lauantai 31. lokakuuta 2009

Merenkulkijoiden muistomerkillä Eirassa




Kävin Eirassa lauantaina 31.10.09. Oli meidän järjestömme vuoro laskea seppele muistomerkille. Kuoron laulua kuunnellessa katselin muistomerkin kylkeen maalattua graffitia. Ihmisillä pitää olla ilmaisun vapaus, mutta pitääkö todella, ihan joka paikassa. Toisaalta muistomerkki on pelkkää harmaata betonia ja oli siihen kasvanut jo alkavaa luonnonsammaltakin.





tummapukuiset 
miehet loivat varjoja 
muistomerkillä  

Merenkulkijoiden muistomerkkijutusta 31.10.09 on vähän lisää seteli.blogspot.com


http://www.facebook.com/album.php?aid=57351&id=750893301&l=07541354af
Facebookissani on joitakin kuvia.

Bashoo


varis asettautuu
paljaalle puun oksalle --
syysilta


Lisään tähän vanhemman merkintäni vuodelta 2006:

tyhjä lammikko --
minne kaikki sammakot
ovat loikanneet?

perjantai 30. lokakuuta 2009


Porissa sateli lunta. Se kuitenkin häipyi vielä; tiet olivat lähtiessä kuivia. Koko eilisen päivän mietin Porissa Akitahaikujen innostamana haikujen olemusta. Missä haiku syntyy lukijan korvien välissä. Muodostuuko kooste jossa on kuva (luonnosta, vuodenajasta) ja siihen liittyvä viesti, ajatus. Miten erilaisten ihmisten erilaiset kokemusmaailmat synnyttävät samoista elementeistä erilaisia juttuja.
 
sulava lumi 
valuu tuulilasista 
sorapihalle
 

Kun peruutin auton pois oli pihalla autonkokoinen kuiva tila. Siinä oli viesti että auto on siinä kyhjöttänyt lumisateen ajan.
 

syksyiset järvet 
tekevät tilaa -- 
muuttolinnut
Copyright Hidenori Hiruta, suom. j.t., kts Akitahaiku

torstai 29. lokakuuta 2009



 
poski lommolla 
nouseva kuu vaeltaa
risutaivaalla
 

keskiviikko 28. lokakuuta 2009




Afganistaniin tunkee talvi. Uusi yritys äänestyslippujen osapuolia tyydyttävään kasaan keräämiseksi alkanee taas. Näiden äänestäjien sadonkorjuujuhlista juonittiin suomalaiset ääntenturvaajat kotiin.

Jokuko oletti olevansa valtakuntamme ainoa ohjaaja, piällysmies, onhan se vantastista, fantastista, fantasiaa, vai? ! ! !

jep jep.

Tieto ei muka kulkenut. Oliko tarkoituskaan; omat vaalimme antoivat antoivat antoivat yksioikoisen toimintavaltakirjan. Bulinat pois?

 
kasvihuonetalvi -- 
lehti lehdeltä köydän puun 
laihat oksat riistetään 
 

maanantai 26. lokakuuta 2009

Quietismi

Hiljaiset metelöityvät Hybrid-antologiassa?

Quietism --
Noisy collection

Pari mielenkiintoista kirjoitusta:
http://exoskeleton-johannes.blogspot.com/2009/08/american-hybrid-review.html
ja sieltä viinkattuna toinenkin: http://partial-arts.blogspot.com/2009/08/responses-to-johannes-goransson-kenneth.html

Keskustelua jo ennen ilmestymistään herättänyt Hybrid-antologia

American Hybrid
A Norton Anthology of New Poetry
edited by Cole Swensen and David St. John
W.W. Norton ($25.95)
ilmestyi vuonna 2009.

Tilasin antologian, tartuin siihen hanakasti kuin lämminvesisuihkuun. Selasin, kiinnostuin osittain mutta intoni lopahti kuin Kerberan kukinnot tuomiokirkon rappusten edustalla.

