehevästi. Luonnollisesti kirjalliset piirit ovat seikkaa paheksuneetkin.

Mutta silti näyttäisi nyt olevan niin että Robert Creeley on nousemassa yhdeksi Ameriikan tärkeimmistä runoilijoiksi, - ainakin sadan parhaan joukkioon vuoden 1945 jälkeen julkaisseista. Ron Silliman on laskeskellut että vuoden 1945 jälkeen USAssa olisi ainakin 10.000 julkaissutta runoilijaa. Kuka heitä lie laskenut.

Toki varmaa on että siltä kielialueelta runoilijoita ja kokoelmia löytyy. Ja jos vaikka heitä olisi vain 5000 niin joukosta erottuminen on sinällään osoitus jostain muusta kuin pelkästä sattumasta.

Kuten Suomessakaan ei rivikokoelmia (termi J. T.n) amerikoissakaan hirveitä määriä suuresta kielialueesta huolimatta osteta. Kokonaan eri asia on Internetistä tapahtuvien runoilija- ja runohakujen suuri määrä. Internet tietolähteenä on tekijänoikeudellinen ilmestyskirjan peto (termi W-Suomessa eräiden kalkkisaivoilla varustettujen kirjallisuus-aktivistien takavuosien päät syvään kaikkitietävästi nyökkäillen lausuttuna .--(

Ilman Internettiä jää helposti tiedostamattomuuden katveisiin. Hyvin harva runoilija Suomessa vuodattaa edes näytteitä kirjoituksistaan Internettiin. Joidenkin kohdalla ymmärrän julkisuuden pelon, jollei teksti kestäkään suurempaa näkyvyyttä?
Mallia antaa Suuren Zokofskin viulisti-poika, joka on julistanut että hänen faijansa tekstejä ei saa näkyä netissä ilman että rahaa hänen kirstuunsa kilahtaa.

Eipä tuota Z-runoilijaa Internetissä paljoakaan tunnu näkyvän. Lieneekö hän edes kunnollinen runoilijakaan, rohkenen epäillä. Tämä Suuri Z. Ja kuka hän edes on?

Internet jää kuitenkin Suomalaistenkin kirjoittajien lähes ainoaksi kanavaksi olla olemassa, kun tämän WSOYn hollantilaisen potaattigurun nitistykset lopulta nitistävät aivan kaiken kirjallisen elämän? Kun Sofi Oksasenkin myyntiluvut ovat kuin koleratautisia ruttoperunoita kaupallisen kustantamon optiokähminnöissä?

Kuulen isoisäni suunnalta Vahdon takametsistä mutinaa, että sinne takametsien kivenkoloihin niitä gevääreitä kyllä taisi silloin aikoinaan jäädä...

Kyynisyys valtaa jollei maailmaa niin usein minun mieleni.

Makuasiat ovat lopulta henkilökohtaisia mieltymyksiä. Jos on tarpeeksi kova nälkä niin suolaisen erämaan tuulissa kuivanutta makkaraleikettäkin söisi kuin parasta Gourmet-ateriaa ikinänsä. Yksi herkkupala Creeleyltä:

Perhe

Isä 
ja äiti 
ja sisko
ja sisko
ja sisko.
*
Tässä ollaan.
On viisi tapaa
sanoa tämä.

(Kootuissa sivulla 381.) Että kirjoittaa lyhyesti ei tietenkään todista lauseen tiiviydestä mitään. Lyhyillä riveillä voi myös mässätä. Mutta tietenkin, mitä lyhyempää teksti on niin sitä vaativampaa se on. Herää luonnostaan kysymys ympäristöstä, mitä jätetään juoruamatta. Sivulla 561 on runo:

Alice

Omena hänen 
silmissään.

Sivua ennen tätä oleva lyhytruno päättyy lauseeseen: Koe se / kahdessa paikkaa.

Ps. sivun 560 runo koko pituudessaan, käännösversio II:

Kaksi 

Valo painaa 
valoa, käteen, 
silmään. 

