Busonia lukiessa # 3

kaksi kirsikkaa -
rakastan niiden kukkia,
yksi aikainen, toinen myöhään

Buson 1716 - 1783

     yhä vain,
     kultaseni,
     olet kaunis!

Tikkis 1945 -

Busonia lukiessa # 2

Palaan takaisin -
niin monta polkua
keväisellä ruohikolla

Buson 1716 - 1783

   kotiinpaluu - 
   ostoskassi viistää 
   nurmikkoa

Tikkis 1945 -

niin hanakasti
levittäytyi maisemaan -
vetiset lumet

Issalta vuodelta 1823:

sulavaa seuraa
tiheikön lumista ...
kevään lumisade

Kuparinen kaivos

Lounainen myrsky -
vihaiset jäät ryskyvät
matalikolle

Rahaisten viha -
mikään ei tahdo riittää
pankkirosvoille

Nämä kaksi sikisivät maailmaan jo kerran haudatusta aiheesta "Kuparikaivos":

kuparikaivos -
vihainen lohi hyppää
lusikka suussa

josta seuraava laimennettuna:

rantaryteikköön
virtaa vihreää vettä -
kuparikaivos

täytän kattilaa -
veden ääni
syvenee

Copyright Bill Kenney.
Lähde Shiki Kukain arkistot toukokuu 2005.
Suom. j.t.

Haikukääntämisen tavu-anarkiaa

Caribbean Kigo Kukai Haiku-sivusto julkisti taas uuden haikukukilpailun tuloksen. Kts.

http://wwwcaribbeankigokukai.blogspot.com/

Sivustoa hoitaa Gillena Cox.

Tämänkertaisista Caribbean Kigo Kukai teksteistä valitsin pari tänne nopeasti luonnosmaisesti suomentamalla:

     tuulinen ranta 

     pikkupoika kamppailee 

     lohikäärmeleijan kanssa

Kisan voittaja, Rafal Zabratynski 17 pisteellä. Osanottajia oli tällä kertaa 17. Toiseksi tuli vanha tuttavamme John McDonald Edinburgista 14 pisteellä:

 

     leijan lennätys -

     isä pitelee poikaansa

     takinliepeestä

Hyvin sijoittui myös luotettavan vakaa tuttumme Bill Kenney 4 pisteellä tällä tekstillään:

     leijat tuulessa 

     lapset juoksevat rannalla 

     käsiään heiluttaen

Nimimerkki Tikkis sijoittui ahteripäässä viihtyvien porukkaan tekstillään, joka sai kaksi pistettä:

     minua paleltaa -- 

     miten pärjäät, leijani 

     siellä ylhäällä?

Kun olin jo lähettänyt tämän niin havaitsin että siinä on moka. Haikuperinteen mukaisesti ei saisi osoittaa itseään, ei ainakaan säälin tuntein. Yksi osallistujista pohtikin seikkaa ja teki mainion ehdotuksen:

     hytisyttää --

     pikku leija

     - miten sinä pärjäät?

(Copyright by an unknown Caribbean haikuist.)
Jäi korvaava versio tekemättä, joka olisi voinut olla vaikka seuraavanlainen:

      Siellä ylhäällä;

      pärjäätkös vielä, 

      pikkuinen leijani?

Lopuksi Sakuon mielenkiintoinen haiku:

     Lennätän leijaa 

     voittaakseni ihmisluonnon 

     väkivaltaisuuden

Teksti kaipaa pysähtymistä, jonkin asian oivaltamista. Uskallusta sukeltaa Sakuon tekstiin sisään. Kunnon haikuperinteen tapaan. Ilman ennakkoluuloja.

Otsikko tunnustaa tavudirektiiveja sorretun. Sisällön kustannuksella, siis mielestäni positiivisesti .-)

Jälkilisäys:
Bill julkaisi omassa blogissaan toisen version, jossa lapset eivät juokse:

     leijat tuulessa 

     lapsia rannalla 

     huiskuttavat käsiään

(Copyright Bill Kenney, suom. j.t.)

