Tulevaisuudessa on kuplaraharosvouksen tummennettuja pilviä, siitä ei päässene minnekään karkuun. Wall Streetillä pieni porukka on herännyt epäilemään kaikkien raharosvojen iso-isän olevan siellä. Yrittivät vallata jonkun sillankin, Brooklyn Bridgekö se oli. Outoa, eikö? Onneksi virallinen taho lakaisi ne talous-huhheiluun jälkiheränneet pahnoille; esivalta näytti todellisen karvaisen kämmenensä, ja löi.

Walt Whitmanilla on hieno runo Brooklyn Ferrystä; silta rakennettiin vähän myöhemmin. Siinä Walt-setä mietiskelee länteen hiipuvasta auringonlaskusta. Runon on suomentanut kokoelmaan Tähtien väri (WSOY 1992) Ville Repo. Viljo Laitinen julkaisi myös oman suomennoksensa vuonna 1954.

Netistä löytyvät Whitmanin kaikki versiot Brooklyn Ferrystä. (CROSSING BROOKLYN FERRY, alunperin Sun-Down Poem. kts arkistoja: http://whitmanarchive.org/published/LG/index.html
Oma suosikkini - olen kai sen jo kerran maininnutkin - on kolmannen Leaves of Grass (1860) version CROSSING BROOKLYN FERRY sivuilla 379 - 388.

Jossakin kulkee rahaa (rekkalasteittain!) joka virtuaalisuudesta huolimatta pukkaa kuitenkin muuntumaan oikeiksi riihikuiviksi setelirahoiksi.

Miten tässä näin pääsi käymään. Kuka on kusettanut ja ketä.

Turussa on alkanut jonkun lännestä meille työnnetyn myrskyn liepeet heiluttelemaan pilviä. Pihalle kerääntyy ruskeita lehtiä, pihalle kerääntyy keltaisia lehtiä ja kun ne tänään haravoi piiloon kompostiin tulevan kesän kastematoja ruokkimaan niin heti selän takana pihalle on liihotellut taas uusi joukkio erilaisia lehtiä. Juuri nyt sadepilvet vetävät henkeä, kuten tupakoitsijat vetävät välillä haikuja?

sateen jälkeen sees
tyhjätyt sadepilvet
yhä kosteita

tai puista:

keltainen lehti
musertuu posteljoonin
tuottavaan työhön

Tuottavuus on työmarkkinoilla wall-street-vaikutteinen kirosana.

Sen lisäksi että lounaasta lähestyy tuulia niitä tuntuu syntyvän ihan muutenkin. Tuleeko myrskyinen syksy, entäs Äänetön Talvi? Tai mykistetty.

Kuka lohduttaisi kansainvälistä köyhää osakekeinottelijaa.