Tunne se 
kahdessa paikkaa.

Robert Creeleyn vasen silmä vaurioitui liikenneonnettomuudessa hänen ollessaan kaksivuotias ja häneltä jouduttiin poistamaan vasen silmä. Muutamissa Creeleyn runoissa sana I voinee kuulla kuin Eye. (Minä = "I" lausutaan kuten "eye", silmä.) Robertin isä kuoli kun hän oli neljän.

Robert Creeley ei hävennyt julkaista eroottissävyisiäkään runoja. Minä laskisin sen hänelle lisäeduksi. Selasin Kootut runot nopeasti ja silmiini tarttui muutama kauniisti mainittu elimen nimi, ja ihan kauniisti verbaaliseen ympäristöönsä asettuneina. Ei sen hirveämpää. Toki sekin joitakin piirejä voinee tukahduttaa. Mutta ne piirit eivät käsittääkseni käsitä runoudesta muutenkaan paljoakaan.

- Mutta te muut, menkää ja lukekaa ja paheksukaa! Näin tärkeä Koottujen Runojen valikoima varmaankin löytynee kunnallisista kirjastoistanne. Jollei niin Visalla vähän vinguttaen Amazon sen kyllä postittaa; ja Euro kreikkalaisten tuhoamisyrityksistä huolimatta on edelleen hengissä ja vahva ja sillä saa mukavasti USD-hinnoiteltuja kirjoja...

Esa Mäkijärvi on myös suomentanut kaksi Robert Creeleyn runoa, kts:

http://uusiblast.blogspot.com/2009/02/kaksi-robert-creeley-kaannosta.html

Seuraavassa linkissä on Lahden kaupunginkirjaston keräämänä tietoja Robert Creeleyn suomennetuista runoista:

http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/PoemList.aspx?AuthorID=cf6771f7-7a54-4afa-a73b-34f892799b47

Tästä löytyy maineikkaan Paris Review - lehden haastattelu:

http://www.theparisreview.org/interviews/4241/the-art-of-poetry-no-10-robert-creeley

Cortland Reviewissä oli myös mielenkiintoisia ajatuksia:

http://www.cortlandreview.com/creeley.htm

Sarjasta loittonevat sateenkaaret

  
sateenkaari 
tarvitsee 
taivaan 

muuten hän ei ole pysyvä 

lippu on lippu   kun se  pitelee   narusta 
ja liehuu 


kullattu orkidea 
joka on lakannut 
kasvamasta 

olisi valmis 
keinumaan keinutuolissa 
eläkepäivinään

auringon noustessa merellä 
on valo 

on aikaa ajatella 
että taivas on vain peite 

todellisuus

irtonainen 
ajan
palanen 

kuin taivaasta räpsätty valokuva 

... sateenkaari ei kasta ,,,

tuulen 
pelkistämät
sallitut värit

silkkaa heijastusta

silmäkalvon rappeutuma 

kun tulee tarpeeksi 
iäkkääksi  

ja alkaa käninällään 
häiritä 

jo itseäänkin


sitten kun tulee niin märkää 
että sadekin kastuu  



kuviteltu
tulevaisuus 

kuin soutuveneen tappi 
== turvonnut -
on kohonnut oksalle
kuivumaan 

   hiljenevä yö - 
   lehtien kahinassa
   kävelen kotiin

   tyyntyvä ilta - 
   vieläkin lentää lehti
   pihapolulle

Sarjasta: Jos Talvi Taas Tulee Kun

          tyvenet 
                    hetket 

myrskyt nukkuvat kuten äänestäjä nuokkuu

kun utuinen taivas 

on hailea


tyyntyvän meren keskellä on vain 

                merta   &   taivasta 


linnut eivät välitä lentää siellä 

vaaliuurnat 

muistuttavat hautausmaan täyttyneitä kuoppia


ja kuka tietää missä mikin myrsky nukkuu



            juoda 
            kuppi kahvia 
            jos ensin äänestää 


                            laukaus
                 suuhun työnnetystä
kosmoskynän tylsistyneestä kärjestä



lippusalossa 
      roikkuu 
              l
               i
              p
             p 
            u



