hyttynen

   nousee taivaan iloihin 



hutera lentopirulainen 

väistää läimäytyksen 

                        sitten toinen osuu



harmiton tahra 



  Jostakin löytyi heti tilalle 
  pari uutta pirulaista 


Uskoni ynisevään kierrätykseen
 

                        huterahermoinen

   pilvestä loriseva sade 

      etsi minua, löysi



                   Luen Ikkyuuta 
  
            katto ropisee 



            kun käännän sivua 


     räystäs tippuu 



Peltinen katto lienee syytön

                        alkaa sataa


                pehmeitä vetisiä pisaroita 


                    menen sisälle

  lukitsen oven tästä maailmasta  

Tuhnuinen aamu -
louhikärmeskukkulat
tiikerin koti

kerrosasumisesta

Ilman sateita ihminen ei selviä tällä puhtaalla planeetallaan. Taivaista tulevia sateita kannattaa raapia vaikka lusikalla, tai puikoilla.

kerros kerrallaan
olohuoneet taivaisiin
kohti sateita

nurkan takaa sataa ikkunalaudalle

sateiset valot
kurottautuvat
ikkunan taakse

Kirppuhyppy

kun kirppu hyppää
maanjäristys hiljenee
kuulostelemaan

Kirppuhyppy - kokoelman sisällysluettelo löytyy täältä:
Kirppuhyppy

tuoreet hyttyset 
reikäinen villapaita 
tuoksuu savulle

sankka metsikkö 


miten sinne enää mahtuu 

yhtään hyttysen pesäpuuta?

arkiaamuna
koko peitteen leveys
minun ja sinun

Ikkyuuta plaratessa

katsos nyt

  siveetöntä elämää 


                  hauskutusta 


savu hänen tuhkaamisestaan 

           nousee
    julkeana

         tuulettuviin iloihin

Kuin ihan turhaan

Aurajoen mutavesi

kiirehtii Ruotsiin?

krookus kuihtuu
missä kuukausi sitten
heilimöi lumi

vierivä vesi
tulvii itsensä yli
kivet kertovat

metsään 

    piiloutunut 


        salainen tuuli 


huuhtoo


       sileäksi kuluneelta 

          kiveltä 

   sen posket

louhikkorinne 


eikö vierivä kivi 

tapa hyttystä?

Kattojen yllä kevät

Issa vuodelta 1808, sovitettuna Turun syrjäkaupungin oloihin 2013:

niin kuin aina
taivas kattojen yllä
kohisee, kevät

Dinosauruksen katse
häikäistyy savupiipun
tyyneydestä

Rahalla tuostakin selvittiin. Mitä maailmassa nousisi maasta ylös jos ei olisi rahanvaltaa?


EK-ministerinkin kuuluu lobata jokavuotiset miljardinsa taustakijoilleen---

Ja mehän nekin rahat maksamme. Lomautuspalkkojen veroina, iloisin mielin.

Maksajan ilo
kuulua valtaklikkiin -
äänestyslupa

No joo. Kevät tulee, kukahan sille maksaa bonukset?

metsän sisältä 

siintää ääneen hyttynen 

taikka sen pesä

             vesivoimala 



     Fortumiin lorisee 

        taas uusi miljardi 

     kuskatta /kusetetta - vaksi 


         venäjän aroille




      rajaton 
      bonus

palavan puun haju 

kirkkaan ilman tuulettama 


kärpänen
     ohittaa

        hyttysen 

Kevät valtasi meidän maailman. Routa häpeilee syvemmälle, liekö jo kokonaan maan keskipisteessä?



Puiden lehtiin turpoaa silmuja, niistä syntyy lehtiä. Tuossa kuvassa tosin työntyy saniaista.

linnun laulavat -
eikä mitään kaikuja
turun murteesta

Teksti on selvästi muunneltu toisintoversio Issan vuonna 1807 kirjoittamasta:

Satakieli laulaa -
ei hajuakaan
Kasain murteesta

Kasai on maalaisseutua Nakagawan ja Edogawa-joen välissä. Nykyisin Kasai on maanalaisen seisake.


Toisinto Issalta vuonna 1814:

satakieliä --
Kasain murretta
aamun taivaalla

virtaava joki 

       auringon säde taittuu

    kuin peitsi poikki

Umpikuun aika

koko meidän maapallo
väärällä puolella
kuuta

Helatorstain oodi

Taloyhtiö maalauttaa kattoa. Sieltä löytyi muutama toimenpiteitä vaativa yksityiskohta. Demokratia kokoontuu yhdessä tekemään päätöksiä joista selvitään keräämällä lisää rahaa...

Helatorstai ei aiheuttanut kattomaalarille suuria tuskia koska tänään on taivaalta sadellut vettä eikä sateella saa maalata. Pakkoloma?

