Elokuun ensimmäinen hay(na)ku

levätään tässä
ja jatketaan illalla --
keskiyön bileet

kirkas aurinko
ypöyksin taivaalla -
heinäkuun loppu

Kukat ja mehiläinen

budjettiriihen
kukka ja mehiläinen
tulevat toimeen

Uskon painettuun kirjaan

Netistäkin printtaan parhaat artikkelit ja eritoten runot ja maiskuttelen niitä sohvalla selälläni.

Mutta oppikirjat voisivat hyvinkin olla nettiversioita; kertakäyttöistä nopeasti läpikäytyä tietoa. Koululaitos saisi huomattavaa säästöä, paperia ja energiaa säästyisi eikä maailmassa tarvitsisi yrittää impata raakaöljyä jokaisesta putrakosta.

Ja WSOYn hollantilainen johtaja saisi keskittyä siihen mitä osaa, puhua pieni peruna poskessa.

ps:
Tähän kommenttiin ihastuin Facebookissa niin paljon että kalastin sen tänne.

jk:
Facebook on vähän kuin WSOY, vain kutsutut ja sallitut saavat lukea ja kirjoittaa, jos noudattavat ElinkeinoElämänKeskusliiton salaisia yhteisiä muurarikoodeja: vain eniten julmettuja voittoja kahmineet saavat elää!

Muut unohdetaan jätepaperisäkeissä SiikelinSuon pohjattomiin ja tutkimattomiin silmäkkeisiin.

Kuinka pitkä on hetki

Kuumassa auringossa ihosyöpää imien lyhytkin hetki on pitkä,
kahden rakastavaisen lämpimässä kesäyössä kuuta katsellessa
hetki voi olla ikuinen

-- mitä tuo kuu tuossa muka tekee? --

ja mitä heitä laskemaan
pitkän ajan saatossa
tuhatkin vuotta
kuin haave

tai haava

myös varis
haukottelee ...
tylsä päivä

Issa vuonna 1820

Elämä ei nyt suju

Vaimo lukee ilmeisesti jo toista kertaa Olavi Peltosen pakinakokoelmaa:
Kojoottiklubi
Vähän väliä meidän rauhaisan harmonian keskeyttää hillitsemätön kikatus, hihitys ja naurunhyrskeet.

Inkku lukee Peltosen Oskun pakinoita.

(Ei se tuolleen hypi kun lukee minun hyviä runojani!)

Lukuraportti:

http://mataleena.blogspot.com/2010/07/kauvatsan-dostojevskilainen.html

Olavi Peltonen on kirjoittunut useita pakinoita, kokoelmia. Hän asuu Kauvatsalla.

heiluva heinä -
aamun sarastaessa
aurinko konttaa

Caribbean Kigo # 15

http://wwwcaribbeankigokukai.blogspot.com/
Heinäkuun haikut julkistettiin tänään. Osallistujia oli 23. Voittajaksi nousi Bill Kenney 25 pisteellä.

     kesäsade 
     sateenvarjoni 
     avaamatta

Yksinkertaisen tyylikäs, ei mitään uhoamista eikä väritystä. Bill ansaitsi pisteensä!

Aihe oli siis sateenvarjo. Tavumittareita ajatellen heti vähintään neljä tavua. Seuraavissa suomennoksissa viisveisaan tapani mukaan tavuista; muuten ei sisältöä saane luotettavasti esille.

     kaksi rakastavaista tirskuu
     pienen sateenvarjon alla … 
     kesäinen sadekuuro

Teksti ei selityksiä kaivanne, ja moraalikin on kohdillaan. Sade antoi esiliinan pienelle ylimääräiselle hellyydelle. Oi voi kun nättiä, eikös? Copyright -Keith A. Simmonds;T & T. Pistesaavutus 6 pistettä.

Seuraava on Ralf – saaden 3 pistettä. Kommentteja ei kaivanne, selkeä, ilman koukeroita, mutta tuo kodin keskustelun elävästi kehiin:

      pilvetön aamu 
      pieni poikani vaatii 
      omaa sateenvarjoa

Seuraava tekstin on kirjoittanut Andrzej Dembonczyk, Silesiasta, Puolasta. Pisteitä 3. Näytille käännöksen ongelmien takia, pieneen tekstiin tulee suomeksi väkisin tavuja:

     pilvinen päivä – 
     illalla tarjoilija laskee  
     unohtuneita sateenvarjoja

Tämä seuraava viehätti kisan äänestysvaiheessa minua jostakin syystä:

     sade laantui – 
     vaaleanpunainen sateenvarjo 
     jäänyt penkille

Kirjoittaja, eli copyright Olga Neagu ja saalis 4 pistettä. (Tietenkin tuo pinkki sateenvarjo se siinä jaksoi viehättää!)

