Mennyt vuosi on mennyttä

Kuin kolme kynttilää kun tarvittaisiin kuusi.

Miksi kynttilöitä, ei kynttilän valo saa tätä yhteistä pimeyttä valoisammaksi.

Vuoden viimeinen päivä oli myös täydenkuun aika. Alla oleva otos on kameran salamalla, ei siksi että kuu näkyisi paremmin vaan että kamera ei ylivalottaisi kaukana killuvaa kirkasta kuuta. Eipä tuota voi miksikään huippukuvaksi kehua, mutta sävyiltään se sopii siihen maisemaan mikä maahamme taas laukaistiin. ;-(
(Täysikuu on siinä yksi niistä pienemmistä valkoisista täplistä. Muut ovat salaman vangitsemia lumihiutaleita.)






Tämän tässä alapuolella räpsäsin automatiikka poissuljettuna, ja vähän ylivalottuneena. Kuuhan se siinä digikameran kennoon kaihersi samean täplän. Täysikuu se silti on siinä.





Allaoleva linkki näyttää Facebook-postauksen kuvan 31.12.2009.

http://www.facebook.com/photo.php?pid=3160285&l=9099b8f250&id=750893301

Hyvää Uutta Vuotta, tämä entinen on mennyttä aikaviisaria.

  
Täydenkuun aika -- 
lumisateen tuherrus 
vaimea verho 
 

tuoretta lunta
sataa entisen päälle -
samaa valkoista

Sirkka Turkka

Sirkka Turkka
Runot
1973-2004

Tammi 2005
821 sivua

 
Kuljemme tasajalkaa kuoleman kanssa,
ei siinä mikään auta, mentävä on. 
 

(Lainaus sivulta 664.) Runot 1973-2004 - teos pitää sisällään kaikki Sirkka Turkan vuoteen 2004 mennessä julkaistut runokokoelmat, ei siis jonkun mielihalujen mukaisesti karsittuja valittuja sieltä täältä.

Kaikella kunnioituksella, elämä on yksinkertainen kuin omena 
 

(Sivulta 296, menossa kokoelma Yö aukeaa kuin vilja.) Teos osoittaa kustantajalta arvostusta runoilijaansa kohtaan. Nopea selaus antoi minullekin vakuutuksen että tekstit johdonmukaisesti tukevat toisiaan; jos jotakin olisi pitänyt jättää pois niin olisi vaarana jättää vuosien mittaan rakentunut talo kuin joku ikkuna auki talven viimoille.

Kivet ryömivät piiloon 

Olen tänään vihainen
 

Kun Sirkka Turkka vuonna 1973 aloitti julkisena runoilija julkaisseena runoilijana (esikoiskokoelma Huone avaruudesta ) oli hänen sanomansa kertasyntymältään asti vahvaa, riveillä kuvia, kuvauksia kuin rakennuksesta joka on rakennettu sanatarkasti, liikoja sanoja ei ole mutta teksti on samalla pehmeää kuin vuorivillalla kääritty. Teksti kestää puhalluslampputestin.

Ja maailma seisoi yhdellä jalalla kuin kurki,
kun emo synnytti minut, tiikerin
 

(Kokoelman Tule takaisin, pikku Sheba aloitusrivit.) Sirkka Turkka ei kokeile, ei hänen tarvitse. Hän kirjoittaa tekstinsä valmiiksi kuin rakentuisi runorakennus kortteli korttelilta, pitää vain avata ovi ja seurata kiltisti rivi riviltä miten avaruus kaartaa ja on samalla kuin oltaisiin ihan vierekkäin.

Ei sovussa, eikä sodassa, vaan tekstin muodostamassa kuvassa. Kesken kuulokuvan pysähdytetty hengityksen tahti, kävellä valmiiksi kasvatettuun puutarhaan. Annetaan hevosten hamuta tuoretta apilapeltoa, elävän ruohon tuoksu.

Aina joskus sattuu: aivoissa niksahtaa, 
punainen valo syttyy.
 

(Sivulta 46.)


Teoksen takakansikuvaksi Sirkka Turkan kuvan on ottanut Tomi Kontio.

Teoksessa on Jukka Koskelaisen kirjoittama esipuhe. (Se mikä ei kesyynny, on hallittu, ytimekäs kieli.)

Maailma on yksi suuri ometta 
jossa yöt kumisee,
kirjoittaa hallitsija.
 

(Sivulla 364, kokoelmasta Kaunis hallitsija. ) Paksuudestaan huolimatta tälle teokselle pitää löytyä tila ahtailta runohyllyiltämme. Sieltä sen voi siepata käsiinsä ja lukea aina silloin tällöin sivun pari, tai kokoelman tai pari.

Sitävartenhan kirjoja hyllyihin pinotaan.

Tuuli sormeilee pensaiden jäätyneitä oksia: 
kuuletko musiikin kun 
taivas koskettaa maata,
otan sinua kädestä.
 

(Sivulla 68.)

Sirkka Turkan merkitys suomalaisessa runoudessa on kiistaton. Hän ei jatka sata vuotta sitten kukkineita visualisointeja, ei liitä tekstiinsä grafiikkaa vaan tyytyy käyttämään sitä instrumenttia mikä peruskiven runoille on paras, eli pelkkiä sanoja, asettamalla niitä riveille ja sopivasti allekkain. Ei siihen välttämättä muuta tarvitakaan. Että kokonaisuus on runo. elämä on tunneli, ei muuta. jokaiselle on annettu oma pikku tunneli, se täytyy juosta läpi ja lujaa, henkensä edestä.

Sivulla 793 kokoelmasta Niin kovaa se tuuli löi:

Ja minähän sävellän just niin kuin lystään.
 

Loppuvuodesta 2009, Turun Raunistulan puutalossa, Juhani Tikkanen, runoilija.

Loppuun vielä lyhyt lainaus Sirkka Turkan Runot-teokset sivulta 589, ote kokoelmasta Sielun veli:

Sen täytyy olla ihmeellistä: muiden valo on 
mennyt metsän taa, sinne on muiden 
aurinko mennyt. Minun ei.
 

Turhuuksien lumisateet kolmelle riville

Viattomien lasten päivänä Raunistulassa sataa vettä. Viime aikojen ahkerien lumisateiden jätökset sulavat, ovat katoamassa. Lakisääteiset hulevesiviemärit tekevät direktiivien mukaista häivetyötään, kaikki pois näkyvistä.

turhaanko 
kaikki lumisateet -- 
lämmin talven vesisade

Muotoilu hay(na)ku-muottiin. Tuosta perustukseen kiilanneesta koivunvesa-raasusta saisi haikumuotoisen 5-7-5 vähän vääntämällä:

viimevuotiset 
koivunlehdet tiesivät 
lämpimien tulon?

Teksti ei minun mielestäni kylläkään ole mistään kotoisin eikä taiturimainen 5-7-5 onnistuminen sitä paranna? Hay(na)ku muotoon asetellut rivit pelastavat vähäsen:

tiesi
lämpimän tulon, 
viimevuotinen koivun verso

Miksikö? Kolmirivinen lyhytruno alkaa verbillä: "tiesi".

Tekstissä on heti paljastus! Mitäkö tiesi: Lämpimän tulon, globaali lämpöjulistus, vesi täyttää maan jne. Lopputarkennuksena ettäkö kuka, periaatteessa ihan väärässä paikkaa kasvava koivuntynkä, vieläkin lehtiraasuistaan kiinnipitelevä, uskoo lujasti tuleviin lämpimiin.

Sulava lumi
antaa tilaa kesälle --
märkä moiskaus

Tuukka Terho

Tuukka Terho
Huulilla, nolo tuuli,
Ntamo 2009,
80 sivua.

