pimeä polku -
ensilumen valossa
näkee kulkea

Hiipivä lumi
tunnustelee säätilaa -
katu liukastuu

tuomiokirkon
tuomitseva kuusiko
tuomitsee ketään

Shiki-kisan Syyskuun 2014 tekstejä / II

laskeva aurinko
hetken poski poskessa
meidän varjomme

Copyright Irena Szewczyk Suom. J. T.

hautajaisten jälkeen
silmälasit joita hän
ei koskaan löytänyt

Copyright Bill Kenney Suom. J. T.


Tässä muutama Shiki-kisan vapaan osion teksteistä, aiheena jotakin jonka on kadottanut, mennyt...

Shiki-kisan Syyskuun 2014 tekstejä / I

umpikuja -
kulkukoira ja minä
eksyneinä

Copyright natalia kuznetsova, Moscow, Russia. Suom. J. T.

Linnunrata -
sekoan laskuissa
taas ja taas

Copyright Eduard TARA Suom. J. T.

Kigo Syyskuun 2014 tekstejä / III

illan pimeys...
kotisirkka pitää
minulle seuraa

Copyright D W Skrivseth, suom. J.T.


Tässä kolmas osa muutamasta tekstistä Kukai haikukisasta syyskuussa 2014. Kigon aiheena oli sirkka, sirkat.

Samaan kuukausikisaan Tikkanen julkaisi seuraavan:

Intiaanikesä -
sirkka on löytänyt
kadonneen äänensä

Suom. myös J. T.

Kigo Syyskuun 2014 tekstejä / II

kuuro korvani --
puolet sirkoista
eivät missään

Copyright Eduard TARA, suom. J.T.

joka yö
sama iltasatu -
sirittävät sirkat

Copyright Kashinath Karmakar, India, suom. J.T.

Kigo Syyskuun 2014 tekstejä / I

sirkat
eivät pidä
salaisuuksia

Copyright Bill Pauly, suom. J.T.

koko pitkän yön
sirkat kertovat minulle
että olen hereillä

Copyright Sandi Pray, suom. J.T.

julkaisemisen hankaluuksista

minne nyt virtaat
kysyy savinen joki
pinta rypyllä

jos aikoisi printata kirjan 

siinä pitäisi olla 

          sata erilaista runoa 

Aurajoen tuuli
puhaltaa savivettä
edestakaisin

Laskin irtorunojani, 

    menin sekaisin 

        neljäntuhannen jälkeen

peilaa kuvaansa
rantojen ikisaveen -
samanväriset

jos niissä on vaikka 

     samoja sanoja ?


Sellaisia joita joku on jo kertonut ?

vastarannalta
heijastaa sähkövalo
savijoen pintaa

hiljainen metsä ...
metsälammella sataa
äänetön lumi

nuhanenu

punanenäinen
sotilaskunkku seisoo
ikäänkuin voittaja

Lumiraput

Kukaan kiivennyt
näitä rappuja ylos
tai tullut alas

Aliset pilvet
litisevät nyt tiellä -
roiskuva suola

Ensilumi yllätti kadunhoitajan

Kamalaa! Lunta!
Eikö kukaan ilmoita
aura-autolle?

Pohjoinen tuuli
vie sateen alavirtaan -
mitä nyt syödään?

Hyödytön tölkki

Runomerkityksissä on yksi alakuloinen rinnastus pudonneiseen lehtiin:

Kun ihminen on jatkuvasti lisääntyvien YT-puhdistusten jälkeen todettu hyödyttömäksi ja poistetaan rasittamasta liike-elämää hänta voisi kutsua syksyllä pudonneeksi lehdeksi.

Kun limsa loppuu
on pantiton tölkki
pudonnut lehti

Tölkki on osansa tehnyt. Kauppa on saanut omat katteensa, tölkki on tiellä, malka hyvien ihmisten silmissä.

Tuulen huuhtoma
maalattu peltipurkki
ei palaudu

Alumiinitölkkien maali kestää syksyn sateet,
syksyn pilvien mustat varjot huiskivat kirkkaina.


Jos autot olisi maalattu yhtä hyvällä maalilla niiden pinta loistaisi pitempään,
ja vielä kun moottori pellin alla on jo nuukahtanut, eikä pakokasu enää tupru, eikä pyöri pyörä tölkki jatkaisi elonsa hehkua.