Vielä pari, ensin yksi omistakin mielikeistäni, John McDonald joka saalisti 12 pistettä tällä iloisella kolmirivisellä:

      ilon kiljahduksia –
      äidin sateenvarjo 
      muuttui leijaksi

Viimeiseksi kisassakin viimeiseksi sijoittunut, alkuperäisen copyright Juhani Tikkanen, käännös myös:

       sateenvarjoni 
       tähystää sateenkaarta 
       ukkosmyrsky

Tärkeintä ei ole voitto vaan hauska kilpailu. Oikeasti tämänkertainen sateenvarjoaiheinen kisa oli kiintoisa. Osallistujia olisi saanut olla enemmänkin. Tokihan näitä kilpailuja on useitakin ja huolellinen osallistuminen niihin teettää loputtomasti hiomista ja viilaamista ja höyläämistä. Mutta maailma jatkuu!

Gary Snyderia tilattuani

Gary Snyder, kolme kokoelmaa:




Turtle Island, 30. painos, A New Directions Paperbook, 116 sivua
The Back Country, A New Directions Paperbook, 150 sivua
Mountains and Rivers Without End, Counterpoint, 168 sivua

Amazonin Visan-vinkuna-kaupasta reilut 40 € yhteensä, josta postituskulut lähes yhtä suuret kuin kirjakaupan osuus, ja ilmeisesti merkittävästi suurempi kuin Gary Snyderin rahallinen osuus kaupasta. Mutta mielestäni kohtuullista painotuoreen oloisista tuoreista kirjoista!

Näin tämä maailma kulkee; välikädet vievät hillot, ja optiorosvot loput.

 
Kävelen kävellen 
jalan alla    maapallo kääntyy.

Virrat ja vuoret eivät pysy samana.
 

Snyder on kursivoinut tuon kohdan; siiskö lainaus jostakin, jonka Snyder kokoelmansa runoon Endless Streams and Mountains sen loppuun kääntänytkö? Ch'i Shan Wu Chin?

 
Teksti joka on tarpeeksi lyhyt, tiivis, 
niin tulkinta vaikeutuu, 
liukuu mahdottomaksi,

miten käännöksestä ilmenee 
mitä alkutekstistä on rapsiutunut pois, 
mutta niin että se näkyy, 

häivähtää,

kuin vastajäätyneellä 
järven jäällä
vilahtaa 
tuulessa

lumeava 

pilven häivä

Käsittääkseni J. K. Ihalainen valmistelee tästä teoksesta käännöstä? Jihuu!

http://www.palladiumkirjat.fi/snyider.htm Palladium kirjat on julkaissut Snyderin Virtaavan veden musiikkia - kokoelman. Klikkaa linkkiä!




Seuraava teksti on kaapattu Facebookin suljetuilta toveruussivuilta:

 
the old moon
passed the young trees ... 
staying still either

kuuvanhus 
ohitettuaan nuoria puita 
ei pysähdy hänkään

Symbolistiset mielleyhtymät ovat luonnonmukaisia.

   aallon helmassa 
   vaahtopäät levähtävät -
   tauko paikalla

Monta vuotta sitten seilasin Nesteen Nunnalahti-laivalla Naantalista Venezuelaan. Puolivälissä merta vilisteli lentokaloja. Öisin niitä mätkähti kannelle. Aamulla ne olivat kuivia, kuin pieniä kapakaloja. Päiväsaikaan niitä putkahteli maininkien kyljestä, liitivät jonkin matkaa, suhahtivat takaisin toisen aallon kyljestä pinnan alle.

aallon kyljestä 
lentokala sukeltaa 
lämpimään tuuleen 

tämä lyhyt aikamme lyhyt

Kun me, siinä sivussa seisomme, istumme
kuulemme miten tatar yhä sentään
pitää pientä ääntä, havisee pikkuinen haapa;
niin kauan me heitä katsomme,
kuin katsoa jaksamme, sen pienen ajan,
tämän meidän aikamme, mikä meille
on katsoa suotu, annettu,
tämä lyhyt aikamme lyhyt,
muutama tuhannen vuotta.

Hannu Mäkelä, loppuosa runosta Menneitä, tulevia

Kirjoitan usein kirjoista jotka eivät ole uusia. Muistin mitä Jarkko Laine sanoi kerran eräästä (sangen merkittävästä runoilijasta) tekstin tarjoajasta joka tarjosi esittelyä jostain jo vuosia sitten ilmestyneestä runokokoelmasta.

