sumu ympäröi
appotyhjää asemaa --
juna viheltää

Tiedä olenko tätä seuraavaa sumu-Issaa tallentanut minnekään. Issa vuodelta 1825:

talollani
aamusumu, päiväsumu
iltasumu

huhtikuun tuuli --
sadetaivas kadottaa
yhden pilvistään

Sitten tulee Issa ja piirtää seuraavan vuonna 1792:

syvältä pilven
hyökyaalloista
ukkonen tulee

Huhtikuussa
jokivarteen asettuvat
myös uudet graffitit --

graniittiset laiturikivet
sopeutuvat sävyyn
tahtomattaan

Pääsiäinen Karibialla

Caribbean Kigo Kukai #2 kansainvälisen haikukilpailun tulokset on laskettu ja tulokset julkistettu. Minä sijoituin jaetulle 15. sijalle viiden muun osallistujan kanssa! Ei hullummin kylmästä pohjolasta! Kilpailutekstini oli tämmöinen:

     Pääsiäinen -- 
     tuo kaakattava kana 
     aikoo taas munia?

Kilpailutöissä piti olla yhtenä sanana pääsiäinen . Voittajaksi tuli Don Basilio runollaan:

                 Pääsiäispäivä - 
                 isoisän hautaristillä 
                 nukkuva perhonen

(Sitä minäkin äänestin; tunnustan!)

Label:
Don Basilio

ruokatunti --
lääkärini syö
vielä toisen omenan

Kassi-Alman kuolema

     Kassi-Alma 
     tarjoaa viiniä miehelle --
     tuulinen kevätpäivä

Kirjoitin tuon toiseen blogiini (Englanniksi). Luonnosteluvaiheessa minulla oli rivillä kaksi miehen edellä määrite, kuten vanha, jopa sana "puli" käväisi luonnosteluissani.

Esikuvana ympäristössämme liikuskelevat nainen ja mies, kumpikaan eivät enää ihan nuoruuden uhossaan, kuten en kai minä itsekään.

Todellisuudessa heidän yhteisessä "ateriassaan" olen ollut havaitsevinani ihan säällistä keskikaljaakin. Kirjoitin kuitenkin viinistä. Kuulostaako sivistyneemmältä, kunnes näkee väkevän viinipullon etiketin?

Kirjoitukseeni tuli kommentteja joista ensin Bloggaaja Bill:

  sadepisaroita 
  kassi-alma nyökkää 
  kerjäläiselle

(Copyright Bill Kenney, suom. j.t.) Erinomaista haikuperinnettä; Bill taas vauhdissa!

Tähän piti keksiä jatkovastaus, vähän Renku-perinteen mukaisestikin:

          Sateinen usva -- 
          Kassi-Alma kävelee 
          kohti ei-mitään 

(Tikkis. Myös suomennos. Rivi 3 hivenen kankea, kenties myös, miten ilmaista jouhevasti että kävelee kuin olisi menossa mutta tiedämme että kohdetta ei ole.
Vai tiedämmekö?

 
Sateinen usva -- 
Kassi-Alma kävelee 
kuin olisi menossa jonnekin

(Minusta englanninkieli kuulosti paremmalta?) Tässä vaiheessa bloggaaja Devika toi kehiin uuden:

                  kuuma kesäpäivä 
                  Kassi-Alma makaa kuolleena -- 
                  nestehukka

(Copyright Devika Jyothi, suom. j.t.) Toruin kevyesti Devikaa ja tein jatkon:

                      Janoinen vanha mies 
                      kävelee yksin 
                      hautausmaalta

(Tikkis. Suomeksi jopa muodollisesti hay(na)ku!) Devika oitis loihe itsensä jatkamaan renku-ketjua :-)

1.

Vanhan naisen haamu 
seuraa 
miestä

2.

vanha nainen 
odottaa miestä 
kirkossa

(copyright Devika Jyothi, suom. j.t.) Kassi-Alma oli jo vanha nainen, ei enää Kassi-Alma!

Tarina alkoi mielessäni saada yhtymäkohtia Marcel Duprén Ristin Tie - urkusävellykseen. Tai pääsiäisnäytelmään: http://mataleena.blogspot.com/2009/04/paasiaisnaytelma-turussa.html

Tätä kohtaa kirjoittaessani on myös mustan kuun, uuden kuun aika. (25.4.2009)Taivas olisi pilvetön ja uuden kuun ensi vilaus sen sirpistä on kilpailun kohteena. Jatkoin tästä aiheesta liittäen siihen mustan kuun:

     myöhäinen yö -- 
     vanha mies tuijottaa yhä 
     uutta kuuta

Reposaaressa

Kävin myös Mäntyluodossa. Mereltä paistoi aurinko, tuuli rantakallioilla. Kirkkokadulla join kahvit. Palatessa rustasin muutaman aihion teksteiksi:

# 1:

Kirkas iltataivas --
umpikuu luuhaa
tuolla jossakin?


