Hyvä ystävämme lähetti joulukortin. Osoitteeksi ennenvanhaan tavanomainen nimi, kaupunki ja maa. 2010-luvun Turun postilaitos kantoi kortin lootaamme. Hatunnoston aihetta. (Mutta ilmeisesti ei silti kovin suositeltavaa?) Minulla on joskus ollut samanniminen kaima Turussa, Inkerilla ei. Toinen samanniminen kaima asuu Helsingissä. Olen hänen kanssaan jutellutkin.
Kortin kuva löytyy Mataleenan blogista: http://mataleena.blogspot.com/2010/01/terveisia-uudesta-seelannista.html
kaukoposti saapui perille -- kolme pinkviiniä rannalla
Sisäpiirin juttuna tuo pinkviini koolla kirjoitettuna: erästä samassa talossa asuvaa asukasta toinen naapurimme nimitteli joskus pink-viiniksi. No nyt niitä on meillä kolme. Pinkkareita siis. :-)
Tekstit
2 kommenttia:
Joskus 60-luvulla oliko Kanariansarilta tuli mummolleni kortti, jonka vastaanottajatiedoissa luki "Vieno ja tytöt, Karkkila" eikä muuta. Mutta perille siis tuli. Voin kuvitella, vaikken tahdo, millaista sääliä tuommoinen merkintä aiheuttaisi jälkimoderneissa eurooppalaisissa postilaitoksissa. Viimeistään Ilmalassa kortti heitettäisiin roskalaatikkoon.
Nykyisin postia tulee pääasiassa sähelömuodossa. Laskujakin; olen itse niin jopa sallinut.
Postilaitosparka lienee menossa kohti unholan aikoja.
Ei sekään ihan hyvä asia ole.
Mutta eniten tulee tilaamatonta postia: Sinnikkäät pillerinpyörittäjät uskovat että kyllä minkä(kin) joskus vielä vieteri-pillerin tilaan ja maksan. Siinähän uskovat.
Pikkupoikana asuin pienen aikaan mummolassa, tuolla nk. korvessa. Kävelin postilaatikolle n. 1 km hakemaan mummolle hänen Uusi Aura - lehtensä. Toin samalla mummon naapurille Turun Sanomia. Alakouluikäiselle seesteistä puuhaa, vieläkin mukava muisto.
Ai että lapsityövoimaa?
kaukopostilaatikko --
metsän kohdalla
susivapaa korpi
Lähetä kommentti