Turun taiteiden yössä Pienen Kirjapuodin tilaisuudessa esiteltiin uutta Leevi Lehdon suomentamaa James Joycen Ulysses - kirjaa. Kustantanut Gaudeamus. Kuvassa yksityiskohta kansilehdeltä.
Siitä pätkä, joka kertoo jutun Kildaren jaarlista kun tämä oli sytyttänyt Cashelin katedraalin tuleen. Tunnetko sen? Olen kirotun pahoillani että tein sen, sanoi hän, mutta vakuutan Jumalan nimessä että luulin arkkipiispan olevan sisällä. Mutta ehkei hän kumminkaan pitäisi siitä.
Lehdon suomennoksen sivulla 268. (Saarikosken versiossa sivulla 226.) Alkuteksti:
—God! he cried. I forgot to tell him that one about the earl of Kildare after he set fire to Cashel cathedral. You know that one? I'm bloody sorry I did it, says he, but I declare to God I thought the archbishop was inside. He mightn't like it, though. What? God, I'll tell him anyhow. That was the great earl, the Fitzgerald Mor. Hot members they were all of them, the Geraldines.
Tarina on tosihistoriaa; Kildaren jaarli poltti Cashelin katedraalin vuonna 1495. Katedraali sijaitsee Tipperaryn alueella, 108 mailia (= n 170 km) lounaaseen Dublinista.
Yllälainattu kohta esiteltiin yleisölle. Eturivissä oli evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispa Kari Mäkinen. (Kari Mäkinen on yksi kirjoittaja Paavolaisen katse - kirjassa, joka esiteltiin Ulysseksen jälkeen. KustannusOY Avain, 2012. )
Joycen Ulysses tihkuu Irlannin historiaa. Siitä ei pääse eroon, eikä liene suurta syytäkään.
Suuri haaste: Kuka suomentaisi meille Finnegans Waken?
Tekstit
9 kommenttia:
Ei muuten onnistu. En usko. Minä olen esim. lukenut kyllä Joycen Ulysses-opuksen sillä englannilla, mutta Finnegans Wake on loppunut aina viimeistään sivulle 40 tai jotain.
Se vain ei natsaa suomen kans yhteen, ei millään. Muistan yrittäneeni kertoa suomen opettajatädilleni kirjasta, mutta kompastelin jo tarinassa niin pahasti, että kirjoittamalla ei olisi tullut mitään.
Kuulin läsnäolijoilta 16. kesäkuuta Hesan tilaisuudessa että oli ollut hauskaa lukemassa kirjaa. Kyllä tuo Odysseus on maailmankirjojen huippua, ei voi mitään.
Tottakai olen samaa mieltä, mutta innostuneena tuosta eilisestä Ulysses-boomista...
Itseasiassa pohdin miten se pitäisi tehdä: rinnalle alkuteksti niillä lähdeviittauksilla mitä hissukseen on esiin kaiveltu.
Niitä löytyy mm. netistä. Kasvattaa alkutekstin koon reilusti tuplakokoon. = yli 1000 sivua, riippuen sivukoosta ja fontista, mutta seuraamisen takia pitäisi pitäytyä alkuperäisessä sivujaossa.
Finnegan alkaa paikoin jo esiintyä kuten Old Testament & Psalms sovittuine kappaleineen, riveineen ja viittauksineen.
Suomennos etenisi tätä referoitua versiota työläämmin koska ilmeisesti alkuperäisen referaatit pitäisi kai perustella / selittää suomeksi ainakin aika ajoin erikseen. menisi söhläyksen puolelle?
Jos joku tuommoisen 2000 - 3000 sivuisen lausekasaelman suostuisi hyllyihinsä hankkimaan niin kuka sitä lukisi?
Toisaalta niistä viitekehyksistä tuntuu muodostuvan Joycen aikainen kulttuuripolitiikan vaikutekeräelmä joka sinällään on merkittävä?