# 2:

Laskuvarjoliitäjä
uuden kuun
edessä


# 3:

muuttolinnut
lentävät
uuden kuun editse

Uusi kuu --
vaimo ihmettelee
miksi olen hermostunut

karvaperhonen
antaa säteiden valaa
kevään lämpöä

Issan hyönteisiä vuodelta 1808

Issa Memorial Museo Issan kotikaupungissa Shinanossa, Naganossa on löytänyt kaksi uutta ennen julkaisematonta Issan haikua:

Runot ovat Mainichi News uutisen mukaan Issa'n Rokuban Nikkissä eli
"Numero kuusi lehdessä," päiväyksellä huhtikuun 2, vuonna 1808.
Nopea suomennos:

              Hyönteiset lehdellä 
              liikkuvat ja lentävät -- 
              Aamun kuu 



    Siivet kasvavat 
    ja hyönteinen lentää -- 
    Rupikonna

Copyright Issa 1808, suomennos J.T. 2009

Lähde:
http://mdn.mainichi.jp/mdnnews/news/20090418p2a00m0na032000c.html

Issalla on laskettu olevan 20.000 haikua. Nyt 20.002!

Hototogisu; käki

Issalla on noin 150 haikua hototogisusta. Hototogisu käännetään useimmin sanalla ”käki”. Sillä on musta rinta jossa on valkeita pilkkuja, vihreät jalat, ja avonainen suu on kirkkaan punainen. Se munii satakielen pesään. Talvehtii etelä-Aasiassa ja muuttaa Japaniin toukokuussa. Syksyllä taas takaisin.

Lintu laulaa päivin öin, ja erityisesti kirkkaassa kuutamossa. Laulaa myös lentäessään. Laulu on koo-koo-koo kahdesti toistettuna. Sanotaan että se kuolee laulettuaan 8008 kertaa. Linnun uskotaan olevan ”ajan linnun”, ”kuoleman sanantuoja” ja ”petetyn rakkauden lintu”, ja että se lentää edestakaisin tästä maailmasta tulevaan maailmaan.

Hototogisu on suosittu sana haikuissa koska siinä on tasan viisi tavua.

Muutama näyte Issan hototogisu-haikuista:


Älä noki
sitä päivänsineä!
vuorikäki



käki –
tänään minäkin olen
hyvällä tuulella



Halpaa sakea –
tämä käki
tämä metsikkö



Aamu aamun jälkeen –
mikä päivä tänään on,
oi käki?



Kyllä sinäkin
vielä kasvat vanhaksi …
oi käki



Käki –
jollet pidä bambusta
pysy puussa!




Label: Hototogisu, Käki

Sähköinen lehti, Sähöle

Sähöle on uudissana englannin ezine-sanalle. (Electronic magazine)

Sähöleitä ilmestyy internetissä runsaasti. Niihin osallistutaan lähettämällä tekstiä sähköpostitse. Paperia eikä Itellan tarramerkkiä tarvita. Joku kasaa ja kerää tekstit yhteen ja surauttaa osallistujan tekstin muiden joukkoon. Siinä kaikki!
Ei ruotsalaisen riistopääoman omistaman paperitehtaan tukemista. Vain uusiutuvien elektronien liikettä eli hippu sähköä. Eikä tarvitse odottaa seuraavan aamun lehteä vaan bitit voivat asettua näkyviin jopa saman tien.

Käyttämättömät tarrapostimerkit haalistuvat piirongin päällä.

-Ilmankos Itella irtisanoo suuren osan posteljooneistaan?

Sähöle poistaa välimatka-rasismia; pitkä matka postilaatikolle jää pois. Pitää vaan hankkia sellainen perusmikropääte, joka edullisen mokkulan välityksellä lähettää

        ilmojen tietä 
                 lävitse avaran eetterin 
          tekstit kuin salamat sinkoilevat!

Vot.

Pääsenköhän tällä uudissanalla Uuteen Suomen Kielen Sanastoon?

Muuten olen sitä mieltä että kyllä kevät tulee.

Amerikkalainen ristisiitos

Hybrid runoudessa




Mayflower oli kuuluisa laiva, jolla 102 puritaania lähti Englannin Plymouthista Pohjois-Amerikkaan vuonna 1620, koska heidän uskontonsa harjoittaminen oli hyvin vaikeaa vanhassa kotimaassa. Perille saavuttuaan Mayflowerilla tulleet puritaanit perustivat Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan Massachusettsiin Plymouth Rock -nimisen kiven ympäristöön. Siirtokuntaa koetteli alkuun korkea kuolleisuus. Sanoo Wiki.

