Verikavio.
Gerður Kristný (s. 1970)
suom. Tapio Koivukari
Savukeidas 2013. 128 sivua.
ISBN 978-952-268-077-8.

Netistä infopätkä:
Pohjoismaisiin Eddan jumalrunoihin sisältyy Skírnirin taru, kertomus siitä, miten hedelmällisyyden jumala Freyr istuutui ylijumala Óðinnin istuimelle, josta näki kaikkiin maailmoihin, iski silmänsä hiisineito Gerðuriin ja lähetti palvelijansa Skírnirin hakemaan tätä itseleen jalkavaimoksi. Palkakseen Skírnir saisi mahtavan miekan ja sotaratsun, itsensä Verikavion.Islantilainen runoilija Gerður Kristný (s. 1970) kertoo vanhan tarun naisen ja luonnon näkökulmasta, äänessä on hiisineito Gerður.

Kaivoin Savukeitaan sivulta tuon tuoteselosteen ja kannestakin kuvan.
Usein jotain parempaa tekstiä lukiessani minuun hiipii tarve ottaa kynä ja kirjoitella jotain muistivihkoihini.
Seuraava piti kirjoittaa kun lukaisin tuon Verikavion, mutta ei siinä Verikaviosta tuskin käsitystä saanee.

Ratsun selästä
hyppää maahan, ja riisuu
valjaat, alaston

(Tälle lyhyttekstille copyright Tikkis 28.7.2017)

Sivulta 125:

Siellä on minun maani
öiseen rauhaan kiedottu

Jos olisin akateemisen lurauksen vallassa niin minun pitäisi laatia hieno tekstianalyysi fiksuine ajatuksineen, mutta kun en ole kenenkään vallassa?


Vielä yksi Tikkis:

Röknäsin savut
jalkojeni juuresta
haihtuvat tuuleen

Tuon taustalla matkamuisto k.o. paikasta joskus 1970-luvulta.

Sitä on vaikea tulkita haikuksi, koska kigo-sana taitaa olla siellä Röknäsin koloissa piilossa, ja kun sitä härnäsi niin ohut savu vain oli vastauksena.

Savu? Syksy, mutta syksyllä on yleensä myrskyjä eikä herttaisesti savuja haihduttavia tuulosia?

Senryuu kenties?

Minulle riittää termi Lyhytruno.


Parisataa vuotta sitten Hokkaidon saarella kulki tunnistamattomaksi jääneen runoilijan, Kushiro Hokkaidolaisen henki:

Tuulet mereltä
puhdistavat riidatkin
naapureiltani

Copyright Kushiro Hokkaidolainen, suom. versio j.t.

Seuraassa Issan jutussa vuodelta 1803 ei ole epäselvyyttä Kigo-sanasta:

tuuli kylmettää
toisen hihoistani ...
syksyinen sade

Copyright Issa 1803, suom. versio Tikkis 2017.

Mietin minkälainen ympäristö kylmää vain toisen hihan, toinen jää lämpimään. Sitä jään mietiskelemään.

Toivo Laaksolle yksi juttu

Kuva on otettu Jyväskylässä vuonna 2014. Menin Sepon Kanssa sinne Topia tapaamaan. Tuo kuva on sieltä.

Topi kirjoittaa Facebookiin usein syväluotaavia tekstejä, jotka erottuvat valtavirrasta.

Topi ei kiistele esimerkiksi Trumpin ja Putinin välisistä suhteista. Hän pitää asiat ominaan ja kirjoittaa niistä.

Topin tekstejä lukiessa 
pitää varautua sukellukseen. 

Sanojen sidoksien väliin 
   johtaa mielen lokeroista 

          taikapuita

jotka ohittavat ajan olemuksen, 
  irtautuvat 
     ja kiinnittyvät 
          tekstiin kokonaisuutena




  Kun tekstin on lukenut 
    se kiinnittyy 
mieleen palloksi 
      vireäksi hieronnaksi. 

Kampaamaton tukkani 
   viihtyy tekstin vedossa
  ja asettuu mielessäni 

      kuten maailman pitäneekin asettua.

