perjantai 5. lokakuuta 2012

per jantai





Kurkkasin aamuvarhaisella (noin klo 10; aurinko oli sairasvapaalla, palkattomalla?) keittiön ikkunasta pihalle.

  
Syksyistä lirinää, 


          piha tulvii että 

jos sinne menisi tohveleilla 
 
     niin ei jäisi jälkiä 
                             sillä
 
veteen mitään jälkiä 
  


Tulee muistuma Rauman satamasta, siitä pääsee amerikkaan.

Keitin kannullisen kahvia,
hain Inkun mielikupin ja vein hänelle
tuoretta
vasta
keitettyä
suodatinjauhekahvia,

kahvipapujen tislettä,

kaapista viimeisen piparin


tänään pitäisi käydä kaupassa, edes,
piparit on loppu!


On nähkääs Inkun nimmarit

ja sitä pitää vähän juhlistaa



Syksyn sateiden
lokakuun vesijuhlat
loruvat maahan



4 kommenttia:

quijote kirjoitti...

Suussa sulavat ja sydämessä palavat kiitokset! (Ei sentään kaappiin unohtunut laivakorppu.)

Mataleena

Ripsa kirjoitti...

Ah, onko laivakorppu omanlaisensa sokerikorppu? Se oli hyvää sadesäällä: hopeatee ja sokerikorppu, kun tuli pihalta läpimärkänä ja hyvillä mielin.

Piti mennä rosvoa ja poliisia Tulenheimon metsässä, uhalla kiivetä aidan yli ja näyttää taskulampulla tietä, kun sade synkensi metsän.

Ripsa kirjoitti...

Ja sadetta pitäessä: hauskaa nimipäivää, Mataleena!

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Hyvin meni nimmaripäivä!

Sokerikorppu ei liene laivakorppu.

Niitä kai joskus ihan varta vasten valmistettiin, säilöttiin purkkeihin jotta säilyvät pitkät merimatkat.

Asia erikseen pelastusvenekorput tai "piparit". (Piparit koska pieniä?)

Niiden avulla jotkut pelastusvenematkalaiset selvisivät.

Ja vai että rosmoa ja polliisia. Taskulamppu että poliisi ei eksy.

Mataleena leipoi juuri leivän, sen tuoksu on nyt keittiössä.

Ja muutenkin paistaa aurinko.

Lunta ei ole kuin pakastelokeroissa, jos sieltä raapii. - )