Jarkko Laineen olomuodosta viestittyi sellainen olo että ei niin saisi tehdä.

Hmn.

Pertti Seppälä kirjoitti otsikolla Mestari Hanshan ja valkoisten pilvien joutilaisuus mm. seuraavan, ote:

Hanshanin tärkeimmät runot kuvaavat erakkoelämää Kylmällä vuorella. Arthur Waley, yksi länsimaisista Hanshanin kääntäjistä on huomauttanut, että "Hanshan tai Kylmä vuori on monasti enemmän mielentila kuin paikannimi".

Kylmä vuori oli sekä paikka että runoilijan mielenmaisema kilvoittelussa buddhalais-taolaisen ykseyskokemuksen, valaistumisen tavoittamiseksi. ...


Otteet löysin järjestellessäni (oikeastaan etsiessäni paria kadonnutta kirjaa) sekavista kirjahyllyistäni. Punaselkäinen Onnittelukirja Pertti Niemiselle 29.6.1989, MINÄ ITSE KAHDESKYMMENES ENSIMMÄINEN sattui käteeni (ei se kirja kateissa ollut). Kirjassa on 168 sivua ja käsittääkseni sitä ei ole jaettu kirjakauppamyyntiin. Sääli.

(Vai olenko jäävi koska minultakin siinä oli yksi runo.) Kts: http://www.saunalahti.fi/~juhatik/nieminen.htm

Mutta nuo kaksi lainausta seisauttivat lukemiseni muut aikeet. Piti kirjoittaa tuo ulos, että voin jatkaa mihin jäin.

Aikaahan minulla ja meillä lienee, tämä lyhyt aikamme lyhyt,
muutama tuhannen vuotta

Onnittelukirja Niemiselle - kirjalla on ISBN:
ISBN 952-90096-0-7
Silläkö se löytyy Yliopiston kirjastosta?
Painopaikka Keuruu, 1989.

Lämmin mielenmaisema?

Keisarinkaupungin muurit tärisevät
talven ankarassa valossa.
Lumisirpaleina putoilee valkea särkynyt taivas.
Soittakaa kelloja! Juokaa viiniä tuhat päivää pääksytysten!
Viini suistaa pakkasen! Malja keisarille: pitkää ikää!
Keisarillisia vallihautoja kiertää valkoinen jää.
Oi missä on tulen lähde, missä lämpimät lähteet?

Li Ho teoksessa Jadepuu, sivulla 126, suomentanut Pertti Nieminen. Otava 1963.
Runon lainaamiseen en ole saanut lupaa.

Tuo tuli mieleeni kun tänään ensin kävin maauimalassa saunomassa ja viilentymässä.
Pieneen aikaan toinen yö edessä jolloin ikkunan voi jättää auki pihalle päin. Ilmalämpöpumppu säästää ekohenkisesti nyt sähköä. Ei puhalla kylmää viimaa aroille jaloilleni. Avonaisesta ikkunasta kuului ylilentävän kaatopaikkalokin tiedotuskaokao. ( - Kuan kuan...)

Tämän kolmirivisen lyhyttekstin kirjoitin ihan varta vasten tähän mielentilaan, jolla on paikka: heinäkuinen lämmin ilta vuonna 2010 Turussa, Raunistulan kaupunginosassa:

 
     Lämmin asunto; 
     nukun ikkuna auki --
     hyttynen juhlii

Booktorin afrikkalainen jälkimaku

Savukeitaan tiskiltä kassiini siirtyi vaihtokaupassa (rahaa vastaan kirja) Gabriel Mwènèn kokoelma Ogoundji.

Kustantaja kertoi että tämä Brazzavillen Kongossa vuonna 1926 syntynyt runoilija saapuisi syksyllä Helsingin kirjamessuille. Pari lainausta Gabriel Mwènèn kokoelmasta, otteita:

Tarina alkaa
epäilystä joka kadotti
lupauksen.
Ilman makeaa vettä, räme!
mikä elämä! mikä elämä!

Runot on suomentanut Jyrki Kiiskinen. Kiiskisen esipuheessa Okoundji selostaa kahta kuolemaa, ensimmäinen on fyysinen ja toinen ihmisen lopullista mitätöitymistä.
Gabriel Okoundji kirjoittaa Ampilista joka on kuollut:


Hän on kuollut kuolematta. Hän on poistunut maan päältä liittyäkseen kaikkeuden nimettömiin tomuihin, sammuttamatta ikinä muistoaan, koska minä teen hänet eläväksi hänen ajatustensa avulla.