Hyödytön roska,
tyhjäksi juotu tölkki
ei edes ruostu

Manyoushu VII / 1089

Valtamerestä
ei erota yhtään saarta -
kaukana nousee
valkoisia pilviä
myrskyisille aalloille

Copyright nimimerkki anonyymi.
Manyoushu VII / 1089.


joskus vuoden 750 aikoina

Manyoushun monet naispuoliset kirjoittajat on jostain syystä kirjattu nimimerkillä Anonyymi, eli tuntematon.

Aikanaan taisivat tietää liiankin hyvin viestien piirustelijansa. ?-)


Teksti on kirjattu kun hallitsija vieraili Isessa. Ise on shintolaisille tärkeä paikka ja siellä olevaa luostaria pidetään suuressa arvossa.

Valkoiset pilvet merellä on monesti toistettu teema, jonka ydin juontaa eroon, ja eräässä tapauksessa rakkaan joutuessa karkotetuksi, tai jopa hankalamman kohtalon ollessa tulossa...
Valkeat pilvet myös nostettu myös hovin tapahtumien ylistämiselle.

Eri aikoina eri tyylisuunnat toki lienevät muuntuneet ja sekaantuneet.


Joskus valkea pilvi on valkea pilvi.

Vankisaarella
valkeastakin pilvestä
voi sataa räntää

(Tikkis XI/2014)
Jo tuolta ajalta pitää haistella runon tekstiä vähän sillä viestillä.

Japanissa ei useinkaan ihan kaikkea kerrottu.


Samaa tapaa aika ajoin noudatetaan mm. itäisessä naapurissamme.

Siperian hanhi
ei muni kultamuniaan
kaikille

(Tuo viimeinenkin on Tikkis XI/2014.)


Pilvikuvan copyright kuuluu Internetin syövereille...

Marraskuun ilta -
itäisen metsän yllä
taivas himmenee

Kummallinen yö,
pimeää eikä sada -
tyhmä marraskuu

Kukai kilvan tuloksia lokakuussa / 4

Brenda Roberts:

sininen hetki
syvenee --
kuuton taivas

Bill Kenney:

ei kuuta
varjo
sisässäni

Tekstejä oli 120 kpl erilaisia. Niiden väliltä oli hankalaa tehdä kuuden kärkivalintaa. Kaikki eivät mielestäni taipuneet suomeksi, mutta sellaista eri kielten runous on. Kielellä on aina oma merkityksensä.

Ja tarviiko sitä aina ihan kaikkea niin ymmärtää?-) Kääntäessä on erikseen omat ongelmansa. Miten välittää toisella puolen maailmaa ajattelevan hengitys tälle puolen.


Joskus ymmärrän että sotia syntyy.



Tikkis lokakuussa 2014



Kukain periaatteet löytyvät täältä:

http://www.haikuworld.org/kukai/howitworks.html

Kukai kilvan tuloksia lokakuussa / 3

kuuton yö
kalastajan verkko
pyydystää tuulen

Copyright Rita Odeh, Nazareth, Israel
Seuraava ei ole antanut nimeään julki:

tussikivi ...
miten maalata
kuuton yö

Vielä yksi tähän:
Copyright by Anitha Varma Kerala, India.

kuu ei näy ...
hänen puolisko sängystä
on vieläkin lämmin

Kukai kilvan tuloksia lokakuussa / 2

ei kuuta ...
minulla ei ole edes varjoani
jaettavaksi yön kanssa

Copyright: Lavana Kray, Romania
Seuraavan on kirjoittanut Ruth Powell:

tuulet ulvovat
susien puolesta
tämä kuuton yö

uusikuu
tähdet ja minä
taas yksin

John Soules.

Alunperin teksti oli yleistyvän tavan mukaan vain yhdellä rivillä,
mutta sain suomennokseni hengittämään selkeämmin kolmelle erillisille rivillä.

Kukai kilvan tuloksia lokakuussa / 1

Kukai kisan aiheena oli kuutamoton yö.

Miten kuvata siis sitä mitä ei ole.