pidä kiinni salosta 

pysyvää
    täällä on vain taivas

  ja meri 

            joku 
            kuin luulisi
                olevansa

myrskyperhonen


       kunnes 
       ovat kaikki 
       puut paljastuneita 

       vain runko 
       ja oksat 
 
                 putoavat lehdet 

       repattavat 
           maa-
               han

kypsää omenaa on pehmeä purra 
turskahtaa
siemenkota 
    huulissa 

nieluun

kita-
   purje 
       värähtää



huulten ohituksen jälkeen 

maksettu taksimatka

syy

Ps. Eilin kävimme temppelissä!

Kts Facebookista Chua Lien Tam

Syyspäivän tasauksen jälkeen taivaskin turpoaa

   että 
   pilvien takainen taivas 

on ääretön
            iso 
                ja syvä 

mutta ei valaise merta 
   sataakaan metriä syvälle


           logaritminen 
      mitta     -       astia 

kaataa taivaan täydeltä vettä mereen

joka 
  ei 
 siitä 

täyty 

         läikähdä

vihellys 

   kun myrsky murtaa 
         aallosta harjan

aallon ali
       läpi
       ohi 
       yli 

                      vihellys

kuin aallon huuli olisi halki

    harveneva puu - 
    hammaslääkärin tuoli 
    on typötyhjä

    Puiden takana  
    kuin täysikuu ryskisi -- 
    rykivä hirvi!

Vaikutteen sain Issalta, joka kirjoitti vuonna 1816 seuraavan:

huomasin
kolme bambunversoa --
kuun valaisema metsä



Ensimmäinen (=Tikkasen) on haiku, Issakäännös teknisesti hay(na)ku muotoon. Sen copyright siis Issa, suomennos J.T.

 
Porukalla 
on mukavaa 
muuttolentää 
korpien yksinäisyyksistä 
kohti uusia 
maisemia 

kuka ohjaa 
porukkaa
saatiinko me äänestää 

ja laskettiinko kaikki äänet 

vai 
valittiinko
vain 
paremman 
siipivälin suosimat 
hyvin 
sukaistut 
höyhenkuoret

ilmaa 
täynnä 
mielipiteet 
ovat 
joka           tapauksessa

jos matkalla 
uupuu 

on valinnut väärin 

sen takia 
on arveluttavaa 
ylipäätään päästää ketään enää 

äänestämään

Kuva 22.9.2010.

Alla osasuurennos: Aika kurjiltahan nuo näyttäisivät, kuulostivatkin. Äänestä niitä rupesin taivaalta hamuamaan, olivat melko korkealla.

Ruskasieniruno

 
Vuosi vuodelta 
ruskasienet maistuvat 
enteellisiltä

Ruska hakusessa

 
risumetsässä 
syyskuun päilevä valo -- 
lähtevä polku
 

Kävin Mataleenan bloginpitäjän kanssa ruskan hakumatkalla Räfsöössä.
Piipahdimme onnittelemassa Sulo A. Savoa. Hän sai 20.9.2010 (ansaitusti) kotiseutuneuvoksen arvonimen. Sulo mm. taisteli aikoinaan Porin Sivukirjastojen lakkauttamista vastaan. Taistelun tuloksena kuusi sivukirjastoa saikin vielä pitää henkensä. Kts. Sulon kuvaa 20.9.2010 Facebookissa.

   montako lehteä 
   lienee vielä jäljellä 
   syksyn tuulille

Väärät uskonnot

Ammattiyhdistysliike on sopimuksilla survottu hajaannukseen. Kaikkien sopimukset, kenelle niitä edes enää suodaan, on ajoitettu kuin ripulitautisen roiskeet. Tarkoituksena on palotella duunarit pieniin osiin ja yksi kerrallaan nitistää liike-elämän voittojen maksimoinnin viimeinen este, ikävät työntekijät.

