koko pitkän yön,
kissatkin,
lempivät salaa
Hiukan aprikoin; eiköhän nuo kollinrontit ihan julkeasti ajatuksiaan pitkin yötä mourunne. Japanissa kissatkin lienevät siveämpiä?
Julkea kolli
kaikki viisi jalkaansa
lonksuen hiipii
Kaipa tuo on haiku; piilossa kissanrontin kannalta kigo-sana: kevät!
Tekstit
4 kommenttia:
En millään löydä erästä tankaa jota etsin kuumeisesti: sattuisitko sinä japnilaisia tekstejä lukeneena muistamaan kys runoa/sen tekijää/lähdeteosta?
Runon ajatuksena on se, että vaikka kirsikkapuun hajottaisi, ei kukkia löydy sen sisältä ja silti se kukkii keväisin. Ilmeisestikin ilmestynyt suomenkielisessä kirjassa, mutta ei ollut Ikkyuta eikä Anhavan kokoelmasta.
...että tälläistä tänään. siteeraisin runoa esseeseeni, mutta muistan vain yhden säkeen "et löydä kukan kukkaa", ehkä kolmas rivi tai sitten ei :D
Ei ihan heti tuntunut tutulta.
Ariwarano Narihira, 825-880 tuli mieleeni, mutta miten ne Isen Tarinat? (Ise Monogatari)
Kaivelin arkistojani ja koostin Kushiro Hokkaidolaisen nimiin pantuja paria lyhytrunoa. Edes sitä olivatko nämä Kushiro Ezo.n (Ezo = Hokkaido) alunperin yhdellä rivillä vaiko kolmella ei ole tietoa:
Myöhäinen kevät -
vaikka kuinka ravistan
ei kukan kukkaa
(Kushiro Ezo, ei vuositietoja, eikä muutakaan tietoa.)
Alkutekstissä on sakura joka on kirsikka, mutta sakura kovin usein on ylipäätään kukkien synonyymi, etenkin kun se on Kigo-sanan "Kevät" alla... :-)
Sana kirsikka ei oikein sopinut niukkoihin tavuihin, mutta koska kyseessä on Kevät ja Kukkia niin Kirsikkahan se siinä!
Hokkaidohan osannee olla myös pitkän ja kylmän (kukattoman) kevään seutuja, pohjoisessa kun on?
Talveen sijoittunee seuraava luonnosmainen Kushiro Ezo'n haiku:
Nuo paljaat oksat
puhkeavat keväällä
kukkiin, hetkeksi?
Muuten muistamasi tanka kuulostaa mielenkiintoiselta. En muista edes sitä referoivaa toisintoa, mikä sinällään olisi Japanissa tapana ja suositeltavaa. Keskustelu.
Niin ja tuoska Hokkaidon Kushirosta, tai Kushiro Ezo.sta ei ole säilynyt mitään tietoja; epäilenkin hänen olevan kenties työryhmä, eli jonkun japanilaisen haiku-opettajan oppilasporukkaa ja kyseessä siis oppilastöitä.
Samanlaisen kuin esim. Ringai, jota arvellaan Bashoon oppilaaksi ja vuosisadaksi 1700 luku.
Japanin runoilijoillahan on ylipäätään pitkin elämäänsä erilaisia kirjoittajanimiä, että ei niistä aina selvää ota. Ja miksi pitäisi?
Kun on hyvä runo niin se elää ilman synnyttäjäänsäkin.
Ai niin, kolmas rivi se ei voisi olla, ei ainakaan Anhavalla, tavut menevät 5-7-5-7-7, eli 2, 4 tai 5.
Nieminenkin (Kai siis) noudattaa samaa kaavaa. Suomessa se onnistuu vähän paremmin kuin englannissa...
Se että tuo kirsikkapuun ravistelu tai hajottaminen ei tuo mieleeni mitään japanilaista toisintoa tai jatkoa (renga-tyyliin!) niin kyseessä voisi olla Arto Lappikin, en nyt löytänyt meiltä kuin yhden, Oravan Portaat, mistä sentapaista ei silmiini tarttunut.
Minun runomuistini nyt on kuitenkin kuin kirsikka,
kukkii joskus yöllä ja kun herää ovat terälehdet lumena sataneet maahan.
Kiitos asiaan paneutumisesta, vaikka runo pysyikin yhä hukassa! Ei tässä auta muu kuin jatkaa kaikkien mahdollisten lähdeteosten selaamista.
(joo, ei ole kolmas rivi, tuo jonka muistin, osaan kyllä tankan tavut mutta aivot-käsi koordinaatio ei aina toimi...)
:)
Lähetä kommentti