Kun Mayflower laiva toi lisää Amerikan valtaajia Uuteen maahan, jossa ennestään eli vanha ja pitkälle luonnon ehdoille kehittynyt sivilisaatio omana uskonkäsityksenään. Euroopassa nämä Mayflowerin matkustajat olivat joutuneet vaikeuksiin uskonkäsityksensä takia, siispä rakentamaan Uutta Maata! Ennestään siellä oli Britanniasta karkotettuja rikollisia ja muita kuten espanjalaisia etenkin Floridan tienoilla ja ranskalaisia Järvien suunnalla. Tulijat risteyttivät aikanaan inkkarit autuaammille taivasmaille ja asettuivat heidän tilalleen. Intiaanien suullista perinnettä on onneksi jonkin verran jäänyt jäljelle, karkea ja brutaali pakkoristeytys ei pyyhkinyt inkkareita kokonaan unohduksen preerioille.

Kolumbushan ei löytänyt Amerikkaa vaan Intian. Jälkeenpäin ajatellen merihistorian suurin eksyminen?

Euroopasta Amerikkaan tuli siirtolaisten tuomana heidän perinteensä, tapa kirjoittaa ja arvostaa kirjoitettua ilmaisua. Vielä pitkään Amerikan runous oli syvällä yhdistyneenä manner-Englannin runouden kanssa. T.S. Eliot lasketaan molempien maiden historiaan. Ihan aiheesta, hän asui kummallakin puolen tuota merta joka mieluimmin yhdisti kansoja kuin teki pesäeroa.

Mutta Amerikkaan laivattiin muitakin kulttuurin siemeniä; Italian vaikutus on etenkin talouspolitiikassa merkittävä; Mafian roolia Yhdysvaltojen taloudessa ei voine aliarvioida. Runoudessa Ezra Pound taas risteytti itsensä Italiaan, löytäen siellä asuessaan kiinalaisen runouden. Etelästä Amerikkaan tuli ja tulee Meksikosta espanjankielistä kieliperinnettä, ja Karibian saarilta lisää erilaisuuksia. Huomaamatta, kuin nousuveden noustessa nämäkin perinteet ovat ujuttaneet itseään Amerikkaan.

Amerikan Etelän puuvillatalouden mahdollistaneet mustat orjat ahdingostaan huolimatta toivat omat perinteensä maahan. Jazzia ei ilman etelän pakolla maahan muuttaneita Amerikassa olisi? Ranskan vaikutus tuntuisi linnoittautuneen enemmän Kanadan puolelle, jopa itsenäistymispuheita myöden. Toki eräs merkittävimmistä kirjailijoista, Jack Kerouac edusti ranskalaista geeniperimää, toki hybridisoituneena Amerikan kirjallisuuteen. Kerouc eritoten Gary Snyderin kanssa perehtyi syvälle Japanin haikuihin. Kerouacin haikut ovat mielestäni parhaammasta päästä maailmankirjallisuuden haikuja.

Beat liike syntyi samaan aikaan Kerouacin ympärille, ainakin lähipiiriin. Ginsberg oli siinä voimakas hahmo, ja monet muut. Mihin beat liike on sulautunut tai sulauttanut itsensä tämän päivän amerikkalaiseen runouteen? En tiedä, kenties vähän joka puolelle kuten elinvoimainen kulttuuri lonkeronsa levittää, ristisiittää, hybridisoi.

Amerikan sodanjälkeinen (sota tässä: II maailmansota) runous on sementoituneena Donald Allenin The New American Poetry 1945 - 1960 - antologia ilmestyi siis vuonna 1960. Sen aloitti Charles Olson (1910-1970), mielestäni merkittävä runoilija jonka kootut runot sekä Maximus Poems ovat saatavilla: kaksi paksua ja vakuuttavaa nidettä. Seuraava oli Robert Duncan (1919-1988), myös kiinnostava. Mukana ovat mm. Kerouac, Ginsberg, Corso, Orlowsky, Ashbery, Snyder, viimeisimpänä , nuorimpana David Meltzer, s. 1937. (Myös muusikko, ja Beat porukkaa.) Yhteensä runoilijoita on antologiassa 44.


William De Witt Snodgrass (1926-2009)
julkaisi esikoisensa Heart's Needle vuonna 1959, ja sai siitä Pulitzerin vuonna 1960. Mutta ei ehtinyt Allenin kokoamaan porukkaan.


Ron Silliman arvioi, että 1960 luvulla Yhdysvalloissa olisi ollut 200 - 500 välillä julkaisseita runoilijoita. Antologian koonti on ollut siis ensinnäkin mahdollista ja lähes tasapuolisen rehellistä. Suurempia murinoita Allenin valinnat eivät tunnu jaksavan ylläpitää. Alistunut lause; "Joko olet Allenin valikoimassa, tai sitten et ole." kuvastanee sen asettumista de-facto - asemaan? Kaikkienhan makusuuntauksia ei ikinä voi täyttää. Ja se joka jätetään pois on katkera elämänsä loppuun, jollei sitten saa Nobelia, Pulitzeria tms…

Tilanne tänään? Ron Silliman pohdittuaan asiaa on päätynyt lukuun 10.000 julkaissutta runoilijaa Yhdysvalloissa. Tätä on kritisoitu, ja eräs laskelma päätyy suurempaan lukuun, jopa 50.000 julkaistuun runoilijaan. Tähän lukuun en oikein jaksa uskoa. Sillimanin 10.000 kelpaa sikäli että vanhassa kiinassa kymmenentuhatta on luku jota ei enää voi (kannata) laskea.