Topille terveisin

Tikkis heinäkuun lakastuessa vuonna 2017

Pyörivä maailma -
usvasta ei erotu
mitä tapahtuu?

Taivasosuuksiin
päässee osalliseksi
kiipeämällä?

kuuelämänlanka --
yhtä kerrallaan tuuli
kahistaa niitä

Copyright Issa 1803. Kasvin tieteellinen nimi on Ipomoea alba
Kuuluu Elämänlangat - sukuun.

Kuvan löysin piileskelemästä Netin varjoista.
Tekstissä on läsnä kesäinen tuuli joka aika ajoin käy seurustelemassa valkeitten köynnöskukkien seassa. Issakin?

Suuret ja pienet purjelaivat kävivät Turussa. Tämmöisen pienen ja harmaan bongasin tulopäivänä.

Vielä minäkin
kasvan purjelaivaksi
ja lähden merille!

Tämä kuva on kesälomalta. Tein siihen pienen tekstin.

tuulen väreily
käy suolammen pinnalla
ja haihtuu pois

Maanjäristys Kos saaren ja Turkin välissä oli 20.7.2017.

Vahingoja ei Turkin tilanteeseen verrattuna suuria, mutta media sen uutisoi tapahtumana.

Mantereet liikkuvat -
pakolaiset Turkista
eivät pääse pois?

Työversio tekstiksi oli ensin:

mantereet liikkuvat
rantahiekka ratisee
...

Tall Ships Turussa 21.7.2017

Vietin perjantaina laatuaikaa jokirannassa ja napsin muutaman kuvan itselleni muistoksi.
Tämä pitää jakaa tutuillekin, tein siihen lyhyen tekstin:

ajakaas hiljaa
jotta kaukoseilurit
saavat huilata

Sedov tuli Turkuun 20.7.2017

Tall Ships 2017, kameraani tallensin Sedovin.

Alla Sedovia bugseerataan Aurajokeen 20.7.2017.





Vuonna 2003 kuvasin myös muutaman näpsyn samasta laivasta!
Sedovista muutama kuva v. 2003 Turun visiitiltä.

Hannu Helinin Tsvetajeva

Marina Tsvetajeva: Valitut runot, 1995, (C) Pulvis & Umbra.
Käännökset Liisa Viitanen, Sergei Tšerašov ja Hannu Helin
ISBN 951-97080-0-6, 130 sivua.

Pari viikkoa sitten kehuin M-L Mikkolan vastaavaa suomennosvalikoimaa
blogissani 5.7.2017. Kts täältä:


https://juhanitikkanen.blogspot.fi/2017/07/marina-tsvetajeva-ylistys-hiljaa.html


Nyt kahlailin Helinin Tsvetajevaa yhdessä M-L Mikkolan version kanssa. Molemmilla on reilut 100 runoa, mutta ei lähellekään samoja. Jokunen tärkeimmistä toki on, kuten Runoelma Lopusta. (Helin ss 70 - 93, ja M-L ss 188 - 215.) Suosittelen vankasti molempien versioiden lukemista. Sama runoelma mutta silti niin erikuuloisia. Kuvastanee alkutekstin foneettista latausta? Ja kenties kääntäjienkin omaa sisäistä latausta asiaan?

Mietin kuinka hieno kulttuuriteko olisi jos molemmat suomeksi ilmestyneet versiot olisivat ilmestyneet samoissa kansissa. Helinillä ja Marja-Leenalla on paljolti eri painotukset valinnoissaan.

Pulvis & Umbra lienee jo kadonnut olemasta, mutta mikä estäisi sitä silti perikunnan luvalla julkaisemasta?

Seuraavassa näyte pulvis & Umbran laitoksesta, sivulta 106-107:

PUUTARHA

    Tälle helvetille,
    tälle houreelle, anna
    minulle minun elämäni
    lopulla puutarha.

