31.7.

1.

Se meteli
minkä kaupungissa unohtaa:

omien jalkojen ääni polulla,
ja oman hengityksen kohina


2.

Tuulenvireessä
koivujen kypsät lehdet
siivilöivät valon.

30.7.

Yöllä ukkosti.
Salamat leiskuivat.
Kaatui vettä peltikatolle.
Ropisi. Ropisi.

Aamulla maa on märkää,
ohuen pilvipeitteen lävitse
auringon säteet sihtaavat kanervikkoa.

Valo heijastuu
tuulenvireessä liikkuvien
koivunlehvien välistä.

Kaislikko

Rannan kaislikko
ukkoskuuron jäljiltä
kuin nyreissään

Aamun serenaadi

voisit kuulla muurahaisen
pierun
niin hiljaista
oli



Copyright Jonathan Williams, suomennos J.T. Runo Aubade. Jonathan Williams (8.3.1929 - 16.3.2008)oli amerikkalainen runoilija, esseisti ja valokuvaaja, sekä kustantaja. Hän perusti The Jargon Society kustantamon, joka julkaisi uraa-uurtavia Amerikkalaisen kirjallisuuden etunenässä kulkijoita, avant-gardelaisia,
kuten Charles Olson, Louis Zukofsky, Paul Metcalf ja James Broughton.

Jonathan Williams kuoli keuhkokuumeeseen 79 vuotiaana.

Ilmavaivoja 
muurahaisen polulla -- 
neulanen liikkuu

(Tikkis)


Label: Williams, Jonathan,

Senryu / Maria C. Faverio

Senryu on yksi alalaji haikulle. Senryu on tavallaan inhimillinen, huonoimmillaan kyyninen, mutta yleensä kuitenkin hyväntahtoinen pilke on mukana tekstissä. Senryu voisi parhaimmillaan olla haiku, jos siinä olisi vuodenaikasana.

Maria. C. Faverio antaa artikkelissaan Senryu,
Disciplinal Poetry of the Issue esimerkkejä, joista näytteeksi suomennan pari:



Kaksi muurahaista rakastelee
muurahaiskeon päällä --
mini-maanjäristys

Lumiukolla on hattu, 
kaulaliina ja savuke, 
mutta, ai!, ei aivoja.

Puutarhan kastelusta

The Shiki Monthly Kukai osoitteessa

http://www.haikuworld.org/kukai/recent.html
julkaisee kuukausittain runsaasti etukäteen annetusta aiheesta kirjoitettuja haikuja.
Lainaan tähän näytteeksi pari vuoden 2006 heinäkuun haikua:

Puutarhan kastelusta


kaksi lastani
kastelevat puutarhaa
ja toinen toisiaan

(Max Verhart, Lähde: heinäkuu 2006 Kukai)


Kattopuutarha --
nainen kerää sadetta
kattiloihin

(Tom Painting, Lähde: heinäkuu 2006 Kukai) Tästä on helppo jatkaa:

 
     Kastelen nurmikkoa -- 
     madot 
     uivat

Bill Kenney julkaisi samalla sivulla seuraavan:

Vesi roiskahtelee
puutarhaletkun läpi --
iltapäivän helle


Vielä yksi, Vaughn Seward:


Takapiha on kasteltu ...
poika voitti
kilpailun



(Tämä asettui hay(na)ku muotoonkin vielä...)

Kun on pitkään satamatta
sitä alkaa pitää luonnon puolta
ja toivoa sadetta.

 
       Kuiva metsä 
       natisee tuulessa -- 
       heinäkuun helle 

(j.t.) Sitten, kun pilvet kerääntyvät riittävästi yhteen; tämä seuraava haiku lainattu Mainichin haikusivuilta:

             sadekuuro -- 
             ensi tipat 
             nostavat tomua

(Francis Masat, USA)

Jukka Tervo, Kaksitoista sinistä kuuta

Jukka Tervo,
Kaksitoista sinistä kuuta
Ntamo 2007

 

- Olen vapauden lapsi! se huutaa 
ja jättää imurin keskelle huonetta.
  