Ron Silliman on antanut teokselle runsaasti kiinnostusta; kiitos siitä Ronille.

Mutta kun olin jo yrittänyt unohtaa / melkein torkahtanut koko Norton-antologian ristisiitokseen (jota en hakuisuudesta huolimatta niin terävänä antologiasta noteerannut), unohdin antologian unityynyni lähelle, kuitenkin ojennetun käteni riittävyyteen.

Sitten Johannes Göransson Joulusaarilta kirjoitti aiheesta lisää (kts. linkki!) Sieltä kalastin toisenkin tekstin, ja nyt mietin koko antologiaa uudelleen,

hiljaisesti.

quietism. Se ei ole samaa kuin minimalismi. Mutta eleettömyydellään lähentyy sitä.

Ja tottakai kirjallisuus on erilaisuuksien ristisiitosta, mitäpä muutakaan maailma on; jatkuvasti uusiotuotettuja / -tulkittuja historian osasia.

Lisää pohdittavaa. Suuri tirkistelyissä piehtaroiva massayleisö ei rakasta hiljaisuutta, eikä liikaa tiivistettyä tekstiä.

Eikä suuri yleisö jaksa lukea liian löysiä löpinöitäkään.


Lokakuun usva ...
puiden latvat haipuvat
hämytaivaalle

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Caribbean Kigo #08

Pieni mutta kiinteä porukka harrastaa kigoilua (haikuja, kigo = vuodenaikasana) etukäteen annetusta aiheesta, nyt sanasta "valo" (light) sivustolla:
http://caribbeankigo.pbworks.com/Caribbean-Kigo-Kukai-Results


Suomennan tähän muutaman Caribbean Kigo #8 haikuista: Tämä Billin runo oli voittaja 28 pisteellä:

yksikseni ...
sammutan valot
ja päästän sisään kuun

(Copyright Bill Kenney, NYC)


ensi-itku --
valoja ja varjoja
äidin kasvoilla


(Copyright Vasile Moldovan, Romania, toinen sija, 15 pistettä)

neonvalot ...
verhon kuviot
vilkkuvat seinällä



(Copyright Rafal Zabratynski, Poland, myös toinen sija ja 15 p.)

 
samassa lammikossa
aurinko ja kuu --
Lokakuun valo


(Copyright Juhani Tikkanen, Turku, Finland, kolmas sija 12 pisteellä.)
...tekstin sisällä on myös piirrosmerkkien iloittelu: sana "kirkas" muodostetaan auringon ja kuun merkistä jotka sijoitetaan samaan karsinaan...


kylmät kadut --
televisioiden
lepattavat valot

(Copyright John McDonald, Scotlanti, 8 pistettä.)

Tämä Johnin TV-lepatus oli yksi minun suosikeistani, tunnustan antaneeni yhden kolmesta äänestäni tälle .-)

lauantai 24. lokakuuta 2009

Sanoma-WSOY ja Afganistan ja Zen




Hesarin kulttuurisivut noteerasivat neljä pienkustannettua runokokoelmaa, sävy ei ollut erityisen hurraava. Ymmärrettävästi kyseiset runoilijat itse tahoillaan pahastuivat. Olen heidän puolellaan. Minäkin tietenkin arvostan ja siksi pelkään MaailmanSuurimman Suomenkielisen lehtimahdin yksinvaltaa. Ei sitä saa asettaa kyseenalaiseksi. Siitä saa paavilta pannabullaa.

Afganistanissa palvelevat työläisemme ovat sotaakäyvän maamme poliittisia pelinappuloita? Sotilaittemme suonissa ei virtaa tasa-arvon veri vaan maan hallituksen itselleen alistama etäohjattu väline?

Nyt ne kuitenkin matkustavat sieltä pois. Ylipäällikkö on ihmeissään, ulkoministeri on ihmeissään. Ruotsisssa asti ilkutaan.