Ja sitäpaitsi on Helatorstai ja lähikauppa lienee suljettu. Sinne ei saa kantaa pieniä eläkerahoja.

kesä lutkuttaa
toukokuun sadetipat
taivaista maahan

rankkasade   
lumimyrsky   
hyytävä pakkanen    
kaiken karrelle polttava helle 


       neljä elementtiä

    joista repiä huumoria 




virattoman runoilijan

       jos tuuli taas jatkaa 

   niin se liikuttaa 

           tätä samaa illan ilmaa,


               hiljaista

ei hirvi tiedä 

    kenen versoja nyhtää 

  ahneuksissaan

oksien ohi
aamutuuli suhisee -
kuulen itseni

Teksti on toisinto muutaman vuoden takaa...

Hoi hillotta, Kumpulaiselta

Muistelmat kirjoitan
vasta kun muistan kaikki
parhain päin.

(Harri Kumpulainen Hoi hillotta teoksen sivulla 5.)





Hoi hillotta
Runoja 1998 - 2012

Harri Kumpulainen

Kustantaja Lounais-Suomen kirjailijat ry. 2012
ISBN 978-952-5129-28-1

Harri antoi minulle runokokoelmansa. Luin sen. Kuin olisin ollut läsnä, ainakin vuodesta 1969.

Viisikymmenluvun muistan: se oli keltainen
ja harmaa. Omenat puussa kuin kiviä,
hilloa niistä tuli, harmaata sekin.

sivulla 10.

Harri Kumpulainen tulee aikuisikään eli täyttää 65. Viralliseen talouselämän eläkeikään siis ainakin kolme vuotta vielä?

loppuun tulisi piste,
huutomerkkiä ikävöivä.

Valomerkkiä ei ole annettu
mutta en jaksa enää, puolitäysi runo
jää läikkymään pöytään.

Lopulta aina vaahto
laskeutuu.

s. 15.

Harri Kumpulainen toimii kustantajana, toimittajana, ja muutamassa muussakin hän on mukana.




Teoksen kielestä kuuluisi jonkun yliopistossa korkeata oppia saaneen laatia lauserakenteita joista ilmenisi miten Harri Kumpulainen asettuu tähän aktiiviseen Suomen Kieleen kuin kävelykenkä asettuu puutorin kiveykselle, vain vähän rahisee. Senverran että kuulee että joku hengittää.

Elämä on taitolaji. Ylipäätään.

Kapakassa ei enää ole portsaria,
    eikä lyriikassa.
    Painettu sana ei paljon paina,
kuolinilmoitus maksaa. Ei kannata 
                       kuolla 

Sivulta 16. Runo loppuu väitteeseen että valheet sähköistyvät.

Kun sähkö loppuu tulee ainakin hiljaista.

Harri kirjoittaa kokoelmassaan monista ystävistään, tutuistaan. Kuten Erkki Mäkisestä:

Erkillä oli Erkin merkki, sormet 
ristissä, vasemmassa kädessä, 
ei sitä kukaan ymmärtänyt.

Tähtibaarissa aamukahvilla.

   Liehuva liekinvarsi, mitä se tarkoittaa
   kysyi tarjoilijatyttö.

Mistä minä tiedän, sanoi Erkki, 
ei mulla oo edes tulitikkuja, 

anna iso kuppi ja nunnamunkki
saan siitä pyyhkiä sokerit pois.

...

sivulla 18. Näitähän voisi ja pitäisi lainailla.
Harri Kumpulaisen kieli paljastaa ammattitaidon.

Lauseet ovat ymmärrettäviä. Mitä ei ihan kaikista julkaistuista runoista aina voine väittää?

Voiko kaikkea ymmärtää? Että miksi on ihmisiä jotka tykkäävät toinen toisistaan ihan vaan muuten,
selittelemättä silosäkeitä?

Sanojen ja rivien takaa on kuulevinaan Harri Kumpulaisen ystävällisen äänen,
saa siihen inttää vastaankin mutta turhaa se olisi.

Lokeroitavaksiko? Tämä kokoelma?

Voiko matkalla tarpovan vaeltajan maisemia lokeroida, ottaa mukaan.
Jos ottaa kuvan niin tunnin päästä siinä on sumua tai kirkas aurinko valtaa maiseman itselleen.
Revi siinä pysyvyyttä.

Runon sivulta 67 kopsaan vielä, en niinkään näytiksi kuin siksi että tykkään siitä. Pirusti.

Iltapäivä

Sumua. Tuulee.
Lämmin sade. 
    Kuolema kävelee tienvartta. 
Tuuli puhaltaa
alakuloisuuttaan 
    oven läpi.


Hijaisuus: kuulee 
sateen ääni.
   Kuolema hymyilee mennessään.
Tuuli taivuttaa
koiranheisipuuta
    tänään. Aina.