 

(Jukka Tervo, sivulla 43.)





Jukka Tervo on aktiivi musiikintekijä. Hän on myös säveltänyt musiikkia tv-elokuviin, tv-ohjelmiin, multivisioihin ja teatteriesityksiin.

Hän on toiminut myös Oulun Ylioppilasteatterissa (1978) ja Oulun Nuorisoteatterissa sekä Oulun kaupunginteatterissa. Siellä hän soitti bändinsä kanssa näytelmässä "Yökkö" (1982. Jne moninaista aktiviteettia.

Huolimatta siitä miten maailma on järjestetty 
ui sisämeressäni merkillisiä kaloja 

joiden sekaan kaihoan. 

Jukka Tervo julkaisi runokokoelman Zerkalo (1995), Ei koskaan, aina (1997) ja laajan tutkimuksen Teräskitara – musiikkiterapia nuoruusiässä (2003).
Hänen viimeisin kokoelmansa on
http://ntamo.blogspot.com/2008/10/jukka-tervo-kurt-cobainilla-oli-masu.html Kurt Cobainilla oli masu kipeä

Jukka Tervon runot ovat kunnon lauseita, aitoa puhetta ihmiseltä ihmiselle. Silti hän ei saarnaa. Kun kirjoittaa aidosti ei tarvitse tehostaa itseään.

 
Emme tiedä mitä musiikki merkitsee 
koska se on olotila
 
jota nuotti matkii
  

Mielestäni tämä pätee myös runoihin; nuotin tilalle vain vaikkapa sanat. Jukka Tervon vakaus ja tahto kirjoittaa ja julkaista tekee ainakin minun psyykelleni hyvää. Että joku muukin jaksaa kirjoittaa, ja julkaista. Sille suurempi kiitos Leevi Lehdon Ntamo-kustantamolle. Ainoa hankala asia lulu.com toimintaperiaatteelle on postitus; kun postilaitos ottaa lähes saman verran kuin itse tuotteen painaminen niin mielestäni jossain on jotain mätää.

Tekemällä Lulu.commiin pienen porukan, tilaamalla useita tuotteita yhdessä paketissa voisi säästää toimitus- ja postituskuluja. Suomen kirjakaupat tuntuvat ottavan provikkansa kirjan lisäksi myös tästä postilaitoksen ahneudesta. ;-(

 
ihmettelen miksi kukaan 
ei pysäytä pahuutta. 
Kun tulen isoksi se saa kyytiä. 
 

(Jukka Tervo sivulla 9.) Sitä odotellessa ansaitsee täyden kannustuksen!

 
Elän näin, 
en tiedä paremmasta.
 

Sivulta 87 lainattuna.

Kolin taivaalla pilviä

kirkas kesäpäivä --
tummat pilvet menevät,
tai tulevat

Kolin kansalaismaisemaa piti käydä katsomassa

Teimme tänä kesänä elokuussa pikavierailun Pohjois-Karjalaan. Kolillekin piti kiivetä. Kaulassa kaksi kameraa ja jalkoina kaksi talven jäljiltä olevaa tönkköä kiipesin vaivoin Kolin vaarallisia, eikun vaaran rappuja.

Huohottaessani hikeä valjummaksi katsoin taakseni.
Ryhdistäydyin ja olin olevani freesi kuin vastapuhjennut Päivänsini Inkun kukkamaassa.

Kallion karhea kylki kaipaa auringon hivelyä

Kallion kylkeen
järvi siintelee valon -
on kesä, kesä

Kolilla koivu voi odotella sadettakin

ei pahastuisi,
koivu, ohimenevästä
kesäsateesta

Kesän hyttynen
löysi minut unessa --
käpy tipahtaa

Issan kesähuone

   portillani --
   olkimatto 
   minun kesähuoneeni

Vuodelta 1819 Issalla on versio, joka alkaa:

      männyn varjossa 
      olkimatto 
      minun kesähuoneeni

punerva kuu --
vain vaivoin leijuu
järven yllä

Charles Olson, "A Story"

  Kertomus

  Se oli 
  lähteiden paikka.

