Busonia lukiessa # 6

teekukkia -
ovatko ne valkeita?
keltaisia?

Buson 1716 - 1783

   hailea tee - 
   unohdun 
   sinua katsellessa

Tikkis 1945 -

Terälehdet putoilevat,
heti, lopulta
minä niiden kanssa

Copyright by Jack Calmitz. Suom. J.T.
Lähde: Roadrunner 2007.


Issa ja pudonneet luumukukat vuodelta 1815:

     kylpee pudonneissa 
     luumunkukissa ...
     kurnuttava sammakko 

juurikaspelto -
linnunpelätilläkin
lienee jo nälkä

Kolmirivisten kilpailu elokuussa

Haikuworldin sivuston elokuun tulokset on julkaistu. Kigo-sarjassa oli 113 osallistujaa ja Free Format puolella 98.

Itse sorvasin täysikuun teemasta kevyesti Abe no Nakamaro'n (eli vuosina 698-770) kuuluisaa wakaa, eli nykyisin sanottaisiin tankaa.

      kaukana kotoa 
      sotilas tarkkailee 
      täysikuuta

Tuo on siis haiku, koska täysikuu lasketaan vuodenaikasanaksi. Rivejä en saanut käännöksessä syntymään tarpeeksi, enkä ole siitä edes pahoillani!

Nykyajasta ovat rauhanturvaajien taistelutantereet tietenkin päänäyttämönä, nyt.

Tämä sai 7 pistettä, eli hengissä ollaan!

Vapaan puolen tekstini oli:

     lähestyvä sade 
     heinäseipäät asuttaneet 
     vanhan ladon

Senverran avaan tuota täysin pisteittä jätettyä tekstiä että rakensin sen sanan "colonized" eli koloniasoinnin varaan. Tuomio oli julma; täydellinen äänestyshiljaisuus! 0 pistettä. Ei pitäisi vihjata vanhoista preerioiden pölyistä? ;-)

Tekstin preesens / imperfekti / yksikkö / monikko on makuasia. Jopa seuraava tulkinta:

          sateet lähestyvät -- 
          heinäruko on vallannut 
          vanhan ladon

Linkki:
http://www.haikuworld.org/

Busonia lukiessa # 5

Vihreät lehdet,
ovatko ne valkeita?
Keltaisia?

Buson 1716 - 1783

    elonkorjuun kuu 
    ainakin on 
    kellallaan

Tikkis 1945 -

crow's shit
on scarecrow's hat -
stuff day

variksen paskaa
linnunpelätin päässä -
rankka työpäivä

kuutamoyönä
linnunpelätti vahtii
kypsyvää riisiä

Elokuun täysikuu oli aikataulussa

 
Aikataulussaan 
elokuinen täysikuu --
ylhäinen pöllö

Tuo tuli mieleeni Gary Snyderin teoksesta Mountains and Rivers Without End, josta pätkä sivulta 66:

 
pöllö
kutsuu;
myöhään nouseva kuu
 

J. K. Ihalainen on valmistelemassa tästä Snyderin kokoelmasta omaa käännöstään.

Täysikuu 24.8.2010

metsäaukio -
hiljentynyt sammakko
kuuntelee kuuta

Pitää kiiruhtaa
 ennen sulkemisaikaa
 kuunsillan yli.

lainaus tekstistä gamma.nic.fi/~juhatik/eksynyt/eksy8.htm

Uhkakuvia vaalien lähestyessä

Tulevien vaalien lopputulosta ei uhkaa muu kuin että ihmiset menisivät ja äänestäisivät.

Mutta niinhän me teemme, eli eihän täällä voi mitään pelottavaa tapahtua.

Tein hay(na)ku muotoon seuraavan Paiute-intiaanien tekstin:

 
Männyissä 
vuorten rinteillä 
sininen tuuli huokuu
 

Caribbean Kigo #16

Caribian Kigo kilpailu on taas käyty ja tulokset julkistettu. Suomi jätettiin tiukassa kisassa viimeiseksi, mutta voittohan ei ole pääasia vaan rehti kilpa! Voittajat, molemmille 13 pistettä:


äkillinen ukkonen
me unohdamme
riitamme



Copyright Marleen Hulst, Hollanti,



etäinen ukkonen
lasteni huone täynnä
kuiskauksia


Copyright Jacek Margolak, Puola.