Mikä sitten on julkaistu? Yhdysvalloissa julkaistaan ihan oikeita kokoelmia, kuten muuallakin maailmassa. Sen lisäksi internetmaailma on kaaosta, otteita runoista tulvii, pursuaa, piileskelee, kurkkii blogien seasta. Osa blogeista on vielä asennettu niin että Google ei niitä bongaa.

Onko täyteläinen runoblogi, jossa on kokoelman verran runoja julkaistu kokoelma?
Minun mielestäni on, ja ei ole. Internetin taustalla väijyy koko ajan maailmankaikkeuden mandalan haamu; milloin tahansa sähköiset bitit voivat romahtaa, tehdä kapinan, kuolla, tai piiloutua omaan sisäiseen maailmaansa rakennettuaan oman palomuurinsa koko ihmiskuntaa vastaan.

Turvakopiot varmistavat kaiken, siihen on ainakin uskominen. Tulosteina paperivuoret eivät sovi kenenkään yksityistiloihin. Ihmiskunnan muisti lähenee koko ajan poliitikkojen muistia. Lopulta pitkäkestoinen muisti on viikkolehden sykli, sitten päivälehden. Sitten blogimerkintöjen välin mittainen.

Minne meillä on kiihtyvä kiire, omiin hautajaisiimmeko?

Amerikassa kovin harva kirjailija on geeneiltään amerikkalainen vaan pääosin vanhaa eurooppalaista sotien repimää perimää. Intiaani-taustaisia kirjailijoita en tiedä, lienee heitäkin.

Vilkaisu Suomeen

Suomessa saamenkielinen kulttuuri ja kirjallisuus on vahvaa, erinomaista ja elää edelleen. Pääväestön piittaamattomuudesta huolimatta. Suomenruotsalaisissa on mielestäni merkittäviä runoilijoita, Bo Carpelan etunenässä, Lars Hulden.

Nyky-Suomessa kieleen porautuvat mielenkiintoisen syvälle sekä Olli-Pekka Tennilä että Jonimatti Joutsijärvi. Joitakin muitakin uudempia voisin mainita, pitäisikin, mutta koska kaikki eivät sovi, niin katson jonkun toisen ajankohdan…

Leevi Lehdon pitkälliset sukellukset ovat omaa linjaansa, esimerkkinä STT.n yhden päivän uutiskooste voisi omalla tavallaan olla Joycen yksi päivä Dublinissa; Bloomsday. 4.6.1904. Hannu Helinin kielijonglöörit ovat seuraamisen arvoisia. jne.

Kielirunous (L=A=N=G=U=A=G=E) elää ja sitä arvostetaan Suomessa. Pwoermseja laaditaan. (mm. Karri Kokko).



Amerikkalaiset tekivät aikoinaan kaikkensa että siveetön Ulysses ei pääsisi leviämään Yhdysvaltoihin.
Amerikkalaiset myös sulkivat Ezra Poundin mielisaaralaan.
Kirjailijat ovat vaarallisia?
Amerikka on vaarallinen.
Me olemme kaikki vaaraksi itsellemme.

Minkälainen kirjallisuus meillä Euroopassa olisi, jos Kolumbus olisikin oikeasti löytänytkin Intian, eikä Karibian saaria?

Välimatkaa ajatellen maailma olisi pienempi, niin pieni että kuun vuorovesivemputus olisi aikaa sitten meidät suistanut Jupiteria kiertävälle radalle?

Schauman ampui Bobrikovin 16.6.1904 Helsingissä. James Joyce mainitsee tapauksen.
Finnegan Wake, mielestäni eräs monimelskeisin kielitieteellinen proosaruno ilmestyi myöhemmin. (Vuonna 1939, James Joyce kuoli 13.1.1941 lähes 59-vuotiaana.)

----

jatkan tätä rupattelua tuonnempana. Lähestyn hiljaa pääaihettani, joka on

A Norton Anthology of New Poetry AMERICAN HYBRID
Toimittaneet Cole Swensen ja David St. John, ilmestyi maaliskuussa 2009.

Liitän loppuun yhden sivun siitä, Gillian Conoley, s. 1955 Texasissa, asuu nykyisin San Fransiscossa.

Nousuvesi 3. helmikuuta 1966

Helmikuun 3. 1966. Nousuvesi. 10.6 jalkaa. 8:43 aamupäivällä.