Ntamolta ilmestyy kirjoja yhtä tiheään kuin Turussa viimepäivinä on ripsutellut lunta; ihan alvariinsa, sanoisi isoäitini äidin puolelta, jos eläisi, ja jos olisi runoja harrastanut. Isän puolelta homma voisi olla erilainen, mutta siihen ei minulla ole tarkkaa perimätietoa. ;-) Muuta kuin että isäni äiti muutti viime vuosisadan alussa Pietariin töihin, kuten niin moni muukin suomalainen; oltiinhan samojen rajojen sisälläkin. Sisämarkkinajuttuja, siis. Siellä hän löysi kainaloonsa Turusta muuttaneen isoisäni. Isoisä kappasi kimpsunsa ja pentunsa, joukossa minun isäni, ennenkuin Leninismi-Trotskismi alkoi saada kollektiivisimpia vahvistuksia ajatuksiinsa... Sekin on taas toinen juttu.

Minäkään en sodasta tiedä muuta kuin kuulopuheita ja vuosittain kirjoitettuja uusia tulkintoja. Synnyin viikko sen jälkeen kun Nakasakissa räjäytettiin voitokas atomipommi.
.. .. ..
Tuukka Terho on syntynyt vuonna 1984 ja on opiskellut krittisessä korkeakoulussa.

tule
joskus käymään, olen 
toinen oikealta

Kirjan takakansi puhuu Mono no aware.sta, joka japanilaisessa sanonnannassa tarkoittaa 'herkkyyttä asioiden edessä.'

Kauniit asiat ovat katoavaisia ja kestävät vain ohimenevän hetken.

ja kun kiipeän takaisin puuhun 
unohdan pitää kiinni

Tuukka Terhon avaus keskellä runokoelmien tulvaa on yksi niistä joka kannattanee pitää mielessä kun katsotaan mihin tämä runokoelmien painopiste pois kaupallisilta (suur?)kustantamoilta lopullisesti valuu pois. Tuukka Terhon yleisilme on väljähkö, sanat ovat lauseissa vapaina, niiden välissä on hengitystä.

Kun itse olen runoilijana aika usein pienentänyt lauseitani, rivejäni, niin Tuukka Terhon vapaus tuntuu, tunnustan, ihan hyvältä.

Olet herkistellyt ikkunanpesijän kanssa vuorokauden molemmilta puolilta, en tiedä mitä sanoa.


Otteet ovat Tuukka Terhon teoksesta.

Tapaninpäivältä yksi hautuumaakuva

Tapaninpäivän kunniaksi kävimme iltapäiväkävelyllä. Oikaisimme hautuuman kautta, josta ylläoleva kuva.

Siihen voisi liittää näytille Tuukka Terholta lauseen:

mitä on kun on syntynyt ja tietää
että siihen täytyy tottua.


Tuukka Terho teoksessaan Huulilla, nolo tuuli. (Ntamo 2009)

Jyrki Pellinen, Rakkautta Pöytävuorella

Jyrki Pellinen,
Rakkautta Pöytävuorella,
Savukeidas,
ilmestymisvuosi ei ilmene teoksesta.
60 sivua.

Jyrki Pellinen kirjoittaa maanosasta jonka eteläpuolella Intian valtameri yhtyy Atlantiin, ja maasta joka on kahdeksan kertaa Eurooppaa suurempi. Mandela asuu melkein naapurissa, käärmeitä ja jännitettä aistii ihan läheltä mutta tekstiä lähemmäksi se ei pääse.

maa on tuomittu kukkimaan 

sivulla 13

Pitääkö mennä omaa maanosaa etäämmäs kalastamaan lauseita jotka muodostuvat sanoista jotpa muodostuvat siitä tarpeesta kommunikoida toiselle ihmiselle joka on läsnä vaikka ei ihan nyt näy.

kylmän täytyi 
kääntyä 
lähteä pois 
ilmaoksat, lämmin 
sade

sivulla 17
En ole astunut eteläiseen Afrikkaan jalallani, vain ohittanut sen alakautta, piipahtanut Cape Townin redillä. Maistellut vaalenpunaista kuohuviiniä, Castle Beer'iä ja miettinyt että ihminen on ihminen, nahanpeittämää elävää lihasta ja luita. Useat Amerikan mantereen puolella ovat tästä eri mieltä. Minäkin lienen; jotkut punaniskat eivät ole oikeita ihmisiä vaan pigmentittömään nahkaan verhoutuneita perkeleitä. Jyrki Pellinen ei ota näihin väri-oppeihin kantaa, hän katselee elämää itsessään, ulkopuolinen maailma antaa siihen puitteita.

iso vuoren järkäle 
naisen muotoinen 

sivulla 18

Miten lukea Pellistä, peilata hänen tekstiensä kautta miten täällä menee. Välillä Jyrki Pellinen maalaa, tuntuu kuin hän olisi käynyt Afrikassa maalaamassa muistiin muotoja, värejä, maiseman tai tunteen siitä että mieli on liikkeessä. Sillä sitähän kaikki taide on.

Kukkien tertussa 
vierashuoneen
kannettava silkkinen 
tuulenpuuska 
vaitonaiselta pihalta lentää

sivulla 32
Savukeidas - kustantamon takakansimainos sanoo että Pöytävuori-teos on Pellisen 33. kirja. Pellisen proosaa (Huomenta, Marko, Ntamo 2009) lukiessa tuli mieleen Chopin, keskustelu poloneesista, sotilaspoloneesista ja sen vapaasti soitettavasta osasta, pianolla, jossa on joillekin ollut niin paljon haastetta että jättivät soittamatta.

Miten nimittäisi tai numeroisi runokokoelman jonka runoilija jättää kirjoittamatta, tai sitä joka on kirjoitettu mutta ei julkaistu, ei näytetty kenellekään. Aivojen myrsky on ennen luomistapahtumaa aivosähkökäyrän liikettä, sykkivää sähköä, dataa. Mikä sen muuntaa luettavaksi, sisällöksi, runoksi, viesteiksi.

öljytakkisademyrsky 

s 45
Jyrki Pellisen Pöytävuori-rakkautta lukiessa, selatessa, jää mieleen halu palata sinne, asettua kukkulan rinteelle, katsoa miten etelässä kaksi merta kohtaavat, kolmas kaukana edessä, Eteläinen Jäämeri. Siellä asuvat pingviinit. Sielläkään en ole käynyt. Mutta Jyrki Pellisen kirjoissa olen käynyt, tässä taas tämä yksi, matkakirjaksi naamioitunut filosofinen runon lyhyt oppitunti.

ritiläpilvet tuovat tähtiä

sanoo Jyrki Pellinen sivulla 18. Katsokaa vaikka itse, ritisevät pilvet tasaantuvat, kerääntyvät sopuisasti kuin tähdeksi.

Turussa Raunistulan puutalossa joulun aikaan vuonna 2009

Juhani Tikkanen
runoilija

Alla Jyrki Pelliselle kukkia, kuvan copyright Bloggaaja Mataleena:

Jouluaaton valoja

Jouluaaton valoja kuvasin puolipäivän hetken käännyttyä hämärästä melkein pimeäksi.
Alla oleva kuva ei ole teknisesti oikeaoppinen eikä skarppi, mutta sisältösanoma siitä sentään välittynee:

jouluaaton 
valosanoma tuikkii 
pimeyden takaa

Hyvää Joulua itsekullekin! Valkeus voittaa; täysikuu jo uudenvuodenaattona.

Vuoden pimein päivä
kahden puolen
valoa

Sataisi lunta!
Nuoret männyt kaipaavat
uusia vaatteita.

Issa vuonna 1805.

12. kuussa on tapana antaa lahjoina mm. uusia vaatteita. Issa säälii nuoria, laihoja mäntyjä; lumisade vaatettaisi ne.

      lumimyräkkä 
      sotkee linnunpelätin 
      risaisen takin

(Tämä jälkimmäinen on Tikkiksen.)

