Tuhruisen taivaan täysikuu

Ursan vuosikirja Tähdet 2015 sanoo sivulla 111 kuun olevan täysin ymmyrkäinen 31.7.2015 klo 13.43.

Ja kaverin luona Utsjoella aurinko taas nousee ja laskee.

Maailma alkaa olla niinkuin pitääkin.


Seuraava on osittainen käännös kuutamo-aiheisesta, paikalliset olosuhteet Turussa vaikuttivat version kehittelyyn:

Suttainen taivas,
saiko edes täysikuu
nukutuksi?

Koska yhteiskuntakuristussopimusta ollaan meille elokuussa kiristämässä niin osallistun rivillä 3 tehokkuuden lisäämiseen, siinä saa nyt neljä pientä tavua riittää.



Kolmirivisen alkuperäinen copyright Tikkis, suom. versio j.t.

Issa ja kesähuone

Turun Portsan vanhoissa puutaloissa oli joskus ullakoille rakennettuja kesähuoneita.

Niissä ei välttämättä ollut kunnollista lämmitystä. Rakennuslupienkin kanssa vähän utua.

Sillä jos omaa ullakkoaan vähän ehostaa tekemällä oven, seiniä ja lattiaa, niin ullakkoahan se tila silti on?

Kun me oltiin pienempiä ja asuttiin Tehtaankadulla vanhassa myöhemmin puretussa puutalossa nukuimme kesäisin ullakolla. Hiukan pahvia lattialle ja seiniin ja nukkumasoppi oli valmis. Siellä olisi nukkunut pitkälle alkutalveenkin, mutta syksyllä meidät käskettiin alakertaan.


Nämä seuraavat hiukan hankalasti avautuvat jutut ovat Issalta, vuosi 1819:

tämä tuuli
ei riitä, sanovat ...
kesähuone

Tesktiin liittyy keskustelua jossa todetaan että ahneudella ei ole rajaa, mutta elämälle on...
Luontoon tiiviimmin liitetty:

männyn varjo
minun kesähuoneenani
yksi ruokomatto

Turussa satoi rankasti aikaisin aamulla. Siihen heräsi.

Aamuyön sade ...
päivällä menin ulos -
aurinkotuuli

Issalta vuonna 1804 pari samanhenkistä juttua:

juhli aamun sadetta
ja lähde vasta sitten!
riisipellon villihanhi

Issa tarkoittaa keväisin kohti pohjoista muuttavia villihanhia. Seuraavassa Issa on lämpimän yön jälkeen noussut ja iloisena näkee päivänsinin kukkivan juuri hänelle. Tapansa mukaan Issa käy portilla heti herättyään ja siellä on viileää:

päivänsini on
puhjennut vain minulle ...
viileys portilla

Ozaki Hosailta pari lyhyttä

junassa
vain töihin meneviä
ihmisiä

copyright by Ozaki Hosai, kuten myös seuraava:

Jos kiipeät vuorelle
voit nähdä jokaisen
syrjäisessä kylässä

Syrjäisen synonyymiksi kävisi myös yksinäinen.

ihminen elää
ihmisiä kuolee
villihanhia ohittaa

Copyright by Natsume Soseki (1867-1912), myös seuraava on häneltä lainattu:

haluaisin syntyä uudelleen
- jos mahdollista -
pienenä kuin orvokki

Bonuksena yksi viileämpi juttu, sama tekijä:

Talviset tuulet
työntävät laskevaa aurinkoa
mereen

Tietenkin R2 voisi olla myös:

"työntää laskevan auringon" ...


:-)



Natsume Sōseki eli 9.2.1867 – 9.12.1916). Syntymänimi Natsume Kinnosuke. Natsume Sōseki on kuuluisampi prosaistina.

Ryskyvä tuuli!
Aurinko älä murehdi,
se menee ohi.

Tämä on suomennos muutaman vuoden takaa yhden blogin kommentista.
En enää muista mistä.

Jotenkin äänimaisema sopisi tähän hetkeen.

Bonuksena tuore juttu, alkuviikosta:

naapurin koira
on jo kolmivuotias -
räksyttää meille

Ozaki Hoosaille näytettiin perhosen varjo

Tänään ei sanaakaan -
minulle näytettiin
perhosen varjo

(Copyright Hoosai Ozaki.)


Ozaki Hōsai eli 20.1.1885 - 7.4.1926. Oikealta nimeltään Ozaki Hideo.