  Olin mennyt sinne 
  ajamalla nopeaa autoa
  alas vaikeata tietä 
  raajarikkoinen mies 
  takapenkillä
  käytin taskulamppua 
  nähdäkseni tieni

  Olin kääntynyt liukumalla 
  oikealle, vauhdista, 
  ja kulman 
  jyrkkyydestä.

  Olin pysähtynyt 
  näille lähteille 
  juodakseni vettä 
  lähteen kourusta.
  Nainen 
  toisesta autosta,
  mies vierellään, 
  pyysi mimulta 
  lasillista vettä. 

  Vein sitä 
  hänelle. Ja hän sanoi,
  ettekö tiedä 
  että täällä 
  on myös lämmintä
  vettä?

Charles Olson, The Collected Poems, s. 304. suom. j.t.

Charles Olson, The Disposition

Työsuunnitelma

Kaikki vedetään takaisin 
Atlannilta

Ranskalla 
ei ole toivoa

Reikä 
minkä kuu teki

kun se irtautui
Tyynestä Valtamerestä

missä kaikki ihmiset 
nyt säällisesti

kuuluisi roikkua, 
Los Angelesin laidalla

Paratiisilla 
ei ole enää 

tekemistä 
helvetin kanssa

(Suomexi j.t.)

Katkennutta ruohoa

Tuuli tuo ruohon hajun, 
   minä en ole sille yliherkkä 
mikä on katkonut ruohot 
      niin että ruohon haju leviää 
                 tuulen      mukana
viesti kenelle?

Seison tovin paikoillani, 
mietin mitä maailman pitäisi tehdä

että ruohot saisivat 
       kasvaa vapaina.

Walt Whitman (1819–1892) kirjoitti vuoden 1855 Leaves of Grass kokoelman esipuheessaan mm:

Mutta puhuakseni kirjallisuudessa eläinten täydellisestä oikeudenmukaisuudesta ja suruttomasta liikkeestä ja metsän puiden ja tienvarren ruohojen asenteiden nuhteettomuudesta on taiteen täydellinen voitto.

Suom. j.t.

Neljä kokeilevaa hay(na)kua

1.

hyttyset
seuraavat minua --
sukellan lumpeiden sekaan


2.

ruoho
vihertää vapaana --
lehmän kostea turpa


3.

Aitauksen
toisella puolen
löntystelee uninen lehmä


4.

Tiellä
karhun jäljet --
mustikat ovat raakoja

Saan
vastauksen kysymykseen
jota en esittänyt

Keskellä
kesäistä yötä --
yksi hyttysen äiti!

harvassa uivat ruohot
ovat alttiita
vaikutuksille

Tunniste myös:
Koitere, Ilomantsi, väljyys, haiku

Kaislojen olisi aika mennä nukkumaan

Kun veri kiertää
on suonissa liikettä --
hyttynen valvoo

Heinäsirkka
hioo koipiaan --
taitan koivusta vastan

helteinen päivä -
ovat molemmat hiljaa,
harakka, varis

Kaga no Chio (1703-1775)

Tunnetaan myös nimellä Chiyo-jo, tarkoittaen nainutta naista. Myöhemmin Chiyo-ni, osoittaen että hänestä tuli nunna.

     Perhonen -- 

     mitä ne unet jotka saivat hänet

     räpyttämään siipiään?





          Minä nukun ...  Valvon ... 

          Miten leveä vuoteeni onkaan 

          kun ei ole ketään vierellä





  Kukitta

  olet yhtä vapaa 

  kuin paju

Tähän liittyy vanha sanonta: Pajun ei tarvitse surra että sillä ei ole kukkia. Chiyon vastaus:

                           Ilman kukkia 

                           viettää yhtä hiljaista 

                           elämää kuin paju

Viesteihin liittyi naisen puolison ja lasten menetys. Taustalla Chiyo tarkoittaa myös, että kun pajulla ei ole kukkia niin kukkien ihastelijat eivät häiritse sitä, eivätkä myrskyt tee vahinkoa.