Seppo Järvinen; Veden painoa lukiessa

Veden paino on Siuronkosken Painon vanharouvan Heidelbergin painokoneen tuotoksia. Jo sinällään kokoelman ottaa käsiinsä kuunnellen miten hyvin hoidettu vanha painokone on työskennelllyt. Kokoelma ilmestyi vuonna 2008, ollen runokokoelmana siis tuoretta satoa; runokokoelmat eivät vanhentune sitä apokalyptistä vauhtia mitä kertakäyttöinen proosa työnnetään unohduksen kitaan. (Kenties Antti Hyryn ja Veijo Meren tuotantoa lukuunottamatta?)

Sain Seppo Järvisen Veden painon kassiini vast'ikään, viime syksynä Turun Kirjamessuilta Palladium-kustantamon tiskiltä. Hyvä että painoväri on vielä asettunut sivuille oikeaan järjestykseen! Terveisiä J.K. Jysky-Ihalaiselle!

Nykyaikaa edustaa 80 sivuisen kokoelman ISBN: 978-952-9893-47-8. Kuvitus on Outi Heiskasen. (!) Kansikuva siis myös. - Jee, Outi!

Järvinen kirjoittaa intensiivistä runoa; rivi riviltä runoelman kutomalangat etenevät, tekstisisällön näennäisestä laajuudesta (myös maantieteellisesti) huolimatta kokoelma on ehyt, kokonainen. Se että Järvinen on pitkän linjan kirjoittaja näkyy siinä että hän hallitsee asiansa. Kompassi toimii ja suunnistaja tietää minnä mennä tällä pallolla.

Sitä sen enempää kehumaan; tulee vielä ylpeäksi tämä Seppo Järvinen.

 
Runoilijoita vaivaa alituinen 
kaksisuuntainen mielen häiriö.
Kirmaavat sanojen perässä kuin nuorukaiset
ja neidot muinoin Elysionin kentillä. 
 

Sivulla 49, Hommage á Väinö Kirstinä (1936-2007)

Seppo Järvisen runot ovat paikoin kuin lukisi hyvää proosaa. Proosaa minä en pahemmin ehdi penkoilemaan, runokokoelmien tulvassa on tarpeeksi räpistelemistä, - minulta, vanhalta mieheltä. Hyryä ja nyttemmin Pellistä kuitenkaan lukuunottamatta.-)
Hyry: mm. Kertomus ja Uuni, Pellinen: Huomenta, Marko.

Millä rannalla yhtyy kolme erilaista valtamerta? (Veden paino sivulla 15.) Kaksi paikkaa tulee ensiksi mieleeni; Etelä-Afrikan kärki ja Kap Horn. Jälkimmäistä en ole koskaan nähnyt.

Mitä tarkoittaa kirjan nimessä veden paino,

Siuronkoskea,
sen vanhaa painokonetta,
rasvattua paperinsyöjätärtä,

matka vesiä pitkin liukuu
vastatuuleen,

veteen heitettyä pelastusrengasta
on hyvä väistää,
ei kaikkea aina tarvitse yrittää pelastaa
kivikovalla tapporenkaalla?

(Tässä on taas Tikkiksen sisäpiirin vitsi; laivoissa on joskus kovaksi maalattuja nk. pelastusrenkaita, jotka eivät edes kellu jos ne joutuvat veden varaan.)

Järvisen Veden paino ei tarvitse pelastusta, se purjehtii ihan reippaasti. Intian meren pohjoisilla rannoilla juodaan teetä,

ottaa kumisaappaat jalasta
jos aikoo huljuttaa

varpaidenvälejä

suolaisessa, veronmaksuun soveliaassa meressä,

kenellä on valta

ajatus virtaa (meren?) pohjia pitkin,
nousee lämpimään tyveneen
kääntyäkseen kuin krapu takaisin,

hevonen hirnahtaa,

kun aurinko viipottaa takaisin

tulee julki veden painossa,
Siurolla. Siurossa.


Mitä on puhe muuta
kuin kirjoitettua ajatusta,
ilman paineita

raskaana kuin jäähtyvä merivirta
laskeutuu syvälle kääntyäkseen takaisin

syvyyksistä
meri kasvaa

on raskas,
puolen maapallon
painoinen.

Ps. Krapu ja Hevonen; kääntöpiirejä. Kirjoitin tämän talvipäivän seisauksen aamupäivänä, Turun Raunistulan kaupunginosassa vuonna 2009.

kaikenlaista sitä tulee mietittyä 
kun katselee junan ikkunasta

(Seppo Järvinen Veden painon sivulla 7)

Joseph Massey

Tämä olisi sopinut syksyyn, muistellaan sitä nyt silti tänään:

           sadevesiviemäri tulvii
auringonjähmettämien 
            rikkaruohojen,lehtien yli

Copyright Joseph Massey, suomeksi sorvaili J. T.
Kielten erilaisten rakenteiden vuoksi suomen versio on pitempi, yksi lisähaaste globaaliselle kielelle? Sanavalintanikin lienevät jolleivat omaperäisiä niin sovellettuja.

Teoksesta:
Joseph Massey
Areas of Fog
Shearsman Books, 2009

Lisää märehdittävää:

Hämähäkin verkko 
(tuulen 
repimä)

märän kassakuitin 
kosketus

Sanana *kosketus* ei tässäkään ole ihan pilkuntarkka, mutta sisällöllisesti se silti sitä lienee. Pitäisi kysyä Joosepilta ?-) Mutta vielä kolmas, kun nämä ovat ainakin minusta niin hauskoja / hyviä:

Liikenteen hälyn 
yllä leijuvat: 

suihkuvana 

varis

naulapyssyn kaiku.

Kaikkien kolmen runon copyright Joseph Massey; suomeksi niitä sorvaili J. T.

Yllä Jokikadun entisen vapaan kulttuurikeskuksen sivustaa iltahämyssä näpättynä.




Näin talvipäivänseisauksen aikaan on turhauttavaa kävellä kamera kaulalla.

Katuvalojen väri on murskaavan punaista, automatiikka etsii valokennolle lisää herkkyyttä rakeisuuden kustannuksella.

Alla olevassa kuvassa pihapuun yläoksilla istuskeli muutama talvehtiva lintu nauttimassa iltapäivän viimeisistä valon rippeistä.

ilta sinistyy 
paljailla puun oksilla 
linnut tummissaan

Maanantaina on talvipäivänseisaus, ja yöt alkavat lyhentyä.

Säätietojen mukaan Turkuunkin olisi tulollaan ihan perinteistä talvista ilmaa.

Tanskasta tulvii vesitettyä ajantappoa

Mitä kello on. Nyt.

On nousuveden aika.

Mutta jos jaksamme odottaa, 10.000 vuotta,
niin meillä on taas viisi kilometriä jäätä,

kiidämme kohti uutta jääkautta,
kun pannuhuoneesta on polttoaineet loppuunkuluneet.

Maailman saastuttajavaltiot eivät anna periksi.

Meillä kaikilla on oikeus tupruttaa häkää silmille.

Omillemme.

Jotkut haluavat rikastua, jakaa entistä enemmän johtajille optioita,
tämä maailma on yhä harvempien maapallo,
elossaolevien.

     Silmille tupruaa savu --  
     tuuli puhdistaa 
     omantunnon 
   

Minulla oli iltapäivällä Henkilön kanssa treffit Turussa kauppatorilla. Odotellessa seurasin miten hinausauto kiinnittyi simahtaneen linja-auton keulaan, ja sinne se vedettiin, jonnekin, pois ihmisten silmistä. Aurinko oli hetken taivaalla mutta heti kun se itse huomasi olemassaolonsa painui kiireesti takaisin. Sitten Henkilö saapui ja poistuimme mekin takavasemmalle.