Upeasti sanottu kuolemisesta.


Yksin,
arkisen yksinäisyyteni äärellä
kuulustelen sieluani,
kun sen on pakko elää maailmassa...


(Tämä on sivulta 18.)





Muistin hyllyssäni kokoelman: African Poetry. Cambridge UP 1966, toimittanut Ulli Beier. Mielestäni olen kirjoittanut siitä jossakin, mutta enää en löytänyt että mitä. Olinkohan siis vain voimakkaasti ajatellut tehdä niin.

Nettimaailmassa bitit unohtuvat, kuolevat.

Käänsin tähän hätiin teoksesta runon: Ede’n Timi

Ede’n Timi oli kuningas Ojun kenraali. Ede’n kaupungissa kenraali Timi toimi lähes itsenäisenä kuninkaana


Valtava kaveri jonka keho peittää muurahaiskeon,
olet sodan täyttämä
koko kehosi, paitsi hampaat, ovat mustia.

Kukaan ei voi estää apinaa
istumasta puun oksalla.

Kukaan ei voi kiistellä valtaistuimesta kanssasi.
Kukaan ei voi yrittää taistella kanssasi.
Joka ravistelee puuta ravistelee itseään.
Me emme yritä estää sinua.
Ayo-pelin siemenet
eivät valita tullessaan tönityksi.
Sinä olet kuten kuolema,
joka poimii ihmisten silmämunat,
sinä olet kuten kypsä hedelmä
joka putoaa lapsen päälle keskiyöllä.

Taistellen rintamalla
sinä piirrät seuraavan taistelukentän.
Jumalani, anna maailmaan rauhaa.
Jos joku tervehtii sinua on vaikeuksissa,
jos joku ei tervehdi sinua on vaikeuksissa
Tuhon tuli on osa matkatavaroistasi
minne vain menetkin.
Tapat vastustajasi lempeästi,
kuten leikataan meloni kahtia.
Kun leopardi tappaa,
sen häntä pyyhkii pehmeästi maata.
Aina kun avaat suusi levälleen
nielet sankarin


Copyright by Yoruba. Tämän draft version käänsi J.T.

Ayo-peli löytyy netistä:
http://www.alephzero.co.uk/demos/ayo/pebbles.htm

Turussa Raunistulan kaupunginosassa maanantaina 19. heinäkuuta 2010

Lajien kilpailu (Timo Hännikäisen kirjasta)

Timo Hännikäinen, Kilpailevan lajin muistomerkki ilmestyi vuonna 2005. Kiitos Savukeitaan teosta on vielä myytävänä. Hankin itselleni kokoelmia lähinnä divareista, joista en tätä Hännikäisen kirjaa tosin löytänyt, vaan Savukeitaan tiskiltä Booktorin divarimessuilta Turun Puutorilta sunnuntaina 18.7.2010.

Lupia kumartelematta lainaan teoksen sivulta 59 vähän näytetekstiä:


Alastonkin ihminen
on pukeutunut vartaloonsa,
ei osaa riisuutua
kuten lehtipuut, luihin asti.

Puiden aistit ovat tarkat
ja aina hereillä:
jään alkaessa sulaa
oksat hikoilevat.


Copyright by Timo Hännikäinen, 2005.




Ja eipä tuohon Anselm Hollon takakansitekstiin oli muuta sanottavaa kuin että: "Cool!".

Ema Saikoota lukiessa

Ema Saikoo eli 1787 - 1861. Kuva on lainattu teoksesta: EMA SAIKOO Tunteeni eivät ole tuhkaa , suomentanut Kai Nieminen. Basam Books, 2009.

Hyviä tekstejä lukiessa syntyy usein halu kirjoittaa itse, ikäänkuin kommentiksi blogiin:

Nukkuessani 
kuulen auringon säteet 
pihan ruohoille

Tuon ylläolevan kolmirivisen olisin voinut kommentoida runoon #238.




Edelleen kommentiksi runoon #302 tekisi mieleni veivata seuraava heräteteksti:

 
Ikää on kuusikymmentäviisi, 
tunteet senkun kuumenevat, 
vaikka syön vähemmän 
mahani kasvaa kuin kesäinen kurpitsa.
 