Mitä ZEN tähän kuuluu. Senverran, että johti tai oli kuka johtamatta, tietäen tai tietämättään, lineaarista aikaa meille tikittyyy sekunti kerrallaan.
Sek.
SEK.
Se.
SS.

Uutiset julkimoivat että WSOY.n huippukirjailijat ovat epätyytyväisiä firmansa menoon. No, ylijohto palaa lomalta ja komentaa heidät takaisin ruotuun.

Ei kai Sanoma-WSOYn ylivaltaa uhmata. Hesari rankaisee ja alkaa boikotoida, kuten aikoinaan Haavikko-nimistä miestä. Kauan sitten, kuka enää muistaa?

Vuonna 1918 Varkauden jäällä joka kymmenes erimielisistä harvennettiin.

Historia ei toista itseen,
historia toteuttaa itseään,
kuten kellot käyvät
vaikka niiden vieteriä ei kukaan vetäisi,
vaikka niissä ei olisi tuoretta verta,

anteeksi,

paristoa.

tulee pimeä 
hesari ei näe metsää 
erinomaisuudeltaan


Ps. SUPOlle taas tiedoksi, en ole tänäänkään kotona.




linkkejä aiheesta:
http://www.demari.fi/content/view/7798/319/ Afganistan

SANOMA-wsoy:

http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/unohtiko-wsoy-kirjailijat-ja-kirjallisuuden-tuijottaessaan-tulostavoitteita/75912
SANOMA-wsoy I


http://www.pohjalainen.fi/Article.jsp?article=456825&Title=Joukko+WSOY:n+kirjailijoita+arvostelee+yhti%F6n+johtoa
SANOMA-wsoy II




Polulla pudonneita lehtiä. Niiden yli saa kävellä; lehdet jos valittavat niin ei se auta. Näille lehdille on jo valittu heidän tulevaisuutensa.

perjantai 23. lokakuuta 2009

kylmä sade -
lampun kajastus johdattaa
minut kotiin


Copyright Kathy Lippard Cobb, suom. j.t.
Lähde Shiki Kukain arkisto vuodelta 2002. Seuraava teksti on Tikkikseltä:

vihmovaa räntää -
ulkovalon kajastus
vilkkuu sateessa

torstai 22. lokakuuta 2009

räntäsateen ääni -
nostan lampun sydäntä
ylemmäksi



Copyright w. f. owen. Suom. j.t. Lähde Shiki Kukain arkisto, lokakuu 2002.

Seuraava on Tikkiksen hay(na)ku:

ikkunaan sataa räntää -
hellalla porisee
vesipannu

keskiviikko 21. lokakuuta 2009




ohimenevä  
paatti jättää taaksensa
ahtaan sataman

sini huokuu keulassa, 
pimenevä ulappa

Lisää Helsingin matkan kuvia:

http://www.facebook.com/album.php?aid=114783&id=750893301&l=de79290650


Pieni tarina saman aiheen tiimoilta myös:

http://seteli.blogspot.com/2009/10/pardian-edustajakokous-2009.html



 
kirkko keskellä 
kylää suojautuneena -- 
ohimennessä 
 

tiistai 20. lokakuuta 2009

Vortex ja Hesari

Hesarissa oli juttu, josta pari ajatusta:

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Uuden+runouden+%C3%A4%C3%A4nenmurros/HS20091019SI1KU03l09


Jo sinällään on hienoa, että maailman suurin suomenkielinen pää-äänenkannattaja antoi viidelle kokoelmalle palstatilaa. Paikoin Petäjän verbaalinen pyörittely oli toisaalta hauskakin, luettava, kuten Mätämunan pesäpuulehdelle voi perinteisesti odottaakin.

Lehdistön kulttuuriosastojen tehtävä on olla ajan hermolla, ottaa toki siihen kantaakin.