Ei siinä ole mitään hupia
ettei ole mitään tekemistä;
hauskaa on kun on paljon tekemistä
mutta ei tee sitä.

Copyright Mary Wilson Little
Suomennäköinen muotoilu J. T. Tämä alla oleva kuva voisi olla sopiva juttu tähän:

talvituuli -
illan varis
ei löydä ortta

Copyright by Issa, suom. j.t.

nuokkuva oksa
taittuu lumisateesta -
nukkuva talvi

Niin kiva taivas,
turposi röyhkeäksi
lumisateeksi

talvi -
ryystän teetä
yksinäni

Copyright oga, lähde Shiki Kukain arkistot vuodelta 2009. Suomeksi j.t.

pilvet liitävät
auratun tien yli -
hämyisät varjot

Turvonnut taivas -
lumimyrskyn tuleva
kannanottoko?

Seutula

Tulin aamubussilla Turusta Seutulaan. Minulle Seutula on Seutula, virallisesti sekö on nyt Helsinki-Vantaa Airport.

Matkatavaroita en ottanut kuin olkalaukun, jonka tungin täyteen; varasukat, pari paitaa, läppäri, kamera, josta USB kaapeli unohtui. Läppärin nettikamera katsoi kattoon, näyte siis kokoustilan katosta koristuksena. Olen siis kokoustamassa. Enkä joudu testaamaan Finnairin ulkoistamaa matkalaukkujen kadottamisulkoistamista... ,-(

Tulevaisuus  on aina 
meitä edellä, 
huonompikin
 

Onko tuo Senryu-tyyppinen hay(na)ku, en väitä. Onko edes sananäppärä. Tilanteessa kun maassamme saattaa ensi vuonna olla 15% työttömyysaste, tarkoittaa noin 400.000 säännöllisen palkanmaksun ulkopuolella. Osa niistä saanee jonkin aikaa Liittonsa ansiosidonnaista apurahaa.

(Sanana 'niitä' eikä heitä, on EK:n linjanvedon mukaista? EK.n mielestä noita tarpeettomia...)

tuuli lumettaa
metsätiet huppeluksiin
lopputalveksi

keskitalvi
tyhjä linnunpesä
täynnä lunta

Copyright Audrey Downey.
Lähde Shiki Kukain arkistot vuodelta 2006.
Suom. j.t.

Miten jokin joka on "tyhjä" onkin "täynnä"?
Linnunpesässä pitäisi olla linnunpoikasia, kesällä kai ollutkin ja ne ovat jättäneet syntymäpesänsä tyhjäksi, toimettomaksi. Talvella siinä asustaa lumisade.

noen lakaisukin
epäonnen päivänä
on niin raskasta!

Issa vuonna 1820

Kierrätettävä?
Lumi ei vielä tiedä
tulevaisuuttaan

   Lumikuurollakin 
   on oikeus 
   pudota

Mitä sanat merkitsevät.
Ei lumi ole kuuro, saati sokea.

Eikä lumisateen kannatus putoa vaaleissa, lumi sataa jos sataa, se päätetään muualla eikä perustuslakikomiteassa. Toki Isänmaan tehtävä odottaa Afganistanin vuorilla, kuten nälkä ja vilu kasvavaa työttömien armeijaa.

Ulkoisesti tiedämme että Suomeen pitäisi langeta talven,
rähmälleen kuin riepoteltavat äänestäjät,
suurempiäänisen enemmistön mielivallassa?

Tänä aamuna Turun jalkakäytävillä oli yöllä satanutta lunta, kuin jäänne menneisyydestä.

Tyhjentynyt seinä

Kävin eilen tyhjäämässä huoneen, jossa oleskelin yli 15 vuotta.

Kun seinä on tyhjä, siihen voisi kuvitella sisältöä.

Kun sammutan valot ja suljen ulko-oven, niin jäikö sisälle mitään merkittävää.

Kun kurvasin autolla pois pihasta niin vastikään allevaihdetut nastat rapisivat pihan sepelillä.

Mitä tästä kaikesta oikein jää jäljelle.

Loppukuusta päivät alkavat taas pidetä, ja alkaa uusi, turmelematon vuosi.

Pikkujoulukinkkua voi hyvinkin syödä kahdelta lautaselta. Ja laittaa päälle kahta erilaista sinappia; Suomen Joutsenen aitoa turkulaista, ja väkevää itsetehtyä kotisinappia.

Kun sinappi on tarpeeksi vahvaa siitä nousee kyynel silmään.

Kuuraa

Matkalla pysähdyin taukopaikalle ja otin siitä kuvan metsään päin

Edit 19.4.2019:
Surautin myös kuvan Facebookiin mutta on jo haihtunut jonnekin pois?



http://www.facebook.com/photo.php?pid=3002625&l=505d89725f&id=750893301

Pysyykö mikään,
totuuskin haihtuu unhoon
kun vaan odottaa

Joku näistä valoista on 2.12.2009 täysikuu. Onko kuu aikoinaan ulkoistettu kuten nyky-Suomessa työelämässäkin on tapana.

Ulkoistettu kuu 
hiippailee pimeässä,   
pelottomasti

Sarjaan Talvinen kuu 3

Jäinen kuunvalo -
jalkojen alla ratisee
pieniä kiviä.

Buson ( 1715-1783)

Tänä vuonna meillä oli täysikuu juuri tänään, 2.12. klo 9.30

Muita samaan sarjaan löytyy täältä:

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/10/sarjaan-talvinen-kuu-1.html


http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/11/sarjaan-talvinen-kuu-2.html

Kuun kuvaamisen vaikeudesta

Täysikuu on vasta huomenna, mutta kuu on aina kuu jos pilviltä näkösälle pääsee. Kuu ei miettine yhden tuolin nöyryytystä, eikä sure kahta lautasta?

 
pikkujoulukuu
piileskelee oksissa -- 
pimeän pihan valo 
 

Kun en löytänyt mukavia tavuja niin rustasin hay(na)kun. Jos antaa kameran valottaa tarpeeksi niin kuu ylivalottuu ja leviää kuin voisilmäpulla Inkun pullapellille. Herkullistahan se on, mutta ...

Hiukan kameran nappuloita säätämällä tuli tämmöinen tässä alla. Laiha, kuin ruosteinen entisen ydinvoimalan uuninluukku?

 
joulukuu -- 
risujen läpi 
vaeltaa oksaton kuu 
  

Jäistä riitettä # 2

Kaksi luonnosta jääriitesarjaan:

1.

jääriitettä -
tulisit silti,
polku on aurattu


2.

Jäistä riitettä -
odotan, jos tulisit.
Lämpimät sukat.

Punainen viiva

Kävin lämpimän ilman innoittamana kokeilemassa kesärenkaiden pehmeyttä Satakunnassa. Takaisin tullessa taivas tihrusi, radio rätisi että rikkaille suunnitellut veronkorotukset eivät riitä. Sammakko-ennustaja povasi jouluksi hirmupakkasia. Joku toinen helmikuuksi. Puoli maailmaa ennustaa että maapallo lämpenee niin että jäät sulavat ja tulva nousee kaduille. Oli ihan pakko pysähtyä parkkipaikalle, kävelin pimeässä ja annoin kamerani katsoa maantielle.

 
punainen viiva -- 
veronkorotuksiimme 
valmistaudutaan
 

Ryota (1707 - 1787)

joku on vielä hereillä
lamppu yhä palamassa
keskiyön kylmä sade

Tästä Ryootan (1707 - 1787) haikusta on toinen versio jossa rivien järjestystä on muutettu:

Keskiyön kylmä sade -
joku valvoo vielä
lampun valossa

Lukutavasta ja lauseen muodostamisesta riippuen kuvio muuttuu;
ensin ihmetellään että joku (joku toinenkin siis) valvoo vielä
koska pimeästä erottuu yksi valo (ikkunasta.)
Mitä Ryoota tekee keskellä yötä (kylmä = talvi tai myöhäinen syksy)


Toinen versio tipauttaa lukijan keskelle kylmän (syys)yön sadetta,
joku valvoo koska Ryoota näkee pimeässä valon palamassa.

talvinen sade
valuu navetan katolta -
kukko kiekuu

Bashô


Karjasuojan korkea katto valuttaa talven sateet syrjään ja navetassa on
kuivaa. Silti, onko kukolla aihetta ylimielisyyteen?