    Elämäni lopulla,
    vanhojen houreitten:
    työvuosien, kyttyräselkäisten
    vuosieni vuoksi...

    koiran kohtaloisen
    elämäni lopulla, anna
    aarre: vuosista kuumista
    viileä puutarha...

    karkurille tälle, anna
    minulle minun puutarha:
    ei kasvoja siellä, yksiäkään,
    ei sielun sielua, siellä!

    Puutarha: eikä sipsutus!
    puutarha: eikä silmäys!
    puutarha: eikä naurahdus!
    puutarha: eikä vihellys!

    Minulle minun puutarha anna:
    ei korvan korvaa, siellä
    ei tuoksua tuoksun!
    ei sielua, yhtäkään!

    Minulle sano: jo riittää piina, tässä sinulle
    puutarha yksinäinen, kuin sinä itse.
    (Mutta sinne edes Itse älä jää!)
    puutarha, yksinäinen, kuin Minä Itse.

    Puutarha sellainen minulle minun elämäni lopulla anna...
    Se puutarha, kenties, on maailma tuleva?
    Se minulle elämäni lopulla
    anteeksi annoksi sieluni anna.

1. lokakuuta 1934

© Pulvis&Umbra

Vuonna 1997 eivät Otava, WSOY, eikä Tammi Helinin Tsvetajevaa suostuneet julkaisemaan. Kustannus OY Siltala innostui onneksi M-L Mikkolan käännöksestä vuonna 2017. Siitä pisteet Siltalalle.

Huomasin että runoelmasta Säkeitä Moskovasta Marja-Leena oli jättänyt osat #7 ja #9 pois.

Mietin että miksi, alla kyseiset kohdat Hannu Helinin vuoden 1997 laitoksesta:

7

Seitsemän kukkulaa, kuin seitsemän kelloa,
ja seitsemän kellon kellojensoitto.
Neljäkymmentä kertaa neljäkymmentä,
kellojen seitsenkukkula!

Kellojen soidessa, juhlapäivänä
Joann Bogoslovin, synnyin minä.
Talo kuin piparkakku, ympärillä vitsasaita
ja kultakupoliset kirkot.

Ja rakastinhan minä sitä, ensimmäistä soittoa,
päiväjumalanpalvelukseen valuvia nunnia,
kuumaa unta, parkuvaa tuulta uunissa,
ja naapuripihan puoskarieukkoa.

Johdata nyt minua, roskaväki Moskovan,
heikkomielinen, varasteleva ja lahkolainen!
Ja pappi: tiukemmin sulje suuni,
kelloisella maalla Moskovan!

Kazanskaja 8. heinäkuuta 1916

© Pulvis&Umbra (sivulta 18)

9

Pihlajaan syttyivät
punaiset marjat,
putosivat lehdet,
ja synnyin minä.

Kiistelivät sadat
kirkonkellot.
Ja päivä oli lauantai:
Joann Bogoslovin.

Minua vielä nytkin
haluttaa jyrsiä
kuuman pihlajan
katkeria marjoja.

16. elokuuta 1916

© Pulvis&Umbra (sivuilta 19-20)

Mikkolan Siltala painoksessa ei ole sisällysluetteloa, jota olisin kaivannut kun yritin kaivella eroaja valinnoissa. Mutta eroja ilmenee heti alusta, eli niitä on. Eli nämä molemmat valikoimat yhdessä ovat hieno paketti Marina Tsvetajevan runoudesta, kiistatta.

Kiistoja olen kuullut olevan, mm. Mikkolan Esseessä Marina Tsvetajevan elämä ja runous on tiettävästi pari melko pahaa virhettä, jollei peräti nykytiedoilla valhettakin. Nehän olisi seuraavaan Siltalan laitokseen tuiki helppoja korjata?

Helin ei mitään alkulausetta tehnyt vaan antoi käännösten puhua suoraan. Kronologisen elämäkerran Helin julkaisi. (Kts tuossa aikaisemmassa bloggauksessani tarkemmin.)


Venäjästä kääntäminen on hankalaa. Ja usein alkutekstin soinnut ja sävelet latistuvat säälittä. Sillehän ei voi mitään. Mutta kun luin näitä kahta rinnakkain niin aloin tuntea että sieltä molempien yhteisestä synergiasta saattaisi päästä lähimmäksi Tsvetajevaa suomeksi.