Tekstin muutos lähenee mielestäni alitajuntaista tulkintaa, jossa tuulessa leijuvat leijat heiluttelevat lapsien käsiä rannalla. Kuka liikuttaa ketä. Haikun kirjoittajan mieli liikkuu, tuulettuu lasten läsnäolon mukana. Leijat ovat yhdistävä sosiaalinen tekijä kirjoittajan ja lasten välillä.

Mutta hei, Bill ei tätä puhu, juolahtipa muuten vain mieleeni. Pitäisi kuulemma olla tarkka. Risto Rasa tosin kerran huomautti, että ei pidä.

Lauantain sitaatteja

aamuisin herään siihen
että kiire kiehuu yli


(Hannu Helin: Batyskafi Trieste eller de sista orden av ett ögonblick. Runoelmatrilogian neljäs osa. Pulvis & Umbra, 2009, sivulla 74.)

toinen:

warui yatsy hodo yoku nemuru


Hannu Helin teoksessaan pomes penyho sivulla 52.
Teos maksaa Lulu.Commissa € 9.12

Lulu Commin intro:
Hannu Helin is a Finnish poet, who has written abt 20 books of poetry in Finnish. This is his first book of pottery in Ingles & ether langu ages.

(warui yatsy hodo yoku nemuru, eli The Bad Sleep Well, Akira Kurosawan elokuva vuonna 1963.)

Japanilais-Shaakespearlaista vaikutetta myös sivun 63 alussa:

to hike or not to hike hats the omni bus
four sikes' sake

j.n.e, tämä hyvinkääläinen Kuopiossa syntynyt Janne Joicemme,
Finnarna AKA in Warehouse...

Kieli on sitä varten että sillä voi nuolla lusikan puhtaaksi hillopurkista.

(J.T. 24.4.2010.)

Runon metsästettävänä Hunterissa Turussa

Eilen kävimme Turun Runoviikoilla Hunter's Inn - kulttuurikeskuksessa.
Uusia kirjoja hyllyihimme:

Kari Raineranta
Ihmiskanava
Kustantaja: Idiootti, Hamina
(www.idiootti.fi)

vihreä maja on tomua
ihmiset, puut ja koko maailma puhuu
yritän vakuuttaa itselleni
ettei mistään mitään tule

(Kari Raineranta sivulla 62.)

Toinen kirja:

Kari Arminen
Teräsperhosia
Kustantaja: Idiootti, Hamina

Uuden Euroopan likaisen lätäkön äärellä
Kaupunki istuu laiturit tyhjillään
Lokkien riidellessä jokaisesta suupalasta

(Kari Arminen sivulla 5)

Kolmas kirja:

Tuukka Sandström
Taksipuhetta
Kustantaja: Idiootti, Hamina

Mä oon kyllä hölmöilly mun elämässä ihan vitusti. Ja mä aion hölmöillä lisää.

(Tuukka Sandström sivulla 147.)

Kuvia ja lisää analyysiä tapahtumasta Mataleenan blogissa:

http://mataleena.blogspot.com/2010/04/tosi-siisti-kirjailija.html

Vappu peruutetaan?

Kuvatekstiversio # 1:

Takapihalla
Islannin tuhkatalvi --
vapun odotus

Ydintalvivoimapäätöksen juhlavan julkistuksen jälkeisenä aamuna takapihallemme oli satanut lunta. Naapurien katoilta se kuitenkin jo tippui hulevesipäämäärätietoisesti pois olemasta mistään.

Yhteiskuntamme on moninaisesti rahalla voideltu. Päättäjät kumartavat rahaa, niin heidät on kulisseissa käsketty.

Turun korkealla taivaalla ainakin yhden suihkumoottorikoneen suoraviivainen viesti: taivasta halotaan.

Kuvatekstiin on toinenkin versio;

Taivas aukeni --
Islannin tuhkatalvi
takapihalla

despite
the spring is here -
a silent crow

vaikka
on kevät
varis on hiljaa

Myöhemmin päivällä:

            innokas varis - 
            on julmaa terrorisoida
            vanhaa talvea

Näkymättömäksi muuttunut runoilija

Pilvet kulkevat yönsinisellä taivaalla

Tänä yönä ajattelen hymykuoppiasi
silmiesi naurujuovat

Kuutamon kirkastamat pilvet
ryömivät hitaasti lounaaseen



Sama runoilija kirjoitti myös mm:


Ihmistä minä rakastan
itseäni varsinkin
ja kun kuolen
minä lakkaan näkymästä
eikä luitanikaan löydetä

...