Yhtymäkohtia voinee ajatella, eli ei mitään uutta sananvapaudenkaan suhteen.

Sananvapauden
viuhuvalla miekalla
katkotaan päitä

(Tikkis 2015)

Moderni Mallarmé ja vanha Koskenniemi runojaloin

Tässä vielä yksi kuvakaappaus Stéphane Mallarmén vuonna 1914 ilmestyneestä Nopanheitto ei koskaan tuhoa sattumaa - teoksen Suomessa vuonna 2014 ilmestyneestä Helena Sinervon suomennoksesta.





Jatkan mietiskelyä, jonka eilen aloitin: Kaikkialla muualla kirjoittavassa maailmassa 1800 luvun lopulla jo kehitettiin runon ilmaisua. Tehtiin uusia ja raikkaita muotoja. Kieltä käytettiin. Mikä meillä Suomessa jarrutti runojalkojen kehittelyä. Yksi mies kaiken keskellä yksin teki kaikkensa, mutta ei hän ollut yksin hurmansa kera.

Kun vuonna 1965 tein sopimuksen runokokoelmasta niin soitin silloiselle runouden opettajalleni, Maisteri Kyllikki Hiiskulle asiasta. Hän kysyi että kuka sitä on toimittanut. Vastasin että T. Anhava. Kyllikki siihen että Tuomas Anhavalla on vaan niin huonoja runoja itsellään...

Jäin miettimään. Vuosi oli siis 1965, eikä esim. 1914, jolloin Mallarmen nk. musiikkipartituuriin taitettu runo ilmestyi, neljä vuotta ennen kuin myöhemmän professorin V.A.Koskenniemen kootut, tämä alla oleva näyte vuodelta 1918.




V.A. Koskenniemen Kootuista runoista vuonna 1918 runosta Inspiratio.

Kun viime vuosisadan lopuilla kaivelin Apollinairen kehitelmiä niin en oikein päässyt irti Apollinairen aktiivisista vuosista. Vapautuiko Suomen runous liian myöhään?

Minua on runoilijana henkilökohtaisesti loukannut Yleisradion Tanssiva Karhun valitsijoiden tölväisyt siitä että Suomessa on kelvotonta runoutta tai vuotta aikaisemmin että suurin osa siitä on kelvottoman huonosti toimitettua, ja sen vuoksi se on huonoa. Siihenhän muutama rakkikoirakin innostui, heidän runonsa se jotakin onkin. :-)

Minua itseäni on jo aikoja sitten yksi mahtikustantamon kirja julistanut runoilijana raakiksi.

Isoisälläni oli vuoden 1917 kapinan aikana gevääreitä, joita ei kuitenkaan tiettävästi joutunut itse käyttämään. Missähän ukin geväärit ovat nykyään? Uimarannoillemme tunkee vieraita hanhia ja Varisten sulosoinnut peittävät uuttukyyhkyn urinaa. Ja annettaisiinko minulle geväärinkäyttölupaa, jos syyksi ilmoittaisin että häiriköiden lahtaamiseen? :-)

Netti on kivaa, vanhakin runoraakki saa mellastaa sananvapauden varjolla.



Runo Inspiratio runo jatkuu vielä seuraavalla sivulla. Näin runokokoelmiin saatiin lisää sivujakin?





Tekstistä on äkkiä hankala saada selvää, eli onko siinä mitään muuta kuin puoliväkisin löydettyjä loppusointuja ja musiikillisin perustein muutettuja sanajärjestyksen muutoksia.

Runon nykykielelle kääntäminen veisi niin paljon tuskaa ja vaivaa, eikä runossa tunnu sitä sisältöä kuitenkaan uudelleen suomentamiseen edes riittävänkään.

Alla Wikipediasta:

Veikko Antero Koskenniemi, vuoteen 1906 Forsnäs (8. heinäkuuta 1885 Oulu – 4. elokuuta 1962 Turku) oli suomalainen runoilija, sanomalehtitoimittaja, kirjallisuustieteen professori ja akateemikko. Hän oli 1920-30-lukujen suosituin suomalainen runoilija joka tunnettiin isänmaallisen runotuotantonsa ja oikeistolaisen poliittisen vakaumuksensa ansiosta lempinimellä "valkoisen Suomen hovirunoilija". Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat suositut isänmaalliset laulut Finlandia ja Lippulaulu.