Vai miten tuo pitäisi diplomatian koukeroin ilmaista?

ENNEN EUROOPPAA
  



Minä tiedän totuuden! Älkää
pitäkö muita totuuksia!
Ei pidä ihmisen ihmistä vastaan taistella,
maan päällä missään!
Katsokaa: on ilta; on jo kohta yö.
Runoilijat, sotapäälliköt,
rakastajat, mistä te puhutte?

Tuuli on jo tyyntynyt, maa kasteesta kostea.
Tähtien tuisku taivaalla on jäätä kohta,
ja pian me kaikki nukahdamme maan alle,
me jotka emme antaneet toistemme nukkua sen päällä.

Runo kirjoitettu 3. lokakuuta 1915, ei 2017!

© Pulvis&Umbra 1997 sivulla 7.

Vielä ote Anneli Heliön Ahtamatovan Kootuista:




Mietiskelee Tikkis Turusta 19.7.2017

Jokirannassa
Hiirenvirna ja Horsma
huiskuttelevat --
joki virtaa ohitse
eteensä katsomatta

Pilvien lisäksi taivaskin synkkenee öisin

ei mitään uutta -
ilta illan jälkeen yö
tulee aikaisemmin

Auringon viimeiset pohjoissäteet

Ensin tein tämän:

Taivaan täydeltä
auringon säde työntyy
ruohojen juuriin

Aihe on vanha ja toteutus ei tunnu siihen uutta löytäneen?

Mietin Saanaa ja vaikkapa Ailigaksen pohjoisrinnettä:

Pohjoinen rinne -
keskiyön auringonsäde
häikäistyy lumeen

Synonyymi termistä lume on liian lähellä?


Kaukaisen kaverini Kushiro Hokkaidolaisen luonnoksista en muista pohjoisen keskiyön analyysiä,
joten tein seuraavan kaveriapuna:

Kuiva heinäkuu -
itätuuli mereltä
tuo suolan tuoksun

Seuraavan Issan kesäjutun vuotta ei ole tiedossa, yhtä kaikki kesä mikä kesä?

kasvimaalla tuulee --
ihmisillä
uupuneet kasvot

Copyright Issa, suom. versio j.t.

valkea kukka
valvottuaan koko yön
repsahtaa vähän

Maariankello väistelee aurinkoa, ja tuulta

Aamulla Turussa +15 C. Tuulee.



Pihalla Maariankellot kukkivat.
Yritin vangita niitä kameran linssiin. Jos kamera olisi ollut jalustalla niin kukat huiskivat ja heiluivat navakassa tuulessa.

Ihan kuin pienet kakarat.

Jo melkein viikon kukkakellot tuolla heiluneet...

heinäkuun huiske ...
aamun viileä tuuli
nuolee kelloa

kostea tuuli
katkaisee kukan varren - -
julma heinäkuu

Tuomaanpuiston palvelubussin pysäkiltä

bussipysäkillä
odottavat sadetta
kasvaakseen taas

AY-kaislat

Minulla oli jokunen vuosi sitten kaislarunoja, tämä niihin vielä lisää:

tiheä kaislikko
suojaa heikkoja tuulen
tuiverrukselta

tästä työstöversiokin:

heikot turvataan
kaislikkoryteikössä -
yhteisön turva

Tämä on hiukan naivi, mutta muistuttaa kaislojakin AY-liikkeen voimasta?


Bonuksena:

tiheä metsä
ei suojaa hyttysiä
talven kiroilta

1.


valju täysikuu
auringon latistama
pilvetön taivas

2.

ilman sateita
sammakon kutulampi
pölyinen polku

Ezra Poundia plaratessa

ulkopuolinen
pienen talon veranta -
sateella liukas

Tikkis 7/2017. Tuon tein Poundia taas selaillessani:

THE CANTOS
OF
EZRA POUND,

A New Direction Book 1996.

Canto LXXII on tässä laitoksessa jo myös Englanniksi. Alunperin tämä oli vain Italiaksi.

