Mietin Kirjailijaliiton syyskokouksessa istuskellessani ja erivärisiä äänestyslippuja täytellen että moni säännöllisessä (pakosta, ansaitakseen itselleen ja perheelleen Lidlin tarjous-näkkäriä) ansiotyössä oleva kirjailijakin voisi silloin tällöin jäädä vuorotteluvapaalle.
Turun ilmasto oli eilen esi-myrskyinen; puiden latvoissa melskasi kovia tuulia niin että vanhat puut ihan innoissaan heiluivat ja muistelivat nuoruuden hurjaa elämäänsä.
(Elämän monikko = eläimiä? vai elimiä ?-)
Tuuli heiluttaa
ennestään märkää oksaa -
pusero kostuu
Siivosin pihalta vanhoista puista katkenneita oksia; poltettavat oksat odottamaan tulevaa kylmäkautta ja mehevät lehdet takapihan kompostiin antamaan ensi kevättä varten onkimadoille kasvun mahdollisuuksia.
Kun pääsin sisälle ja heitin näppylähanskat nurkkaan ulkona taivaalla repesi pilvi ja isoja pisaroita huuhtoi muutenkin huuhdoton ikkunan ulkoa päin.
Päivän aiheeseen vielä yksi kolmirivinen:
Sadekuurojen
vuorotteluvapaalla
pilvi repeilee
Ps.
On siinä tavuja, mutta onko siinä sisältöä, kas siitä epäilys?
Ps2:
http://www.mol.fi/mol/fi/00_tyonhakijat/04_vuorotteluvapaa_ja_osa-aikatyo/index.jsp
Tekstit
3 kommenttia:
Mitä tulee elämä-sanan monikon partitiiviin niin olen nähnyt sen kirjoitettavan että elämiä. Sitä olen sitten käyttänyt itsekin.
Oikeestaan ei se muuta vois ollakaan, koska monikon ekamuoto on elämät. "Mitä mieltä olit heidän elämistään?", täysin mahdollinen kysymys.
;-)
Elukoiden elämät
elämöivät.
Elintestamentit.
Ihan foneettisesti välttäisin vaistonvaraisesti koko sanan käyttöä.
Muuten terveisiä!
Jep, on se aika pahankuuloinen sana.
Lähetä kommentti