Booktorin avajaiset Turussa

Perjantaina klo 15:00 aukeni Turun Puutorilla Booktori. Kävin iltapäiväkävelyllä katsastamassa maisemia, ja sorruin pariin kirjaan. Toinen niistä vieläpä sellainen joka minulla sitten kuitenkin jo oli hyllyssäni. Mutta noin hyvää kirjaa saa olla kaksikin kpl, nimittäin Risto Köykän Tai minä joka olen autuus. (Otava 1996.) Edelleen huomasin että olenkin häntä jo aikaisemmin kotisivuillani kehunutkin:

http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/ristokoy.htm




Booktori on onnistunut toritapahtuma, koska Puutorin Vessa on sen yhteydessä. Huolto siis pelaa. Yksi pikahavainto kirjatarjonnasta oli Waltarin perusteokset. Kesämökkilukemista tuntui olevan hyllykaupalla, eli jos sellaista kaipaa niin sieltä löytyy. Muutama mielenkiintoinen Haavikonkin runokokoelma näytti olevan tarjouksessa. Meillä on kaikki Haavikon runot, eli ei tarvinnut raottaa lompakkoa.

Divareiden tarjoustiskit ovat tavallaan mielenkiintoista tutkailtavaa; mitä divareissa liikkuu ja mitä ostajille asetetaan tarjolle. Booktorin läpileikkaus on vastaavan Vammalan kirjapäivien massasta vain murto-osa, mutta sinällään mielenkiintoinen. Ja Booktorilla sopii sentään kuljeskelemaan. Vammalassa ei oikein sekaan sopinut.

Mietin että voinen lainata Köykältä vielä yhtä runoa, etenkin kun tulin häntä taannoin jo kehuneeksikin, tämä on sivulta 47. (Mietin että juu, niinhän minäkin ronojani rustailen.)

Ei lehmäkään
aivan vakavissaan
tuota maitoa

Kushiro Hokkaido # 2

Kushiro Hokkaidolaisen tekstit kaiveluttavat itseään. Ne ovat kuin historian tulkinnat muutenkin, milloin meijerin haljennut kaakeli estää naapurisopua, milloin mitäkin. Tätä seuraavaa pyörittelin pitkään.

Jotta sain kaikki alkutekstistä tulkittavissa olevat elementit, enkä toisaalta mitään liikaa, niin ratkaisin tämän haikurakenteen hajottamalla sen väljemmäksi.

Alkuperäinen on ikkunaverhon puusäleihin tukittavissa, tosin rivien järjestys on voinut vuosisataisten tuulimyllykirjeiden tulkinnoissa mennä sekaisin. Silti tiukasti toisiaan vierekkäin tukevat verhonsäleet toimittavat tarvittaessa virkaansa; mitään ei kulje niiden läpi, ei liha ei makkara, juustot varsinkaan.

Näin Kushironkin tekstit ikäänkuin ottanevat kantaa lihojen naapurivientiin; muistutus että olisi parempi pysyä kiltisti vain omilla konnuilla eikä luottaa vieraisiin, ei ainakaan ruotsalaisiin linnoituksen puolustajiin?

       Helteen keskelle 
          sadekuuro ontuu 
       kuin ukkosen
          roiskaus 
       kuumalta taivaalta

Selveyden vuoksi; kyseessä ei ole yritys waka-runoksi. Ei pelkkä tavutus tai rivin asettelu tee tyhjistä riveistä muuta kuin ajankulua?

Minusta tuo on silti ihan kaunis ja ilmava, jopa kevyt lukea. Kushiron teksteistä on vaikea saada aina selvää; aikaa niiden tuotantopaineista on toki puolisen tusinaa erilaista sotaa hävitty tai voitettu. Joukkoon ei laskettane sotia talousasioista, kuka niitä lie edes kirjannut, ainakaan sodiksi.

Maailmalla on haikuja enemmän kuin tiedossa olevia näkyviä tähtiä kesäyön hämyssä. Toisaalta niiden määrää nostaa eri variaatioiden runsas ja alati kasvava määrä. Muuttamalla haikun sisustuselementtien järjestystä tulee erikuuloinen haiku. Siis ihka uusi? Kuten tästä Kushiron kesähelteen ukkoskuurosta saisi näinkin ihan tavumittaisen:

     Kesken helteiden 
         ukkoskuuro taivaalta --
       kesä unohtuu

pihan vaahtera
kesäpäivän helteessä
lähes pukeissa

Tuli Kupferberg 28.9.1923 - 12.7.2010

Tuli Kupferberg esiintyy Ginsbergin runossa Huuto:

”syöksyivät Brooklynin sillalta tämä on täyttä totta ja kävelivät taas pois tuntemattomina ja unohdettuina, Chinatownin soppakujien & paloautojen aavemaiseen horrokseen, eikä edes yhtä ilmaista olutta saatu”

Lähde: Huuto ja muita runoja, erillispainoksesta, suomentanut Anselm Hollo. Tajo 1963.


