Runoilijan kulmanopeuskerroin

Keltainen lehti
kellii tihkusateessa -
iloinen syksy

Kävin eilen kaupungilla syksyisen pehmentävässä vihmusateessa virkistymässä. Ylläoleva kuva kaappaantui digikortille. Teksti on toisinto yhdestä muualle kirjoittamastani näpsystä.

Jatkoin Toivo Laakson Kesken kaiken - kokoelman selailua.

Mietin Toivo Laakson tekstien graafista kulmanopeuskerrointa, miten lauseen sanajärjestys tekee sanomasta erisävyisen.

Syksyn lehtiä
putoilee märkään maahan -
hersyvät puut

(Tikkis lokakuu 2011)

Toivo Laakson teksti ei kolisi, pehmustetut kulmat, lukijan sukellus. Häntä lukiessa ei tule tunnetta että lukija tarvitsisi turvavyötä, vauhti ei huimaa vaikka ajassa ja paikassa viiletellään niin että syksyn lentelevät lehdet tuntuvat sukulaisilta.

Katukiven pintaan on jäänyt pyörre.


(Toivo Laakso teoksessa Kesken kaiken, sivulla 75.)

Kts myös:


http://juhanitikkanen.blogspot.com/2011/10/toivo-laakso-kesken-kaiken.html


http://juhanitikkanen.blogspot.com/2010/04/toivo-laakso-2.html


http://juhanitikkanen.blogspot.com/2010/04/toivo-laakso.html

ja myös:

http://mataleena.blogspot.com/2011/10/siina-taiteen-tehtava.html


http://mataleena.blogspot.com/2011/09/feressi-liehuu.html


http://mataleena.blogspot.com/2010/04/tuule-kuin-pauhaisi-dostojevski.html