Omani oli tälleen:

 
kaksi pilveä kahnaa 
josko ukkostaisi 
taiko ei

(two clouds wrangling / whether thundering / or not)

Rakensin tekstini ensiksi sanan Wrangle varaan ja toisaalta ukkosen synnyssä kahden erilaisen sähkövarauksen välisestä riidasta, tässä nyt kaksi erimieltä olevasta pilvestä. Mahdollinen yhdyntä Shakespearen Hamletiin on lukijan korvissa. Mutta pilveni olivat liian kesyjä yltääkseen tiukassa kisassa edes pisteille.

Bonus:


pilvetön taivas --
parempi rauha maassa
kuin salamointi



Huom: 5-7-5!


Linkki:


http://wwwcaribbeankigokukai.blogspot.com/

Elokuinen pyhäaamu; haihtuneet luulot

          kesän 
     kuulaus
tuulen tulla, ohittaa

toimelias pikkulintu 
      katsoo huolestuneena 
   nousevia pilviä 

kuin vaalit lähestyisivät häntäkin

kun on vähän asiaa 
pitää kirjoittaa useita rivejä 

kuten täydeltä taivaalta
         aurinko 
    metelöi

liikahtamatta 
    senttiäkään
  
                mäntymetsä humisee

emoonsa kyllääntynyt 
    männynkäpy 

       syöksyy 

valonsäteen perässä 
 kaner-
     vikkoon

       ei lintu
           tai edes
           majava
       kohauta pyrstöään 

sorsa!
       kohoaa ilmaan ruovikosta

lentää laskien ääniä ilmaan
 niemen tuolle puolen

metsän on muodostuneet 
toistensä lähelle kasvaneet männyt

jotka ovat toinen toisiaan korkeampia 

tietoisia 

latvojensa kohottumisesta 

kuin erektiossa olevat suvunjatkamislihat 

         Eurotalous?
 

pilvet sinitaivaalla
sinivalkoiset
      ja kiitävä varis 
joka vielä päästää ääniä lentäessään, 

kolmasti

ennenkuin katoaa metsän väärälle puolelle,

          häi-
             rikkö


kun on vähän asiaa
pitää käyttää enemmän rivejä 

kuten metsän olemus 
taas hiljenee, tummuvaa taivasta vasten 
mäntyjen latvat 

       toinen                vierissä 
                 toistensa

         metsän olemus nyt on tuollainen

vieri 
  vie-
    ressä 
 
           toistensa takana, edessä

järjestäytymättä 

        kuin eivät odottaisi 
                      että tulee sateet
     syystuulia,
          talven lumivihureita,

että    aikaaa     on

sitten, hiljaisuudesta
    ynisee luokseni hyttynen

      ja sen kaveri

   kuuntelemaan 

      että viihdynkö minä

Minä haluan että vaalit ovat oikeat vaalit 
eivätkä etukäteen rahalla ostettua 

    fantasiatuotetta

haluan olla kansalainen 
  yhtä kuin mäntymetsikön korkeat latvat

kaikki erikorkuisina 
   mutta laumana tarkkaillen 

tasainen puuvarasto

sellutehtaan kattilaan,
    talotehtaan rakenteisiin

tulevaisuus on tuleva

     kuten syksyn sade,

         tilaamatta

    tippa tipalta 

yhtyy lätäkköön


           pilaantunut herkkutatti



Kun tulin kaupunkiin
      on metsä 
           kuten eilinen uutinen 

syöty 
  ahomansikan muisto vain 
      epätosi 

looginen osio taskulaskimessa

asvalttikadun
        jalkakäytävällä 
             pyörii tuulessa 

pantiton            kaljatölkki  
         tulevaisuuden janot 
             on maalattua alumiinipeltiä


jos sanoo lauseen sen näkee isosta alusta 
ja pienestä pisteestä 
                     sen 
                        lopussa

Plops! 