Tuli Kupferberg 28. syyskuu 1923 – 12 heinäkuu 2010.


Turussa on mukavat ilmat. Ulkona ei tarvitse sandaaleissa sukkia. Sisällä vetää. Eilen olin säätänyt porilaisen asennusfirman asentaman ilmalämpöpumpun hieman liian innokkaaksi. Piti käydä iltakävelyllä vähän lämmittelemässä.

Tämä on tämä surullisenkuuluisa ilmalämpöpumppu, jota eräs kaarinalainen asennusfirma yritti asentaa ja kun ei osannut, eikä heidän pumppunsa pitkään pyörinyt, niin tämä ylimielinen asennusfirma Kaarinasta kieltäytyi takuukorjauksesta. Jouduin hankkimaan uuden, Porista. Onneksi meillä on Pori!

Viikon kolmirivinen:

Umpikuun aika.
Lämpöpumppu hikoilee
sähköistä vettä.

hiljainen kesä -
käki lentää ääneti
auringon ohi

      iltarusko -- 
      harmaantuvat hyttyset 
      häipyvät hämärään 

Issa kirjoitti vuonna 1817 seuraavan iltaruskoaiheen, tunnustan vaikutteen:

punaiset pilvet --
perhosen yläpuolella
syksyn hämärä

Blogsbulbul

Bul bul on Rakel Liehun kokoelma vuodelta 2007.

Satakielen varjoa ei kukaan ole nähnyt. Se on yölintu, se ei laula erityisen kauniisti. Kirjoittaa Rakel sivulla 79.

Kirja on ilmestynyt WSOY.n tuotteena, ja sitä pitäisi kai siis sentakia boikotoida. Menkööt nyt tuon hyvän kokoelman nimen perusteella; tarvitsen sitä. Nimittäin annoin Inkun blogiin kuvan! Mietin siihen jo naakka-tekstiä, mutta oikeasti olin hakusessa eikä tekstiä siis ollut.

Sitten rustasin tavusidonnaisen pullasorsajutun kuvan kera, mutta uploadasin sen hyvän hyvyyttäni Facebookiin. Käykää vaikka kurkkaamassa linkkiä:
linkki:http://www.facebook.com/photo.php?pid=4489266&l=532aa2baec&id=750893301

Nainen tupakalla --
liikenteen leijutuoksut
heilimöihtyvät

Tavuja tuli innostuksissani riville 1 yksi liikaa. Hirttäytyäkö siitä ilosta.

u
u
t
s
o
k
sateenkaari
/
ukkoskuuro
äkäinen                       

Tällä tekstillä ei ole ajankohtaisia kytköksiä. Eikä allaolevalla kuvallakaan.

Korjattu tavunlaskenta

jokea pitkin
kuumottaa kesätuuli --
alaston paita


Tästä ilmestyi versio jokunen päivä sitten. Keksin siihen nyt paremman lopetusrivin!
Nyt on tavut jetsulleen. Hippii!

Helteinen päivä --
poutapilvien varjot
juoksevat rantaan.

Liberté!

     Liberté! 
     Paahtoleipä 
     pomppaa syötäväksi

Taustaksi pari blogimerkintää:

http://haiku-usa.blogspot.com/2010/07/late.html

ja


http://p-o-e-s-i-e.blogspot.com/2010/07/5-h-07.html

Marcel Peltieren haiku (tai senryuu) kuulostaa suomeksi tältä:

klo 5:07
iso diesel starttaa
koira haukkuu

(Copyright by Marcel Peltier)


Billin merkinnän voisi kääntää vaikka tähän tapaan:

Taas myöhässä
perheen piknikistä --
Itsenäisyyspäivä

(Copyright by Bill Kenney)

pitkä päivä -
koira ja varis
riitelevät

tuoreet uudet lehdet -
kissa ja varis
riitelevät

Nämä kaksi yllä ovat Issaa vuodelta 1821. Bonuksena yksi Tikkis:

heinäkuun viides --
poutapilvi riitelee
tuulen noustessa

1.

apilat 
              tuulessa
      heiluvat 

    perhosen siipi väpättää 

ei maailmassa nyt 
     kuin tätä kesän ääntä



2.

     kypäräpäinen viikatemies 
        tulee viikate kädessä 
     ja teilaa punaiset apilat

              jättää valkoiset 

fantastisina



3.

lumme kelluu 
   kuin valuutta 
       huijarivaltioissa

vesihämähäkki 
    juoksee 
  näkökentän reunalta


elämään kasaantuu painolastia

lämpimänä kesäpäivänä 
   hyttyselläkin 
on paljaat varpaat



4.