Matsua Basho ja Akitahaiku

Matsuo Basho kuoli Marraskuun 28 vuonna 1694. Kuukalenterin mukaan laskien merkkipäivä sattui tänä vuonna lokakuun 12. kohdalle.

Lähde:
http://akitahaiku.blogspot.com/2009/11/haiku-about-bashos-memorial.html

Samalla sivulla on kaksi haikua, joista ensimmäistä esittäisin luonnostella suomeksi esimerkiksi näin:

   
            jäätyneet lehdet 
        peittelevät Bashoon jalkoja 
              muistomerkki

Copyright Hidenori Hiruta, suom. j.t.

Ilolla muuten huomasin että runo päättyy sanaan "kana" .-)

Toinen samalla sivulla:

     ensimmäinen raekuuro 
     iskee puutarhaan 
     Bashoo uudelleenluettuna

Lopun voisi ilmaista myös monellakin eri tapaa; Luen uudelleen Bashoota
tai vaikkapa vain: Luen taas Bashoota. (Bashoa?) (Bashoon oo on sellainen pidennetty...)

Kommentoin Akitahaiku-sivulle seuraavan kommentin:

 
     mennyt kesä -- 
     kuihtuneen lehden 
     kunniakierros

Alkutekstissä on "vanha", mutta yhdistelmästä voisi saada mielleyhtymän vanhasta sanomalehdestä, joka sekin toki on eilisenä, tai vielä vanhempana, merkityksetön, hyödytön, kuten nämä kesän vehreyden menetettyään kuolleet puiden lehdet ovat myös hylättyjä, tarpeettomia.

Senikäisiä työelämän suorittajia työnnellään Suomen työelämästä eläke-ym putkiin. Periaatteella vanhin ja hyödytön ensin uunista ulos.

Tähän liitän yhden omista käännöksistäni, onkohan muuten julkaistu jo jossakin? Mutta jos niin, kai näin lyhyen tekstin jaksaa lukea toiseenkin kertaan?

    Auringon valo!
    Jopa kuolleet lehdet 
    loistavat!

valuu niityille,
valuu pois niityiltä -
syksyn vedet

Buson (1715-1783)

Syksyn lopulla riisisato on kerätty ja vesi lasketaan pois niityiltä,
kustakin pellosta seuraavaan, kunnes kaikki on vesi on poistunut.

Syksy jää jäljelle.

kts myös seuraavaa:

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/11/pois-juoksutettu-vesi-jokaiselle.html

Viima heiluttaa
koivut alastomiksi -
talvi tuivertaa.

Tämä ei oikein tyydyttänyt. Rivien veivaamisesta yksi jatko:

Talvi tuivertaa
koivut alastomiksi -
kuollut marraskuu

Leif Färding 1951 - 1984

Hiekansirun tavoin, valoa kysyen 
  nojaan keltaiseen vaahteranlehteen. 

Leif Färding,
Ihan kuin ihminen kuuntelisi,
1984

Jossakin sanotaan Leif Färdingin kuolinpäiväksi 12.5.1984, ja paikaksi Helsinki.

23.11.1983 hänestä on kuitenkin tiettävästi havainto, Vaasasta.

Että kinastelisi milloin joku ei enää liene nähtävillä.

Alaston
kynttilän lepatus
hyytävä metsä, elämän huurut, hauraat

talvehtiva
pehmosammal


(Tikkanen)

Leif Färding julkaisi neljä kokoelmaa eläessään. Viides ilmestyi vuonna 1984.
Seitsemän vuoden runot oli vielä runoilijan itsensä valikoima, siihen jokusen lisää valitsi Eila Kostamo ja jälkisanat Antti Nylén teokseen Kasvojesi valossa, Valitut runot 1971 - 1984. (WSOY vuonna 2000). Postuumisti ilmestyneen Ihan kuin ihminen kuuntelisi kokoelman runot on siinä myös.

Kuin hukkua kolera-altaaseen tai nukahtaa pehmosammaleelle. Lepo on jotakin jota ei enää oteta pois. Päinvastoin kuin metsän hämy joka päivänvalossa muuttuu sammalten kodiksi, puista katkeaa väsynyt oksa.

Tahdon muuttua ääniksi kaikkialla
  ja lakata olemasta tämä kipu.

(Leif Färding.)

Tuulista,
auringonsäteet piiloutuvat
syksyllä putoavien lehtien sekaan,
kilpajuoksu

olla vapaa
kuin keltainen lehti,
lentämään oppinut

(J.T.)

Kuin ukkospilvi
pursuaa metsän takaa
lumivarasto

talollani
aamusumua, päiväsumua,
iltasumua

Issa vuonna 1825

Lueskelin internetistä haikusivustoa Roadrunner. Monipuolisen mielenkiintoisia juttuja:
http://www.roadrunnerjournal.net/index.htm. Sieltä rosvosin ilman lupaa yhden yksirivisen, jonka kuitenkin tiputan käännöksessä kolmelle riville:

 
olen 
kuka olen 
kivi kengässä
 

Copyright Jim Kacian, suom. jt.




Kilometritehtaalle työnnetään Suomessa kiihdyttävä määrä ihmisiä. Etenkin niitä joiden "parasta-ennen-pvm" on mennyt tai menossa umpeen. He pääsevät täydelle ansiosidonnaiselle. Eikä tarvitse joka aamu vääntäytyä työmaalle kuuntelemaan EK.n lobbarien valituksia työntekijöiden tarpeettomuudesta ja siitä miten työntekijät haittaavat pääomien vapaata kasvua.

Vai miten se nyt taas piti mennäkään. Fantastisesti siis kuitenkin.

 
työttömän hupi -- 
vyön solki yhtä 
reikää kireämmälle

 

Pois juoksutettu vesi,
jokaiselle pellolle
tulee pimeys

Buson

Marraskuun Issan lumia # 3

     öinen lumisade --
     hiljaisuudessa ihmisiä 
     menee sivuitse

talvi on tullut -
itätuuli lannistuu
lumisateeseen

hyytävä tuuli
kerää valkoista lunta
taivaalta talteen

Mörri-Möykyn olohuoneen lattialle on satanut vähän lunta. Puut varjostavat muutenkin hämärän mustemmaksi. Makuusohva kuin kutsuisi lepäämään, talvi siihen lienee unohtunut matkallaan jostakin jonnekin muualle.

 
Marraskuun hämärä 
odottaa sohvassa 
petikaveria?
 

viluista lunta
tihkuu taivaan täydeltä -
pilvet vuotavat

Marraskuun Issan lumia # 2

     ensilumi --
     mitä varten rukoilet, 
     oi hepokatti?

Issa vuonna 1809

jalkakäytävä
tulvii tuoretta loskaa -
kampaamattomat hiukseni

Kalastin tämän tänne talteen; alunperin teksti on englanniksi, enkä nyt löydä sitä blogeistani.

hay(na)ku - versio:

kuin litisevä floska
eksyneet hiukseni
kaduilla

Turussa sanotaan 'floska', 'loska' ei kuulosta oikein miltään.

Flunssan kanssa yksin kotosalla. Seurana vanha kunnon Issa, jonka piilevä kyynisyys ei koskaan petä. Tämä on vuodelta 1818:

     usvainen sade 
     usva-yö, usvapäivä...
     minun majani

possukkanuha

Eilen minulla oli vilunväreitä, kuin kuumeen väristystä. Vanhan miehen toivettako siitä että tulisi kunnon flunssa, minullekin? Lääkitsin vastoin lääketehtaiden mainoksia itseäni lähinnä lepäämällä, en herännyt aamulla, nukuin yksitoista tuntia putkeen.


