Ann Lauterbach

Selailin American Hybrid - antologiaa ja olin taas tympääntyä. Kuva jonka Cole Swensen ja David St. John Amerikkalaisesta runoudesta antavat on mielestäni aivan liian sisäsiisti.

Kuin pantaisiin pitsiverhot ikkunoihin kun aurinko nousee ja paljastaisi viisi tai kuusi pölyhattaraa isänmaan takanreunuksella.

Teokselle lienee sisäpiirin tilauksensa, on siinä toki ytimenä ihan tuhtia runoutta.

Vai olenko minä tullut nirsoksi? Äreäksi.

Pysähdyin katselemaan tarkemmin sivulla 243 Ann Lauterbach'in Hum-runoa.
(Hum = hyrinä, surina, kohina yms.)

Samanniminen kokoelma häneltä ilmestyi 2005 Penguin - kustantamolta. (128 sivua.)

Lainaan näytille muutaman kaksirivisen tuosta HUM - runosta:

. . .

Jokainen on satunnainen.
Jokainen kyynelehtii.

Tämän päivän kyyneleet
Karkoittavat huomisen.

Sade on tuhkaa
Päivät ovat kauniita.

Sade putoaa alas.
Ääni putoaa.

Taivas on pilvi.
Päivät ovat kauniita.

Taivas on tomua.
Sää on eilen.

Sää on eilen.
Ääni kyynelehtii.

Mitä tämä tomu on?
Sää ei ole mitään.

Päivät ovat kauniita.
Tornit ovat eilen.

Tornit ovat satunnaisia.
Mitä nämä tuhkat ovat?

Tässä on hattu
Mikä ei matkusta

Tämä on köysi
Mikä tuoksuu yölle

Tässä ovat sanat
Eläköityneet kirjoihinsa

...

Ann Lauterbach on syntynyt vuonna 1942.