Että on mielipide, ja sen esittää, tarkoittaa että se saadaan lukea, tai olla lukematta. Emme mekään vaatine HS päätoimittajan tai julkaisijan erottamista.

Kommentoin keskustelua itse osaltani aamukahvittelun jälkituoksuissa, käykää kurkkaamassa tuolta antamastani linkkiosoitteesta toivottavasti avautuvan artikkelin jälkeen sen keskustelu-osioista.

Se on pääosin hyvää keskustelua (tilanne 20.10.09 klo 12:30 Suomen aikaa) ja kannattaa käydä ajatuksin lukemassa.

Näinkö Suomessa sittenkin käydään hyvää keskustelua, eikä nimimerkkien takaa vain syljeskellä limanuljuskoita silmille.

Ollaanko me pikkuhilja oppimassa jotain, edes keskustelua.

Sinällään upeata! Uus-vorticismi Suomessa? Ajankohdalle on tarttumakohtansa; H1N1 ja käymämme sota. (Nyt tuolla Venäjän ja Intian Valtameren välisessä maastossa.)


 
aamurytinää --
eilinen HS rytkäisi
runouden ryttyyn


label: senryu

Vortexista lisää mm. Tuulia Toivasen "Se on se kiinalainen Nieminen" (SKS 2009)
Tikkasen purpatus erikseen Hesarin linkistä:

http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=3988784


The image is more than an idea. It is a vortex of cluster of used ideas and is endowed with energy.

- Ezra Pound, "“Affirmations—As for Imagisme,” pt. 7, Selected Prose 1909-1965, ed. William Cookson (1973)" Ezra Pound.

Hesarissa käsitellyt runokokoelmat:

Kristian Blomberg: Puhekuplia. PoEsia. 61 s. 19 e.
Tuukka Terho: Huulilla, nolo tuuli. ntamo. 80 s. 22 e.
V.S.Luoma-aho: Ruumiita. PoEsia. 61 s. 19 e.
Teemu Helle: sorta vala. ntamo. 56 s. 19 e.
Timo Harju: Kastelimme heitä runsaasti kahvilla. ntamo. 19 e.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Jyväskylä





koko pitkän yön 
odottanut sateita -- 
pihapihjala




 
takametsässä 
totuus on riisuttuna 
talvea varten 
 

lauantai 17. lokakuuta 2009

Jyväskylän yliopistolla tarkastettiin Tuulia Toivosen väitöskirja "Se on se kiinalainen Nieminen" Modernismi ja protesti Pertti Niemisen tuotannossa. (SKS 2009, 466 sivua.




Väitöstilaisuus oli Paulaharjun salissa, joka oli pienen aikaa hakusessa. Tässä oikealla kyseisen rakennuksen ulko-ovi Seminaarinkadun varrella.




Täksi viikonlopuksi ennustettiin lumisateita ja muuta sotkua taivaalta. Ei sieltä kuitenkaan mitään niskaan tipahdellut.

Väikkärin sivulla 348 on puhetta Niemisen protestista ihmissukupolven säilymisen puolesta. Kirjoitin siihen ohuen toisinnon:

 
Miksi surra 
plutoniumin pitkää kohtaloa
kun juuri nyt on satamaisillaan 
ensilumen!
 

Omistus Pertti Niemiselle ja Tuulia Toivasen "Se kiinalainen Nieminen" - kirjalle Jyväskylässä 17.10.2009

perjantai 16. lokakuuta 2009

metsälampi,
rannat huurteessa --
kirkkaan lasin tuoksu

torstai 15. lokakuuta 2009

Pakkasyö Turussa, nyt - 2 C

energia-aineen kadotus --

illalla höyrynnyt tee
on nyt aamulla kalseaa
ja karvasta

unohduksen kosto;
en juo sitä
kylmään kurkkuuni!

uni

eks taas
tulis,

lämpimässä sängyssä
keskinkertaisia
(medi)
toistoja


hellaan syttynyt tuli toi keittiöön takaisin yön aikana varastetun lämpöaineen, todistaako se fysiikan ja aineen välistä särkynyttä synergiaa, peilaako lämmin ihmissuhde että muslimit vihaavat meitä valkoisia koska me käytämme heidän maassa muodostunutta öljyä


Päivän Finnegans Wake sitaatti:

Arrah, leave it to Hosty, frosty Hosty, leave it to Hosty
for he's the mann to rhyme the rann, the rann, the rann, the king
of all ranns. Have you here? (Some ha) Have we where?