Osakeyhtiöiden lakisääteinen velvollisuus on tuottaa voittoa. Joka sitä vastustaa rikkoo lakia. Voiton määritelmä on viimeaikoina noussut noin 10% jopa yli 30% tuottovaatimukseen pääomasta. Näin olen tulkitsevani jatkuvat yhtiöiden itkuvirret.

Pääoma on pääsääntöisesti lainarahaa; omia killinkejä ei panna alttiiksi. Korko on halpaa; lainaraha on lähes ilmaista. Ota ja pane haisemaan.

Uskonnosta:

Takavuosina eräs tuttu keskusteltuamme uskonnoista sanoi perusluterilaisia vääräuskoisiksi. (Hän oli juuri liittynet erääseen itsenäiseen, muuhun uskontokuntaan.) En saanut olla asiasta mitään mieltä, koska aikoinaan Salama-vainojen aikaan minäkin katsoin olevani pakotettu eroamaan valtiokirkosta. Myöhemmin liityin Suomen Merimieskirkkoon, mutta se on yhdistys, ei erityinen virallinen katsomus. Vaikka minä voisin olla hyvinkin muuta mieltä.

Turussa vainotaan Vietnamin buddhisteja. Heidän rakenteilla oleva temppeli yritettiin polttaa. Itse mietin mahdollisia innokkaita tähän: yhtenä veikkauksena hurmio-muslimit, jotka tulevat ja käskevät meidänkin olevan vain yhtä mieltä asioista, ja se mieli on heidän määrittelemä mieli.

Ymmärrän että Suomeen tuodaan taloudelliseen turvaan yksinäisiä lapsia ja iso-äiteja ja mikä tärkeintä: sankoin joukoin meillä tarvittavaa Uutta (halpaa) TyöVoimaa.

Niinkuin suomalainen pitkä-aikaistyötön voisi liftata Romaniaan ja ruveta siellä vaatimaan kotoutusrahaa asuntoineen ym. (Hmn niin, ja sitä työtäkin siis.)

Uskon että suomen valtiollinen poliisi löytää turkulaisten vietnamilaisten temppelin sytytys-tulitikuista sormenjäljet ja polttajat saavat aikanaan ehdonalaisen tuomion; eli ei yhtään mitään rankaistusta.

Niinhän Suomessa rankaistaan, ankarasti.

Katselin Heinäveden luostarin juhlatoimitusta telkkarista. Uuden Valamon kirkon meno vaikutti rauhoittavasti; mietin että jos joka puolella olisi näin seesteistä niin maailma voisi pelastua.

Lienee siis paras vain uskoa, ainakin omiin ajatuksiinsa. Niitä eivät muut saa manipuloida. Eihän?

Turussa on parin viikon kuluttua KirjaMessut. Kukahan siellä saa saarnata, tai todistaa? Kun WSOYn johtava hollantilainen julisti jo valmiiksi vähän kuten tämä entinen tuttuni, ei enää vääräuskoisuudesta vaan koko suomalaisen kirjallisuuden huonosta tuottavuudesta. Saakohan tuonne edes meikäläinen mennäkään?

Syksyn oivallus valaistua

Alla olevan tekstin taustalla on seuraava, eräs kesken vieläkin oleva versio:


Autumn's enlightenment --
worn-out leaves
struggling

Eli tätä taustalla olevaa kaiken tyhjenemistä, tässä kuvassa niin että valo pääsee hiukan kerrallaan ahkeroivien, varjostavien puiden synkkien lehvien välistä polulle asti.

Ylöspäin, rappuset auttavat. Kompurointikin on etenemistä. Kun ei hosu. (En kääntänyt sanaa struggle = kompurointia suomeksi, koska kuvan henkilö näyttäisi lähes liitävän kohti rappusten päässä hohkavaa valoa.)

 
Syksyn oivallus -- 
portaille harventuvat
eläneet lehdet

Sanan enlightenment tulkinta = oivaltamista olen ottanut Kai Niemiseltä. Kts kirja "Riehaantunut pilvi ja luurankouni", sivulta 13. Basam Books 2010.

