Tornitalo kaatuu torilla

Tornitalo kaatuu torilla,
   nuhainen pulu pelästyy 
lehahtaa räystäs taivaasta 
   vanhan naisen korkokenkä 
vääntyy kahden katukiven välissä 
     punaista graniittia
        helisee kevätjäässä 
hiljainen talo 
      romahtanut toive
torin graniittikivet jäävät torille 
    senkin jälkeen kun 
tornitalon maalatut laastinpalat 
              on harjattu pois.

Ensi kesänä torille valuu 
       auringon valo,
kuten vain valo valuu,
korkokenkäisen vanhan naisen 
             haarojen 
                      välistä,
neliviikkoisen jakson 
    varmana päivänä,
että ei muita taloja romahda
   pulujen tepastelu kivetykselle, 
     lentokone laskeudu
          iltapäivällä 
juhlimaan 
   sadan vuoden seurustelua.

Vanhan naisen talo 
                   sojottaa 
         pystyssä. 

Korkokengät kiiltelevät, 
   naisen iho kiiltää innosta,
iltapäivän aurinko kiiltää 
         pysäköintimerkin 
         sinisessä
lepattaa 
    kesyjen pulujen 
                  lentoonrehahdus, 
aukea on auki, 
     torilla tehdään ihmiskauppaa,
osta sinä minut,
  minä maksan puluille ryynit,

väistellään yhdessä epäsiistit jätökset.

Issan kesähelteet

  kolme sadepisaraa 
  ystävänkortti taivaalta --
  keskikesän helle

Issalta on siihen versio vuodelta 1823:

        tämä sade 
        postikortti taivaasta ... 
        keskikesän helle

Charles Olson, "Love is the talk..."

        Rakkaus on 
        elinten puhetta 
        toiselle
        toisessa 
        henkilössä

(Lähde: Collected Poems, s. 588, suom. j.t.)

kesäyö

Pohjois-Karjala on jo niin pohjoisessa että keskikesällä yö ei pahemmin hämärry, saati pimene. Asialla on kääntöpuolenssa:

     kesäyön valo -- 
     innokas rakastaja 
     rättiväsynyt

                                       ^
Vaikka päivä on pitkä                sessa. 
yritän vielä valvoa              joi 
kun aurinko vihdoin         poh 
kätkeytyy metsän taakse 
 
Taivas punertaa. 
 
Suljen kirjan. 
Jonkin aikaa vielä 
muistan mitä luin. 
 
Pesen hampaat ulkona pihalla. 
taivas ei vielä moneen yöhön 
pimene 
tämän tummemmaksi. 
 
Näkisi vielä lukea,  
juuri nyt  
maiskuttelen mielessäni vasta lukemaani. 
 
Siitä voisi kirjoittaa jonkun rivin? 
                                          ! 
Otan kynän ja                           valoisaa 
ensitöikseni kirjoitan,                niin   
että tänä kesäyönä                    vielä 
on vieläkin niin valoisaa            On 
että   näkee       kirjoittaa.    ^  
  
Ei tähän nyt enempää. 
  

1.

Väsymätön
aurinko kellertää --
särki pulahtaa syvemmälle

2.

Vesihämähäkki
siirtää itsensä
tyynestä kohdasta tyveneen

3.

Metsäpolkua
kulkee metsähiiri --
varpujen alla hämärtää

Katauta

Katauta on runomuoto, joka jäi Japanissa pois "muodista" jo ennen edellistä vuosituhatta. Alunperin molemmat keskustelurunon osaset ovat erikseen vielä keskeneräisiä, niistä tulee valmis vasta kun vastausosa on kirjoitettu ja liitetty alkuperäiseen.

Parhaimmillaan katauta olisi hauska parileikki: ensin toinen kirjoittaa rakkaalleen 5-7-7 tavuisen alun, johon vastaanottajan edellytetään vastaavan 5-7-7 tavulla. Nämä yhdessä muodostavat itseasiassa vasta eheän runon, rivejä kuusi ja tavuja 5-7-7-5-7-7 sedokan.

Tästä itseasiassa taisi kehittyä tanka tuhat vuotta myöhemmin karsimalla yksi turha rivi pois.

Katsotaanpa yksi esimerkki:

   Sinun tuoksusi 
   viipyy vielä tyynyllä, 
   muistatko edes minut? 

Tämä siis lähti kirjekyyhkyläisen mukana rakkaalle vuorten toiselle puolen, ja vastaus tuli nousuveden loiskiessa Sedoka-Bayn hehkuvilta hiekkarannoilta:

   Vilun vallassa 
   muistelen vain sinua, 
   enkä saa edes unta.