Olen hihitellyt tätä Leevi Lehdon versiota ja tullut satunnaisesti vertailleeksi sitä Saarikosken suomennokseen. Nyt kärytin Saarikosken mielestäni pahasta riman alituksesta:
Alla alkuperäinen:
-- I will, says he, a chara, to show there's no ill feeling.
Gob, he's not as green as he's cabbagelooking. Arsing around from one pub to another, leaving it to your own honour, with old Giltrap's dog and getting fed up by the ratepayers and corporators. Entertainment for man and beast. And says Joe:
-- Could you make a hole in another pint?
-- Could a swim duck? says I.
-- Same again, Terry, says Joe. Are you sure you won't have anything in the way of liquid refreshment? says he.
-- Thank you, no, says Bloom.
Leevi sivulla 355, osalainaus:
Jumankavita, ei ollenkaan niin vihreä kuin kaalinnäköinen. (Selite: ei niin hölmö miltä näyttää.)
jne kappale jonka jälkeen:
- Voitko pistää reiän vielä yhteen pinttiin?
- Voiko uinti ankkaa? sanon minä. (Selite: Could a swin duck?)
- Samanlaiset, Terry, sanoo Joe. jne
Saarikoski tuosta ankkakohdan kahtapuolta sivulla 307:
- Vieläkö jaksat panna yhden pintin matalaksi?
- Samanlaiset, Terry, sanoo Joe. ,,,
Eli Saarikoski sai hepulin siitä että Joyce teki substantiivi Duckista verbin, joka on englanniksi joskus ihan toimivaa kieltä. Ja ohitti koko repliikin!
Ihan noin vain, lukijasta piittaamatta.
Paheksun, ja tästä eteenpäin Saarikosken käännökseen pitänee suhtautua kevyemmin?
Huijauksista ja rimanalituksista ei pitemmän päälle tahdo selviytyä. Kuten Moby Dickin eka suomennos sensuroi kirjan alusta Ismaelin?
Saman tien koko Moby Dickin suomennos muuntui painonsa arvoiseksi hapokasta jätepaperia?
Mutta bloomsmaisen mehukasta näitä on tutkailla.
Turussa oli kaatosade ja kastuin kun tulin Lidlistä kassi puolillaan hyvälaatuista einestä. Kesäsade ei muuten haitannut, enemmän virkisti...
Juhani,
muistan että noita oli aikamoinen lista noita Saarikosken virheitä vuosia sitten. Täysin mahdollista että sillä leikkasi kone joskus kiinni Joycen tekstiin. Kelläpä ei?
Ja ihan samaa olen miettinyt itte Finnegans Waken suhteen. Että kuka sitä lukisi? Meillä on King James Bible - se nykyistä edellinen englanninkielinen Raamattu ja meidän Leo löytää sieltä jatkuvasti sanoja, sanontoja ynnä viitteitä ja alaviitteitä ynnä sitä myöten pitäisi olla hurja teologinen kirjasto, että pääsisi selville mitä on tarkoitettu.
Väärinkäsityksiä varmaan sielläkin on. Että siis voisiko Finnegans Wakesta tulla uusi Raamattu, jaksaisiko joku kahlata pari kolme nidettä paksua juttua? Mutta se tulee mieleen heti. Muistan että pitkä ja polveileva selitysyritykseni tädille sai hänet vain pyörittelemään silmiään. Hän ehkä päätyi ajattelemaan että jos en kerta pysty sitä paremmin minulle selittämään, niin hänen puolestaan jääköön kirja kirjaston hyllyyn.
Tuli mieleen yksi tapa: hyperteksti. Se voisi olla hyvä kääntämistapa, jos kerta Lehtokin on vain viitannut alkuperäiseen. A swim duck on erittäin herkullinen juttu, mutta oliko tuo tuossa suomennos, siis Lehdon tekstissä? Sitten tuli mieleen toinen merkitys sanalle duck: duck down, eli väistää. Joyce on toivoton tyyppi, se kirjoittaa joka käänteessä niin tuhottoman monimerkityksellisesti että siitä tulee pää kipeäksi.