Harmaalla aamutaivaalla
aivastaa
nuhainen lintu


Pehmeän yön hämärä
hapuilee aamulla
valokatkaisijaa


Harhaileva possukkanuha
köhisee harmaan taivaan
tällekin puolelle


Elämä jatkuu --
muurinkaatajaisjuhlat
tutustuttavat


Seikka että tavuja on paikoin hoipertelevasti tulkittakoot Tikkasen pyrkimykseksi uudistaa runoutta?!

Uusia sanoja ja termejä käyttöön:

haiku -> nuhku
hay(na)ku -> nuh(na)ku
haibun -> flubun
senryu -> atshii-txt
j.k. -> r.i.p

Possunuha / Linnunpelätti

En ole vielä kunnolla kohdannut possunuhaa, jollei pärskeilyä ja kuumeilun tunnetta ja muuta kenkkua fiilistä lasketa. Syksyn puista tippuu vieläkin irtonaisia lehtiä kuolleina maahan. Tuuli on tehnyt melko tunnollista jälkeä ja pahin on lehtirintamalla kai jo koettu. Runoilija Issa kirjoitti siitä aiheesta vuonna 1805 seuraavanlaisen haikun:

     kasa punaisia lehtiä 
     ryysineet hänen kimppuunsa...
     linnunpelätti

Huomiseksi sääfirma lupasi etelään lumimyräkkää. Valtiovalta ei ole ilmeisesti saanut suorittajaporrasta oikein rokotusvimmaan, vielä. Vai taitaa olla niin että sitä rokotetta ei meille vielä ole kaikille edes tullut?

      räntäinen päivä --- 
      linnunpelättikään ei  
      saanut rokotetta

H1N1 ei etene

Lahjottu politiikkamme sekoilee H1N1 rokotuksien kanssa. Jaloillaan jonottava kansa on erimieltä höylälautojen piilottuessa yleiseen hälinään.

Kuka saa jatkaa hengissä? Kts Facebookissa miedosti asiaton tölväisy:
Julkinen linkki: http://www.facebook.com/photo.php?pid=2843534&l=798d504b63&id=750893301





Turussa runoviikot päättyivät selkeäääniseen runotilaisuuten Hunter's Inn- nimisessä metsästysjuottolassa. Tarkemmin siitä on juttua Mataleenan blogissa. (mataleena.blogspot.com) Olen Mataleenan kanssa samaa mieltä, istuimme samassa pöydässä.

Tilaisuuden pöytien yli käydyissä vapaiden kansalaisten vapaissa keskusteluissa tehtiin tilaus Turun 2011 uuden palamisen ohjelmaksi: Martin kirjaston edustalla järjestetään runotilaisuus Jarkko Laineen kunniaksi. Aika lyötiin jo lukkoon, vuoden 2011 elokuussa kello 15:00 alkaen. Jollei aika sovi niin heinäkuussa 2011.

. - (

Miten surullista
että luonnon pitää olla ylimitoitettu  
täyttääkseen meidät ihmiset kunnioituksella 

(Copyright Lin Edwards teoksessa A Thousand Walks (Lulu.com 2007) Suom. J.T.)

Sitaatti on suomeksi pitkä, tuhlaavainen. Ja se on napattu Lin Edwardsin pitemmästä haibunista, matkatarinasta, jossa Lin kuvailee kuljeskelua. Vapaana, ilman ohjailtua viitoitusta.

talsivat tunkeilijat
pujottaudumme kohti  
jonkun toisen merta

(Tämänkin copyright Lin Edwards teoksessa A Thousand Walks (Lulu.com 2007) Suom. J.T.)

 
ei talvi kiirehdi --   
possunuha tunkee 
keuhkoihin
 

Tuulta ja räntää Helsingissä

Katajanokalla lipputangoista pitelivat STTK ryn liput kiinni kun räntäinen tuuli tuiversi STTK:n XXI liittokokouksen ulkopuolella.

Lisää tapahtumasta liittoni blogissa, lukekaa sieltä:
http://seteli.blogspot.com/2009/11/sttkn-xxi-liittokokous.html




Laiturissa kokoussalien ulkopuolella yksinäinen ruotsinlaiva odotti että pääsisi sinne minne laivat kuuluvat: meriä seilaamaan!

 
räntäinen tuuli -- 
kolmikantaisen sovun 
kokousvieras?
 

Sarjaan Talvinen kuu 2

eksynyt kissa
juoksee räystäiden alla -
talvinen kuu!

Joso, vai pitäisikö se meillä kirjoittaa muotoon: Joosoo eli vuosina 1661 -1704.

(2.11. oli Suomessa tänä vuonna täydenkuun aika.)

Tummansiniset
pilvet niin valkoisina,
niin valkoisia!

postaus #590

Tällä blogilla tämä on teksti #590. Onko se paljon tai vähän ei ole merkitystä.


Aamulla pyöräilin kuivaa asfalttikatua pitkin.

Aurajoenrannan vanhat puut ovat tiputtaneet lehtiä,
ne ovat irronneet kun ne ovat tarpeeksi kuivia,

kai,

tuulen mukana lehdet
helisivät tuulen alla eteenpäin

ajoin pyörälläni yhden lehden yli,

lakkasi kahisemasta,

kuin pelkäisi että tuleeko lunta ja jäätä ja kylmä


minulla on kaulaliina tiukasti
ja käsineet

suojavarustus


väistän seuraavat kuivat lehdet
ja pysähdyn risteykseen

autoja ajaa suojatien yli,
odotan vuoroani,

suojaa


vielä illalla mieltäni askarruttaa kuivat lehdet,
niiden kahina kun tuuli niitä kuljetti

Runoviikot ja Timo Harju

Lähteneminen on sitä että halataan
kuin murskaantuneet mustikat.

Timo Harju kokoelmassaan "Kastelimme heitä runsaasti kahvilla". Ntamo 2009.

Runoilija Timo Harju on vuonna 1980 syntynyt turkulainen runoilija. Hän esiintyi monen muun kanssa Runoviikoilla maanantaina 2.11.2009 Turussa, Bar Kukassa. Tuhti, monipuolinen, vankka kokoelma. Josta ei näin lyhyellä maininnalla selviä; olkoot ennakkomainos.

Mummu hiljaa hiutuvassa
villatakissa haipuvassa
pöydän päässä kädet eessä
ajatuksissaan lämpimän harmaissa
tuudittaa lumihiutaleita hiuskehdossa
silmäkuopat lunta täynnä.

Timo Harju sivulla 76.




Helsingistä runoviikoille oli saapunut runoilija Harri Hertell. Kuvassa hän lukee lippis päänsä turvana runojaan.

Internetissä runoviikkojen ohjelma lupasi Bar Kukan ohjelman alkavan klo 19.00. Väärä hälytys, mutta sikäli onnellinen että ehdimme maistella talon punaviiniä jälkimakuineen ennenkuin runojen kuulolle marssitus alkoi. Hyvä jälkimaku, juuri oikea lämpötila, hengittynyttä punaviiniä. Oivallinen taustamaku hyvälle runoillalle, joka alkoikin vasta klo 20:00!

Muita illan esiintyjiä olivat Margareta Hupa, Jussi Sutinen ja Kati Neuvonen.

Kuva alla: runoilijat Parkko ja Harju seuraavat esityksiä.




Ei ollut huonoa käytöstä keskustella paikalla olleiden ihmisten kanssa.