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Pinnallinen hay(na)ku




 
joenpinta 
lanattu tasaiseksi 
kuin talvea varten 
  

tiistai 13. lokakuuta 2009

hiljainen ilta -
ennen lumisadetta
lumen paino

Copyright j. blain, lähde Shiki Kukain arkistot vuodelta 2007. Suom. j.t. Seuraava on Tikkiksen:

luminen pilvi
ohittaa horisontin
idästä länteen

maanantai 12. lokakuuta 2009

night when you twicetook me

(Copyright James Joyce, Finnegans Wake)

Tasa-arvo on aina jonkun valitsema




Tuo kuva voisi muka olla tasa-arvon ilmentymä. Vaakasuorat elementit ovat samanlevyisiä eivätkä tunge toistensa alueille. Siihen se ilo jääkin; joku on maalannut kaikki valitsemallaan värillä, aurinko paistaa polttavasti. Sitähän varten ulkoseinät maalataan, että auringon despoottisäteet eivät häiritse ydintä, eli rakennuspuuta. Ja kun maapallo kääntää poskensa pois niin auringon tilalle tulee keinovalot katulyhdyistä. Mitä virkaa on näillä maalatuilla tasa-arvoisilla pimeässä kun kukaan ei heitä näe, tai mikä pahinta, ketään ei kiinnosta. Odotellaan tässä pakkasia ja tuiskuja.

  
keväästä syksyyn 
maalarin tasa-arvo  
on onnellinen 
 

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Ei saa kuvata!




Sunnuntaikävelyllä kävimme kurkkaamassa yhdessä pienessä taidepaikassa mitä uutta siellä olisi. Minulla oli kamera kaulassa. Virhe! Erikoishöylättyjä lahjuslankkuja nostelleen näköinen korilla kovalla koolla kävi kimppuuni ja sanoi että minut saa Suuren Taiteilijan luvalla viskata katuojaan kamerani kanssa. Uskoinhan minä. Enkä minäkään nosta oikeusjuttua.

  
kielletty kuva  
piirtyy muistikalvoille 
eikä unohdu  
 

Ymmärrän museaaliskuntoisen teoksen valoherkkyyden, mutta tämä näyttely ei heti sytyttänyt mitä ilman salamaa otettu räpsy olisi tuhonnut. Paitsi että ennenkuin ymmärsin juosta näyttelystä kauhuissani kadulle huomasin että tämä kuvantekijä oli mauttoman kukkalaitehirvityksen lisäksi ripustanut kuolleista ottamiaan kuvia seinille. Kuolontaidettako siis. Millä oikeudella vainajien kuvilla mässäily on sallittua?

perjantai 9. lokakuuta 2009




Matkailu avartaa; ajoin Poriin ja eilisen kylmän yön jäljiltä aamulla oli kuuraa, rännin alla vesi jäässä. Auton katolla levähtävät koivunlehdet saavat aamulla auringon säteitä.

syksy etenee -- 
karanneet koivunlehdet 
lepäävät hetken






Aamuaurinko haukottelee pihakoivun oksien takaa. Säteily on vääjäämättömän vakaata. Sitä eivät pakkasyöt lannista.

perjantaiaamun valonsäteet tunkevat oksien takaa





Lyhentyvän Pori-päivän jälkeen aurinko näkyy hiipuvan naapurin tontille, tai jonnekin sen taa. Näin tämä syksy etenee. Onneksi on sähkövalo. Katuvalot eivät vielä pala.