Stéphane Mallarmé heittää noppaa ja se soi

Mallarde_painted



Stéphane Mallarmé eli 18.3.1842 – 9.9.1898.

Nopanheitto ei koskaan tuhoa sattumaa ilmestyi 2014 Helena Sinervon suomentamana. Painoksessa on suomennostekstin yläpuolelle tulostettu myös alkuteksti, hivenen toinen toistensa lomaan. Jos tarkoitus on hankaloittaa lukemista niin onnistunut ratkaisu.

Alunperin Stéphane Mallarmé tuskin ihan noin käsikirjoitustaan tarkoitti?-)




Stéphane Mallarmé laati runoelmaansa pääpainona visuaalinen asettelu jonka hän toivoi herättävän lukijassa myös musiikkia. Teos ilmestyi ensin vuonna 1897 tekstinä, mutta Mallarme halusi tekstin olevan optinen partituuri musiikille. Sitä ei ehditty julkaista Mallarmén eläessä. Hän kuoli 1898. Tämä nk. Partituuriversio ilmestyi vuonna 1914.


Miten tehdä tekstiä paperille että siinä soi musiikki. Haastetta jollei kirjoittajalle niin lukijalle?

Visuaalisesta asettelusta on esimerkkejä, kuten vaikkapa Tuli ja Savu - lehden monet numerot.




Saisikohan naita edes nayttaa vai rikonko copyright-pykalia?

Tapani mukaan kahlattuani teosta muutamaan kertaan etu- ja takaperin käteeni osui kynä ja aina lähellä olevaa paperia. Alla teksti soikoot duurissa tai korvissa, teksti saa olla itsenään noinkuin on. ?

Kirkas                  

yö ei näe nukkua 
                  (la nuit) 

on pilvet 
         eikä     maahan 
                        putoile 

           muita säteitä


    paitsi sade 

(Tämä on siis Tikkasen. Liitekuvissa näytteitä Mallarmén teoksen sivuilta.)

Tumma 

päivällä nukuttaa              (le jour) 

              sadekaan ei 

    joki virtaa 
              sadevesi tihkuu 


        valon          sätei-
                    tä


  hei  _  jastuu

(Tämäkin on siis Tikkasen.)




Yhtäkaikki, erittäin mielenkiintoinen tuote. Kukahan sen soittaisi, ja millä kokoonpanolla?

Kampura runojalka

Sivulta 226 aloitin lukemaan:

Sa outo kauhu, kusta 

jne

Pysähdyin kaivelemaan missä mennään runossa.

eka sana Sa voisi olla ruotsia? Eli sanoi?

outo kauhu?

Kollaa Kestää kirjassa oli Marokon Kauhu? Ei lainkaan outo vaan verinen.

kusta


Kyllähän runoilija Issakin pissimisestä kirjoitti, mukavia, mutta alatyylinen sana kusta?



Lopetin tämän kirjan plaraamisen tähän kohtaan hiukan kauhuissani. (Painettu Suuren Suomalaisen Herätyssodan jälkeen vuonna 1918).


Kirjan kannen kuvassa kurkiaura lentää pakoon kohti laskevaa aurinkoa?

Näinä päiviä pohjoiseen Suomeenkin laskeutuu yö, aurinko laskee taas joka päivä, jonkin aikaa kunnes tekee oharin?


Issa vuodelta 1792:

hei venemies
ei saa pissata kuun päälle
aalloille!

Siitä henkilö Lanoue on tehnyt myös hiukan toisenlaisen tulkinnan:

venemies pissaa
mutta ei osu
oikeaan kuuhun

Suomalaistenkin hupina on juhannusyön taikojen sijasta pissitä vesillä kiikkerän veneen laidalta suoraan veteen.

Vesihiisi ei siitä tykkää ja kiskoo vuosittain muutaman julkipissijän syövereihinsä.

Merimies katseli Pyhätunturin kiviä vuonna 2005

Myrskyisiin kivikoihin sopinee nämä muutamat hajalle pärskyneet merijutut vuodelta 2005:

Nyt meri säikkyy
kun laivamme kohisee
suoraan sen yli?

Usea aalto
on sylkäissyt päällemme.
Tästä menemme.

Noin suuri meri:
horisonttiensa vanki;
nyt niin vihassa!