Niin, eilisen jälkeen olen sitten samanikäinen kuin sinäkin! Sain kiinni. Mutta ihan samalla tavalla innostuneesti hesalaiset tuntuivat ottaneen vastaan uuden suomennoksen.
Mielenkiintoinen tuo Leevin Ulysses joka tapauksessa on.
Voiko uinti ankkaa... luin sen alkuperäisestä niin että herralla itsellään kieli ui suussa kuin ankka tai jotain. Joyce nyt veivasi kokoajan lauseita, sanojaan...
Mutta jotenkin niissä on kuitenkin jotain elämänmakua, ne jotenkin ymmärtää kun antaa kielen käydä suussaan.
Tuosta 100% oikeellisuudesta en myöskään oikein tiedä. Mutta tämä yksi herkkukohta kun oli kokonaan Saarikoskelta kiireessä yliviivattu. Olisi edes kääntänyt väärin, eli että Osaisko ankka uida räpiköidä
(jos vielä juotaisiin yhdet ennenkuin lähdetään tien päälle, eli On The Roads...-)
Joku ne virheet on joskus kaivellut, ihan vaan alkoi kiinnostamaan.
Ja kuka todella tietää mitä Joyce todella ajatteli Tapahtuneen.
Aika piereskelijä. ;-)
Ensin juopottelukohtauksesta lisää:
Lainasin kirjastosta Bonniersin vuoden 2012 uuden käännöksen Ulysseksesta, ja kaivoin sen sivulta 310 tuon "juopottelu"-kohtauksen:
kuuluu näin: "Joe säger: - Kan du klämma i dig en pint till?
- Säkert som jajamän i kyrkan, säger jag. "
Siis "- varmasti kuten joojoomies kirkossa." Vaikö?
Kyseessä siis joku Irlannin monista sanonnoista, kai? Kääntäjä Erik Anderssonilla on runsaasti selityksiä, mutta ei tähän kohtaan. Kyseessä siis yleinen sanonta jonka kaikki tietävät...
Jatkoa seuraa...!
Sitten vuorovedestä ym:
Lainaus alkuperäisestä, Joycen Ulysses:
... shadows... the woods
... white breast... dim sea.
(He stretches out his arms, sighs again and curls his body. Bloom, holding the hat and ashplant, stands erect. A dog barks in the distance. Bloom tightens and loosens his grip on the ashplant. He looks down on Stephen's face and form.)
BLOOM: (Communes with the night) Face reminds me of his poor mother. In the shady wood. The deep white breast. Ferguson, I think I caught. A girl. Some girl. Best thing could happen him. (He murmurs)... swear that I will always hail, ever conceal, never reveal, any part or parts, art or arts... (He murmurs)... in the rough sands of the sea... a cabletow's length from the shore... where the tide ebbs... and flows ...
(Silent, thoughtful, alert he stands on guard, his fingers at his lips in the attitude of secret master. Against the dark wall a figure appears slowly, a fairy boy of eleven, a changeling, kidnapped, dressed in an eton suit with glass shoes and a little bronze helmet, holding a book in his hand. He reads from right to left inaudibly, smiling, kissing the page.)
Lainaus vapaamuurarien teksteistä:
"having my throat cut across, my tongue torn out by its roots, and my body buried in the rough sands of the sea at low water mark, where the tide ebbs and flows twice in twenty-four hours, should I ever knowingly violate this my Entered Apprentice obligation."