 
Sytytän lampun 
ja ulkona hämärtyy. 
Valaistut verhot. 
 

torstai 8. lokakuuta 2009

Seuraavan hajatelman kirjasin Miki Liukkosen blogiin heinäkuussa 2009. Otin sen talteen ja ajattelin että sen voi julkaista ihan täälläkin. Olkaa niin hyvät:


Määritettä moderni tuskin voinee käyttää, jollei palata saksalais-loppumitalliseen matemaattissääntöihin runoudessa.

Siitä eroon pääseminen vei aikansa, piti kirjoittaa monta manifestia ja saada ihmiset tottumaan että on muutakin kuin sääntöjä.

Niin että minne mennä nyt runoudessa. Kieleen kai. Muuta välinettä ei ole.

Jos piirtää kuvia, grafiikkaa, niin se on kuvallista esitystä, kuvataidetta. Mukavaa sekin.

Jos soittaa vaikkapa huuliharppua niin se vasta lystiä on, ja toki runoutta korville.

Sanoma muodostuu korvien välissä tai sitten ei.

Miksi tähän maailmaan mitään pitää selittää, ollaan mukana ja kerrotaan siitä.

Sopusointuun? Entä sen vastakohta. Epäsointu. Sellaista kuulee kun lahjaton muusikko harjoittelee, eikä opi.

Romantiikka voisi olla vaikka sitä että on hiljaista ja kuulee oman äänensä.

Ei tätä elämää ymmärtää kannata yrittää. Eletään mukana.

Tuulia Toivanen ja Poundin Metroasemarunosta

Kirjoitin kauan sitten vanhalla kotisivullani Poundista:

http://www.saunalahti.fi/~juhatik/eksynyt/pound.htm


lainaus:
----------

Jännittävästi yksi Poundin kuuluisin yksittäinen lyhytruno on:

IN A STATION OF THE METRO

The apparition of these faces in the crowd;
Petals on a wet, black bough.


Metroasemalla

Väkijoukossa ilmestyvät nämä kasvot;
märällä ja mustalla puunoksalla terälehtiä.

Metroasemalla Pound tarkoittaa Pariisin metroa ja vuosi oli 1913. Pound luonnehti nähneensä useita kauniita kasvoja metroasemalla, ja kehitti tämän kuvauksen kävellessään illalla kotiinsa.
-------
lainaus loppuu.

En silloin muistanut tai edes kai tiennyt että tuosta Poundin Metrorunosta on parikin suomennosta. Hyvää kannattaa aina referoida. Tuulia Toivanen kirjoittaa kirjassaan "Se kiinalainen Nieminen" (SKS 2009) tästä runosta syvän ja tarkan analyysin sivulla 169, jossa sekä Aale Tynnin ja Pertti Niemisen suomennos:
Näiden kasvojen ilmestyminen väentungoksessa;
kukan terälehtiä mustalla märällä oksalla.

Tynni 1974, sitten Pertti Niemisen vuodelta 2008:

Näiden kasvojen näkeminen tungoksessa;
terälehtiä märällä, mustalla oksalla.

Hienoja, pelkistettyjä käännöksiä suomen kielelle. Tynni on mestari ääneen lausuttavaksi tarkoitetuissa runon rytmeissä, Pertti Nieminen Poundimaisen tarkka.

Sikäli olen runon tulkinnasta samaa mieltä Tuulia Toivasen kanssa, ilmeisesti myös itse Ezra Pound Vortex-ajatuksineen on samaa mieltä päällekkäin rakentuvien kuvien tekniikassa . (Toivanen s.170). Parin rivin runosta voisi hyvinkin jatkaa vielä muutaman sivun verran. Pound oli itse niin innostunut tästä yhden kuvan Pariisin-Metro-asema-runostaan, että Pound ei malttanut olla lisäämättä runoonsa otsikkoa: In a Station of the Metro.