Canto LXXIII on edelleen vain italiaksi. Aliotsikkona tälle on Cavalcanti / Corrispondenza Repubblicana

Netissä siitä on englanninnos.
Canto LXXIII in English


Ezrra Pound oli sodan aikana Italiassa ja mukana radiolähetyksissä herjaamassa omaa isänmaataan.
Kun Italia / Mussolini hävisi osaltaan sodan niin Ezra Pound pidätettiin "kansanvihollisena" ja toimitettiin USA:han tuomittavaksi. Tuomio muuntui passitukseksi mielisairaalaan. Sieltä hänet kotiutettiin vuonna 1958 ja Pound palasi Italiaan, missä kuoli puolittain erakkona vuonna 1972.

ihmisen iho
pitää tuulet loitolla
sisuskaluista

Kts myös Pound Tikkiksen htm-sivulla.

nostaa vartensa
auringonsäteen imuun
valoa kohden

Ensin minulla oli kolmirivinen joka tarvitsi kuvan, kun otin kuvan niin muokkasin luonnosta tällaiseksi:

otsonisäteet
karvoihin katsomatta
kesä on valo

Tai toisinpäin, että kolmirivinen tarvitsi kuvan.

Tavuja riittää -
ja jos huomenna etsin
on ruoho silläaikaa kuollut

Pihalta pääsi metsään, nyt se on hakattu raiskioksi.

Kantoja on merkkinä puiden joukkosurmasta.

Uusia taimia versoaa,
uusi metsä nousee muutaman kymmenen vuoden kuluttua. Ei hätää.

Paljasta maata ei erota,
varpuja, heiniä, risuja, kasveja,

eikä mitään järjestystä, kunhan kasvavat,


Oivallinen kasvualusta
kasvattaa metsärunoutta,

sanat lomittuvat
ihankuin oikeatkin risut -
kyllä se tästä

itku ei auta,
aurinko kuivattaa
minkä taivas kastelee

Metsä on sopuisat puut, useita

Männyt varttuvat 
sovussa toistensa kanssa 
        neulanen kerrallaan 


Onko metsä metsä ennenkuin 
  heitä on monta, monikossa


paljonko on monta puuta? 

Marina Tsvetajeva,
YLISTYS, hiljaa!
Ilmestyi tänä vuonna Siltalan kustantamana.

Kääntäjänä Marja-Leena Mikkola.

Tuli & Savu # 89 julkaisi Pauli Tapion kirjoittaman esseen kirjasta.

Tuli & Savu konstailee tekstinsä taiteellisuudella, nyt arvostelu-osaston fontti on laimeaa pinkkiä, joka yrittää naamioitua painopaperin sisään:

(Korjasin hiukan fontin värin vahvuutta luettavuuden parantamiseksi.) Pauli Tapion juttu on herkutteluun houkutteleva. Tsvetajevaa on suomentanut aikoinaan mm. Hannu Helin, jonka Pulvis & Umbran version onneksi vielä löysin taltioistani. Se on siltä ajalta kun Hannu Helinin kanssa erilaisia juttuja aika ajoin juteltiin. r.i.p.

Nyt pitäisi lähteä lueskelemaan kumpaakin versiota!

Jätän sen johonkin mukavaan sadepäivän harrastukseksi ihan suosiolla, selailin sieltä ja täältä.

Molempi parempi?

Ilmeistä on että Marina Tsvetajeva on sukua Pushkinille Venäjän kielensä taituruudessa että häntä pitäisi lukea ensin venäjäksi ja sitten miettiä miltä tuntuu tai kuulostaa.

Marja-Leena Mikkola osaa venäjänsä ja on itsekin kelpo runoilija, että täytynee tallustella sammakon kirjakauppaan ja tehdä Mikkolan käänöskirjasta kaupat. Siltä reisulta ei jää rahaa torikahvilan pullakahvihetkelle, mutta lienee sen arvoista!

Nyt selailtavana olevan kirjan löysin Turun Kaupunginkirjaston Runohyllystä. Hänet pitää palauttaa sinne ajallaan kiltisti, muuten joutunen mustanpuhuvalle rötöslistalle?