Nämä voisi siis yhdistää:

Sinun tuoksusi
viipyy vielä tyynyllä,
muistatko edes minut?
Vilun vallassa
muistelen vain sinua,
enkä saa edes unta.

Idea on siis että kaksi ihmistä yhdessä kirjoittavat yhden runon. Esileikkiä siis myöhemmin runsaasti harrastetulle renku ja renga-runoudelle, eli ketjurunoudelle.

Ketrunosta löytyy nimimerkki Fierran sivustolta juttu:

http://fierran.wippiesblog.com/ketjurunous-renku/

Tankaksi muunnettuna tätä kepeä juttu voi olla vaikka vaan näin:

      Sinun tuoksusi 
      viipyy vielä tyynyllä.
      Vilun vallassa 
      muistelen vain sinua, 
      enkä saa edes unta.

Allen Ginsberg, Nuo kaksi

Tuo puu sanoi 
  en pidä tuosta valkeasta autosta allani, 
                   se haisee bensalle
Tuo toinen puu sen vieressä sanoi
   Oh, aina sinä valitat 
        sinä olet neuroottinen
     sinä voit nähdä sen tien ohi jonka yli taivut.

(Allen Ginsberg, 6. heinäkuuta 1981 klo 20.00, suom. J. T.)

Puilla on taivas

Puilla on vain taivas johon kurkottaa
ahmimaan valoa.

Juuret tunkevat imukarvansa
syvälle maahan.

Siinä on puun elämä.

21.6. kello 02:59

Herää, herää,
sanoo aikainen kärpänen --
kesäpäivän seisaus



Label: Juhannus

Rock

Rock puree Jazz-rumpalin 
   hepin päästä palan pois,
rummuttaa siitä ejakulaation
        eikä kukaan kysy 
miksi sileä iho 
        on tummilla rypyillä

kuin kesäinen järvenselkä 
        ennen ukkoskuuroa 

joka on sama kokemus


rumpalin sormissa 
   tärisee valkoinen tärinätauti
           valkoinen totuus 
           valkoisella paperilla

punaisena sinertävä paisunut terska 
       jonka päästä valkoinen tuloste 
                                    purskuaa

Lintujen levottomuus;
lokki kaartaa edestakaisin,
rastaat hyppivät, lehahtelevat.


Puolisonsa menettänyt
 Mustarastas
lentelee puusta puuhun,
 on ainut sitä lajia.

Jos kyhäsi pesän 
ei siinä asu, 
      tyhjää vaeltaa 

Jos nyt tönäiset
saat ampparin kimppuusi --
Kesäinen draama.

Karri Kokko, Mitä ehkä. Ntamo 2008

Karri Kokko,
Mitä ehkä.
Ntamo 2008

Karri Kokon kahdeksas teos on oivaa kesälukemista; sitä voi lukea pitkään. Jos kolmannella rivillä palaa alkuun ajatellen että nyt joku mättää, että kesäistä sahtia tuli juotua pari kolpakollista liikaa, niin eihän siihen ole mitään estettä. Runoja voi ylipäätään lukea moneen kertaan, ja mitä on ymmärrys sinällään. Karri Kokon Mitä ehkä ei ole perinteisen luettavaa tekstiä. Ei se ole DaDaakaan, kaikki sanat sinällään merkitsevät jotain. Uutta on se että niiden järjestys ei aina ole totutun arkinen. Kokoelma on täytetty sanoilla, ne on laadittu lauseen näköisesti, tiheästikin, näennäisesti vaivaa nähden.

Missä on sanoma, ettäkö lukijan pitää se itselleen laatia, niistä aineksista.

Lukijaa voi harmittaa Karri Kokon runomaailma koska se pitää itse rakentaa, ei lukemalla lauseita vaan ottaa irrallisia sanoja, muodostaa oma järjestys kaaokseen. Runoilija voisi loukkaantua ja sanoa toisinkin päin; hänen lausemaailmansa on hyvässä järjestyksessä. Etä itse olet seko.

Välillä ajattelin, että Karri Kokko härnää. Miksi kaikkea pitää tulkita.

Että tekstissä on hyviä sanoja, oikein oikoluettuna, isot alkukirjaimet ja pisteet. Pilkkuja enkä huutamismerkkejä löytänyt.




Tunnustan että en jaksanut lukea koko kirjaa. En edes joka sivua selatakaan. Tuli hinku puuhata muuta, vaikka pari kuvaa kesän kukista. Senkö kokoelma sai minussa aikaiseksi. Ainakin sen.