         muu on utopiaa


Olen kotona
      ei ole jano, olen juonut 
          en palele, on sukat jalassa

kaduilla dieselin 
            näkymättömät pierut 
              imeytyvät keuh-
                            koihin,

veroministeri 
              hihkuu 
                      taas innosta

että se kehtaakin

        mutta ei se vieläkään 

           räjähdä 
omaan intoonsa


       Tässä oli kesä,
       menossa ohi, mennyt
                          tä

vaaleihin on laskettu aika 
vaikka tämä hallitus sanoi että hehän jatkavat 
    kuten tähänkin asti,

he ovat täydellisiä kusipäitä
niin että hukkuisivat porukalla 
jos aukaisisivat korvansa

     valumatulva,

keltainen tulviva vulva

voi miten tulisikin pitkä lorina 
mutta ei tyhjistä
                 kalloista 
löytyne 
        edes rautalankaa
   korvien 
              välistä

autio maa

     syystuulia odottavat puiston puut 
tekevät kaupungista vihreän, 

      siitäkään ei tarvitse 
               olla äänessä,

muutetaan 
    viisaiden lintujen perässä 
kaikki 
etelän rannoille, 
Romaniaan, 

sanotaan että terve
   meiltä viedään kesä 
ja talven jälkeen 

vaikka saadaankin äänestää, 

         ilmaisesti 

ollaan yhtenäisiä 

kuin pimenevän 
            illan 
          metsässä 
      itsekseen 
         humisevat 
    männyt. 


Jotkut kuvittelevat 
että kaatosateet 
      huuhtovat 
   virtsan hajut hukuksiin, 

täältä mikään häviä 
noin
     vain 
yhtikäs minnekään.

Paitsi pilvet
         haih
             tu
               vat


Eurotalouden haihtumisen laki 
tilataan meillekin 
herkkupizzalähetin tarakalla

muuten mennyt kesä 

haisisi 

huiskuttaville 
               mustikanvarvuille

h1n1

  
roiskuva vesi --
prismoittuvat pisarat 
röpelöityvät
  

Otsakkeen otin tuosta lyhtytolppakuvasta: tolppa on Turun Myllysillan vieressä. Myllysilta on purettu. Purkaja totesi Turun Tautisen Myllysillan olleen rakennettu huonosti; rakennusliike oli fuskannut. Laskunkirjoittaminen tosin ilmeisesti ainoa ammattitaito jonka rakentaja osasi? Mutta Turkuhan maksaa. Syksyllä Myllysillan kohdalle aloitettaneen sen lyhyen historian kolmas yritelmä.


Ylimmän kuvan päiväys 20.8.2010

Busonin kala hyppää

vanha lähde
kala hyppää
tumma ääni


Buson (1716-1783). Muistuttaa kovasti Bashoon (1644 - 1694) maailmankuulua sammakkoa:

     vanha lutrakko - 
     sammakon loikasta  
     vesi äännehtii

Sammakkohaiku, josta englanniksikin on satakunta toisistaan enemmän tai vähemmän erottuvaa käännösversiota. Lisäsin tuohon uuden version Tikkaselta.

William Carlos Williamsia lukiessa

RAKENNELMA

jalkakäytävällä
hautaustoimiston
edessä

mihin lukiolaisia
kerääntyy
öisin

oli käytetty
kondomi littanaksi
litistyneenä

Copyright William Carlos Williams 1960

Selailin Williamsin The Collected Poems of William Carlos Williams Volume I 1909 - 1939 ja Volume II 1939 - 1962. Silmiini tarttui tämä mielestäni koskettava runo, jonka suomeksi tulkitsin kuten yllä. (Volume II sivulta 376.) Kootut yhteensä yli 1100 sivua.) Kootuista puuttuu Williamsin laaja runoelma Paterson. Täytyypä piipahtaa Turun Kaupungin kirjastoon; kaipa se sieltä merkittävänä klassikkona löytynee. Paterson: Kokoelma koostuu viidestä "kirjasta" (sekä aloitetusta 6. kirjasta.) Edelleen saatavissa Amazonin Visa-kaupasta, alle 11 USD. 328 sivua.

 
uusi elämä 
alkaa hautajaisista --
perinnönjako
 

(c. J.T. 2010, muoto lähinnä senryuu.)