Selvyyden vuoksi; runot eivät ole minun. Bonuksena vielä kokoelman loppupuolelta:

Levitän sormeni vastaanottamaan
auringon viimeiset mäkeälaskevat
säteet suoraan sydämeeni


P.s.
Copyright syistä ilmoitan tekstien oikeudet: Ailu Valkeapää,
julkaisemattomasta kokoelmasta
IHMISTÄ MINÄ RAKASTAN

Kokoelmasta vielä kolme viimeistä:

Varjot kirkastuvat olemasta
meille sinuja

---


Aamun noustessa suorana savuna taivaalle
äijän kusi kaartuvana kimalluksena
sihisten pakkaslumeen

---

Aurinko lämmittää uskovat kirkkoon
On maatamenon aika

Ailu Valkeapää, julkaisematon kokoelma

Olen aika ajoin kaivellut ikivanhoja papereitani. Tänään löysin A5-kokoisen vihkosen, jossa irtolehdillä muutama kymmen koneella kirjoitettuja runoja. Muistan kun sain sen mukaani Pättikästä, Ailulta. Joskus 60-luvun lopulla tai 70-luvun alussa. Ihmettelin että mitä minä näillä teen. Ailu sanoi että vie mennessäsi.
Muuta tarinaa ei ollut. Ailusta kyseen ollen en paljoa kysellyt, ja Ailu kertoi jos kertoi. Ja mistä halusi. Monta tarinaa tuntureista, niiden tuulista ja miten tunturi on kodikas paikka. Hän ei sitä ilmaisua kuitenkaan käyttänyt, kuten siitä missä ihminen elää ja viihtyy ei aina sen isommin uhota. Itsestään selviönä.


Alla kyseisen nipun, nivaskan, tai sanottakoon oikein, runokokoelman yksi runo sen alkupuolelta.




Koko hallussani olevassa kokoelmassa ei ole mitään muuta kuin runojen teksti, kolmeen sikermään lajiteltuina. Ei kirjoittajan nimeä. Tunnistan kuitenkin vieläkin Ailun kirjoituskoneen jäljen tuolta ajalta. Paperi on toivottoman ohutta läpilyöntipaperia. Ailu käytti sellaista.

Ailu oli erinomainen monitaiteilija, Ailu itseasiassa tuli opettaneeksi minuakin valokuvaamaan. Innostuneena tuntureista otin laajoja lattanoita postikorttipanoraamoja, kun Ailu näytti mistä se maisema muodostuu. Totesimme että paikallaan pysyvään valokuvaan on vaikea tavoittaa se liike jota tunturi edustaa.

(Ailu otti myös elävää kuvaa, onkohan ne jossakin tallella?)


Mietin nyt että missä muodossa tuota kokoelmaa IHMISTÄ MINÄ RAKASTAN voisi julkistaa? Saako sitä edes julkistaa ilman tekijän, tai suomentajan lupaa? Mitähän Norjan Kuningaskunnan Saamalaisalueiden itsenäisalueiden kulttuurilaki mahtaa asiasta todeta? Se kai Ailun viimeinen kotouttamispaikka oli.

Alla on Ailu Valkeapään runokoelmasta Kevään yöt niin valoisat sivu 27.
Tämän runokokoelman, Kevään yöt niin valoisat on suomentanut Anneli Rosell. En hämmästyisi jos hän olisi tuon yllä kopsaamani runonkin suomentanut.
Tietoa siitä ei ole.

Toivo Laakso # 2

Uutisissa sanotaan että lentokentillä on ihmisiä joilla on kiire, tai jotka haluaisivat mennä jonnekin. Takavuosinahan Islannin optiokalastajat, eikun liikemiehet yrittivät rahastaa Suomenkin kuivaksi. Lähes onnistuivat.