Kuljeskelen usein kamera kaulassani. Näpsin kuvia, joita sitten joskus kahlaan ja maiskuttelen. Mitä kauemmaksi kesä unohtuu sitä hehkeämmäksi se muistuu mieleen?

 
Sininen vesi --
pelkkä taivaan heijastus 
kameran linssiin

Veden tai lasin tms heijastuksia kuvattaessa on automaattitarkennus joskus sekainen; ottaako kaukaisuuden (niinkuin kai kuvaajan silmä kohteen näkee?) tai tarkentaisiko välimaastoon, tuhruisen peilin tahraan tai päilyvässä vedessä kelluvaan tupakantumppiin? Kas, pohdittavaa riittää.

    Syyskuun iltayö - 
    variksenpelättikin 
    lienee peloissaan?

ilta lankeaa -
minä ja pelätti
vain me kaksi

Issa vuonna 1818

Udmurtia mielessäin

Udmurtit, venäjäksi udmurt, Votjakit; suomalais-ugrilainen permiläiseen ryhmään kuuluva kansa Itä-Venäjällä; 710 000 henkeä. Votjakin kieli, udmurtti, on saanut vaikutteita turkkilaisista kielistä. Udmurtia puhuvia oli 1990-luvun puolivälissä Venäjällä noin 500 000 henkilöä. Lähin sukukieli ovat syrjääni (komi) ja permjakki, joiden puhujia on 1990-luvun puolivälissä yhteensä 350 000 henkilöä. (Netistä.)

Töölön kirjastossa esiteltiin Savukeitaan VOLGA-teos 14.9.2010. En tullut ottaneeksi pockarillani kuvia. (Otin muutaman pitkähkön videopätkän, mutta niiden liittämistä blogiin olen kavahtanut. Eikä lupaakaan ole.)

VOLGA, antologia.
Toimittanut Ville Ropponen.
savukeidas 2010. 272 sivua.

Tulin tilaisuuteen hiukkasen kai myöhässä: Raitsikka häipyi nenuni edestä Pasilasta ja odotin seuraavaa, joka toki tuli.

Kännykän A1-maksuyhteyskin toimi eli istahdin raitsikan penkille ihan laillisesti matkani maksaneena .-)

Volga-antologia esittelee 14 nykykirjailijaa Marista, Mordvasta ja Udmurtiasta.
Runojen lisäksi teoksessa on taustatietoa Volgan mutkan maantieteestä. Tietoiskut palvelevat runoja ja soveltuvat mielestäni hyvin samoihin kansiin. Teoksen tietojen mukaan Volgan perinteisesti suomalais-ugrilaisilla alueilla asustelee pari miljoonaa sukulaistamme: mordvalaisia 844 000, udmurteja 637 000 ja mareja 605 000.

Marinmaasta soisi puhuttavan laajemminkin. Marit (aikaisemmin tšeremissit) on suomalais-volgalainen (volgansuomalainen) kansa Venäjällä. Noin puolet mareista asuu Marin tasavallassa Volgan mutkan tienoilla, ja nykyään heitä asuu vainojen seurauksena myös Baškiriassa, Tatarstanissa, Udmurtiassa sekä Permin aluepiirissä ja Sverdlovskin alueella. Vuonna 1937 Stalinin vainoissa koko mariälymystö murhattiin.

Marit jakautuvat kolmeen ryhmään asuinpaikkansa perusteella. Volgan pohjoispuolella asuvat niittymarit, Volgan etelärannalla vuorimarit, ja itämarit Belajajoen alajuoksulla Baškiriassa. (Lähde: Internet.)

Marien alueella on Suomen lapistakin tuttu joen patoaminen. Valeri Mikor kertoo novellissaan "Ensilumen hehku Sura-joen rannalla" miten Marin alueelle nouseva Tseboksarin sähkölaitospato nostaa veden pintaa niin että Vuori-Marista jää kolmasosa veden alle ja 8000 vuorimarilaista joutuu etsimään itselleen uudet asuinpaikat.