Meri suhisee
yhteistä salaisuutta
myrskyn silmässä

Talvinen aihe vielä kehiin:

yrittää peittää
meren huppeluksiin
tämä lumisade

joko helpotti?
tunturituuliin haihtuu
mikä on mennyt

Kun kiviä on tarpeeksi ne ovat meri

Laivalla on
tilapäinen työsuhde
merien kanssa.

Tämä myrskyisä suhde kirjoitettu 9.1.2005

Nämä molemmat kuvat ovat samalta vuodelta






Kuten tuntureilla riittää kiviä merikin on kovaa vettä

Näin kaunis laiva,
eikä saa kosketella
muita laivoja.

Näin suuri laiva,
eikä myrskyiseen mereen
jää jälkeäkään?

Alunperin nämä runot ovat julkaistu Kirppuhypyssä, laadittu 9.1.2005


Meriteksteihin sopii mielestäni kivisen tunturin rinnekuvat.

keskellä yötä
suuri joki ei nuku,
eikä hyttyset

Kuva on parin viikon takaa. Löysin kuvan kun siivosin siihen mahdollisesti sopivan tekstin luonnoksistani.
Olen taas siivoillut ja elän harhaluulossa että joku olisi siistiä, ja järjestyksessä.

Olkoot nyt sittenkin tämäkin yhdistelmä täällä näytillä.


Samaan aikaan otettu rinnakkaiskuva samalla kameralla (Canon EOS) samoilla automaattiasetuksilla on englanninkielisessä blogissani, uploaded today.

Nousee ja laskee
isommankin joen vesi -
virtaa tyynenä

Kuvan päiväys: 4.7.2015 klo 00:20
Kamera siis Canon EOS ja sen automaattiasetus, eikä jalustaa.

Ps. monet tietävät mutta kaikki eivät muista: Suuri joki on siis tuo Deatnu, suomalaisille Teno.

Kyoshi Takahama (1874 - 1959)

hyvät hiilet muuttuvat
hyväksi tuhkaksi,
eikö ole sääli?

Kyoshi Takahama syntyi 22.2.1874 ja kuoli 8.4.1959.

niin kevyt
vanha kesäpukuni -
tyhjät taskuni

Tämänkin copyright Takahama Kyoshi, suom. J.T. Vielä yksi:

pysähdyn
tämän männyn alle
olen kastepisara

Mielenkiintoinen tapaus, hänkin?

Sininen Delfiini s. 58

Säikähdys


Kolme telkkää lähti kiireesti uimaan keskelle lahtea.
Olin kävellyt rantaan.
Aina kun ne oli sukelluksissa
minä siirryin lähemmäs.
Ne ei huomanneet.
Pääsin viimeisen sukelluksen aikana ihan rantaan,
koivujen taakse.
Yksi pulpahti kolmen metrin päähän.
Ensin se ei huomannut minua.
Sitten se mitään puhumatta alkoi meloa poispäin.
Toiset liittyivät mukaan
ja kuten aina,
kaikki kolme alkoivat vipattaa karkuun.
Metsästä kaikui siipien läpse ja tohahdus
kun telkät jarruttivat
päästyään riittävän etäälle.
Mitä ne säikähtivät?
Sitä, että heidän maailmaansa tuli ihminen.

Lainaus kokoelmasta Sininen Delfiini, s. 58


HTM-sivuni alkavat olla hektisen vanhoja, ikä vanhentaa tekstejä.

Niiden ulkoasu ei ole oikein hyvä HTM-sivuillani: en suosi flasheja enkä TTIP-henkisiä mainoksia.

Niitä kai pitäisi ruveta hankkimaan aktiivisemmin?




Aika ajoin mietin että olisi kiva jos saisi olla rauhassa.

Keskustelisi syksyisin tuulten kanssa,

poskella tulevan talven kosteus, viima.



Keväällä toteaisi että hengissäpä ollaan.




Olen.

Sininen Delfiini, s. 57

Vielä tunti sitten puhalsi tuuli
sadetta puiden kylkiin.
Järven pinta yritti tulla reunojen yli.
Nyt on tyyntynyt.
Se on tyynempää
kuin se että koko ajan on ollut tyyntä.
Ei voi väittää että ilma olisi huonoa ollut,
mutta nyt se on puhdasta.
Tai se tuoksuu sateelta,
tai siltä että on ollut sade.
Siinä on kosteutta.
Sitä on kevyt hengittää.
Se kulkee keuhkoihin.
Ilma menee nyt keuhkoihin.
Puut lepäävät, ne lepuuttaa oksia.