Katso kauttaaltaan valkoista Ten Pound Islandia, 
paitsi nuhruista vanhaa Loistoa, joka näyttää 
rähjäiseltä ja ryvettyneeltä, kuten Amerikka 
sittemmin Sisällissodan jälkeen, 
kun katonharjat ovat kokonaan lumisia 
ja lauha talvi jäätyy Cup Cake Islandilla, 
ja nousuvesi tulvii täsmällisesti Sataman 
Pannuun  7:35 aamulla

Ja nyt - 7:55 aamulla - Shag Rock 
ajelehtii itsekseen pois Saarelta kuten Eskimopiirakka

Ja WAU nyt seuraava aamu se on VALKEA LAIVA kelluu 
itsekseen kuten jääkakku

(Copyright Charles Olson, The Maximus Poems, s. 490. Suom. J.T.)

Alan Gilbert mainitsee teoksessaan tästä Olsonin tekstistä että siinä olisi liittymä Herman Melvillen runoon "The House-Top" Sisällissodasta.
(Alan Gilbert; Another Future, Wesleyn UP 2006.)

Ten Pound Island (Tenpound Island) on saari Gloucesterin Länsisataman edustalla. Cup Cake island on myös saari Gloucesterissa, kuten Shag Rock. Shag Rock esiintyy Olsonin runoissa uein.

Kyl saa taas hävetä

ku neuvotaa tois pual jokkee et toisel pualel olis jottaa erinomaist kun ollaa jo toisell pualell.

Mut milt seki kuulostais ku sanottais että täll pualel jokke on kans jottaa.

Kyltti on vääräll pualell jokkee, siis oikeal, eli toisell pualell valmiiks.

Mitä maalt tuleva turistikkaa niinko joku Kaarinast, tai iha Raision perukoilt tänne saakka varta vaste tullee meinaava, ku tommossii neuvotaa? Saava aika sukkela käsitykse Turust?

Saaristolaismarkkinat Turussa

Kylmä tuuli puhaltaa jokea pitkin --
miten saaristolaismarkkinan silakat
tarkenevat alasti?

Issa ja hanhet 3

Älä itke, hanhi!
Lopulta eromme on
välttämätön.

Issa vuonna 1822.

Mandala Titanikissa 19.4.2009 saakka

Turussa Titanikissa on Katri Sipiläisen näyttely ILMAinen. Se on avoinna enää huhtikuun 19. päivään saakka.

(Galleria Titanik, Itäinen Rantakatu 8, Turku.)


Kuvassa oikealla hänen tekemä mandala, jota jo joku oli ehtinyt tallailemaan.
Mandalasta lisää Mataleenan blogissa:

http://mataleena.blogspot.com/2009/03/mandala-titanikissa-turussa.html




Titanikin tiloista ensimmäinen, kadun puoleisessa huoneessa oli öljymaalauksia, ja oikeassa nurkassa muutama kymmenen orvokkia. (Kuva vasemmalla.) Orvokit olivat jo alkaneet oman lähtölaskentansa, jota niiden takana pienessä nurkkahuoneessa oleva iso mandala perinteensä mukaisesti odotti myös. Kun mandalan aika on mennyt se kasataan yhteen ja sen kaikki värit muuttuvat niin että mikään niistä ei enää erikseen erotu, eikä mikään mandalan muodoista enää siinä muodossaan ole koskaan enää näkyvä.

Mikä elämässä on pysyvää. Mitä taide merkitsee. Tässä Katri Sipiläisen näyttelyssä Titanikin intiimit tilat oli otettu kokonaisvaltaisesti käyttöön. Näyttelyn sisäinen sanoma keskittyi minun mielestäni mandalan hiljaisen tyynesti ja kuitenkin iloisesti odottavaan tulevaisuuteen.




Aurajoen vastarannalla kivityömiehet paikkaavat samaan aikaan Aurajoen savisia törmäitä. Ihminen pitää huolta että joenvarren savi sorru, eivätkä joenvarren rakennukset enää sortuisi Aurajokeen, kuten joskus keski-ajalla on käynyt.

Katri Sipiläisen Titanik näyttely ottaa kantaa kaiken pysyvyyteen; suojelusenkelikin suojaa suden hahmoista pikkulasta huteralla sillalla joen tuolle puolen.

Seinällä kuihtuvat orvokit odottavat oman kasvunsa täyttymystä.

Mikä yksittäistä odottaa tässä suojellussa maailmassa, olemmeko me lopulta myös kuin mandalat, todellisen tasa-arvoisia. Pysyykö savinen joenpenkka ikuisuuteen asti ihmisen määräämissä rajoissa.

Katri Sipiläisen Titanik-näyttely jättää jälkeensä suuria vastauksia; onko meillä ihmisillä sisäistä halua kuunnella, tai katsella niitä.

Virikkeitä II

Toinen kirjoittamaan asti innostanut sivu oli Morden Haiku.

http://mordenhaikupoetry.blogspot.com/ Huhtikuun 12. päivän teksti hänellä oli:
easter sunday / a cat kills / the first swallow (Copyright Mattm, eli blogi Morden Haiku). Eli vaikkapa näin:

pääsiäissunnuntai 
kissa surmaa 
ensimmäisen pääskyn 

Minä kommentoin siihen, että:

Sukeltava pääsky -- 
mustan kissan päässä 
valkoinen pläiskäys

Oikeasti tyydyin sanaan "spot", "läikkä" tms, mitähän "pläiskäys" olisi englanniksi ?-) (splash?) Käännökset usein latistavat, tai värittävät, alkuperäistä. Parhaimmillaan ne ovat monta erilaista runoa, rikastuttavia.