Kirjasta lainaan Udmurtien osastolta sivulta 58, runoilijana Arzami Otsei / Kari Sallamaan suomentamana:

Mustat puhelintolpat unohtavat
syntyneensä puusta.
Enää ne eivät kähise, eivät laula,
eivät löydä ilmasta paikkaansa.
...


Myös seuraavasta runosta haluan lainata pätkän sen alusta; koko runoja ei Suomessa kai oikein suvaittane lainattavaksi tässä Kirjallisuuden Ilmestyskirjan Pedoksi luokitellussa Internetissä?


Ikkunan takana ulvoo, huitoo tuuli,
lasia nuolee pitkällä kielellään
...



Hyllyssämme on myös lisää Udmurtiaa; kansalliseepos Dorvyzy. Sen latasin Lulu.commin bittikaupasta. Säästin postituskulut ja printtasin oopuksen kotonani. Sopii ihan hyvin lukemiseen, nyt lainaan sen loppupuolen Kymmenes laulusta sen kaksi viimeistä riviä (sivulla 107):



Vähitellen poiskuolevi
koko rotu ihmisinehmoisten.



Mihail Hudjakov, Dorvyzy, Udmurttien kansalliseepos.
Toimittajat: Daniil Jasin ja Vasili Vanjusev, suomenkielisessä teoksessa Esa-Jussi Salminen.
Suomennos: Esa-Jussi Salminen & Jorma Vakkuri.
Paino: Lulu.com 2009.

Katso linkkejä:

http://www.lulu.com/product/paperback/dorvyzhy/4361979

http://www.parnasso.fi/kritiikit/2009-12/kulta-aikaa-odottaen/

http://mataleena.blogspot.com/2010/09/marilainen-lehma.html

...

samat ongelmat
sama reaktio
sataa taas

copyright George Swede, suom. j.t.
Lähde: Roadrunner 2007.

polttavat roskia -
linnunpelättikin
nousee savuna ilmaan

Issa vuonna 1821

9/11

  päivän pimeys 
  pilvi 
  sisälläni

  
   
     hämärä 
     mustarastaan hiljaisuus 
     puusta puuhun

Copyright Blogger Martin,2006, suom. j.t.

Wikipedian Kigo-sivulla on mielenkiintoista juttua haikujen tavujen laskennasta. Niitähän pitäisi olla 5-7-5, ja jotkut ovat jopa senlaatuisesta saavutuksestaan niin innoissaan että onnistuttuaan murjaisemaan kolmirivisen lauseen 5-7-5 kutsuvat sitä oitis haikuksi vaikka vuodenajasta ei tietoakaan ja runollinenkin sanoma hivenen hukassa.

      tavut hukassa 
      runouden pelloilla 
      rehottaa tavut
 

Anteeksi, jos olin ilkeä, tai kyyninen. Hyvitykseksi tuolta wikistä löytämäni Issa:

Montako litraa
Edon sadetta litkit?
Käki.

    pudonneet lehdet 
    kerääntyvät polulle - 
    keltainen viiva

   tuulenpyörteestä 
   irronnut haavan lehti 
   vipattaa maahan

William Carlos Williamsia lukiessa / 2

Sanat ovat runojen taakka, runot on tehty snoista
voikukka - teijonan hammas ...




Lainaus WCW Paterson-runoelman Kuudennen kirjan alusta.