Tuota oikealla olevaa pientä kuvaa jos klikkaat isommaksi niin voit itse nauttia lukukokemuksesta.

Mutta kuitenkin, mikä tässä viehättää, innostaa. Kiehtoo. Aikuinen, muuten ilmeisen täysijärkinen runoilija julkaisee 102 sivulla lauseita jotka eivät ole, eivät johda. Päättyvät, mutta eri paikkaan mistä alkoivat. Onko se kertomus meistä itsestämme, että me tiedämme miten meidät pitäisi kirjoittaa.

Mistä me lukevat ihmiset tulemme, minne eksymme.

Kas siinä ratkaisu, ottakaa itsenne lauseet tukasta, sitokaa ne pellavanaruun ja kieputtakaa kesäsateisen jälkeisen päivän kirkkaiden pilvien ympäri ja päästäkää suvituuli valloilleen.

Kesäheinä,
älä heiluta --
tulee tuuli

Tähän hiljaisuuteen en tohtinut tunkea kaikkia tavuja,

ollaan hiljaa
ja kuunnellaan
sitä itseään

Puutarhatonttu --
kesän tuuli
pyyhkii siitä pölyt

Kokeiluja yhdestä aiheesta

Muutama kokeilu:


tummia pilviä
auringonsäteiden vieressä --
onneton koira


ukkostuuli --
kissa juoksee
edestakaisin


kissa juoksee
tänne ja sinne --
huojuvat puut



ukkostuuli ryntää
kirkkaan auringonsäteen
lävitse

Kun puu joskus kaatuu  
   sen oksat yltävät maahan.  
 
On kuin me ihmiset,  
             tasa-arvoinen.  
 
Mustikan varpu. 

 
 
Vanhetessaan  
   kivi on sammaloitunut  
     ja sen kylki on pehmeä, 
kuin keskipäivällä 
nähty uni, 

tai  

puiden läpi laskeutuva päivänvalo.

Vanha linnunpelätti

Varis istuu hetkeksi
vanhalle linnunpelätille --
lentää äkkiä pois

Copyright: Lorraine Ellis Harr (1912- ) Portland, OR, USA
Suomensi j.t.

         Hyvää huomenta, linnunpelätti. 

Ron Silliman, Katjak2: Caravan of Affect, the Alphabet, sivulla 216.

Sininen Asfaltti

# 1

Kiemurteleva asfaltti --
tuulenpuuska
ennakoi sadetta

# 2

Kesäsade --
sininen asfaltti
on yhä lämmin

I had had a beetle

         Minulla olisi ollut
         koppakuoriainen 
         jalallani

         minun olisi täytynyt ottaa
         jalka
         pois

         Koska koppakuoriainen 
         on nyt ilmassa
         matkalla ylös minun 

         pääni päälle 

Charles Olson, Collected Poems s. 585, suom. j.t.

Runoilija Perämerellä vuonna 1979

Siivosin vanhoja papereitani. Pölyistä ja hidasta puuhaa. Poltettavaa kertyy... Tätä paperia katselin lyhyen aikaa, ajattelin rypistää sen ja heittää pois. Vilkaisin huonolaatuisen paperin taakse, sieltä ilmeni että se oli eräältä tankkilaivalta 1979 suttapaperin taakse kirjoitettu teksti. En sano sitä runoksi, pikemminkin päiväkirjaa. Mutta ei siinä mitään salaista; kokeilin kuvata sen ja liitän sen kuvana tänne. Varmuuden vuoksi näpyttelin tekstinkin, tässä alla:

Yksinäisyys 
on lohduton ja autio, 
ja puhdas, 
kuin tyhjä meren lakeus, 

siellä täällä taivaalla seilaava 
repale purje,

perävanan päällä vaanivia lokkeja, 
sileää merta aaltojen välissä, 

tyhjää ylt'ympäri,

kuten mieleni, odottelen ohx.n listaa,
radio kohisee; satunnaiset elektronit
rf-vahvistimen resistoreissa
ja fetin hiloilla, 

kaiutin rääkäisee: 
ohx roiskii kiireesti 
listansa, sanoo että ei ole mitään asiaa,
hiljenee, 

kohina vain jää. 

Kyseessä selvästi sähköttäjän odottelua että OHX (silloin Vaasan rannikkoradioasema, sähköttäisi liikenneluettelonsa. Siinä koko juju. Höystönä pari kohinan seasta löytynyttä ajatusta.

Issa ja ruttojuuri

kääräisen aterian 
ruttojuuren lehteen … 
talven sade

(Issa vuonna 1810)

(fuki no ha ni sakameshi
kurumu shigure kana)

sakameshi = riisiä joka on keitetty teen ja saken kanssa, köyhän miehen ateria siihen aikaan.)