Kuuma tuulenhenki 
   saa auringonsäteet 
polvistumaan 
    kukkivan voikukan eteen

paarma ei ehdi puraista ketään

kärpäset torkkuvat  

     aurinkoinen päivä, kesä, 

heinäkuussa tulee valoisat illat, 

ja elokuussa, kenties, sataa, 

     tai on satamatta

elämässä on arvotuksia

ne mitataan vaaleilla 

     ja rahalla



5.

Tämä nurmikko 
    kasvaa kastelematta, 

tehopuutarhanhoito 

kastelukannun eläkehetket, 
    ryttyyn lytätty ränni, 

ruttana kaljatölkki, panttia ei enää makseta

julmat talouselämän lait 

ovat niitä varten jotka ovat ne kirjoittaneet


kusiainen lähtee vaeltamaan 
   ruohikkopihalle 

ja jos tällä viikolla ei sada 
niin pölyä sikiää 
      kuin maailma siementäisi


6

polun varrella 
kukkii villiintynyt ruusu, 

kimalainen ahkeroi kukissa, 
ei kiinnitä minuun mitään huomiota


mielessäni 
    mielin että yksi ruusu 
Tommylle, toinen Johannekselle, 

jos olivat kavereita 
   tämänpuoleisessa
niin tuonpuoleisessa lienee 

kaikki maailman sopu, 

heiluva ruusu 
ohiajavan polkupyöräilijän ketjut 

ratisevat 

kuin ruusun piikit 
terävöityvät kun kukka jo katoaa, 

kuten iltapäivän tuuli 
nousee pilvien luo, 
ja vie ne pois

Viimeisiä henkäyksiä

Raunistulan viljasiilollakin on viimeiset hetket menossa. Muistutus että käymässä ollaan, mutta junat kulkevat.

Jokea pitkin
kuumottaa kesätuuli
ilman paitaa

R3 tavulaskenta epäonnistui. Tätä se heinäkuun helteet teettää, tai siis ei teetä. Tavutkin kutistuvat.

Kts myös Facebookista tänään sinne survomani kuva teksteineen jälkisanaseksi.

Kehittelin viikolla muutaman tekstin, joista kasa jäi yli, tästä yksi niistä vähän laastaroituna näytille:

yksinäisyys --
vain jokunen hyttynen
rakastaa ihoani

tulee hiljaista
kesken auringonpaisteen
ruusun terälehti

Tommy, r.i.p.

Tabermannin esikoiskokoelma Ruusuja Rosa Luxemburgille oli juuri ilmestynyt. Minä olin juuri saanut perustetuksi Kirjailija Kaarlo Isotalon ja Turun ja Porin Läänin Taidetoimikunnan kannustuksella Lounais Suomen Kirjailijat ryn Turkuun. Turun Kirjailijat ryn toiminta oli tukahtunut puheenjohtajansa, Armo Hormian muihin kiireisiin. Perustimme ensin sen pohjalle uuden ja sitten kutsuin Turun Kirjailijat ry jäsenet koolle lopettamaan sen. Tämä tapahtui.

Minä olin Lounais Suomen kirjailijat ryn sihteeri. Puheenjohtajaksi suostunut runoilija Jaakko Haavio edellytti että muut hoitavat rutiinit. Yhteistyömme Jaakko Haavion kanssa sujui, eikä hän ikinä nostanut edes kulmakarvojaan kun mm. julistimme boikotin Tammen jotakin kilpailua kohtaan. Syytä en muista.

Keksin että mehän lähdemme kouluihin levittämään runouden ja kirjallisuuden sanaa. Tommy oli tuore esikoinen ja ajattelimme että nuoria täytyy tukea. Menin Tommyn kanssa Turun maaseudulle lukioon. Aika loppui kesken, me viihdyimme, oppilaat eivät heitelleet meitä katukivillä, tai pienillä perunoilla vaan keskustelivat aktiivisesti.

Tommy opetti minulle jotakin runoudesta, runojen sisäisestä dialektiikasta. Minä pidin Tommya vasemman laidan kulkijana, ja pidin siitä. Ajattelin että siinä on jotain oikeata. Itse olin Niilo Wällärin johtaman ammattiyhdistysliikkeen rivijäsen, ja ihailin myös Wälläriä.

Se oli sitä aikaa kun kaikkien piti osallistua yhteiskunnan syövereihin, jollet ollut heidän puolellaan olit vastaan.