Mainittakoon ihan erikseen Morden Haiku - sivuston runsas linkkilista.


Anonyymi kirjoitti...

    splatch?
    splash + splotch = splatch?

    Ezra Pound: not in speech, but in little splotches of colour.

    (Writing abt his "In a station of the Metro";
    The apparation of these faces in the crowd:
    Petals on a wet, black bough.

Virikkeitä

Luuhailen erilaisissa blogeissa ja joskus silmiin tarttuu jotakin joka kilahtaa,
kuin sisäinen sanoma keski-ajan katoliseen kassalippaaseen.

Yoga for Cynics ei kirjoittele niinkään runoja, vaan muita juttuja. Viimeksi tänään kävin printtaamassa hänen blogistaan
http://yogaforcynics.blogspot.com/ iloisen Dinosauruksen kuvan. Siinä Jeesus ratsastaa Dinolla. Molemmilla tuntuu olevan vauhti ja elämä päällä. Minusta jotenkin hellyttävä kuva. Teksti oli jotain muuta, herkkää, ja henkilökohtaista Yogaforcynicsin blogia. Kommentoin hänelle tämäntapaista:

      Liskojen yö -- 
      mutta lohikäärmeen lämmin 
      hengitys!

Omaan blogiini liitin kommentin-kommenttina kevyen toisinnon:

              Lohikäärme 
              ui Key Westin suossa -- 
              unohti pyyhkeensä 

Mitenkähän ne suot Floridassa ulottunevat Key Westiin saakka. Pitäisikö muuttaa Key Westin matalikoiksi? Key West's shallows? ;-)

Rivi kolme oli alkuperäisessä hieman epämääräinen, mietin että määritänkö kuka unohti, mutta koska haikut ja runot ovat myös arvoituksia jätin sen määrittelemättä, lukijan omantunnon ratkaistavaksi. ;-)

Jk. No vaikka tämmöinenkin olisi käypänen:

             Lohikäärme ui 
             Key Westin matalikolla --
             unohdin pyyhkeeni

Label: Lohikäärme

Pääsiäisenä

#1

Pääsiäisaamu --
tuulikannel aloittaa
palveluksen


#2

Pääsiäisaamu --
ensimmäinen varpunen
sanoo: "Tsirp?"


#3

Aurinkoinen pääsiäisaamu --
varjot
valaistuvat


(Suomennokset j.t. Alkuperäiset juhatik-blogissa.)

Pääsiäisnäytelmä Turussa 2009

Turussa Tuomiokirkon rappusilla esitettiin pääsiäisenä Luukkaan mukaan tehty Pääsiäisnäytelmä. Musiikin olisi suonut kuuluvan kirkkosalissa, ihan oikeilla uruilla. Mutta kyllä muutamat urkusoolot silti vakuuttivat.

Tarina on tuttu Ristin Tien kertomus mahdutettuna yhteen tuntiin. Vain osa katsojista sopi istuskelemaan penkeille; suurin osa seisoi Tuomiokirkon rappusten edustalla. Aurinko valaisi lämpimästi; ensimmäisiä lämpimiä kevään päiviä.

Lisää kuvia mataleenan blogissa.

http://mataleena.blogspot.com/2009/04/paasiaisnaytelma-turussa.html

Kun Pilatus pesi kätensä niin mieleen nousi eräs valtionyhtiön optiomöhläyskin.
Samaan rivien väliin sopinee rosvo-Barabbaan vapauttaminen. Mokoma vielä kehtasi virnistellä kun kahleita päästeltiin pois.

Runsas näyttelijäkaarti mahtui toisiaan tönimättä kirkon rappusille. Kun ei ole liikaa porukkaa, niin sopukin säilyy!

Leikki ja kyynisyys sikseen; tarina oli vaikuttava, yksioikoisen lyhyesti sanottuna.

Issa ja hanhet 2

Aiotko jäädä
tälle seudulle?
hanhi

Issa vuonna 1822

Pitkäperjantai

Kävin alkuillasta näpsimässä muutaman kuvan. Joitakin kuvia niistä, kts mataleena.blogspot.com.

Tulin takaisin Aurajoen rantapolkua rautatiesillalle asti. Jo kaukaa erottui Simon saaren kohdilla jotain valkosta. Juu, lokki sen oli vallannut. Kuvassa alempana. Mutta jos kakki niin jokeen pläjähti. En kanniskellut mukanani jalustaa, joten käsivarainen otos tallensi tilanteen ja informaation. Olisi se voinut terävämpikin olla. Toisaalta aurinko oli painumassa jonnekin Ruotsinvallan alle, eikä kamerani kai saanut mielestään tarpeeksi valoa.