(Otsikko on useissa runokokoelmissa tuiki tavallinen, joskus se jopa lisätään taittovaiheessa runoon ottamalla otsikoksi runon ensimmäinen rivi. Runoa lausuttaessa lausutaan ensin runon nimi (sen eka rivi!) sitten runo alkaen uudelleen sen eka rivistä. Seikalla ei sinällään liene merkitystä itse runoon?)

Haikuihin eivät runon nimet kuulu; lukija saa muodostaa lyhyestä 17-tavusta oman runonimen.

Vortex:
mm. BLAST-julkaisuissa vuosina 1914 ja 1915 ilmestynyt Vortex julistus on mielenkiintoinen piirre Ezra Poundin kohdalla. Pound vuonna 1914 ilmestyneessä BLAST - julkaisussa sivulla 153:

The vortex is the point of maximum energy,
It represents, in mechanics, the greatest efficiency
etc


Tässä terälehtien ilmestymisrunossa sen otsake sitoo sen paikkaan, metroaseman liepeillä tungeksivaan ihmismassaan. Metroaseman tunnelin aukko on se musta aukko, josta Vortex-ajatukset saavat massansa? Pound on itse kertonut runon syntymää Vorticism-tekstissään.

Vortex-ideologia on mielenkiintoinen. Ezra Poundin artikkeli Vorticism löytyy internetistä. Itse tekisi mieli kuvailla vorticismia kuvalliskirjallisella mustien aukkojen voimapyörteellä. Ihmiskunnan metroasemilla virtaava näkyvä ja näkymätön kuva-energia viilettää mustaan tunneliin niin että ajatukset jäävät hulmuilemaan lehdistään kiinni pitelevien lehtipuiden lehvissä.

Tuulia Toivasen teokseen kiinalaisesta Niemisestä kannattaa paneutua. Oivallisia havaintoja. Selkeästi kirjoitettuna. Kommentteja?


Poundin Vorticism:
http://www.fullposter.com/snippets.php?snippet=133

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Kirkas kirja



maljassa
aurinko ja kuu --
kirkas taivas


Teksti on johdettu kirjasta: Tuulia Toivanen "Se on se kiinalainen Nieminen" (SKS 2009.) Teoksen julkistamistilaisuus on Jyväskylän Yliopistolla 17.10.2009 Paulaharjun salissa kello 12:00. Kirjaa saa jo SKS kirjakaupasta Helsingissä, Presidentin linnan takaa sivukadulta, hintaan 32 €. Jos on SKS jäsen niin siitä saa tingittyä.

Jos olisin runodirektiivisidonnainen niin tekisin tuosta vääntämällä hay(na)kun:

maljassa / kirkas taivas -- / aurinko ja kuu

mutta kun en tänään ole. En. Nyt. En.

Johtolanka löytyy teoksen sivulta 176.

Lisää myöhemmin...

tiistai 6. lokakuuta 2009





Jos lähettää tekstiviestejä niin saa potkut. Jos kähmii lahjuksia niin ne saa pitää. Kuka pitäisi huolta maan moraalista. Selkärangat ovat liuenneet kuin savi syksytulvaiseen jokeen. Höylätyt laudat ovat hylätyt. Kansa ei tiedä. Mutta äänestää kiltisti.


 
Ajelehtiva 
höylätty lauta 
eksynyt rannan puskiin 
 

maanantai 5. lokakuuta 2009

uudeksimaatuva

Kirjamessuilta sunnuntaina palatessani olin vähällä astua asvaltilla liukertavan kastemadon päälle. Miksi, mistä ja minne muka matkalla? Uudeksimaatuva.