           Kyykistyen 

           sammakko tarkkailee 

           pilviä

Tien varrella
hylättyjä limaskan kukkia
illan sateessa

Copyright by Buson (1716-1783), suom. j.t.

Limaska on vesikasvi, joka kaiken lisäksi kukkii harvoin. Mitä Buson on nähnyt, kuka on noukkinut limaskan kukkia.
Onkohan limaska edes se kasvi jota Buson tarkoittaa.
Pitäisi lähteä katsomaan.

      metsäpolulla
      eväspaperi kostuu 
      iltasateessa

Ryppyinen vesi
jossa kalat viihtyvät --
sileä iho

Rakastunut hyttynen

Venee lipuu 
     hauki seuraa vanaa 

pajut liehuvat 
   kuin liputtaisivat sadetta 

kolme nuorukaista 
        palaa yöllä kotiin

sielu mustelmilla 
   polvien ihot ehyet 

hyttyset asuvat pajuissa

tähtiä ei näy 
    valoisa taivas

         tuuli kiertää kehää 
                 rapakiven ympärillä 

   hämähäkki nukkuu
             hyttynen nukkuu 
                   minullakaan mitään tekemistä

nuorukaiset nukkuvat 
    aurinko valvoo 

hämähäkki 
     kääntää 
         kylkeä
       
hyttynen on herännyt      hauki ui       vene  vana vain 

Laskeva aurinko
tavoittaa ikkunan --
yökävely


Tunnisteita:

auringonlasku, Kesäyö

Walt Whitman, Ruohoa

Walt Whitman, Leaves of Grass, ote runosta POEM OF THE ROAD, vuoden 1860 versiosta:

55
Allons! The road is before us!
It is safe—I have tried it—my own feet have tried
it well.

56
Allons! Be not detained!
Let the paper remain on the desk unwritten, and the
book on the shelf unopened!
Let the tools remain in the workshop! let the money
remain unearned!
Let the school stand! mind not the cry of the teacher!
Let the preacher preach in his pulpit! let the lawyer
plead in the court, and the judge expound the
law.

Seuraavan kohdan Jack Kerouac lainasi On The Road alkuun:
Lainaamani versio on alkuperäinen versio, myöhemmin Whitman muutti sanan Mon enfant (lapseni) sanaksi Camerado (toverini).

57
Mon enfant! I give you my hand!
I give you my love, more precious than money,
I give you myself, before preaching or law;
Will you give me yourself? Will you come travel
with me?
Shall we stick by each other as long as we live?

Suomeksi vaikkapa näin:

55

Lähtekäämme! Tie on edessämme!
Se on turvallinen – olen kokeillut sen – omat jalkani ovat kokeneet sen hyväksi.

56
Lähtekäämme! Älä pidättele
Anna paperi pysyy pöydällä kirjoittamattomana,
Ja kirjan hyllyssä avaamattomana!
Jätä työkalut verstaalle! Jätä rahat ansaitsematta!
Jätä koulu, älä välitä opettajan huudosta!
Anna saarnaajan saarnata saarnastuolissaan
Anna lakimiehen puolustautua oikeudessa
Ja tuomarin selittää lakia.


57

Lapseni! Minä annan sinulle käteni!
Annan sinulle rakkauteni, rahaakin kallisarvoisemman,
Minä annan sinulle itseni, ennen saarnaa tai lakia;
Annatko sinä itsesi minulle? Tuletko matkalle minun kanssani?
Pysytäänkö yhdessä niin pitkälle kuin elämme?


Koko runo on Arvo Turtiaisen suomentamana ilmestynyt Ruhoa käännösvalikoimassa. (Tammi 1965.) Turtiainen käytti käännökseensä tammikuussa vuonna 1892 ilmestynyttä nk. kuolinvuode-painosta. Walt Whitman kuoli 26. maaliskuuta vuonna 1892, 72 vuotiaana. Hän syntyi 31. toukokuuta 1819.

tummuva metsä,
tummuva järvenpinta --
tuuli ei nuku

"Olet tulossa vanhaksi." --
Vaimoni juttelee
Päivänsinen kukalle.