Villaisia graffitteja

Iltapäiväkävelyllä jokirannassa bongasimme taas pari villaista graffitia. Kaupungin vihamielinen graffitteja vastaan taistelevat sotajoukot eivät vielä olleet ehtineet paikalle.



Pienen matkaa alajuoksulle on oli keväisessä tuulessa paleleva lyhtypylväs saanut pätkän lämmikettä varrelleen. Ohi talutettava kultainen noitaja koiraskoira oli kiinnostunut enemmän sulassa joessa kärkkyvistä pullasorsista.



Huolestuneina olemme koko talven seuranneet jokeen parkkeeratun polkupyörän tulavaisuutta. Pitkän aikaa siihen oli solmittu pelastava naru. Ja tänään polkupyörä oli kokenut suuren pelastuksen. Eikun keväthuoltoon ja baanalle!

Maanjäristyksistä

Italian maanjäristys oli muistutus siitä että eteläinen Eurooppa on täristysherkkää aluetta.

Muinainen Atlantis yhden teorian mukaan painui Välimeren Siniseen Syliin suuren maanjäristyksen seurauksena.

Tulivuoret sielläkin tupsuttavat myös katkuaan taivaalle.

Maksavatko he niistä päästöveroa ja saavatko päästöoptioita, jotka voi kätevästi siirtää oman palkkapussinsa optimoituihin hamstrauslokeroihin?

Kyynisyys saattaa maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia vastaan olla ainoa vastalääke?

Olen viimeaikoina Hannu Helinin blogiviitteen innoittamana seuraillut Ameriikan Wyomingin ja Nevadan alueen tärinöitä.

Joka päivä näyttäisi pieniä tärähdyksiä sattuvan.

Sitä suurta odotellessa. Joka tulee, jollei tänä vuonna, niin sadantuhannen vuoden sisällä?


Tämmöinen linkki:

http://www.seis.utah.edu/req2webdir/recenteqs/Maps/anss_imw.html

Lainaan tähän Ron Sillimanilta yhden pätkän the Alphabet-kirjasta, osiosta Vog:

        Taulu-TV
        pelaa koripalloa 
        ääni poiskytkettynä 

Lusikoin kalasoppaa --
Apuva!
Poliisi!
Al Qaida!
Suussani on kalanruoto!

jäähileinen
joki virtaa
kuin olisi kuumissaan

Kiukkuinen vanhus --
ei ole ketään kenelle
rähistelisi

Kolme hay(na)kua

Sateella
kastuvat kengät
ja kevään pölyt


talvi on muisto
kylmät kadut
hytisyttävät



tulevaisuus
on kesän
ja hyttysen yninää

Nuppuja #2

kaukaiset vuorten puut -
silmujen puhjettua
ne syödään heti


Issa vuonna 1810

Ron Silliman, the Alphabet

närhen rääkäisyn
kimakka purskahdus

Ote on teoksesta: Ron Silliman the Alphabet (The University of Alabama Press, Tuscaloosa, 2008, 1062 sivua.)

Alustava kokoelman selailu tunkee mieleen tästä yli 20.000 rivin kokoelmasta tunteen, että Ron Silliman on joutunut karsimaan sellaiset rivit jotka eivät teokseen mahtuneet. :-)

Kyse on tietenkin aivan jostain muusta, vaikka toki tiedämme että runonkirjoitusprosessi on usein myös valinta siitä purskeesta mikä mielessä on kun ääntä siirtää paperille: näppäimistön ratina tuo kirjoitukseen sorapolkujen askeleet, välillä on polulla hiljaisia kohtia ja syksyn polulle pudonneiten lehtien yli kävellessä krahina muuttuu lehtien kahahteluksi. Talvella askelten alla pehmeä lumi kyykistyy askel kerrallaan jääksi, ja se voi varomattoman kulkijan liukastuttaa nurin.

Pitää siis kuunnella ja olla varuillaan kun Ron Sillimanin Aakkoset - kirjaa selaa.
Mietin että milloin sen lukisin rivi riviltä alusta loppuun, tehden välillä merkintöjä, tarkistellen Isosta Websterin sanakirjasta joitakin sanoja, pysähtyen kuuntelemaan äänien etenemistä, muistellen että mikä ääni jäi mieleen kaikumaan muutama sivu sitten, esimerkiksi tuo sivun 351 närhen krähäisyä ennen on johdattelevia rivejä, jossa

kastanjan takana
tiainen
ei suurempi
kolibria

Tuo on hieman vapaa käännösluonnos; Sillimanin teksti on L=A=N=G=U=A=G=E runouden ydinporukoissa, ja sitä pitäisi ensijassa ja erityisesti kuunnella. Mutta L=A=N=G=U=A=G=E runous toki (useimmin!) muodostuu oikeista sanoista, eli voihan niitä eri kielille muuntaa.
Edellä olevassa esimerkkisivussa ei ole välimerkkejä, paitsi yksi pilkku, sekin yläreunassa sanan haukotella jälkeen, jättäen lukijalle aikavarauksen haukotella kunnolla ennenkuin siirtyy seuraavaan riviin: sen sisällä radio .