Vapaamuurarin vala ei siinä minua niin kiinnosta mutta tuo vuorovesikohta:
”meren karkeilla hiekoilla… touvinmatka rannasta… missä vuoksi ja luode …” (Leevi Lehto, sivulla 644, ja P. Saarikoski sivulla 549: ”Meren karkeilla hiekoilla... kaapelin matkan päässä rannasta… siellä missä vesi virtaa ulos… ja ylös …” Erik Anderson sivulla 612: ” på havets djupa bankar… en kabellängds från strand… där ebben råder … och flåden …”
Saarikosken olisin odottanut sanovan ”vuorovesi” eikä pelkkä vesi. Ja oliko kyse touvinmatkasta vaiko mittayksikkö kaapelista? Kaapeli on 185 metriä tai entiseen aikaan ankkuriköyden pituus. (kymmenesosa merimailista kuitenkin siis.) Touvi lienee myös ainakin lähellä, kuka nyt rannalla vuoroveden rantaviivaa heilutellessa pari kertaa vuorokaudessa tuota etäisyyttä tarkkuusmittanauhalla mittailemaankaan ?-)
Lopun olisin maiskutellut tarkemmin? Esim. Missä vuorovesi laskee… ja virtaa …
’ebb and flow’ myös tunteidenkin kohdalle otettuna tunteiden aaltoiluna.
Joyce puhuu vuorovedestä pitkin kirjaansa usein. Vuorovesi on hänelle tärkeä osa Dublinin, ja Irlannin, luontoa. Rannoilla aina läsnä.
Irlantilaisella Edward John Moreton Drax Plunkett, Dunsany 18. paroni (eli 24.7.1878 – 25.10.1957) on myös
”Where the tide ebbs and flows” niminen kirjoitus. Oliko Joycen tuttu?
Kurkkasin myös Jack Londonin Tales of the Fish Patrol, 1905 tekstiä, ”And where the tide ebbs and flows, the Chinese sink great bag-nets to the bottom, with gaping mouths, into which the shrimp crawls and from which it is transferred to the boiling-pot.”
Lienee niitä.
Sanonta on siis merenläheisten maiden vakiintunutta seuraa. Lainattu sinne ja tänne. Mutta miten vuoroveden nousu ja lasku kuluu mistään eikä minnekään ikinä, muutu edes fraasiksi ?-)
Tämä on todiste taas siitä kuinka Leevi Lehdon uusi suomennos herättää mielenkiintoa ja innostusta. Ja jos oikein huomasin niin Tammi otti Saarikosken vanhentuneesta käännöksestä uusintapainoksen; olisi ollut oiva tilaisuus paikata nuo muutamat kymmenet lipsaukset? Vai estääkö tekijänoikeudet jälkikäteiset virheiden korjaukset?
Tuossa missä Saarikoski suomentaa että vesi virtaa ulos: muistan hyvin kun jonkun kielen opettaja (ruotsi, saksa, englanti, latina?) selitti vuoroveden suomentamisen niin, että kun vesi virtaa ulos niin se on vuoksi ja kun sisään niin luode (vai oliko se päinvastoin) ja sanoi sen päälle meille että suomentakaa ihan vain ymmärrettävästi että vesi virtaa ulos tai virtaa sisään. Sitten lisäsi että voitte tietysti sanoa että vuorovesi tulee sisään tai menee ulos.
Mutta hänen mielestään vesikin käy.Muistan tämän oikein hyvin, koska unohdin aktiivisesti vuoksen ja luoteen heti.
Tmä ON voinut olla myös Draamastudion käännös-kurssilla, jolla oli monia opettajia, mm. Väinö Kirstinä ja Kirsi Kunnas.
Joka tapauksessa vaihtoehtoja on. Hauska nähdä kyllä että ruotsiksikaan ei ole suomennettu ankkaako uin tms. Ja Lehdolla oli sitten vinkki alkuperäiseen.
Muistatko kuinka Beckettin Miten sanoa-kokoelman suomennokseen Caj Westerberg jätti aukeamalle englannin- tai ranskankielisen version suomennoksen viereen? Minä pidin ratkaisusta, mutta kaikki eivät. Basam Books 2006, eli ei kovin vanha.