Lainaus kokoelmasta Sininen Delfiini, s. 57

Sininen Delfiini, s. 50

Yö, niinkuin Karjalan yö kesäkuussa,
ja järvi.

Tuuli lähti pois, vesi tuli kiiltäväksi.
Minä sousin veneellä järvellä,
aurinko punasi pilvien reunoja pohjoisessa,
järven pinnalta peilautui maailman puna.
Veneen tervattu keula työntyi pohjan päällä.

Tumma mutapohja, sitten uppotukki, risuja,
sitten, äkkiä, isoja lohkareita,
joista yksi pistää melkein pintaan.

Kun veneen köli rusahtaa lohkareeseen,
lähtee lintu rantaruovikosta lentoon,
lentää veneen läheltä ja huutaa:
kuik kuik kuik.

Ja yö on taas, kesäkuussa,
Karjalan kesäyö,
hämysti lähes vaiti.
Itäisellä selällä seilaa utupurjeita.

Lainaus kokoelmasta Sininen Delfiini, s. 50

Sininen Delfiini s. 44

Heitin vettä,
kipollisen,
kuparikipollisen, vaskea kippo, puusta varsi,
kiville mustanpuhuville,
kivet puhuivat, mustanpuhuvat,
kihahtivat, jyrähtelivät kivet,
saunanukko puhalteli löylyä,
pehmeä löyly hikelteli ihossa,
hiki valui, kiuas sihisi, pitkään,
savuiset seinät, pehmeä löyly,
lisää vettä, porahteli vesi kivillä,
löyly kierahti lauteille,
ihmisten iho hikisi,
ihot punoittivat löylystä,
vielä hiven vettä, mustanpuhuville kivisille,
lämmin, pehmeä löyly, savunpehmeä tuoksu,
kiiltelevät seinät, mustat noesta,
mustat kivet, kuumia,
sihisee, kuhisee löyly,
sitten, ovi kläppää auki ja kiinni,
loiskuu,
läiskähtää,
ovi kläppää,
loiskuu,
läiskähtää,
saunassa rauha, pehmeä löyly,
lauteet tyhjät,
kivet kuivat,
järvessä loiske, ähellys, puhallus.

Lainaus kokoelmasta Sininen Delfiini, s. 44

Sininen Delfiini s. 54

Siitä se pulahti.
Renkaat levisivät ympärillä.
Telkkä katseli ja kuunteli.
Ei kuullut mitään, pöyhisteli lihaksiaan, sukelsi.
Sinne se taas meni.
Taivaan ja maan väliin liukui pilvet.
Kuu maalasi pilvet vaaleiksi.
Minä olin katsomassa miten hiljaista oli.
Vesi oli ikäänkuin varuillaan.
Liikkumatta.
Vesi pidätti henkeään.
Odottiko se jäätä?
Oli pakkasta.
Mitä tuo telkkä tekee täällä?
Menisi pois jo:
Jos se halusi ottaa
viimeiset hiljaisuuden rippeet muistoksi etelään.
Okei, sorsa, siitä vaan,
ole rauhassa.

Lainaus kokoelmasta Sininen Delfiini, s. 54

Sininen Delfiini s.39

Taivas meni pilveen.
Nyt on lähes pimeä.
Airojen kolahtelu kaikuu rannasta.
Vesi suhisee kun taivas tihkuaa.
Sieltä täältä nevalta kuuluu lintujen keskustelua.
Kun alan soutaa, niin en kuule ääniä.
Vesi soljuu keulassa
ja laineviuhka leviää jälkeeni.
Vesi on tiheänä tihkuvasta sateesta,
rannat suttaiset,
niinkuin eivät olisi vielä valmiiksi piirretyt.

Lainaus kokoelmasta Sininen Delfiini, ilmestynyt vuonna 1970 (sivulta 39)


Sininen Delfiini ilmestyi jo aikoja sitten.


Luin siihen aikaan lueskelin mm. Unto Kupiaisen esseitä ja runoja. Asuin alkuvuoden 1970 Unto Kupiaisen mökillä Kesälahden Varmossa. Suuri osa Sinisen Delfiinin teksteistä on kirjoitettu siellä.

näin lämmin tuuli -
jokeen heitetty tölkki
purjehtii karkuun

Tästä toinen kirjaus:

näin kirkas taivas -
sadekuuro pyyhkäisi
pilveltä varjot

Tästä maiskuttelua varten vaihtoehtoista sorsaliikettä:

1.