Suomeksi on ilmestynyt suppeahko valikoima;
William Carlos Williams:
Kevät ja kaikki -
runoja vuosilta 1917-1962.
Suomentanut ja toimittanut
Markus Jääskeläinen.
137.s.
Nihil Interit, 1999.
ISBN 952-9886-09-8

Itse kokoelma Spring and All oli ilmestyessään vuonna 1923 kuin virkistävä ja uudistava pyörrevirtauksien jatkumo aikanaan. The Waste Land (T. S. Eliot) oli ilmestynyt vuotta aikaisemmin. Surrealistisen runouden tienraivaaja Apollinaire olisi vasta 43 vuotias jos oli elänyt.

Mitähän merkittävää Suomessa mahdettiin julkaista? Tulenkantajat, kyllä. Proosan puolella Juhani Aho ratsasti jo lastuillaan. Runoudessa vahdittiin metrisiä pakkosointuja sisällön kustannuksella. Uuno Kailaan esikoinen oli ilmestynyt vuonna 1922.

Spring and All vuonna 1923; suomalaisesta jähmeäperinteisestä runouden historiasta kurkattuna kuin kielikirjallinen irtiotto. Kokoelma alkaa kuin esseetarina, alun otsikoimattoman johdantoproosan jälkeen tupsahtaa Kappale 19, sitten 13 (fontit käännettynä ylösalaisin; temppu jota 2010 luvulla Suomessa voitaisiin nenänvartta niiskuttaen sanoa kikkailuksi?) sitten kappale 6, jne ja sitten WCW toteaa:
"Äkkiä se on lopussa. MAAILMA ON UUSI." ja kokoelmassa alkaa sen ensimmäinen runon muotoon kirjoitettu runo, joka päättyy taas proosamuotoon ja sitten kappaleeseen 1, jne.

Katseltuani / lueskeltuani tätä Spring and All kokoelmaa en niinkään kutsuisi sitä kokeilevaksi, kikkailevaksi, vaan aidosti hengittäväksi, siitä maailmasta nousseeksi, luontevasti kuin keväisin voikukat nousevat hyytävän ja tuiskunneen talven tuhojen jälkeen kurkkaamaan että missä mennään.

Vuosi 1923 (kokoelman kirjoitusvuodet??) oli I maailmansodan päättymisen jälkeen kiihkeä normaalin elämän etsimistä. Suureen Lamaan oli vielä aikaa; taloushuijarien kuplat eivät vielä moneen vuoteen puhkeaisi.

Näitä kahta koottujen osaa selanneena yllätyin myös siitä että WCW jätti ilmeisen pysyvää vaikutetta nykyrunouteen. Jokunen nyky-amerikkalainen runoilija ilmeisesti on tarkkaan lukenut Williamsinsa. Hyvä niin, sillä esikuva kestää sen vankkumatta, vahvistuen kuin betonivalu, ei tosin kuten Turun Tautisessa Myllysillassa, vaan kuten vaikkapa Vanhan talomme 1928 säästöbetonilla valetun talomme perustus.

Eikä ole hometta. WCW suomennosvalikoimiin soisi lisäosia.

aikaa sateelle
aikaa itse ajalle
nyt on se hetki

Metelöivä vesi

 
tuo veden ääni -- 
enkä minä kysynyt 
yhtikäs mitään
 

Lueskelin tarinoita Jack Kerouacista. Yksi teksti oli missä Jack kyselee Han-shanilta neuvoa, ja saa vastaukseksi: "Hiljaisuuuden ääni, siinä kaikki ohjeet mitä saat."

kysyvä katse --
profeetta ei vastaa,
kääntää selkänsä

Tienvarren alttari –
kivisen buddhan edessä
loistaa tulikärpänen

Copyright by Buson (1716-1783), suom. j.t.

      myöhäinen ilta
      ainoat valopilkut 
      tulikärpäset

uninen kissa
vahtii
sadepisaroita

Buson ja etana

Etana -
yksi pitkä, toinen lyhyt,
mitä mielessä?