Turussa on harvakseltaan iltoja joissa voi kerääntyä keskustelemaan muiden runoilijoiden kanssa maailman asioista. Käsillä puhetta tehostava äänenpainon selvennys voi olla tahatontakin, en ainakaan muista että siihen mitään erityistä olisi liittynyt. Jollei sitten siihen että Hesarin kirjallisuuspalsta on kuin Niuvanniemen sairaalan kesäpaitojen pesula: kuiva ja nuiva.




Illan ohjelma päättyi, emmekä enää tohtineet peittää hyvää punaviinin jälkimakua uudella, tuoreella tuopillisella. Nuttu niskaan ja lampsimaan Turun yöhön.
Turun illan täydehkö kuu raivasi yksinäistä väyläänsä risujen takana. Kuin uhmaten kaukana idässäpäin märehtivää omahyväistä kaupunkia ja sen paperista kulttuuri-niukkaa sanomalehtiriepua.

 
Turkulainen kuu 
raivaa risukasaankin 
valoisat säteet 
 

Muutama kuva samasta tilaisuudesta löytyy blogista: mataleena.blogspot.com

Marraskuun Issan lumia # 1

     Ensi lumipyry --
     koirattomassa kylässä
     roskienkerääjä

Issa vuonna 1810

minä kerron että maasi on pohjoisesta etelään yhden kuusen alla

Lause on Paavo Haavikon, lainaus Tuulia Toivasen "Se on se kiinalainen Nieminen" väitöskirjasta sivulta 369. Lainattuna noin Haavikko saa erityisemmän merkityksen unohtamatta Pertti Niemistä. Keskellä Tuulia Toivasen analyyseja.

idästä
        
                kuu    nousee  

kaartaa kiirehtimättä länteen

Kävin eilen Helsingin Eirassa. Kirjoitin siitä jo lyhyen juhatik.blogspot-postauksen. Samaan sarjaan seuraava, ties kuinka mones variaatio samasta aiheesta Tikkaselta:

                   moottoritiellä 
    vastaan tulee 

         kirkkaita, kiireisiä lähivaloja

Ei ole vahinko, että ulkomuodollisesti nämä kaksi voidaan haluttaessa lukea hay(na)ku-lyhytrunomuotolahkoon? Rivien kanssa kikkailu ei tosin hay(na)kun tiukan ortodoksiseen kaanoniin kuulune.


http://juhatik.blogspot.com/2009/11/yesterday-i-visited-helsinki-seafarers.html

Merenkulkijoiden muistomerkillä Eirassa

Kävin Eirassa lauantaina 31.10.09. Oli meidän järjestömme vuoro laskea seppele muistomerkille. Kuoron laulua kuunnellessa katselin muistomerkin kylkeen maalattua graffitia. Ihmisillä pitää olla ilmaisun vapaus, mutta pitääkö todella, ihan joka paikassa. Toisaalta muistomerkki on pelkkää harmaata betonia ja oli siihen kasvanut jo alkavaa luonnonsammaltakin.

tummapukuiset 
miehet loivat varjoja 
muistomerkillä  

Merenkulkijoiden muistomerkkijutusta 31.10.09 on vähän lisää seteli.blogspot.com


http://www.facebook.com/album.php?aid=57351&id=750893301&l=07541354af Facebookissani on joitakin kuvia.

Bashoo

varis asettautuu
paljaalle puun oksalle --
syysilta

Lisään tähän vanhemman merkintäni vuodelta 2006:

     tyhjä lammikko -- 
     minne kaikki sammakot 
     ovat loikanneet?

Porissa sateli lunta. Se kuitenkin häipyi vielä; tiet olivat lähtiessä kuivia. Koko eilisen päivän mietin Porissa Akitahaikujen innostamana haikujen olemusta. Missä haiku syntyy lukijan korvien välissä. Muodostuuko kooste jossa on kuva (luonnosta, vuodenajasta) ja siihen liittyvä viesti, ajatus. Miten erilaisten ihmisten erilaiset kokemusmaailmat synnyttävät samoista elementeistä erilaisia juttuja.

 
sulava lumi 
valuu tuulilasista 
sorapihalle
 

Kun peruutin auton pois oli pihalla autonkokoinen kuiva tila. Siinä oli viesti että auto on siinä kyhjöttänyt lumisateen ajan.

 

syksyiset järvet 
tekevät tilaa -- 
muuttolinnut

Copyright Hidenori Hiruta, suom. j.t., kts Akitahaiku

 
poski lommolla 
nouseva kuu vaeltaa
risutaivaalla
 

Afganistaniin tunkee talvi. Uusi yritys äänestyslippujen osapuolia tyydyttävään kasaan keräämiseksi alkanee taas. Näiden äänestäjien sadonkorjuujuhlista juonittiin suomalaiset ääntenturvaajat kotiin.

Jokuko oletti olevansa valtakuntamme ainoa ohjaaja, piällysmies, onhan se vantastista, fantastista, fantasiaa, vai? ! ! !

jep jep.

Tieto ei muka kulkenut. Oliko tarkoituskaan; omat vaalimme antoivat antoivat antoivat yksioikoisen toimintavaltakirjan. Bulinat pois?

 
kasvihuonetalvi -- 
lehti lehdeltä köydän puun 
laihat oksat riistetään 
 

Quietismi

Hiljaiset metelöityvät Hybrid-antologiassa?

Quietism --
Noisy collection

Pari mielenkiintoista kirjoitusta:
http://exoskeleton-johannes.blogspot.com/2009/08/american-hybrid-review.html ja sieltä viinkattuna toinenkin: http://partial-arts.blogspot.com/2009/08/responses-to-johannes-goransson-kenneth.html

Keskustelua jo ennen ilmestymistään herättänyt Hybrid-antologia

American Hybrid
A Norton Anthology of New Poetry
edited by Cole Swensen and David St. John
W.W. Norton ($25.95)
ilmestyi vuonna 2009.

Tilasin antologian, tartuin siihen hanakasti kuin lämminvesisuihkuun. Selasin, kiinnostuin osittain mutta intoni lopahti kuin Kerberan kukinnot tuomiokirkon rappusten edustalla.

Ron Silliman on antanut teokselle runsaasti kiinnostusta; kiitos siitä Ronille.

Mutta kun olin jo yrittänyt unohtaa / melkein torkahtanut koko Norton-antologian ristisiitokseen (jota en hakuisuudesta huolimatta niin terävänä antologiasta noteerannut), unohdin antologian unityynyni lähelle, kuitenkin ojennetun käteni riittävyyteen.

Sitten Johannes Göransson Joulusaarilta kirjoitti aiheesta lisää (kts. linkki!) Sieltä kalastin toisenkin tekstin, ja nyt mietin koko antologiaa uudelleen,

hiljaisesti.

quietism. Se ei ole samaa kuin minimalismi. Mutta eleettömyydellään lähentyy sitä.

Ja tottakai kirjallisuus on erilaisuuksien ristisiitosta, mitäpä muutakaan maailma on; jatkuvasti uusiotuotettuja / -tulkittuja historian osasia.

Lisää pohdittavaa. Suuri tirkistelyissä piehtaroiva massayleisö ei rakasta hiljaisuutta, eikä liikaa tiivistettyä tekstiä.

Eikä suuri yleisö jaksa lukea liian löysiä löpinöitäkään.