Islannin tuhkapilvet
varjostavat
matkahaluja

(tikkis)

Seuraavaksi Topilta kolme riviä:

Minulla on hoppu joka suuntaan, ei minnekään.
Tytöt älkää viekä housujani! huudan. Viisi
on tussua kuin vartaassa, lakanalla spermalammikko.


Toivo Laakso teoksessa SÄITÄ, sivulla 15.
Kirja kerrallaan 2010.

Myllysilta Turussa

Vielä lisää pari Myllysilta-kuvaani Facebookista:


http://www.facebook.com/photo.php?pid=3876345&l=d797116259&id=750893301

ja vielä toinen:
http://www.facebook.com/photo.php?pid=3876348&l=ea21746435&id=750893301

    nuolee viiksiään 
    lämpimän päivän jälkeen 
    kylläinen katti

kts myös rakenteellinen toisinto:


http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/02/pakkasennatys-hytisevan-yon-jalkeen.html

Suljettu taivas --
tuhkapilvet kulkevat
missä kulkevat.

Shooting Date/Time:16.4.2010 15:20

Halkaistu omena ja nektariini; graffiti

Aurajoen rantapolulle oli ilmaantunut paperigraffiteja. Tässä yllä näyte teoksesta "Omena" sarjasta "13 erilaista maistuvaa hedelmää". Tämän teoksen alustan on lahjustanut näköjään Siemens.

Lahjottu maku --
puolitettu omena
paljastettuna

Alle vielä toinen teos:

nektariini --
kuin kutsuisi
kaapimaan lusikalla sokerit

Tämä täyttää hay(na)ku-runon muodollisuudet. Eka haikumuotin.

Lisää näitä löytyy
http://mataleena.blogspot.com/2010/04/tutkielma-halkaistuihin-hedelmiin.html-blogista

Nuppuja #3

     saisiko tulla --
     ensimmäinen nuppu 
     lumen keskeltä

Taustalla Ruchira.n haiku, jossa ensimmäinen nuppu nousee kylmässä, kuten vieras joka ei tiedä onko hän tervetullut.

Toivo Laakso

Meidät on luotu eksymään.

Sanoo Toivo Laakso teoksessa SÄITÄ
ISBN 978-952-480-198-0,
Kirja kerrallaan 2010.
90 sivua.

Teos on uudistunutta, mielenkiintoista Toivo Laaksoa. Ansaitsee huomionsa.

Jäniksen rinkeleitä, savurenkaita ilmassa.

(Sivulla 10.)

elämä
on seikkailu,
sanoo lumiukko

kevään puut
kylmän yön
hiljaisuus


Copyright by Martin 2006. Suom. j.t.

   keväinen lumi - 
   sinunkin kasvosi 
   hymyilevät

sininen valo
valtaa valkean maailman -
kylmyys tasoittuu

pusertunut
Viidennen Kuun sateissa ...
minun majani

Issa vuonna 1805. Tähän Tikkiksen vihoista yksi talteen:

katu paljastaa
kulahtaneen asfaltin ...
runneltu kevät

Kevään leijat vapauden teemana

Issan aikoihin uutena vuonna lennäteltiin leijoja. Kts. eilinen blogi. Kirjoitin muutaman leija-aiheisen kolmirivisen, tai siis haikun, joista näytteitä tähän:

     kevään tuulenpuuska --
     kaksi valkoista pilveä, 
     yksi punainen leija

tästä oli tämmöinen versio:

    pilvi viilettää 
    punaisen leijan ohi -- 
    toinenkin pilvi

Vielä kolmas:

    tuuleen karannut 
    leija vie mukanaan 
    katkenneen narun

Symboliikkaa: vapaus ja sen lennätys, onko leija vapaa päästyään nousemaan tuuliselle taivaalle ja näyttäytymään kauaksi.

Onko leijan lennättäjä vapaa sidottuna leijanlennätysnaruun.

Kysytäänkö tuuliselta taivaalta haluaako se kaikenlaisia lentäviä hökötyksiä.

Issan leijahaikuja

   kotiin palaava 
   piika pitää taukoa ... 
   leijan lennätys

Issa vuonna 1813.

