Sinikka Tirkkonen, Unohdus. Ntamo 2008

Sinikka Tirkkosen Unohdus-kokoelma on ilmestynyt kustantamo Ntamolta kuluvana vuonna 2008.





Sinikka Tirkkonen on syntynyt vuonna 1954 ja hän asuu Varkaudessa. Esikoiskirja Halla ilmestyi vuonna 1985, toinen kirja oli Luvaton elämä vuonna 1987 ja Miten peiliin kirjoitetaan vuonna 2003. Hän on saanut mm. Valtion kirjallisuuspalkinnon ja Runeberg-palkinnon.

Nyt Ntamo saa olla ylpeä julkaistessaan tämän hänen neljännen kirjansa, runokokoelman Unohdus. Ntamo on nopeasti noussut Suomen runokustantamoiden eturiviin yhdessä Savukeitaan ja Nihil-Interitin kanssa. Nihil on pienen aikaa tosin keskittynyt enemmän äänenkannattajansa, Tuli & Savu - lehden julkaisemiseen.

Kokoelman ensimmäinen runo on vahva avaus:

Andrei Tarkovskille 

Minä kaipaan aikaa, jolloin minulla oli silmät. 
Olen tullut perille.
Tapetti on repeillyt. 
Kosteassa äidillisessä metsässä aika kääntyy. 

Eka rivissä on suora viesti että silmiä ei enää ole. Toinen rivi kertoo täyttymyksestä, perilletulosta. Onko maailma nyt valmis, sokea?
Kolmannen rivin näen Tarkovskilaisena ja se linkkaa ajatukset Tarkovskin mielialoihin, maisemiin. Loppurivi kietaisee runon suomalaisittaiseen lämpöön, äidillinen metsä. Tässä runossa viihtyy vaikka siitä saa draamaakin näkyville.

Kokoelmassaan Sinikka Tirkkonen mainitsee Kalervo Palsan, jonka Beckett (1969) teoksen kansikuvassa on.

Teos päättyy sivulla 70 riviin:

Älkää tuhotko tätä maata, älkää sortako viatonta mieltä!

Kirjoitin tämän heti tultuani lauantaina 4.10.08 Turun Kirjamessuilta, josta teoksen messuhintaan hankin. Kiitos siitä kustantaja Leevi Lehdolle.

Vielä on mahdollista suunnistaa 
kuin lintu tähtien mukaan, 
erämään kielen ohjaamana, 
vielä on mahdollista rakentaa havuvuode metsään 
ja kumartua yöllä tulen eteen
yllä pohjoisen sydänmaan taivas,
vielä on jäljellä villi katse, vapaa reviiri.
...

(Sivulta 67.)


Bloggaaja
Mataleena julkaisi 17.10.2008 syvän analyysin Tirkkosen runoista!
(http://mataleena.blogspot.com/2008/10/tarkovskilainen-mets.html)