Jusu Annala, Filé

Jusu Annala,
Filé,
Ntamo 2009,
64 sivua.

Ntamon ahkeroimaa runokokoelmien virtaa. Ntamo on viimeaikoina käyttänyt Kirja kerrallaan digipainoa. Teoksia ei loju varastoissa, ne pitää yksi kerrallaan tilata. Lulu.Com toimi muuten nopeasti ja luotettavasti mutta lähetyksien laskussa postin kulut näkyivät merkittävänä kulueränä. Sama ongelma Amazon.Com-kirjojen kanssa. Amazonin kilpailuetua on lisännyt dollarin halpa hinta. Nyt se on tasaantumassa, ja mikäli taloussekasorto jatkaa samenemistaan niin jatkossa Euron ja Dollarin kurssierokin saattaa häilyä.

Jusu Annalan Filé on kokoelmien Paella (2008) ja Adieuxit (2008) jälkeen hänen kolmas kokoelmansa. Hän on syntynyt vuonna 1974.

Filé voisi olla kuusikymmenluvun suomalaisia lauluja; synteesiä ennen August Ahlqvistin Suomeen pakottamaa eurooppalaista loppusointumatematiikka ja perussuomalaisen suuhun ja haitarin soittoon sopivaa tekstiä. En ole erityisen hyvä tuossa iskelmäpuolen analyyseissä, eli lienee parempi että en sitä painota sen enempää. ?-)

Kas, herra Pegasos, vanha ruuna, 
raahustaa eespäin, päätään roikottain. 
Yllään palttoo, lierihattu, salkkuna 
on vaneerinen matkalaukku vain. 

(Sivulta 50 runon pegasos, vanha ruuna aloitussävelet.)

Iskelmärunous on painettuna, ilman nuotteja, aneemisen tuntuista. Pitäisi kuvitella keihäänheittäjä Rautajärvi laulamaan sydän värähdellen ja Vili Vesterisen hanurin taustalle. ;-)

Mitallisuus Suomen runoudesta ei ole minnekään häipynyt, kenties päinvastoin. Niitä kirjoitetaan jatkuvalla innolla ja paatoksella. Niitä ei vain pahemmin julkisuudessa julkaista, ne eivät kilpaile Tanssiva - mesikämmen - sarjassa. Ja niitä luetaan vain sisäpiirien juhlissa.

Toinen asia, jota myös mietiskelen; Mihin Suomen runous kulkee, julkisesti. Ja mitä on julkisuus. Onko vain Hesarin taustalla painava kirjatalo ainoa sallittu julkisuus. Onko kirja kerrallaan julkaiseva kustantamo julkista runoutta. Ovat, sillä esimerkiksi Turun Kaupunginkirjastossa näitä löytyy vankka valikoima. Eli taas yksi lisäpiste Ntamolle päin!

Jusu Annalan Filén runokieli on alue johon en tuon enempää sukella; fontti on oireellisesti normaalia suurempaa, eli keski-ikäiset tekstien lukijatkin saavat siitä kevyesti selkoa. Siitäkin irtopiste Jusulle ja Ntamolle.

  
On vartalosi 
halujen saartamana 
muodokas, tosi!
 

Runon sivulla 30 otsikko on: haiku vartalollesi
Jusu on ollut innoissaan kun on saanut puristetuksi riveille 5-7-5 tavua, vieläpä loppusoinnut; rivin 1 -osi ja 3 - osi päätteet. (Pöh?)
Senryu-lahkoon sen ensiksi kippaisin. Kunnioitettava harrastuksen osoitus, silti.
Jos Jusu tuon on oikeasti kieli poskella vakavissaan sorvannut niin kiinnostaisi mitä hän jätti sorvatessa syrjään. Sillä tekstissä on ytyä, sisusta. Sanoisin.
(Mutta haiku se ei ole.)

Mietin kirjaa pitkään selailtuani että kumpaa Jusu tarkoittaa kirjan nimellä, data-tietuekasaa tai hellalla paistuvaa ruokaa. Kysyttäessä kunnon runoilijan tapaan U2-maisesti, että molempia. Tietenkin.

Runous on aina arvoitus. Ainakin hyvä runous.