Esa Mäkijärvi, Yökiipijä (2007)

Pohdin joskus kun ei ole muuta ajateltavaa että miten teksti muodostuu. Lumikinos joka ilmestyy tuulessa, sen lisäksi tarvitaan lumisadetta, tai siten että aiemmin tullut irtonainen lumi liikehtii ja asettuu kinoksiin.

Joitakin lapin mäkiä katsellessa mietin että niin nekit ovat tänne tulleet, tunturit. Jääksi muuttunut tuuli työntää kiviä kinoksiksi, tylpiksi, nousemaan senverran maasta ylös että jos jään lähdettyä kiipeää kivisen mäen laelle niin sieltä näkee seuraavan kivisen mäen laelle asti, ja sen ohi etäämmäs.

Sen minkä silmillään hyvin näkee ei kannata erikseen lähteä vaeltamalla sitä katsomaan. Etenkin kun samaa kiveä sitä on joka puolella, ihan ilman edestä. Rumaa.

jos olisin kello lakkaisin käymästä luonasi.
(Esa Mäkijärvi, Yökiipijä teoksen sivulla 51.)

Ettäkö liikkuva jää jättäisi sellaisen mäen kuten vaikkapa Ailigas-tunturin korkeammaksi kuin muut samasta kivestä raketut mäet.

 
Lumikinos 
kukkii tuulen tuomana -- 
vallan kumous
 

(Tikkanen tammikuussa 2010.)

Löysin Esa Mäkijärven Yökiipijä runokokoelman kirjahyllystäni, olin merkinnyt joitakin sivuja muistiin kuin olisin siitä jo jotakin kirjoittanut. En kuitenkaan löydä blogistani Esa Mäkijärvestä muuta mainintaa kuin Ron Sillimanin kohdalta. ? Jäikö siis aikoinaan kesken, joku muu ähfääri sotki aikeen.

On viivat jotka ovat käärmeitä kun ne kiemur-
televat omiaan.

Mäkijärven runo Viivat sivulla 11. Minä kirjoitan suurimman osan runoistani ensin lyijykynillä vihkoihin. Etsin sanoja, haen joitakin rivejä sopimaan keskenään:

 
HB:n lyijynraskas diplomatia --  
harmaat rivit 
päättämättömiä
 

Tikkasen vuonna 2010. Mäkijärven Yökiipijä ilmestyi Ntamolta vuonna 2007, 68 sivua. Ote runosta sivulla 44:


(kylmä, reittä pitkin kiipeävä runous)

ja juuri siitä hetkestä alkaa valon mystee-
ri selvitä kun mies katsoo kätensä
päähän ja laskee sormet.



Minä en laske sormiani, tiedän että niitä on viisi, ainakin jos haritan ne levälleen enkä piilota peukaloa keskelle kämmentä.

Lyijykynällä kirjoittaminen ei ole sukua puikoilla riisin syömisen kanssa. Nälkä ajaa ihmiset jatkuviin, himo runoihin ei niinkään, eikä se ole edes sama kokemus.

Monipuolinen ja vaihteleva elämä on sivistynyttä kulttuuria. Esa sanoo sivulla 16:

puhetta intohimosta mutta miksi pelkkää puhetta
menisin paikkoihin joissa aurinko ei ole käynyt.


Ulkona on viileätä, pakkaskeli. Uuni hohtaa lämpöä. Viihdyn sisällä, luen Esa Mäkijärven Yökiipijää. Hiljaisesti etenevä tekstin ääni peittää taustalla kolisevan telkkarin, se ei häiritse sillä sekin kuuluu maisemaan, kuten Yökiipijä kuuluu runouteen. Kun sitä lukee löytää äänen. Ne muodostuvat sanoista, riveistä.

Vaimo kysyy tähän väliin että tuleekohan Paavo Väyrysestä seuraava presidentti.

mikä ero on heijastuksella ja oikealla näyllä

(Mäkijärvi sivulla 28.) Kirjoitin tämän Turun Raunistulassa, tammikuussa 2010.
On niinkuin talvella pitääkin olla. Ulkona -16 astetta, mukavasti lunta. Sisällä +22, uuni on vieläkin kuuma.

Tikkanen Juhani
runoilija

Muutama linkki:
- Esa Mäkijärven blogi.
- Yökiipijä Ntamon sivulla
- Kirjan pdf saatavana / luettavana Nocturnosta
- Mäkijärven toinen teos, Kolibrilla pesänsä mustien liljojen sydämessä Lulu.Commissa.
- Mäkijärven toinen teos, Kolibrilla pesänsä mustien liljojen sydämessä Ntamossa.
- Kiiltamadossa essee Yökiipijästä.