Pulvis & Umbran versiossa on vuosilukuja Tsvetajevan elämään. Uskaltaisinko tähän loppuun kopsata siitä pätkän, alunperin copyright on siis Hannu Helin ja Pulvis & Umbra:


...

Luvaton lainaus alkaa:

Pulvis&Umbra / Hannu Helin

MARINA TSVETAJEVA

(s. 26.9.1892 Moskovassa - k. 31.8.1941 Jelabugassa)

1892
Marina Tsvetajeva syntyi Moskovassa, 26. syyskuuta 1892. - Marinan äiti oli puolalaista sukua, Anton Rubinsteinin oppilas; luopui isänsä tahdosta konserttipianistin urasta. - Marinan isä oli filologi, ensin Kiovan ja sitten Moskovan yliopiston taidehistorian professori; ensimmäisen venäläisen kaunotaiteiden museon perustaja (myöhemmin Puškinin museo).

1894
syntyi sisko Anastasia, Asja.

1902
äidin sairastuttua tuberkuloosiin Marina ja Asja viettivät seuraavat kolme vuotta äitinsä kanssa Italiassa, Sveitsissä ja Saksassa; äidin ollessa parantolassa, tyttäret opiskelivat sisäoppilaitoksissa.

1906
äiti kuoli 5. heinäkuuta perheen kesäkodissa Tarusassa.

1910
Marina julkaisi 18-vuotiaana 500 kappaleen omakustanteena ensimmäisen runokirjansa "Ilta-albumin".

1912
tammikuussa avioliitto 18-vuotiaan Sergei Efronin kanssa, johon Marina oli tutustunut puoli vuotta aiemmin Koktebeilissa; ilmestyi toinen runokokoelma "Taikalyhty". Syyskuun 5. päivänä syntyi tytär Ariadna, Alja.

1914
suhde Sofia Parnokiin, kääntäjään ja kriitikkoon, myöhemmin runoilijaan; kesti lokakuusta -14 helmikuuhun -16.

1915
Sergei lähti lääkintätehtäviin rintamalle.

1916
ilmestyi "Virstat I"-kokoelma, joka merkitsi käännekohtaa Tsvetajevan kehityksessä.

1917
13. huhtikuuta syntyi toinen tytär Irina (kuoli nälkään orpokodissa 2. helmikuuta -20, vaikka Marina toimitti hänet sinne paremman ja runsaamman ruuan toivossa). Sergei liittyi Valkokaartiin Krimillä, Marina jäi eristyksiin Moskovaan; viiteen vuoteen hän ei kuullut Sergeistä mitään; oliko tämä elossa vai ei.

1921
"Virstat II"-kokoelma. 1. heinäkuuta kirje Sergeiltä Prahasta.

1922
15. toukokuuta Marina saapui Berliiniin. Ja 1. elokuuta Prahaan, jonka ulkopuolella pienissä kylissä hän eli seuraavat kolme vuotta. Sergei asui viikot Prahassa, ja opiskeli Tsekkoslovakian valtion myöntämällä emigranttistipendillä Prahan yliopiston filologisessa tiedekunnassa.

1923
"Ammatti"-kokoelma ilmestyi ja merkitsi lopullista läpimurtoa. Suhde Konstantin Rodzevitsiin kesti syyskuusta joulukuuhun -23, "Runoelma vuoresta" ja "Runoelma lopusta" syntyivät suhteen loputtua.

1925
1. helmikuuta Venoryssa syntyi Georgi, "Mur". 1. marraskuuta perhe muutti Pariisiin.

1928
viimeinen julkaistu kokoelma "Venäjän jälkeen" ilmestyi Pariisissa.

1934
Sergei liittyi järjestöön (hänestä tuli sen pääsihteeri), jonka tehtävänä oli helpottaa emigranttien paluuta Neuvostoliittoon (itse asiassa hän värväsi agentteja NL:n salaiselle poliisille.)