    Lokakuun usva ... 
    puiden latvat haipuvat 
    hämytaivaalle

Caribbean Kigo #08

Pieni mutta kiinteä porukka harrastaa kigoilua (haikuja, kigo = vuodenaikasana) etukäteen annetusta aiheesta, nyt sanasta "valo" (light) sivustolla:
http://caribbeankigo.pbworks.com/Caribbean-Kigo-Kukai-Results

Suomennan tähän muutaman Caribbean Kigo #8 haikuista: Tämä Billin runo oli voittaja 28 pisteellä:

yksikseni ... 
sammutan valot 
ja päästän sisään kuun

(Copyright Bill Kenney, NYC)

ensi-itku --
valoja ja varjoja 
äidin kasvoilla

(Copyright Vasile Moldovan, Romania, toinen sija, 15 pistettä)

neonvalot ...
verhon kuviot 
vilkkuvat seinällä

(Copyright Rafal Zabratynski, Poland, myös toinen sija ja 15 p.)

 
samassa lammikossa 
aurinko ja kuu -- 
Lokakuun valo

(Copyright Juhani Tikkanen, Turku, Finland, kolmas sija 12 pisteellä.)
...tekstin sisällä on myös piirrosmerkkien iloittelu: sana "kirkas" muodostetaan auringon ja kuun merkistä jotka sijoitetaan samaan karsinaan...

kylmät kadut -- 
televisioiden 
lepattavat valot

(Copyright John McDonald, Scotlanti, 8 pistettä.)

Tämä Johnin TV-lepatus oli yksi minun suosikeistani, tunnustan antaneeni yhden kolmesta äänestäni tälle .-)

Sanoma-WSOY ja Afganistan ja Zen

Hesarin kulttuurisivut noteerasivat neljä pienkustannettua runokokoelmaa, sävy ei ollut erityisen hurraava. Ymmärrettävästi kyseiset runoilijat itse tahoillaan pahastuivat. Olen heidän puolellaan. Minäkin tietenkin arvostan ja siksi pelkään MaailmanSuurimman Suomenkielisen lehtimahdin yksinvaltaa. Ei sitä saa asettaa kyseenalaiseksi. Siitä saa paavilta pannabullaa.

Afganistanissa palvelevat työläisemme ovat sotaakäyvän maamme poliittisia pelinappuloita? Sotilaittemme suonissa ei virtaa tasa-arvon veri vaan maan hallituksen itselleen alistama etäohjattu väline?

Nyt ne kuitenkin matkustavat sieltä pois. Ylipäällikkö on ihmeissään, ulkoministeri on ihmeissään. Ruotsisssa asti ilkutaan.

Mitä ZEN tähän kuuluu. Senverran, että johti tai oli kuka johtamatta, tietäen tai tietämättään, lineaarista aikaa meille tikittyyy sekunti kerrallaan.
Sek.
SEK.
Se.
SS.

Uutiset julkimoivat että WSOY.n huippukirjailijat ovat epätyytyväisiä firmansa menoon. No, ylijohto palaa lomalta ja komentaa heidät takaisin ruotuun.

Ei kai Sanoma-WSOYn ylivaltaa uhmata. Hesari rankaisee ja alkaa boikotoida, kuten aikoinaan Haavikko-nimistä miestä. Kauan sitten, kuka enää muistaa?

Vuonna 1918 Varkauden jäällä joka kymmenes erimielisistä harvennettiin.

Historia ei toista itseen,
historia toteuttaa itseään,
kuten kellot käyvät
vaikka niiden vieteriä ei kukaan vetäisi,
vaikka niissä ei olisi tuoretta verta,

anteeksi,

paristoa.

tulee pimeä 
hesari ei näe metsää 
erinomaisuudeltaan

Ps. SUPOlle taas tiedoksi, en ole tänäänkään kotona.




linkkejä aiheesta:
http://www.demari.fi/content/view/7798/319/ Afganistan

SANOMA-wsoy:

http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/unohtiko-wsoy-kirjailijat-ja-kirjallisuuden-tuijottaessaan-tulostavoitteita/75912 SANOMA-wsoy I


http://www.pohjalainen.fi/Article.jsp?article=456825&Title=Joukko+WSOY:n+kirjailijoita+arvostelee+yhti%F6n+johtoa SANOMA-wsoy II




Polulla pudonneita lehtiä. Niiden yli saa kävellä; lehdet jos valittavat niin ei se auta. Näille lehdille on jo valittu heidän tulevaisuutensa.

kylmä sade -
lampun kajastus johdattaa
minut kotiin

Copyright Kathy Lippard Cobb, suom. j.t.
Lähde Shiki Kukain arkisto vuodelta 2002. Seuraava teksti on Tikkikseltä:

vihmovaa räntää -
ulkovalon kajastus
vilkkuu sateessa

räntäsateen ääni -
nostan lampun sydäntä
ylemmäksi

Copyright w. f. owen. Suom. j.t. Lähde Shiki Kukain arkisto, lokakuu 2002.

Seuraava on Tikkiksen hay(na)ku:

ikkunaan sataa räntää -
hellalla porisee
vesipannu

ohimenevä  
paatti jättää taaksensa
ahtaan sataman

sini huokuu keulassa, 
pimenevä ulappa

Lisää Helsingin matkan kuvia:

http://www.facebook.com/album.php?aid=114783&id=750893301&l=de79290650

Pieni tarina saman aiheen tiimoilta myös:

http://seteli.blogspot.com/2009/10/pardian-edustajakokous-2009.html

 
kirkko keskellä 
kylää suojautuneena -- 
ohimennessä 
 

Vortex ja Hesari

Hesarissa oli juttu, josta pari ajatusta:

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Uuden+runouden+%C3%A4%C3%A4nenmurros/HS20091019SI1KU03l09

Jo sinällään on hienoa, että maailman suurin suomenkielinen pää-äänenkannattaja antoi viidelle kokoelmalle palstatilaa. Paikoin Petäjän verbaalinen pyörittely oli toisaalta hauskakin, luettava, kuten Mätämunan pesäpuulehdelle voi perinteisesti odottaakin.

Lehdistön kulttuuriosastojen tehtävä on olla ajan hermolla, ottaa toki siihen kantaakin.

Että on mielipide, ja sen esittää, tarkoittaa että se saadaan lukea, tai olla lukematta. Emme mekään vaatine HS päätoimittajan tai julkaisijan erottamista.

Kommentoin keskustelua itse osaltani aamukahvittelun jälkituoksuissa, käykää kurkkaamassa tuolta antamastani linkkiosoitteesta toivottavasti avautuvan artikkelin jälkeen sen keskustelu-osioista.

Se on pääosin hyvää keskustelua (tilanne 20.10.09 klo 12:30 Suomen aikaa) ja kannattaa käydä ajatuksin lukemassa.

Näinkö Suomessa sittenkin käydään hyvää keskustelua, eikä nimimerkkien takaa vain syljeskellä limanuljuskoita silmille.

Ollaanko me pikkuhilja oppimassa jotain, edes keskustelua.

Sinällään upeata! Uus-vorticismi Suomessa? Ajankohdalle on tarttumakohtansa; H1N1 ja käymämme sota. (Nyt tuolla Venäjän ja Intian Valtameren välisessä maastossa.)

 
     aamurytinää -- 
     eilinen HS rytkäisi 
     runouden ryttyyn

label: senryu

Vortexista lisää mm. Tuulia Toivasen "Se on se kiinalainen Nieminen" (SKS 2009)
Tikkasen purpatus erikseen Hesarin linkistä:

http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=3988784

The image is more than an idea. It is a vortex of cluster of used ideas and is endowed with energy.

- Ezra Pound, "“Affirmations—As for Imagisme,” pt. 7, Selected Prose 1909-1965, ed. William Cookson (1973)" Ezra Pound.

Hesarissa käsitellyt runokokoelmat:

Kristian Blomberg: Puhekuplia. PoEsia. 61 s. 19 e.
Tuukka Terho: Huulilla, nolo tuuli. ntamo. 80 s. 22 e.
V.S.Luoma-aho: Ruumiita. PoEsia. 61 s. 19 e.
Teemu Helle: sorta vala. ntamo. 56 s. 19 e.
Timo Harju: Kastelimme heitä runsaasti kahvilla. ntamo. 19 e.

Jyväskylä

koko pitkän yön 
odottanut sateita -- 
pihapihjala

 
takametsässä 
totuus on riisuttuna 
talvea varten