Issan aikoina Japanissa entinen, vanha palvelusväki vaihdettiin keväällä nuorempiin. Vanhentuneet palvelijat jättivät isäntäväkensä ja palasivat entisiin kotikyliinsä. Uudet ja nuoremmat vaelsivat vastakkaiseen suuntaan. Aiemmin tämä vaihto tapahtui Toisen Kuun aikana, myöhemmin Kolmannessa Kuussa.

Issalta löysin yli puolisensataa leija-aiheista haikua, niistä valitsin nyt tämän lisäksi toisenkin, vuodelta 1793:

     ilta lankeaa -- 
     leija ja leivonen 
     tulevat alas

Koska sananlasku sanoo että ei kahta ilman kolmatta, niin tämmöinenkin:

     jokunen talo -- 
     leijoja; kolme... neljä...
     ja nyt vain kaksi

Tämä on kirjattu Issalta vuodelta 1795.

Bonuksena neljäs vuodelta 1803:

     vuoren varjo -- 
     syvällä tiheikössä
     leija

Larry Eigner, Haiku

  moottori 
  taivaan ja katepillarin 
  ympäri 

    pumppaa (pois tien


  nainen       puu 
     seisomassa


    roskakorin 
   lehtiä 

    kuolevia tai vihreitä


  mies leikkaa takaperin 
         sähkön 
    kanssa


  riittää niin olet varma 
      tietoinen
  pakattu kuten katuojat 
    liittää kasat   ilman lävitse tasot


      suuri 
  maailma ikkunalla 
   sekoittuu tuulenvireen kanssa
  haju      eteenpäin    vuodenajat


   vanhoihin myrskyihin 
  piiskaava ilma 
    kevään vuorovesi



            kukilla 
        ja tähdillä 
      on vastakkaiset nimet

Larry Eigner 1968.

Suomennosversiostani olen kernaasti erilaista mieltä. Kiitän Joseph Masseyn apua eräästä sanasta runosta.

Että Eigner nimesi runonsa Haikuksi, on hänen ratkaisu. Tämä suomennostulkinta on minun.

Tänä pääsiäisenä perheessämme on maalattu ja koristeltu pääsiäismunia. Entisessä Pietarissa tehtiin Fabergeen kuuluisia munia. Sotkan munasta syntyi Kalevalan maailma. Pääsiäismuna on symboli ylösnousemukselle ja uudelle elämälle. Kuvia näistä löytyy mataleena.blogspot.com - sivuilta. Tämän pelkistetyn yksilön otin ihan itselleni muistutukseksi jokailtaisesta pillerin napsimisesta:

aamiaismuna --
kovaksi keitettyä
kolestrolia

Kaljalaiva jäiden ryskeessä

Aurajoesta karkasivat jäät pitkänäperjantaina. Ne kerääntyivät teatterisillan kohdille ikäänkuin valmistautuen hyökkäämään Myllysillan alta kohti vapautta. Kuvassa alla kaljalaivan keula murtaa jäitä.

jääsohjo ryskyy --
kaljalaivassa lasit
kuohahtelevat

Vaikka tuossa tekstissä on tavut direktiivin mukaisesti kohdillaan (5-7-5!), niin ei se minusta silti kovinkaan häävi teksti ole. Olkoot nyt Kolmirivinen Ajankohtaisesta aiheesta.

Luettuani Larry Eigneristä lisää

Luettuani Steven Faman blogista (March 28. 2010) lisää Larry Eigneristä ja hänen vastailmestyneestä Kootuista Runoistaan I-IV tuli halu jatkaa eräitä muita keskusteluja:

   sulavedet
   supattavat 

        valaistuva 
          taivas & aamu,

älkää vielä tulko,
       muuttolinnut

   haihtuvat lumikinokset 

                          aukovat/sulkevat 
      jääkaapinkylmäävän 
oven

         valo-oven 
                avain 
                   kääntyy

(Tikkis 2.4.2010)

on turvallista
uida vieri vieressä -
kevät rohisee

naurava
luminen Buddha --
paljaat varpaat, märät