Sorsa ui joessa --
iltapäivän ukkonen
seuraa mustana

2.

Sorsat melovat
jokea ylävirtaan,
alajuoksulla ukkostaa.

variaatio:


Ukkonen
jytää alajuoksulla --
sorsat eksyvät

variaatio 2:


kylläinen sorsa
ui kohti ylävirtaa --
ukkosen ääni

(Nämäkin ovat lilluneet vanhoilla HTM-sivuilla muutaman vuoden.)

Ovi on auki. 
Ei tarvitse koputtaa, 
     etelätuulen. 







Kuiva nurmikko
voikukat lentelevät
kyselemättä.

Nämäkin orvot olivat piilossa HTM-sivuilla, siirretty tänne

Sade, lopeta,
ruohotkin ovat jo
läpimärkiä!

Kikaku Takarai (1661-1707)

1.

Viileä ilta -
onnekseni olen
syntynyt pojaksi

2.

Kuka idiootti
on mennyt kuseksimaan
uudelle lumelle?

copyright Kikaku Takarai (1661-1707)


Löysin nettiä hämmentäessäni Kikakun, joka tunnetaan myös nimellä Enomoto Kikaku.

Netistä juttu Bashoosta ja Kikaku Takaraista:

Kikaku laati seuraavan haikun:

     punainen sudenkorento 
     revi sen siivet 
     hapan kirsikka

Opettajan ominaisuudessa Bashoo muutti sitä vähän:

hapan kirsikka 
         lisää siihen siivet 
         Punainen sudenkorento
    

Ajatuksena että runon pitäisi lisätä elämään elämää, eikä ottaa elämästä elämää pois.


Alun pissiminen puhtaalle lumelle menisi molempaan mappiin,
lumi saa jotain uutta ja pissijä sensijaan menettää jotain.

Helpottaako?


Bonuksena vielä yksi:

pääskyjen parvi
pyyhkii sateenkaaren pois
meren yltä

Mietin kumpaan sarjaan tuo sateenkaaren poispyyhkiytyminen menee. säilömisen vai uuden rakenteluun:

toisaalta jotakin häipyy, pääskyjen poutaa tietävä parvi pyyhkii sateenkaaren,
mutta toisaalta pääskyt tuovat poudan meren ylle.

Eikä meri yleensä ole tietääkseenkään pienistä sateista?

Merelle yksi lysti; hän joka homman kirjasi tietänee totuuden: sateessa ei pitkään viitsi meren rannoilla istuksia.

ahkera puro
juoksee päivänvalossa
hämärää pakoon

vesi heiluttaa
virtaessaan rentukkaa
ääntelemättä

jokunen kivi
voi vielä kääntyäkin
ennen pimeää?

hämärä metsä
heijastaa pehmeää kuin
ihmisen mieli

Aurajoki jaksaa innostaa

Virtaava joki -
mistä kaikki tämä savi tulee?
Minne kaikki tämä savi menee?

Savesta tehty maailma.

Eilisessä tekstissä Kushiro istuskeli valtameren rannalla laskien aaltoja.

Innostuin siitä plagioimaan oman paikallisen versioni:

Aurajoen ranta -
käyn usein katsomassa
virtaako joki

Joku muukin joki kuin savivellin värjäämä Aurajoki, mutta hauska joki se on tämä Aurajokikin.

Hiukan vieläkin Hokkaidolaisen kesämaisemia myötäävä täytteeksi, copyright nyt Tikkis:
Muoto noudattaa vanhaa Wakan formua. Nykyisin wakoja sanotaan tankoiksi.

Minusta tanka on köyhän alushousut, säästetty kallista kangasta?

Läntinen taivas
tummuu sinimustaksi
ja alkaa sataa.
Ynisevä hyttynen
lentää minun luokseni.

Kushiron koulukunnan luonnoksista

1.


Istun rannalla -
yhdeksän aallon jälkeen
tulee yhdeksän



2.

pohjoinen tuuli -
villihanhien äänet
lentävät yli

Hannes Koski Fregatti Milverton.lla 1923-1925

Hannes Koski, Maapallon ympäri purjealuksella 1923 - 1925.
Painettu 1981 Uudenkaupungin Kirjapaino Oy.ssa. 87 sivua.