Minun ongelma oli että taantumuksen mustat rivit pitivät minua punaisena. Ja punaiset lauluja iloisesti ja raikuen laulavat kansanliikuttajat taas pitivät minua pahana taantumuksena; kirjoitinhan minä esimerkiksi luontorunoja.

Toinen muistiin jäänyt tapaaminen Tommyn kanssa oli vuosia myöhemmin Joensuussa. Hän kiersi lukemassa runojaan kirjakaupoissa; Akateeminen oli Joensuussa illalla tupaten täynnä. Tommy luki runojaan ja innostunut yleisö vähäsen taisi äännellä.

- Jollette ole hiljaa niin en lue enää mitään, Tommy puuskaisi. Oli aika lämmintäkin, Pohjois-Karjalan kesäyö heilimöi ulkona Joensuun torin katuvalojen hämyssä.

Nyt Tommy ei enää lue mitään. Vaikka me oltaisiin kuinka hiljaa.

Tommyn kaukonäköisyyttä kuvannee hänen valintansa kustantajaksi; Gummerus, eikä mikään pienien potaattien kanssa pöljäävä ulkomaan kummetus.

Tommyn kohtalona oli hänen aivonsa. Kasvain, eli nk. syöpä. Kuten ikäpolvensa toisen runoilijan, Jarkko Laineenkin. Laine uskoi itse olevansa valtakunnan suurpääoman puolella. Yritti eduskuntaan, ei päässyt.

Tommya pidin Tammisaarelaisena nk. parempana ihmisenä, ja siitä huolimatta hän ryhtyi demariksi ja pääsi eduskuntaan.

Minulla on turhautuma: olen koko ikäni elänyt tekemällä työtä. Pitäisikö liittyä johonkin puolueeseen. Rosa Luxemburgin liehuttaman lipun taakse olisi helppo mennä. Perunanviljely on myös tarpeellista puuhaa.

Ongelmaa jauhaessani vielä yksi muistuma Tommystä: Hän oli meillä yökylässä Turussa. Aamulla hän heräsi, meni suihkuun. Meillä oli pienehkö kuumavesiboileri ja mietin että olikohan siinä tarpeeksi lämmintä vettä. Kun Tommy tuli suihkusta raikkaana kuin maailman myrskyissä liuhuvat värilliset liput kysäisin että riittikö suihkussa lämmin vesi.

Tommy hämmästyi, ja kysyi että miten niin? Tajusin että hän suihkutti itsensä kylmällä vedellä. Minua värisytti, olin myös kateellinen. Minä en ole koskaan uskaltanut ottaa jääkylmää suihkua, jollei niitä laivojen kansilla saamiani kylmän meren hyisiä pärskeitä lasketa.

Tommy Tabermann oli rohkea ihminen.

Ollaan hiljaa, jos hän vaikka vielä lausuisi jonkun runon.

Vammalan Wanhan Kirjan Päivät 2010

Pyhän Olavin kirkossa. Itse messupaikalla oli ahtautunut väkeä entiseen malliin, ruuhkaksi asti. Kirjoja, kirjoja. Mutta kun niitä on ennestäänkin jo niin että eivät sovi hyllyihin.
Pari mielenkiintoista kirjaa silti vaihdoin paperirahoilla; Kerouacin elämäkerran ja Andreï Makinen VAIN RAKKAUS. Colliandereita haimme, löysimme muutaman mutta emme niitä kahta jotka meiltä vielä puuttuvat.





Kävimme Sastamalassa. Mielenkiintoisinta antia oli käynti Tyrvään
Kirjain-lehden uusi numero 3/2010 oli jaossa, siitä lainaus sivulta 25 koskien WSOY-skandaalia:
Kaikella kunnioituksella, Learning & Literature - liiketoimintaryhmän pukumies sopertaa sekavia. Nuoret lahjakkuudet eivät ole kiinnostuneita yrityksistä, jotka kohtelevat kirjailijoitaan pieninä perunoina.

Alla Tyrvään kirkon uudistettua paanukattoa. Kuin hanhen selästä siitäkin sadetuiverrukset valuvat, vuosikymmenien pitkäjänteisyyden esikuvana ja esimerkkinä vaikkapa Mr. Hollantilaiselle. ;-)







Lisää kuvia Tyrvään kirkosta Mataleenan sivuilla: http://mataleena.blogspot.com/2010/07/pyhan-olavin-kirkossa.html

Kalakauppa luottaa

Mainos keskiajan markkinoilta Turussa 2010