Paterson / Kirja I syntyi irrallisen runon ryhdyttyä elämään jatkoelämää; Paterson: The Falls ilmestyi kokoelmassa THE WEDGE 1944. Tästä WCW ryhtyi työstämään Paterson I.stä, joka ilmestyi erinäisten kivulloisten synnytyshetkien jälkeen vuonna 1946. WCW oli synnytyslääkäri, eli runokokoelmansa synnytykseen hänellä oli tietoa ja pätevyyttä. Paterson Kirja IV ilmestyi 1951 ja olisi neliosainen runoelma ollut jo valmis. Mutta aihe myllersi WCW.n mielessä johtaen Patersonin tavallaan uudelleensyntymän alkuun; Kirja V ilmestyi 1958. Kuudetta kirjaa hän aloitti, mutta läpikäytyään jo useita aivohalvauskohtauksia hän toteaa itsekin Paris Reviewin viimeisessä haastattelussa että hän ei enää löytänyt sanoja. Kirja VI jäi neljään konekirjoitusliuskaan. Ne hän kirjoitti vuonna 1960 tai 1961. Lyöntivirheitä jäi myös tekstiin. Otin ne huomioon tuohon käännökseeni. (Selitys teijonalle ja sno-sanalle; Pwoerms-liikkeen tahaton esikuvako?)

WCW ei siis saanut elinikäisprojektiaan valmiiksi, runoelmaa Paterson , kts kansikuvaa oikealla. Mutta näin se jatkuu mihin jäi, kokoelman Paterson viimeisiksi runoiksi ennen laajaa selitysosastoa. (A New Directions Book, ISBN 978-0-8112-1298-5.) Lukija voi ensin korjata parit lytivihreet ja jatkaa omaa kaupunkihistoriansa kertomista. Paterson on myös historiallinen kiinnike. Pelkäksi lyyriseksi runoelmaksi Patersonia ei pidäkään erehtyä luokittelemaan. Esittäisin että se on Paterson. Runo, runoelma, kyllä. Mutta kertoo myös elämästä, historiasta. Kuten kaupunki kasvaa, nousee, laajenee.

Paterson on tekstillisesti runsas, "paksu" teksti, joka avautuu ja samalla sulkeutuu kuin keväällä jäidenlähtö joessa.

Patersonin lukeminen vie mukanaan, pitkässä (240 sivua) runoelmassa on virtaavan jokiuoman (Hudson-joki?) imua.

Ulkopuolella 
itseni ulkopuolella 
on maailma, 
hän jylisi, aihe minun hyökkäykseeni 
- maailma 
(minulle) levossa,
johon saavuin 
todellisesti - 

(WCW Paterson / Book Two alussa, julkaisuvuosi 1948. (Kirjoitettu kuitenkin jo 1946?)

Paterson on myös kaupunki New Jerseyssä, pieni, noin 150.000 asukkaan kaupunki. Paterson on kuuluisa 1900 luvun silkkiteollisuudesta; Silkkikaupunki.

WCW sanoo että runoelma voisi yhtälailla olla Manhattanista. Tai Leipzig, missä WCW eli vuoden ennen muuttoaan Pariisiin.

Jokaisella on juuret. 

(WCW Book I.ssä.)

Runoelmana Paterson rakensi mieleeni sanoista tehdyn kaupunkirunoelman; tiiliskivi kerrallaan asettui rakennuksiksi, kortteleiksi: laajenee kuten kaupungit laajenevat mutta yhden ja saman keskuksen ympärille. Tämä keskus on William Carlos Williamsin kirjoittamaa sanallista, jatkuvaa ydintiivistymää.

Minulle Paterson on yhtä ja samaa monipolveista kaupunkikylää. Milloin sinne tuli ensimmäinen asukas?

Patersonin alueelle (Acquackanonk) asettui vuonna 1678 hollantilaisia. Sitä ennen siellä oli intiaaneja, mutta heitähän ei kulttuurimielessä vieläkään lasketa laillisiksi, historiallisiksi ihmiseksi? Eivätkä intiaanit "asuneet". He elivät.

Eka versio runoelma-Patersonista julkistettiin 1946. Viimeiset luonnokset laajennusosalle WCW naputteli kirjoituskoneellaan vuonna 1961. Tihenevät sairaskohtaukset näkyvät kirjoituksesta. Hän kuoli 79 vuotiaana 4. maaliskuuta 1963.

Mies kuin kaupunki ja nainen kuten kukka 
- jotka ovat rakastuneita. Kaksi naista. Kolme naista. 
Lauma naisia, jokainen kuten kukka. 

