Projective Verse, by Olson

Muotoa ei voi olla ilman sisältöä.


Olson julkaisi kirjoitelmansa "Projective Verse" jo vuonna 1950.

Siihen törmää vähän väliä ihmisten viittauksissa ja kirjoituksissa. Teksti on netissä, ja saattaapa olla jopa suomennettukin?

Siitä on lainattu yhtä lausetta tiuhaan:

Muoto ei ole koskaan enempää kuin sisällön laajennus.

Sisältö, julkistuessaan, on aina jonkin muotoinen.

Kun muoto alkaa murjoa sisältöä
se muuntuu valheeksi?
Ja uudeksi sisällöksi?

Nyt on tullut tavaksi että uusien muotojen rakentaja (vanhoista) omistaa sen sisällön?

Kuka uskaltaa kysyä kuka omistaa uudelleen muotoillun sisällön?

Facebook omistaa Sinut.

Jos minä teen tekstiä vanhalla Microsoftin Wordilla ja käytän siihen Nokian lume-puhelinta, joka muotoilee tekstin luettavaksi tirkistelyä varten tehtyyn ruutunäyttöön, niin kummalla on siihen tekstiin oikeus, Nokialla vaiko Microsoftilla.

Entä jos käytänkin Linux-kännykkää?

Facebook sanoo omistavansa kaiken materiaalin mitä heidän tallentimillaan on tallennettu ja näytillä.

Kuka omistaa
kellojen tikityksen
kun vieteri katkeaa

Charles Olson porautui tekstin syntymiseen ja olemukseen sinällään vuoden 1950 kirjoitelmassaan. Ei ollut Facebook vaatimassa omistajilleen bonuksia, Microsoftin autotalliakaan tuskin oli otettu tuotantosuunnitteluun, ja Nokiakin taisi olla hyvälaatuisia kummisaappaita.

Oi syksyn koivu!
tuhlaat kaikki lehtesi
talven tallata!

Eilen asunto-oyn pihalla alkoi haravoinnin vuodenaika. Haravoin pihapolulta soraa näkyville ja pehmeästi jaloissa kahisevat kuivaneet (=kuolleet!) lehdet saivat kyytiä takapihan lehtikompostiin.

Lopun alkua ja uuden odottelua.

Pudonneet lehdet
eivät ole enää puun omat
kuin kesäkuvissa

Olsonin Projective Verse mm täällä näin:

http://www.poetryfoundation.org/learning/essay/237880

Huom, kuusi sivua!