Joyce ja vuorovesi

Vuorovesi muistuttaa rannalla kuivin jaloin tepastelevaa ihmistä merien voimasta. Kaksi kertaa vuorokaudessa vuorovesi nousee, ja laskee. Sitä on hankala estää.

Vuorovesi ei valehtele. Se seuraa kuten kuu seuraa aurinkoa myrskyissä, tyynissä.

Sateesta vuorovesi ei kastu
sillä ei ennestään märkä sen märemmäksi enää kostu.

Samalla perusteella vuorovettä ei kannata yrittää lahjoa olemaan kenenkään puolella ketään vastaan. Se harmittaa joitakin. On vaarana että vuorovedestä ei saa keskustella, että vuorovesi määrätään julkisesti olemaan vain epävakaata vettä.

Kurkkasin Issalta pari vuorovesijuttua, nämä molemmat vuodelta 1804:

laskuvesi
pehmeän pehmeässä sateessa ...
tulee pimeätä

Selityksenä että rannoilla on porukkaa keräämässä simpupoita laskuveden paljastamalta rannalta. Sade ei sinällään haitanne mutta pimeys on tunkemassa maisemaan. Laskuveden jälkeen pimeässä vaanii nousuvesi.

Hui. Ja toinen Issa äskeisen kaveriksi:

laskuvesi
naiseni taloon
on pitkä matka

Tämä viimeinen on kommentti Tikkikseltä:

sateen ropina -
vuorovesi-ilmiö
hengittää ääneen