Mutta                                         
vain yksi mies - kuten kaupunki.

(WCW Book I.ssä)




Lainaus sivulta 61:

NO DOGS ALLOWED AT LARGE IN THIS PARK

Koirien vapaanapito kielletty tässä puistossa.

---
J.K. 12.9.2010:

WCW julkaisi jo vuonna 1927 runon PATERSON. (The Collected Poems of William Carlos Williams, Volume I, 1909 - 1939, sivut 263 - 266. Osia tästä runosta on Paterson-teoksessa sen I osassa.

Samassa antologiassa vuoden 1936-39 osiossa olevasta PATERSON: Episode 17 - runosta (sivuilta 439-443) löytyy osia Paterson III kirjasta.

J.K./2:

The Parish Review;
WILLIAM CARLOS WILLIAMS
The Art of Poetry No. 6
Interviewed by Stanley Koehler
Issue 32, Summer-Fall 1964

katso:

http://www.theparisreview.com/media/4486_WILLIAMS_WC.pdf

7.9.2010

elonkorjuun kuu --
ruohikon varjossa
juon sakea


Issa vuonna 1816. Pakollinen Tikkasen vaikutekirjaus, ekasta voi olla lähes samanlainen jossakin?:

  linnunpelätti 
  elonkorjuun kuutamossa 
  kuin ei olisi


      kuutamoyössä 
      roikottaa hihojaan 
      linnunpelätti

Vielä yksi samaan sarjaan:

           kuutamoyönä 
           linnunpelätti seisoo 
           selkä suorana

Kushiro Hokkaido # 3

Kushiro Hokkaidolaisen elämästä ei ole kunnollista tieteentarkkaa tietoa. Hän on laajalti täysin tuntematon, sukupuolestakaan ei olla täysin varmoja. Nimen takana voi olla joku aikaansa kuluttava virkamies, tai joutilaisuuttaan viettävä hovin sisäpiiriläinen, tai yhtähyvin kuka tahansa.

Tämä nyt julkistettava kolmirivinen ei vaatisi repostelua asettuakseen ymmärrettäväksi: Sana merelle; tarkensin valtamerestä sillä sehän se siellä Kushiro Hokkaidolaisen oleskelupaikoilla oli idässä loiskuvana kutsujaan herättänyt. Emostaan irtautuneelle puun lehdelle näkemys on mittakaavakysymys.

Näennäisesti runo kuvaa vain vääjäämätöntä syksyn alkavaa vaihetta. Valtameri tuskin on tietääkseen maissa tapahtuneesta draamasta.

Jos haluaa sukeltaa syvemmälle merkityksiin niin puusta irronneet lehdet = tarpeettomaksi ajatuneet hylkiöt, kuten esim. Suomessa Kataisen hallituksen kiroaman julkistalouden turhaketyöntekijät, tai muuten vain syrjäytyneet.

Onko Valtameri kutsu vai kadotus? Entisenä merimiehenä näkisin sen pelastavana kutsuna?

     Syksyn puhurissa 
     irronnut lehti 
     liitää valtamerelle.

Tämän aamun tuulenpuuskat!
Sinäkö, pyhäinen aamu,
ne herätit?

4.9.2010

elonkorjuun kuu --
kivellä teekuppi
täynnä sakea

Issalta vuonna 1816. Pari Tikkaselle mieleenjuolahtanutta kolmirivistä:

   sänkipellolla
   krapulainen pelätti 
   ei vietä lomaa


       linnunpelätti 
       ilotalon varjossa 
       makaa laiskana

tihkuinen sade --
miksei kastemato käytä
sadetakkia?

Vettä
ja vettä. Yhä lisää vettä.
Sade se jaksaa.

1.

Tuulet kuorsaa.
Sadekuuron kuorsaava ääni.
Mitä minulle jää?


2.

tästä lapsellisen pehmeästä
tihkustako kehittyy
aikuinen sade?

Iloiset sadekuurot
melskaavat illan pimeydessä –
tilkkanen brandya