Tikkis ratkaisi osaltaan näin:

Kuuton päivä -
odotan innolla
auringonlaskua

Seuraavan copyright oikeudet omistaa Ignatius Fay:

kuuton katu
lumessa matkalaukku
odottaa taksia

Horst Ludwig kirjoitti seuraavan:

Kävelen yksin kotiin -
pimeästä ensimmäiset luhihattarat
katulyhdyn yllä

Tavuja riittää, mutta minusta tekstissä ei silti ole liikaa elementtejä?

kuka uskoisi
että hevonen osaa
kotiin kengittä

Isänpäivä -
pikkutyttö haluaa
poikanuken

Copyright Peter Tchouhov. Suom. J.T.

Prinsessa Oku (661-702)

Syksyisen vuoren
ylitys yhdessäkin
on vaikeata.
Miten sinä selviät
siitä ihan yksin?

Runo on tuttu ja hetken olin varma että se löytyy jostakin?

Alkuteksti on kuitenkin taas Manyoshu, II/106 merkintäni mukaan.

Ja taustalla on toki enemmän kuin tuossa ilmenee: Prinsessa Okun veli, Prinssi Ōtsu, lähti nk. pitkälle matkalle...

Manyoshuuta selatessa

Syksyn vuorilla
pudonneita lehtiä
niin että polku
ei erotu kun etsin
kadonnutta rakasta

Lähde: Manyoshu II:201

Tekijänä tuntematon. Manyoshun liian moni on ilmoitettu tuntemattomaksi. Vihjaavat että heistä suurin osa olisi ollut tiedossa mutta pääosin naisia. Koska joukossa on runoilevia keisareita ja hankalia hovin ylempiä virkamiehiä niin kainouden tavallaan ymmärtääkin. ?-)

Manyoshu on noin vuonna 750 loppuun saatettu noin 5500 runon antologia, joka aikoinaan ilmestyi 22 eri osassa.
Antologiassa muutama runo jollei ihan prikulleen samanlaisia niin toisintoja. Kokoelmaa koottiin vuosikaudet eli tuon tietenkin ymmärtää. Siihen aikaa kirjoittajilla ei ollut apuna Googlea eikä pilvipalveluita.


Tuo teksti jatkuu näin, tavuttelu jätetty syystuulen puhureille:

Kuin viestintuoja tulisi
kun keltaisia lehtiä putoilee.
Oi voi, muistan miten
tällaisena päivänä
ennen tapasin vaimoni.

Näissä teksteissä ei nyyhkytellä, mutta rivien välistä huokuu totuus, minkä pitempi jatko sitten kuvaakin, että vaimo oli kuollut...

Punaiset marjat
savisen joen rannalla
kaikki yhdessä

Aurajoen vettä
tuuli vain rypyttää -
talvi palelee

Vaalien ohjeistus?

risut peittävät
minne saisi kääntyä
tai minne mennä

Historia on
meissä kuin tuuli joka
tuulettaa sateet

Kerouacin kaksi matkaa

Facebookissa virisi keskustelua Suomen TVn lähetettyä Kerouacin Matkalla-kirjasta tehdyn leffan.

Kaivelin taas molempia versioita, kuvassa oikealla ensin julkaistu, löytyy Antologiasta. Antologiassa on liitteenä myös montakin ylimääräistä muistiota. Niitä on aina hauska selailla. Vasemmalla myöhemmin julkaistu, eli Original-rulla-versio. :-)

Lueskelin muutamaa kohtaa ja mietin että mitä alkuperäisen rullan julkaisulla lopulta saavutettiin, paitsi toivottavasti mukavaa myyntiä.

Ihan alkuun alkuperäisessä eli Original-rullassa Kerouac kertoo tavanneensa Nealin aika pian isänsä kuoleman jälkeen kun kevyesti sievistetyssä eka versiossa taas vähän hänen avioeronsa jälkeen.

Jos jompikumpi ei pidä ihan tarkkaan kutiansa niin miksi monta vuotta julkaisuaan odottanut eka versio painotti avioeroa. Molemmat tapahtumat yleensä vaativat oikeudenkäyntiä: omaisen kuolema perunkirjoitusta ja avioero mahdollisesti pitkää riitaa yhdessä kerätyn omaisuuden jaosta. Jälkimmäisessä tapauksessa lakimiehet yleensä käärivät suurimmat rahat? Rahoista tuskin oli Kerouacin alkuvaiheissa ongelmaa, käsittääkseni Jack kuljeskeli missä kulki niinkutsutusti pers'aukisena. Jos alatyylin termi tässä kohtaa sallitaan.

