Eduskunnan sirkusta seuratessa tulee mieleen vanha arvostus vähäpuheisia kohtaan. (Tosin julkinen pienen perjantaipullon ylistys tuo tietysti ääniä eräiltä...)

Issalta vuodelta 1821:

vähäpuheinen
varis lentää eteenpäin -
syksyinen sade

Kun merellä on käynyt tuuli eivät aavat ihan heti hiljene. Seuraavan löysin Kushiro Hokkaidolaisen aikalaisten muistiinpanoista:

Tuulen tyynnyttyä
meren kohina kuuluu
vieläkin tänne.