Buson 1716 - 1783

Puutarhaamme on muutamana vuotena ilmestynyt etanoita niin että joskus kun kävelee polulla niin niitä ratisee jaloissa. Etanoilla on oma mökki niskassa jota ne kuskaavat ympäriinsä. Varsinaisia tappajia ne eivät ole. Ohutkuorinen mökki rusahtaa ilkeästi jalkapohjissa. Niitä on niin paljon että väistämään ei aina pysty.

   liikakansoitus 
   rusahtaa rittanaksi - 
   kasteinen ruoho

Tikkis 1945 -

Perjantai 13. päivä

Lomalla ensimmäinen kylmän syksyn aavistus yön koleudessa, mittari paljasti tuvan seinustalta +13 asteeseen valahtaneen syksyn enteen! Aamulla hain kuuliaisesti jo shortsien tilalle lämpimämät verkkarihousut ja luottavaisesti nyt seuraan miten lämmin päivä kohoaa Pohjoisessa Karjalassa. (Nyt jo 21.4 astetta varjoisassa seinän hämyssä...)

Perjantaina 13. päivänä ei pitäisi lähteä urheilemaan vesille.

Pilkahduksia jonkun takaa joka tunkee esille

Metsä kaipaisi sadetta. Olisi auringolle jotakin jota kuivattaa. Turhautuu.

 
Koppelon 
räpsytysjälki 
pimeä 
tunkee kohti. 
  
 

Jatkanpa Ripsan innoittamana Gary Snyderin penkomista. Hän syntyi 8.5.1930 San Franciscossa, Californiassa. Esikoisteos Myth & Text ilmestyi maailmaan vuonna 1960, ja The Back Country kolmantena julkaisulistaansa vuonna 1967. Toinen julkaistu teos oli "Six Sections from Mountains and Rivers Without End"; vuosi 1965. Gary Snyderin bibliografiassa on parisenkymmentä julkaisua.

Tietääkseni J. K. Ihalainen julkaisee Gary Snyderin pääteoksesta suomennosta; sitä asetutaan tässä siis odottelemaan.

Tässä väliin räppään nopeasti pari haiku-viritteistä näytettä Gary Snyderin The Back Country kokoelmasta otsikolla Hitch haiku.

Eivät palkanneet häntä
joten hän söi lounaansa yksin:
keskipäivän vihellys.

Ei kaivanne ajankohtaisuudessaan kommentteja, paitsi kääntäjältä anteeksipyynnön suomen kielen kalevalavaikutteista perinnemittaista rönsyävistä tavuista.





Kuten Ripsa kommentoi, sanana Back Country tarkoittaa takamaita, mutta Gary Snyderille myös vapautta (synonyymi sanalla villi) ja lopulta ihmisen piilotajuntaa.

Taustalla paistaa synkistelevien puiden takana aurinko.

Kuvassa Gary Snyderin oma lisäys sanan Back merkityslistaan.

Katseltuani viikon verran vuotavaa kattoa
korjasin asian tänä iltana
siirtämällä pöytää

Copyright Gary Snyder.





Vielä yksi Snyderin "Liftarihaiku" vai miten tuon "Hitch haiku"n suomentaisi, itse mieltäisin termiksi "Räpsyhaiku".

suuri rekka
valaistu kuten kaupunki
läpi pimeän kivisen erämaan

Hitch haikut ovat osastosta "Far West", eli kaukolänsi. Tarkoittaen USAn läntistä vuoristoseutua.

vuosi vuodelta
syntymäpäivä lipuu
ohi kuin laiva

Ilmeinen, kirkas kesä

Kushiro Hokkaidolta löysin yhden englanniksi käännetyn.

First autumn leaf
falling down?
- No, just a butterfly.

Suomeksi vaikkapa näin, hay(na)kun rivimuotoon muotoiltuna:

Syksyn
ensimmäinen lehti?
- ei, perhonen vain.