Ripsa: Tuota Beckettiä en muista selailleeni, mielenkiintoista toki. Ja oikein.
Tuo vesi selittyisi siis tuolla. Tekisi mieleni sanoa yäk tai jotain alatyylistä. Tide on vuorovesi, se nousee ja laskee.
Suomen maatollot eivät kai ole koskaan katselleet miten vuorovesi hengittää. Jonnekin rantajoen perukoille se toki virtaa, mutta rannoilla se lähinnä nousee, ja laskee, vaikka toki vuorovesivirrat osaavat olla ihan hirveitäkin.
Skotlannin Pentland Firthissä on aika ajoin 10 solmun vuorovesivirtoja. Siinä oli vanhoilla höyrylaivoilla menemistä; jotkut sinne hukkuivatkin kun söhläsivät.
No kai se on vesi joka siellä virtaa. Tide on tide eikä water?
Joyce muuten puhuu Tide:stä vähän väliä kirjassaan. Tide:stä eikä waterista joka virtaa.
Puhinaa. Solinaa. Pah. pöh.
Erikseenhän koko Ulysses on tietenkin omanlaisensa matkakirja, odysseia. Se pitäisi pitää takana mielessä eikä takertua muutamaan pieneen sivuseikkaan. Mutta kun ne ovat niin kutkuttavia.
Hemmetin hyviä pointseja.
Tuo hengitys on tottakai just noin, varsinkin jos on ahdas ja syvä satama. Minä olen katsellut vuorovettä biitsillä, yksinäisellä Oregonin hietikolla jossa ykskaks humps vesi ympäröi joka puolelta pienessa luolassa ja paikallinen tramp, onks se nyt kulkuri vai mikä, kiskoi kuiville, kun olin miltei vyötäröä myöten märkä.
Se kulkuri oli matkalla Kalforniaan meren rantaa pitkin. Selitti kuin lapselle että voisin katsoa minne menen ja tietää koska waters turn.
Se ei sanonut että tide. Siinä ei toisaalta ole mitään ihmeellistä, se ei välttämättä tuntenut merta sen tarkemmin, kunhan seurasi sen rajaa. Mutta se oli siis muuten kyllä ihan oikea kulkuri.
Taisi se sanoa että you better know when the tide's comin' in. Aksentti oli kyllä jotenkin peruslänsirannikolainen. Ei mitään filmitähtien hollywood-klangia.
Oletko sattunut lukemaan koskaan Alex Mattsonin nuoruudenmuistelmia? Se asui perheineen lapsena ja nuorena Hullin satamakaupungista ja sen lapsuudessa oli suuria rahtipurjelaivoja vielä. Onko ne laivoja vai kuunareita? Vai kumpiakin?
Mattson meni itse jollekin rahtilinjalle apupojaksi vissiin 1920-30-luvuilla ja sitten sattui sitä kautta osumaan Suomeen ja pääsi johonkin kouluun.
Hull kiinnitti huomioni, kuvaus oli älyttömän elävää ja muistan hyvin kun yritin kiskoa tarinoita äidinisältänä joskus kun se tuli Suomeen takaisin 1970-luvun alussa ja halusin juuri näitä merimiestarinoita. Ei osannut kertoa niin kuin Mattson. Kyllästyi yrittämään ja kyllästyi kärttämiseeni ja sanoi ettei muista niin vanhoja juttuja.
Isoisä lähti viimeksi liikkeelle 1924, ensin New Yorkiin hakemaan Amerikan viisumin ja sitten takaisin merille. Mutta Hulliin se meni joka kerta ensimmäiseksi.
Että siis vuorovesi hengittää! Ottaa päähän moiset arkipäiväiset opettajat, mitä meillä oli 50-luvulla.
Lähetä kommentti