Hankin messuilta mm. kaksi versiota Paavo Haavikon Talvipalatsi kokoelmaa. Toisen oikean, ja toisen: TALVIPALATSI varhaisversion rekonstruktio vuodelta 1959. (Art House 2001.) Siitä tihkuu tragedia; kirjailija ei saa omasta käsialastaan enää selkoa. Jätetään siis epäselvät kohdat julkaisematta.

Aikoinaan koko Talvipalatsia taidettiin pitää epäselvänä, ymmärtämättömänä. Vuonna 1959, Veikko Anteron yhä eläessä . Veikko Antero Koskenniemi (8. heinäkuuta 1885 Oulu – 4. elokuuta 1962 Turku).
        
ja kun talvi kylmeni
tulivat jäät laivan tielle,
se ryske
ja pysähdys

talven hämärä,
potkurissa irtojäiden kolahduksia

vaikka laiva on pysähtynyt
matka jatkuu

irtojäät peittävät meren
jäätä, jäätä,
paleleva majakka


(J.T. Tunnustan vaikutteet P.H.lta.)

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Sarjaan Talvinen kuu # 1



en löydä kiveä
heittääkseni sillä koiraa -
talvinen kuu



Taigi 1709 - 1772


Taigi on kävelemässä ja talvinen kuu valaisee rauhallista maisemaa; joku koira kuitenkin räksyttää, ja Taigi viskaisi sitä kivellä mutta kuun valaisemasta maisemasta kiveä ei löydy.

(4.10. tänä vuonna Suomessa olisi täysikuun aika.)

lauantai 3. lokakuuta 2009

Lokakuun täysikuu




Kävi nyt taas silleen, että tuo kuvatus ei ole ihan ehta, se on 1% vajaa. Siis täysikuun laskettu aika. Sunnuntaina taivas synkisteli myrskyjä uhoten. Mutta muunneltua muistamattomuutta on ilmennyt lautatavarakaupoissakin. Raakin turkulaisen runoilijan epätarkkuus hukkunee sammakon syyskurnutukseen?


 
näkyisät pilvet 
ja lokakuun täysikuu --  
homppaava syksy  
  

Kirjamessut Turussa





Turkuun laskeutuu Satakunnasta päin asvalttitie. Aamupäivän taivas toistaa kohteliaasti asvaltin värejä.




Pikavuoro oli hektiseen tapaansa etuajassa ja odotettu henkilö salkkuineen saapui.



Aamukahvit siistissä ja lämpimässä Hawaiji-baarissa. Siellä oli muitakin. Baarin nimi ei oikeasti ole Hawaijibaari, onpahan sisäpiirin vitsi. Käykää itse kahvilla siellä niin hiffaatte!



Omituisten Opusten kirjakauppa oli messujen takia sulki. Piti senkin ulko-ovea toiveikkaana kolkuttaa. (Siitä ei ole kuvaa.)

Väliin kuutamoruno edellisillalta:

 
raekuuron jälkeen 
likainen kuu purjehtii 
vesipesulle 
 

Teksti täyttää haikudirektiivin;
tavuja on 5-7-5 ja vuodenaikasana löytyy itseasiassa kaksikin kertaa. Jepulis!




Linja-autossa penkillä istuksiessa otin kuvan KOP-kolmion kulmasta. Istuskellessa mietin uusia haiku-aiheita. Tässä luonnosversio:

Sokea mies 
eksyy pimeälle kujalle -- 
lokakuun yö


Muutama kuva lisää löytyy Mataleenan blogista:

http://mataleena.blogspot.com/2009/10/kirjoja-koko-elama.html

torstai 1. lokakuuta 2009

Muutama tuotos:

1.

Lämmin, syksyinen päivä –
kuka lämmittää
kasvihuonettamme?


2.

hiljaisuus
pannuhuoneessa –
öljypoltin syyslomalla



kolmas

enemmän kuin kylmää
inhoan tätä
pimeyttä


4.

pimeä yö –
naapuri ei näe
kun tulen kotiin