Luin Joseph Masseyn Areas of Fog - teoksesta lyhyen:

Roskan puuska - nyt
valo

ilmiselvä

Tähän veivasin kommentiksi:

Valoisan yön jälkeen
helteinen päivä --
ilmikirkas

Lopuksi lainaus Ron Sillimanin Crow-runoelmasta:

lehti lemahti

Kaipaus punaisesta syksystä

Katselin punastuneita mustikan lehtiä; muistutus että ruska lähestyy viikko viikolta. Jäkälät ovat rauhassa; täällä ei ole poroja. Metsäpalotkin ovat naapurin puolella, kaukana. Mietin että kesä jatkuu, ja että syksy lienee olemassa. Ensi keväänä äänestämme niinkuin gallupit ohjaavat meitä äänestämään. Sitä kutsutaan demokratiaksi.

  
punaiset lehdet 
eivät pelkää syksyä, 
valkeaa lunta
  

Nagasaki in my mind

Venäjän hallitsemattomat metsäpalot tupraavat kasvihuoneilmiötä kunnioittamattomia uusiutuvia pienpäästöjä ystävällisen naapurimaan ilmatilaan.

Tänään olisi myös toisen suurvallan Nagasakin voiton pommituksen juhlapäivä. Tsernobylista on reilut 20 vuotta. Veeran tuhoista on muutama hikihelteinen (-kelteinen) kasvihuonepäivä. Yritin ottaa kuvaa perhosesta mutta hän oli kiireisesti eri mieltä. Hektistä menoa.

  
Perhosen räpsy -- 
säteilevää savua 
Moskovan takaa
  

Olen lueskellut mm. Gary Snyderin runokokoelmaa The Back Country vuodelta 1968, uusintapainos vuonna 1971. Edelleen saatavissa Amazonin butiikista.

Snyderin suomennosvalikoimia kuuluu ilmestyvän lisää, joten lainaan vain jokusen rivin runosta Heinäkuu :

  
kolme kirvestä
joku
torkkuu puun alla
  

Tylsä taivas -
kuukin piilottelee
jossakin

Joseph Masseytä lukiessa

Lueskelin lomalla Joseph Masseyta. Kokoelma Exit North ilmestyi 2010. Kustantaja Book Thug, Toronto. 31 sivua. Luettuani seuraavan Joseph Masseyn tekstin:

  
Kaikki asiat 
muuttuvat 
 
miksi tahansa 
tuuli 
 
ne tekee
 

Muistui mieleeni Kushiro Hokkaidon muistiinpanoja pudonneista männynkävyistä:

Ukkosmyrskyssä
männynkäpyjä tippuu
joka puolelle.

Kushiro Hokkaidon toisinto samasta aiheesta:

Männyn käpyjä
tippuu ukkosmyrskyssä
ihan emo-männyn juurelle.

Tämän version tavut suomeksi revähtäneet rönsyilyn tielle. Tekstiä kurittamalla siitä saisi valjuhkon hay(na)kun:

ukkosmyrskyssä
käpyjä tippuu
aivan männyn juurelle

Veeran visiitti

Veeran visiitti jätti jälkeensä tielle kaatuneita puita. Niitä on myös metsässä, mutta metsän piiloon kaatuneet puut ikäänkuin kuuluvat metsän olemukseen. Nämä tielle rojahtaneet keskenkasvuiset tukintökkäleet saivat tuta moottorisahan ylivertaisuudesta.

Veeran visiitti --
keskenkasvuisten puiden
katkaisema tie

Tavuja tuossa on kohdillaan, liekkö sisältö. Näin lomalaiselta tuskin voinee Haikujen Helmiä edellyttääkään? Vai menisikö tuokin senryuun puolelle?

ryskivä ääni --
nuoko mustat pilvet
tekee lapsia

Kuusen kerkät

öinen suolampi -
korpikuusen varjossa
kerkkä äänehtii

Huuruavan aamun hyttyslaumat
hynisevät jo!
Riippukoivu.

Vattuhillohaikukokeilu

Kesä lomalla --
tavunlaskemissormet
vattuhillossa

(5-7-5, haiku, koska vuodenaika ilmoitettu; kesä!)

Luonnos tavusidonnaisuuteen

pörrölentävä
kukintovierailija
lentää lähemmäs

(5-7-5)

tiheä metsä -
kuinka monta puuta
eksynyt tuonne?

ukkonen ...
roiskuva sade
ryöppyää minun niskaani