lauantai 2. marraskuuta 2013

Kekrin aika

Nämä on joskus käväisseet muualla netissä. Kaappasin ne nyt kekrin juhlien innoittamana tänne talteen.

Kekri on sadonkorjuujuhla.
Halloween on vanha kelttiläinen juhla. Sato on korjattu talteen ja maamies voinee huokaista.


1.

Roikkuu puusta kuin
vastapuhjennut lehti,
kirkas pisara.



2.

Talvi ei tule.
Eikä ole syksykään.
Oi sade, kerro!



3.

Vasta valkeni
ja heti taas pimenee.
Hämärä asuu.



4.

Onko pimeys
Suomessa direktiivin
mukaan valaistu?




5.

Saisiko täällä
polttaa yöllä valoja
läpi koko yön?






2 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Viimeisestä runosta:

muutettiin asumaan Jäviseudulle joskus -78 pikkuiseen 35 savun kylään, jonka naapurikylä on Keskipohjanmaan Räyrinki (Esko Ahon kotikunta), ja siitä seuraavana sitten Perhonjokilaakson isommat pitäjät, esimerkiksi Kaustinen.

Melkein ensimmäiseksi Postin Lahja kertoi kun haettiin kirjeet ja lehdet, että yksi vanhempi ihminen oli ollut huolissaan, kun meillä poltetaan valoja yömyöhään. Että tuleeko kylälle iso lasku.

Lahja oli vakuuttanut että kyllä sen laskun maksamme me.

Se oli hieno paikka asua ja tehdä työtä. Ihmiset tasasen sinisisenköyhiä, kaikki pikkukaupungin oireet poissa.

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Kuulostaa kodikkaalta, ihmisistä ja naapureista pidettiin ja pidetään huolta. Toisaalta mitään erityisempää intiimisalaisuuksia ei myöskään ollut, mutta kyläyhteisöt taisivat kollektiivisesti sulattaa lähes aivan kaiken.

Asuin 1970-alkua Kesälahden Varmonniemessä Unto Kupiaisen kesämökissä talvea. (Kirjoitin siellä Sininen delfiini kokoelman.)

Lahden toisella puolella oli toisaalta Neuvostomaan raja (näkyi yläkerran huoneen ikkunaan ja yhdessä niemenkärjessä naapuri, jonka valo iltaisin tuikki Varmonniemelle.

Kerran sieltä tuli yksi asukas käymään, pyysi minuakin kylän lentopallojoukkueeseen. Jutustellessamme mainisti jäsrvenselän yli tuikkivista valoista että on iltaisin aina mukavaa kun minultakin tuikkii valo.

Kun muuten on pimeätä, paitsi pilvettöminä öinä jokunen tähti ym.

Missähän päin Suomea oli se Vesaisen lastu virralla, jonka uudisasukas näki veistäessään itselleen pirttiä. Otti kiukuissaan petkeleen ja teilikirveen ja lähti mokomaa tunkeilijaa karkottamaan... Vai miten se ennen sotiamme kirjoitettu historianpätkä menikään... :-(