pahuksen kylmää --
jätin bambuluudan
männyn juurelle
Taigi (1709-1771) on aamulla mennyt pihalle luutiakseen bambu-luudalla lunta polulta. Käsiä kuitenkin paleli kylmässä niin että hän palasi sisään lämpimään. Siellä luuta odottelee männyn runkoa vasten kylmässä. Sanan "pahus" voisi korvata jollakin ylätyylisemmälläkin sanalla, kenties?
Kävin eilen Helsingissä. Kun työnsin nokkani pihalle sitä kirpaisi kylmä ilma. Pihan valkealla lumella oli yhdet kissanjäljet.
pakkasyö --
kissan jäljet lumessa
huurteessa
Aamun fiasko - Pendolino oli myöhässä. Paluumatkalla juna ei edes lähtenyt aikanaan; yksi vaunu ja veturi oli kadoksissa. Minulla oli jo lippu siihen junaan joten en lähtenyt Kamppiin linja-autoasemalle. Puoli tuntia myöhässä veturi löytyi ja touhukkaana pikajuna porhalsi rantaradalle kohti Turkua. Ostin tölkin olutta.
Inkoon maisemien kohdalla pöllyävän lumen takana kailotti helmikuun laskeva päivänkajo eteläisten metsien taa.
Juna myöhässä,
helmikuun illankajo
taas samaan aikaan
Tästä kokeilin vaihtoehtoista versiota, hieman virittämällä veivasin siitä hay(na)kun:
Helmikuun
auringonlasku myöhästyy
kuten myös Pendolino
Pääsin perille Turkuun, eikä minulla enää ollut kummenpaa kiirettä. Polkupyöräni odotteli minua hyisessä pikkupakkasessa polkupyörätelineellä. Kotona sain kupin lämmintä kahvia ja ryhdyin katselemaan tosi-reality elämää TV.n uutisista.
En enää miettinyt pikajunien sieluja.
lumipyry --
pikajuna myöhästyy
omia aikojaan
Tekstit
2 kommenttia:
Ilmankos minun selkä/lonkka/polvivaivaisen ei tee mieli matkalle!
Tykkäsin näistä tosipaljon! Ehdotan että printtaat koko kasan - siis junia koskevan - ja lähetät VR:n korkeimmalle johdolle ja varmuuden vuoksi myös Hesan ja Turun asemapäälliköille.
Haikut taipuvat nähtävästi myös nykyaikaan ja huumoriin. Siksipä se luutaa kaipaava erakkokin siinä ensin.
Basholla on paljon kertomuksia siitä, kuinka hänen täytyy yöpyä milloin missäkin hökkelissä ja aina on kylmä. Niin ainakin siellä pohjoisen teillä.
Basho tuntui käyttäneen riisiviinaa lämmikkeenä. Ja sitten lapset kiusasivat juoppoa runoilijaa.
Moi Ripsa!
Toki matkailu aina avartaa, ainakin kukkaroa. Junassa olisi ihan mukava lipitellä kahvia ja muutakin aikansa kuluksi ja kenties ventovieraan matkustajaystävän kanssa höpötellessä.
Tuossa Pendolinon kahvilassa nimittäen tuo onnistui, mutta ei enää istumapenkissä; kun menin siinä Fiasko-Pendolinossa käytäväpaikalle istumaan niin ikkunan ääreen aikaisemmin paikkansa ostanut ukko mulkaisi minua pahasti, että mitä minä siihen hänen lähelleen änkesin...
No kun nettiautomaatti minut siihen käski, ja Pendolino-lisänkin OP-pankin tililtäni VR-rahastuspalvelu vei...
...
Basho on juu upeaa! Parasta siellä oli yksi teksti, josta Bashoo oli itsekin innostunut, mutta myöhemmin huomasi että pahus, vuodenaikasana unohtui / jäi pois, eli ei se siis ollutkaan haiku .
No ei kutsuta sitä sitten haikuksi vaan kolmiriviseksi. Niin helppoa se on.
Juu, kiehtovia juttuja, mentiin niitä kylmiä majoja oikein hakemaan ja sitten siellä kädet täristen piirreltiin niitä kuolemattomia 17-tavuisia yhdelle riville, joskus jopa yhdellä sutaisulla. Hmn, ei ihan tavuja liene, mutta sinnepäin.
Miten ne piti kirjoitustussinsa pakkasilla juoksevana? Ja pensselin jouhevana?
Lapsissa asuu aina ystävä ja totuus!
Ja koska tämä on runoblogi eikä polittisten kannaottojen tukifoorumi, niin alla kolmelle riville aseteltu lause:
Asemapäällikkö
huiskuttaa vihreää valoa
lumiselle junalle
Lähetä kommentti