1937
maaliskuussa Alja palasi Neuvostoliittoon; vuoden lopulla sisko Asja lähetettiin työleirille. Syyskuussa Sergei sekaantui NL:n salaisen poliisin entisen agentin, ja Trotskin pojan murhiin, ja pakeni Espanjan kautta Neuvostoliittoon. Marina suljettiin Pariisin emigranttipiirien ulkopuolelle.

1939
12. kesäkuuta Marina ja Mur lähtivät Pariisista ja saapuivat Moskovaan 18. kesäkuuta. Yöllä 27. elokuuta pidätettiin Alja, joka oli raskaana ja menetti kuulustelujen seurauksena lapsensa; seuraavat 17 vuotta hän vietti leireillä. Marraskuun 6. päivä pidätettiin Sergei; hänet ammuttiin tai hän kuoli leirillä -41.

1941
22. kesäkuuta Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Elokuun 8. päivänä Marina ja Mur evakuoitiin Jelabugaan, Tatariaan, jonne he saapuivat 21. elokuuta. Sunnuntaina 31. elokuuta Marina hirttäytyi; hän jätti jälkeensä kaksi kirjettä, jotka molemmat "katosivat". Mur ei ollut äitinsä hautajaisissa; hän kaatui taistelussa tai hänet teloitettiin tottelemattomuudesta -44.


© Pulvis&Umbra

Terveisiä Hannulle!

Loppuun kuva Siltalan teoksen takakannesta:

Tikkis Turusta 5.7.2017

aamun kosteus -
vastapestyt varpaani
ruohon juurilla

Francisco Goya Los Caprichos

Goya maalasi tämän teoksen v. 1797 - 1798.

Tämä kuva oli ensin ajateltu aloituskuvaksi mutta julkistaessaan 80 kuvan sarjan se oli # 43.

Tutustuin otokseen Goyan sarjasta teoksessa
POEMS FOR THE MILLENNIUM
Volume Three.

Toimittaneet Jerome Rothenberg ja Jeffrey C. Robinson.

UP of California Press, 1995. 930 sivua.


Goyan teos, koko 80 kuvan sarja on hänen kritiikkinsä vallitsevaan yhteiskuntaan.

Goya eli 1746 - 1828.


Alla kuvan alaosa vähän tuhdimpana:




Tämä on netistä löytynyt versio:



Kuvien copyright Francisco Goya, 1799.

Katselin kuvia, selkärangassa kävi väristyksiä, joku toi mieleen nykymaailman menon.

Kirjoitin ajatuksistani seuraavan tekstin:

Ihmisten pahuus 
   näkyy runoudessa
   kuuluu taiteista

päinvastoin kuin elukat
                    ihminen 
          pystyy tuhoamaan 
    itsensä

ilman katumuksen häivää.


    Voisimme ottaa oppia 
           susista 

      tai edes hyttysistä.

Vai oletko nähnyt 
että hyttynen söisi 
toisen hyttysen 
                veret?

Tikkis heinäkuussa 2017

Toki ruoho kasvaisi 

    korkeuksiinkin?

Tuulen heiluttamaksi. 
Sateessa rehevöitymään

           mutta 

 käryävä bensapöristin, leikkuri
on päättänyt toisin,
     kaikki poikki
melkein juurta myöten

tasattu nurmi
miellyttää hallitusta,
yksikään ruoho ei erotu toisesta,
ei uhkaa vallan despootteja

metsien kätköistä 
                  ääniä säteilee 

ääniaaltojen intensiteetti etäisyyden neliössä? 

tuulien pyörteet 
      eivät halkea

yhdistyvät 
   julmaksi tuuleksi 

vievät siitepölyt 
  
            vieraisiin

Aamulla metsästä 
joku lintu ääntelee 
puhtaita lauseita

      kenelle? 

   Kuuntelin. Mietin mitä kieltä. 

Pisaisin ruohikkopöheikköön.

Käärmeet ei ymmärrä 
             laulumusiikista.

Lintu lopetti, taisi lentää metsän sisään.

tuulen piilossa
kyykäärmeen salapolku -
nurmikko heiluu