Hannes Koski seilasi Milvertonilla matruusina. Laiva ylösmakasi Lontoossa josta se haettiin lastaamaan Ruotsiin. Matkalla alus ajoi hiekkamatalikolle Tanskan salmissa, mutta ei vaurioitunut. Ruotsista laiva lähti Melbourneen rahtina puuta.

Matka Melbourneen kesti 120 vrk. Australiasta laiva lastasi hiiltä Chileen, jonne matka kesti lähes kaksi kuukautta.

Matka yli Tyynen meren ei ollut tyyntä.

Chilesta lastina salpietaria 3500 tonnia Ranskaan jonne meno kesti 144 vrk.

Matkan aikana laiva menetti 28 erilaista purjetta. Mutta perille laiva saapui.





Yllä fregatin kuva. Ilmeisesti purje nr 3 eli Helmipurje eli begina on ahterimmaisen maston alimmainen.






Joskus nämä fregatin purjeiden nimet ovat minulle osin arvailun varassa. Tässä lunttilappu.





Ote kirjasta, tässä kerrotaan miten lehmänkäännös tehdään seilipaatilla.
Helpon tuntuista?

Klikkaamalla kuvia ne vähän suurenevat.


Kirjan teksti on tarkkaa ja täsmällistä, Hannes Koski ei maalaile joutavia. Vain oleellisin on kirjattu ylös.

Vain kerran hän kehuu miten vanavesi kimalteli fosforina. Oli jotain puuhaamassa... :-)

Löytöni Turun Booktorilta tänään. En kehtaa tunnustaa että eläkeläisen viikkorahassa ostos näkyi.

Vaimoni kustansi sen jälkeen vielä Kauppatorin kaffekioskilla mansikkaleivoskahvit.

Hänkin on entisiä seiloreita, seilasi vanhalla MT Meltemillä Mustalla Merellä ja sieltä mm. New Yorkiin.

Maksoimme ulos Augustasta kesällä 1972. Joulukuussa 1972 syntyivät kaksospoikamme Turussa.

:-)

kukat sekaisin -
Kreikka vaikuttaa jo
kesän kukkiinkin?

mitäs mulkoilet?
ei ole niin helppoa
hyttysillekään

violetti kukka
nousee valoa kohti -
noususuhdanne

Virtaisi suoraan -
ehtisi perillekin
ennen pimeää?

kukat pinnalla
heiluvat vedessä
viisi rentukkaa

Talteen vuodelta 2006 pätkä, silloin kirjoitin unohtuneelle HTM-sivulle näin:


Olen ilokseni löytänyt blogspot-palvelimesta muutamia tosi eläviä runosivuja. Keskustelua käydään korrektisti, eikä nimettöminä heitellä asiattomuuksia. Miten se on mahdollista? Ei olla Suomessa, siksiköhän.

etäisen ukkosen
heikko ääni -
5:00 liikenne

(Copyright J. Andrew Lockhart, 2006, suom. j.t.)
Edelläoleva on lainattu J. Andrew Lochart'n blogista johon laadin commentin:

perhonen
kiepsahtaa pois
meluisalta pihalta

(butterfly swings away from noisy courtyard )

pensaat kiivenneet
huipulle ylämäkeen -
miksen minäkin?

tuonne ehtisi
jos lähtisi vaeltamaan
kompassin kanssa
nyt kun aurinko vielä
kiertää isoympyrää

saamenkielinen
tuulen ääni Tenolla -
mitä on kello

Tuoteseloste: Otin samaan aikaan kauniin videon virtaavasta joesta mutta mikrofoni innostui raikkaasta tuulesta niin että video on äänite Norjan puolelta suhajavasta tuulesta. Videossa se purisee ja on kuin kypsymätön kreikkalaisten kielteinen kansanääni. ?

Hyvää huomenta.

JANOINEN KAISLA

Söin lomareisulla levähdyspaikalla eväitä.
Ojanpientareelta
nälkäinen merikaisla
huiskutteli janoissaan.

Kävin salaa kuseksimassa sen juurille.

(Siirretty tänne htm-sivuilta turvaan. Alunperin kirjoitettu noin vuonna 2000.)

Kaislat
tyynessä rantavedessä
ylväinä,
tietävät, että pienestäkin liikahduksesta
saavat heti tukea
toisilta samanlaisilta kaisloilta

(Siirretty tänne htm-sivuilta turvaan. Alunperin kirjoitettu noin vuonna 2000.)

vaivaiskoivusta
ei ole vaivaa tuulelle -
ohituskaista