Selityksiä on ainakin kolme mahdollista:

1. Aterian kääriminen ruttojuuren lehteen tarkoittaa vaatimatonta ja köyhää päivällistä. Talvinen sade on kylmä ja luo yksinäisyyden tunteen.

2. Issa on matkoilla. On ilta ja sataa. Issa on nälissään. Hän on ohittanut ruokapaikan ja ostanut halvan aterian.
Hän käärii sen pikaisesti runsaana kasvavan ruttojuuren lehteen ehtiäkseen perille nopeasti.

Ruttojuuressa on isot lehdet ja se kasvaa runsaana kasvupaikoillaan. Ruttojuurta on käytetty mm. migreenin hoidossa, mutta on toisaalta haitallinen maksalle.

3. Mielipaha: Issa on järkyttynyt pitkästä perintöriidasta. Haiku on päivätty 1810. Issa on 48 vuotias. Neuvottelut isän kuoleman (1801) jälkeisestä perintöriidasta äiti- ja velipuolen kanssa, ja oli käynnissä vieläkin. Se ratkesi vasta 1813.

Leipuri

totuus kovettuu pehmeässä betonissa 
kun pitää saada voittoja 
           osakkeenomistajille

emme saa sähköä 
   jollei betoni kovetu
se kovettuu
        kovettuu 
             kovettuu se!

     emme saa lapsia
           jollei siitin kovetu
     ei se nyt kovetu

likilaskuinen pullataikina

Tuuletan --
hämähäkki korjaa
seittiään

Haibun

Haibun (Japaniksi 俳文, haikai kirjoitus) on yhdistelmä suoraa proosaa johon liitetään haiku. Haibun on usein kirjoittajansa matkapäiväkirja. Bashoon matkakirjat ovat haibunin parhaimmistoa, ainakin kuuluisimpia.


Suomalaiset ajelevat autoillaan kesäisin kesälomalle. Odotetaan että tulee hauskaa.
Perillä odottaa ummehtunut mökki, hiiret ovat kenties käyneet tutkailemassa paikkoja. Kaappiin unohtunut sämpylä vihertää. Mutta hauskaa pitää olla.

     Kesälomalla 
     parisuhde lujittuu --
     kosteat lakanat!



           Mökkikesässä 
           ei ehdi pohtimaan
           tekemättömiä



  Grilli savuttaa,
  lintu hylkää pesänsä. 
  Hiljainen piha. 


               Hyttysen ääni -- 
               hengittämättä seuraan
               sen lentorataa.

Haibuniin periaatteessa kuuluisi vain yksi haiku. Yksi riittäisi. Minä nyt tarjoilen vain eri variaatioita, tämä on siten ikäänkuin työpöytä, jossa tekstiä syntyy. Säännöt on tehty muutettaviksi, tulkittaviksi?

Kirsikkapuu
kukkimisen päätyttyä --
raskaana!

Masaoka Shiki (1867 – 1902)

Kirjailijanimi Masaoka Shiki (17.9.1867 – 19.9.1902) oli
Japanilainen runoilija. Hänen oikea nimensä oli Masaoka Tsunenori.
Japanissa on tavallista että ihmiset julkaisevat runoja eri nimillä.

Shiki kirjoitti runsaasti puutarhastaan haikuja ja tankoja. Sairautensa vuoksi hän pysytteli mielellään puutarhassan.

Eräs Shikin kuuluisa ruusuhaiku:

luonnos:

Ruusut;
kukat ovat helppoja maalata,
mutta lehdet vaikeita.


Sen saa direktiivien mukaisesti 5-7-5 muottiin, kun kevyesti käyttää väkivaltaa rivi- ja sanajärjestyksillä:

Ruusun kukka on 

helppo maalata, mutta  

lehdet vaikeita. 

Buson, Li Po ja luumupuu

Terälehdet putoavat
ja virta vie ne ...
luumupuu joen penkalla

Tämä on Buson. Li Polla on seuraavanlainen säepari:

Päärynänkukkia virtaavassa vedessä,
hetkessä ne ovat viilettäneet pois

         kaipaako kukka 
         pudonneita kukkiaan --
         raaka mustikka

Tämä viimeisen laati Tikkis.

kesän tuuli
ravistelee puita --
terälehtiä kadulla

siitä saisi kevyesti murjomalla 5-7-5 version:

kesäinen tuuli
ravistelee puun oksaa --
kukka kadulla


jälkikirjoitus:


kuuma tuuli
saa puunlatvan
hikoilemaan