Original rullaversio rullaa tarkemmin niinkuin Kerouac tarkoitti matkakirjansa rullaavan. Sen loppu on sotkeentunut jonnekin eikä siitä ole täyttä varmuutta. Molemmat versiot kuitenkin loppuvat kun viimeinen lause viimeisellä sivulla eteen tulee.

Väliin kuvituksena kansikuva Jack Kerouacin Pomes all Sizes.




Muutamia yksityiskohtia hiukan kaivelin ja en ole varma onko se jatkuvan rullan katkoton huohotus sittenkään ihan huippu ajatus. Voihan se ollakin, mutta virallisen eka painoksen siistitty kappelejako edesauttaa lukemista. Sillä ei kai kukaan hengästymättä yhteenpötköön lukaise koko rullaa läpi? Alkuperäiseen tehtiin lakimiesten vaatimuksesta oikeitten nimien koodaaminen, kenties ihan aiheesta.

Mutta molempi parempi, kuten entinen merimies sanoi kun piti valita äidin tai tyttären välillä. Minusta sekään ei ihan fiksusti ole ilmaistu, mutta lentävä väitehän sekin?

Keroucin English on vetävää, kenties siksi että lopullisen version hän kirjoitti lähes yhteen putkeen. Kolmessa viikossa. Mutta itseasiassa kyseessä oli puhtaaksikirjoitus, sillä Matkalla - kirjan tekstiä hän mietti ja veivasi toki aika paljon pitempään. Myyntimiehet innostuivat tuosta kolmessa viikossa syntyneestä kirjasta.

Loppuaikansa Jack Kerouac olisi voinut elää huoletta Floridan mökissään, mutta sisukalut eivät kestäneet. Vaikka hän sai taas kerran turpiinsa illan kapakka-istumisen jälkeen ja sitten seuraavana päivänä kuolikin, niin viralliseksi kuolinsyyksi kirjattiin maksakirroosin aiheuttama sisäinen verenvuoto.

On The Road on huippu kirja, molemmat versiot. Siitä ei ole kiistaa.

Oikealla Kerouacin haikukokoelman kansi.



Runoilijana pidän Kerouacia myös erinomaisena haikujen kirjoittajana. Book of Haikus on yksi parhaita englanninkielellä julkaistuja haikukokoelmia. Ja luettavaahan ne on kaikki, Kerouacin kirjat.


TVssä esitetyn elokuvan jälkeen kyseltiin suomennoksen perään. Kääntäminen on aina toivotonta puuhaa, enkä siihen jaksa ainakaan negatiivisesti suhtautua. Elokuvassa pitää aika paljon alkuperäisestä tekstistä tietenkin karsia, ja kun lyhentelee pitää olla tarkka että päälinjat ovat olemassa. Muuten koko tarina lässähtää. Mielestäni elokuvaan oli tehty käsikirjoitus, perustuen On the Road - kirjaan, tietenkin. Eikös. Siinäpä olisi taas kolmas versio jos sen joku kustantaisi painettuna kirjana?


Elokuvaa rauhanomaisesti kotona sohvalta katsellessani juolahti mieleen mitä Suomen sensori-innokkaat olisivatkaan puhkuneet jos alkuperäinen teksti olisikin aikoinaan työnnetty suomeksi Vanha-Suomen kirjamarkkinoille? Valpo Ja Suopo olisivat käyneet kaappaamassa Jack Kerouacin Konnunsuon kaivuutyömaalle häpeämään? Vai minne ne meidän Hannu Salamaa aikoinaan halusivat, mutta Kekkosen pihkuna meni ja antoi armon käydä.

Alla Neal Cassady Collected Letters, 1944-1967 teoksen kansikuva




Antologian tuoteseloste:

Kerouac, Road Novels 1957 - 1960
incl. Journal Selections.

The Library of America - 174,
isbn 978-1-59853-012-4
2007, 864 pages.

Hinta joku vuosi sitten Amazonista kotiin kannettuna vähän yli 20 Euroa.

Penguin painos jonkin verran edullisempi. Ja miellyttävämpi käteen, on hyvälaatuinen nidottu, kun American Library on hienostelevasti ja tylysti kovakantinen ja painavampi...