Kokoelman kannen kuva-aihe on Veronika Ringbom:in. (Turun Taidegraafikot r.y.)

näin sammakon. Peukalonpään kokoinen hän on,
eikä kovin viisas.

En minä viisautta rakasta
vaan
huvikseen tuossa hyppelevää elämää.

Harri Kumpulainen teoksessa Hoi Hillotta sivulla 60. Teoksessa on 68 sivua. Julkaistu vuonna 2012.

Kiirettä piisaa

Ja äkkiä tulee kesä.

Lumet haihtuivat, sulivat. Kuin niitä ei olisi edes ollut.

Tai jäitä.

miten jaksavat
jokakesäiset ruohot
viheriöidä?

Issalta, tarkempi kirjoittamisvuosi ei ole tiedossa:

pyyhkivät jalkansa
nuoreen ruohoon ...
oviaukko




Bonuksena yksi onkimatojuttu talteen täyttyvästä luonnosvihosta:

sulava lumi
suutelee onkimadon
multaista naamaa

(Tämä on itseasiassa käännös.)

Harri Kumpulainen ja Kaarlo Isotalo

Mitä tapahtui Turussa vuonna 1969?

Lounais-Suomen Kirjailijat (LSK) perustettiin niihin aikoihin. R.Y.-liitteen yhdistys sai kun säännöt oli hyväksytty.

LSK osallistui noista ajoista lähtien maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvipäiville. Tampereen suunnalta tosin esitettiin että turkulaiset saisivat osallistua heidän kanssaan "virallisille" talvipäiville vasta kun LSK saisi tuon ry-päätteen. (Rekisteröity yhdistys, ry, samma på svenska r.f.) Muistan vieläkin kuka tuota esitti. Mutta koolle tulleet muut maakunnalliset yhdistykset sallivat LSKn olevan mukana. Ei sitä suurempia skandaaleja käsitelty.

Yhdistyslain mukaan kyse pääosin vastuista, rekisteröimätön yhdistys toimii hallituksensa henkilökohtaisilla vastuilla kun r.y. on jo juridinen henkilö.

Kun Lounais-Suomen Kirjailijoita perustettiin kerääntyi kirjailijaporukkaa ravintola Itämereen olemaan yhtä mieltä että yhdistys perustetaan. Ja se perustettiin kun saatiin säännöt hyväksyttyä. Turussa toimi myös aktiivisia kirjallisia porukoita, mm. Turun Kirjallinen seura ry ja NVL Turun Siipi ry. Koskenniemi-seurakin oli mutta sen toiminta oli jo noina aikoina jäykempää. Ravintola Hämeenportissa kokoontui epävirallisempia seurueita, mutta ei suinkaan hiljaisempia.

Kaarlo Isotalon ansiota on että LSK perustettiin, eikä yksinkertaisesti jatkettu Turun Kirjailijat ryn elämää. Turun Kirjailijat ry sääntöjä olisi pitänyt muokata, ja nimikin aiheutti eräällä suunnalla "tunteita".

Turun Kirjailijat lopetettiin Hamburgin Börssin torin puoleisessa ravintolassa. Armo Hormia luovutti niukan arkiston joista muistan mm. V.A.Koskenniemen kenellekään jakamattoman mitalin.


Tajo oy ei uskaltanut julkaista Ginsbergin huutoa. Siitä painettiin suljettu erillispainos jota jaettiin nk. asiantuntijoille. Ginsbergin muita runoja ilmestyi valikoima Kuolema van Goghin korvalle - nimellä. Siitä otettiin toinenkin painos.

Armo Hormia oli Keskustapuolueen (Ex. Maalaisliitto) ehdokas mutta ei saanut riittävästi ääniä päästäkseen eduskuntaan ja mahdollisesti ministeriksi. Psykiatrina (ja kustantajana) Armo olisi toki ollut mielenkiintoinen edustaja Arkadianmäellä?

Turkulainen Jarkko Laine (KOK) pyrki myös eduskuntaan mutta ei ylittänyt hänkään äänikynnystä.

Isotalon Kalle kulki Armo Hormian vaalipuheissa lämppärinä. Kalle kertoi että eräässäkin maakuntatilaisuudessa ihmisiä tuli kättelemään ja lupasivat äänestää häntä. Kysyivät että mikäs se Kallen numero oli. Kalle huitoi Armo Hormiaa kohti ja sanoi että tuo se on ehdokkaana eikä hän. Kalle oli duunari-aikoinaan ollut SKPn jäsen mutta myöhemmin hän irtaantui heistä. En tullut koskaan kysyneeksi sen tarkemmin. Kalle oli rehti duunari loppuun asti, tosin viime vuosikymmenet hän oli ahkera ja tunnollinen kirjailija. Apurahojakin alkoi ihan ansioista tulla.