Tähän ohueen raapaisuun käytin yhdestä sivusta vain muutaman rivin. Vieläkin yli tuhat sivua taaperrettavana! Unikirjaksi Silliman Aakkosista ei ole. En saanut yöllä kunnolla unta kun Sillimanin sanarivistöt hyppivät kuin villavat lampaat unityynylläni. Sitäpaitsi teos painaa pehmeäkantisenakin kuin ortodoksipapin topsipuikolla tehty voitelu. (Tuo on sisäpiirin vitsi, enkä sitä selitä, vaikka joku kysyisi.)

laajat auringonkukkaniityt
ja kaikki lehmät ovat valkoisi

Copyright Ron Silliman. suom. j.t.

Minua hauskutti erikseen eräs löytö sivulta 337, ilmetty hay(na)ku:

we just called 
that cowboy 
Hoppy

(Me kutsuimme tätä lehmipoikaa Hypiksi.) Vai olisiko yhdellä jalalla hyppivä tarkempi käännös?

The Alphabet ei ole kiinteä kokonaisuus. Sitä yhdistää kaksi vankkaa tynnyrinvannetta, kuin pitämässä tynnyrin leveitä, osin Fibonaccin matematiikalla koottuja lautoja muodostamaan tämä the Alphabet-tynnyri: nämä ovat Ron Silliman itse ja L=A=N=G=U=A=G=E runous.

Ron Silliman, ja Alphabet runona, pakottaa lukijan mietiskelemään muodon ja sisällön välisiä yhteyksiä. Tapa millä Silliman työstää kielioppia ja syntaksia ja kieltä johtaa ajatukset toiseen runoliikkeeseen, tai -oppiin, uuteen lauseoppiin , eli The New Sentence. Pilkku-, piste- ja välimerkkisäännöistä tuskin kukaan itseään oivallisena runoilijana pitävä on enää aikoihin muutenkaan välittänyt, eikä Ron Sillimankaan sitä useinkaan tee.

Demokraattisessa mielessä Ron Sillimanin The Alphabet kasvattaa yleisöä aktiiviseksi, että lukija alkaisi kysellä. Sitä keskustelua Ron Silliman jo käy omassa blogissaan. (http://ronsilliman.blogspot.com)

Teoriassa voi toki pohdiskella runon eri muotoja, rakennusosasia. Millä kieliopilla sanat muodostavat korvin kuuntelemalla ymmärrettäviä lauseita. Spekulaatiot yksittäisten lauseiden muodostamista rakenteista yksittäisen runon syntymiseen on kuin heiluttelisi muinaisen Leningradin tavaratalon kassan helmitaulua; ostokset on aina maksettava.

Ei elämään eikä runouteen sen korkeampaa matematiikkaa tarvita.

The Alphabet on myös yhtä ja samaa runoa, erilaisista muodoista riippumatta. Ja kun Ron Sillimanin the Alphabet päättyy, jatkuu hänen neljäs Ketjak-sarjansa Universe-koosteella. The Alphabet pitää sisällään Ron Sillimanin elämästä vuodet 1979 - 2004.

Teos koostuu aakkosista, Aasta Zetaan eli 26 ikäänkuin teosta. Osa niistä on oikeasti ollutkin julkaistuja teoksia, jokunen kuten A eli Albany vain kaksi sivua; sen hän kirjoitti 1979, ja julkaisi vuonna 1983. Viimeinen, Z eli Zyxt 1998-2004. Eli Alphabet kooste, tai runo on kirjoitettu 25 vuoden aikana, keskimäärin noin 40 sivua vuodessa!

Seuraava kooste, tai kirja, tai Ketjakin osa, Universe tulee sisältämään tekstiä vuodesta 2005 eteenpäin. Se on menossa, kiehumassa Ron Sillimanin kirjoituspajassa Gogolin Sielujen soppakattilan tavoin. Soppa on aina maukasta, kun sen keittää kuumaksi. Hyvä herrasväki, suosittelen että pidellään kuitenkin hatuistamme kiinni! Matka tulee olemaan pitkä mutta ei uuvuttava.

the Alphabet päättyy Anselm Hollon kirjoittamaan loppulauseeseen:
Aakkoset päättyvät. Maailmankaikkeus alkaa!

Esa Mäkijärvi kirjoitti Ron Sillimanin the Alphabet kirjasta blogissaan:

http://marstravolta.blogspot.com/2009/02/ron-sillimanin-kirjasta-alphabet-2008.html Fiksusti kirjoitettu!

Muita lähteitä lähinnä Internetin vapaana leviävä avaruus. Erityisesti Carl J. Boonin PARATAXIS AND POSSIBILITY. RON SILLIMAN'S ALPHABET. Ohio University June 2007. PDF, 233 sivua.

parkkeerattu
sininen polkupyörä --
aprillipäivän uusi graffiti