Olen aikaisemmin jutustellut Kerouacista ainakin näissä:


http://juhanitikkanen.blogspot.fi/2008/05/jack-kerouac-mereen-satava-kaatosade.html



http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/kerouac.htm

Pyhäinpäivän tuhnu

Kekrinä satoi
tuhnusti ja pisaroi -
valo sisältä

Asvaltin lampi
peilaa huuhdotun taivaan
kolme väriä

Bashoo ja Sadon saari

Matkallaan Pohjoiseen Basho, joka eli vuosina 1644-1694 kirjoitti teoksen Kapea tie pohjoiseen. Bashoo julkaisi teoksen noin vuonna 1693.

Kai Niemisen suomentamana se ilmestyi vuonna 1981, Tammen kustantamana. Painos on loppunut jo aikaa päiviä, mutta vuonna 2012 Basam Books julkaisi laajan Bashoo valikoiman nimellä:

Bashoo
ALATI MATKALLA
matkakertomuksia, päiväkirjoja, runoja


ISBN 978-952-260-030-1 (454 sivua)

Basam-laitoksen etukannessa runoilija istuu ja miettii tavujen asetteluja:




Pysähdyin Bashoon pohjoisen matkalla runoon sivulla 117:

raivokas meri!
sen yli linnunrata
Sado-saarelle

(Kai Niemisen suomennos)

Bashoo on pysähtynyt meren rannalle Izumoon Japanin meren rannalle. Aallot lyövät rantaan ja Sadon saarelle ei ole menemistä sillä kelillä. Tulee pimeä ja kirkastuvalle taivaalle ilmestyy Linnunrata, joka ylhäisyydessään yltäisi Sadon saarelle.

Sadon saari sijaitsee paikassa 38 North ja 138 East nykyisen Niigatan edustalla. Sadon saari on kooltaan Iisalmen maa-alueiden kokoinen.

Sadon saarelle on aikoinaan karkotettu polittisia toisinajattelijoita. Sado on myös kullankaivuusta kuuluisa.

Mitä Bashoo mietti pysähtyessään pitkällä matkallaan pohjoiseen ärtyneen Japanin meren rannalle?


Linnunrata voisi tuoda mielleyhtymän Tanabatan legendasta, jonka mukaan seitsemännen kuun seitsemäntenä päivänä rakastavaiset Vega ja Altair pääsisivät toistensa luokse linnunrataa pitkin.

Saman legendan esitarinaksi on myös esitetty Heian kaudelta arvellun vaikutteen saaneena runoa:

Harakkaparvi
käy sillaksi taivaalle.
Valkean kuuran
nähdessäni tiedän yön
olevan jo pitkällä.

(Otomo no Yakamochi, eli vuonna 718 - 785.)

Lähde: Sata runoilijaa, sata runoa, Kolmen mutkan maja vuonna 2005.

Joshua S. MOSTOW kuitenkin päätyy teoriaan teoksessaan PICTURES of the HEART, UP of Hawaii, 1996, että harakoiden tekemässä sillassa olisi kuitenkin palatsin portaat joita pitkin pääsee nousemaan palatsiin.

Bashoo ei mainitse harakoita, eikä palatsia.




Bashoo huilaa rannalla, ja kirjoittaa lyhyen tekstin. Meri ei ole ystävällinen. Jopa tyly?

Sadon saaren kultakaivokset ovat kullanneet entisen karkotussaaren rikkaiden saareksi.

Saarelle pääsisi taivaalla virtaavaa Linnunrataa pitkin? Linnunrata ei kuitenkaan mitenkään virtaa, vaikka liukuukin ja siirtyy omia aikojaan. Kimaltelee taivaalla, röyhkimys?


Ja Bashoo levättyään jatkaa matkaansa:

Roiskuva meri -
Sadon saarelle pääsisi
Linnunrataa pitkin.





Bashoon tekstien vankka ja runsas suomennos on kulttuuriteko suomeksi julkaistuun runouteen. Kunnioitukseni siitä Kai Niemiselle ja Basam Books - kustantamolle.


Jo pelkästään Sadon saaren takia teosta kannattaa lukea.

Ps.
Keisari Juntoku karkotettiin vuonna 1221 Sadon saarelle, oltuaan osallisena kahden keisarin välisessä sodassa.