Kaarlo Isotalo asui Raunistulassa Airikintiellä. Kun rakennus purettiin hän muutti Taidemuseon mäelle ja sieltä Tuulan kanssa Kankaanpäähän.

Puuhasin Turun kirjallisissa hippelöissä noihin aikoihin. Värkkäsin yhdistyksen perustamispapereita viranomaisille, Kosti Sirosen kanssa näpyteltiin sääntöjä ja kutsukirjeitä uuden yhdistyksen perustamiseksi Lounais-Suomalaisille kirjaillijoille. Lähes kaikki vastasivat kutsuun.

Kalleen en tullut aikaisemmin 60-luvulla tutustuneeksi, kuljimme eri kortteleissa. Minun kirjallinen opiskeluni tapahtui pääosin Turun Tyäväenopiston kynäilypiirissä. Maisteri Kyllikki Hiisku analysoi runoja ja kertoili mielipiteitään kirjallisuudesta. Koskenniemi eli vielä ja kerran jopa näin Hänet Turun Yliopistonkadulla!

Isotalon Kalle vaikutti niihin aikoihin Auralan Vapaaopistossa. Se oli rautatien "väärällä" puolella. Ja Työväenopiston kirjalliset hulinat riittivät minulle. Koskenniemen lisäksi Hiiskulle kelpasi myös esim. Unto Kupiainen. Ja onhan Koskenniemellä monta hyvää runoa. Kupiaisellakin. Professoreita molemmat.

Kun vuonna 1965 soitin Kyllikille että Otava julkaisee minulta kokoelman, hän kysyi kuka sen on toimittanut. Vastasin että Tuomas Anhava. Kyllikki siihen että "Tuomas Anhavalla on huonoja runoja." :-)

Kun muutimme Kallen naapuriksi Airikintielle niin tutustuimme nopeasti. Minä sitäpaitsi seilailin merillä vuodesta 1962 lähtien ja kiinteämmät tuttavuudet olivat sen takia minulle harvinaisempaa herkkua. Harri Kumpulaisesta on siitä syystä myös muistumia vain harvakseltaan.

Vuoden 2013 vapun puhallettua ohi tapasimme Puutorin wessassa. (Kts. kuvaa!) Muistelimme menneitä aikoja ja huomasimme että olimme touhunneet samassa kaupungissa lähes samojen tyyppienkin kanssa muutaman vuosikymmenen kuitenkaan toisiamme useimmin törmäämättä. Turku on pieni ja rajoittunut kyläpahanen. Kun Venäjän keisari otti Suomen maakunnan emoruotsilta pitivät turkulaiset pitsisukkamatamit Keisarille tanssiaiset Aurajoen rannan talossa. Sitten Turku taas kerran paloi poroksi. Mutta nousi tuhkasta kuin kauppatorin pullasorsat.

No niin, muistelimme kotvan Harri Kumpulaisen kanssa turkulaista kirjallista elämää. Huomasimme että tunsimme kosolti samoja ihmisiä. Puutorin Wessan radio soitti taustamusiikkia. Omituisten Opusten hyllyssä odotti yksi Kallen kirja hanakkaa ostajaa...

Kalle sitten aikoinaan kuoli. Lienee aika monelle muullakin joskus edessä. Mutta Kallen vahva tukka ja kokoparta tuntuu iloisena kulkevan vieläkin Raunistula- Lonttisten tienoilla. Kuvia Kallesta ei montaa ole tiedossa. Vaikka mekin asuimme muutaman vuoden naapuruksina ja tapailimme ainakin viikottain niin kameran linssiin en tullut Kallea pyytämään.

Mitä sitä nyt hyvää naapuria kameralla kuvaamaan kun muutenkin tapasimme aina kun mieleen juolahti-.

vappu tuulettaa

Aattona tihkutti pilviä alas asti. Tuuli.
Haaste sateenvarjon kestävyydelle.

Vappuna aurinko. Raikasta tuulta.

Vappuaamuna
tyhjäksi juotu tölkki
vierii tuulessa.

Ahkerat linnut lentelevät, joku niistä sanoo krii,
toinen vastaa, viiltävät varjoja valoon.

Lämmin aurinko
tuulettaa puiston penkit
lokin paskoista.

Lueskelen vanhoja runoja, tekisi mieli siivota.
Kadun vastapäinen naapuri on hilannut lipun salkoon.

Aamun päänsärky
tuulisissa pilvissä
liput liehuvat

raikas aurinko -
lippu huljuttaa tuulta
vappuhuiskuilla

Kävimme päiväkävelyllä puistossa. Liput liehuvat puheiden tahdissa,
joku lauloi laulun,
kööri moniäänisesti isomman laulun.

liehuvat liput -
mahdutaanko me tänne,
pieniääniset